Vaikutteista ja vaikutteiden välttelyn mahdottomuudesta

Tässä päivänä eräänä mainitsin keskustelun yhteydessä, että fantasian lukeminen on nyt jäänyt vähiin viime aikoina, kun kirjoittaa sitä itse. "Niin tietenkin, sitä haluaa välttyä vaikutteilta", oli nopea ja ymmärtävä vastaus.

Niin tietenkin, ajattelin ensin itsekin, mutta sitten jokin ajatuksessa alkoi hiertää. Olisiko tosiaan niin, että jos nyt lukisin vaikka hyllyssä odottavat Guy Gavriel Kay:t, saisin siitä vaikutteita Mifonkeihin?

Sitä on vaikea uskoa. Enkä minä siksi jätä fantasian lukemista tällä hetkellä niin vähälle, että pelkäisin yhtäkkiä toistavani jonkun toisen keksimää tai huomaamatta syöttäväni juoneen jotain jostain toisesta kirjasta. Ei, kyllä Mifonkien maailma on erillinen yksikkönsä päässäni, ei toki suljettu ja vaikutteita vastaan tiivistetty, mutta kuitenkin oma orkesterinsa ja sitä paitsi kohta jo kirjoitettu.

En ole lukenut fantasiaa, koska pelkään sen vaikuttavan kirjoittamiseeni. Pelkään, että vastaan tulee jotain niin paljon parempaa, että oman kirjoittamisen mielekkyys horjuu. Pelkään, että sivuilta pomppaa esiin jotain, mitä luulin itse keksineeni.

Asia on kuitenkin niin, että me ihmiset olemme paljossa samanlaisia. Me kerromme samoja tarinoita, olemme kiinnostuneet samanlaisista asioista ja tunnemme myötätuntoa tietynlaisissa tilanteissa. Emme toki kaikki, mutta suurin osa. Muuten olisi mahdotonta lukea kirjoja tai katsoa elokuvia ja ymmärtää niitä. Jokin lankaa yhdistää meitä kaikkia.

Kirjoittaja ei elä umpiossa. Vaikutteita sataa koko ajan, niitä on ilmassa kuin pölyhiukkasia, eikä tarvitse edes kirjaa avata. Tässä muutama vuosi sitten moni kotimaan kirjailija nimesi toisistaan tietämättä päähenkilönsä Irmaksi. Mistä Irma yhtäkkiä ilmestyi? Samoin välillä nousee jotain teemoja tai tapahtumaympäristöjä yhtäaikaa esille, ilman sitä mahdollisuutta, että olisi toisen kirjaa luettu ja siitä vaikutteita tietoisesti otettu. Jonain vuonna se oli Estonian onnettomuus, tänä vuonna on vilahdellut Tsernobyl -- eikä jälkimmäinen johtunut Japanin tapahtumista, sillä kirjat on kirjoitettu kauan ennen sitä.

Vaikutteilta ei voi välttyä, vaikka sulkeutuisi pommisuojaan puoleksi vuodeksi ja olisi lukematta ja ilman yhteyttä ulkomaailmaan. En usko, että kukaan voi keksiä mitään niin omaperäistä, etteikö siitä joku osaisi sanoa, että "hei, tämä tyyppihän on vähän niin kuin siinä-ja-siinä kirjassa" tai että "eikös siinä-ja-siinä kirjassa tapahtunut vähän samalla tavalla?" Kysymys on siitä, osuuko lukijan kohdalle juuri ne tietyt kirjat sellaisella aikavälillä, että hän ne vielä muistaa. Ja mitä lukeneempi lukija, sitä suuremmalla todennäköisyydellä yhtäläisyyksiä löytyy.

Se voi kismittää kirjailijaa, joka ei ole koskaan mainitusta yhtäläisyysopuksesta kuullutkaan. Asia hypähtää niin sanotusti puun takaa ja kirjoittajalle tulee alaston olo: en sitten ollutkaan ainutlaatuinen.

Sen sijaan vaikutteiden tietoinen haltuunotto ja niiden muovaaminen omaan käyttöön voi toimia eikä siinä ole mitään väärää. Kyse ei ole plagioinnista, ideoiden ryöstämisestä tai toisen kirjailijan työn riistämisestä, päin vastoin -- sillä voi muistuttaa lukijaa kirjaa edeltäneestä mestariteoksesta ja luoda kirjaan syvempiä tasoja. Intertekstuaalisuus tuo lisäiloja.

Miten on, onko teille tullut eteen hassuja kirjallisia yhteensattumuksia tai salakavalia vaikutteita?

Kirjoittajan pulmia, osa 3. Jos kirjoitan, en ehdi lukea. Ratkaisu: lue silti.

Paljon käydään sulkakynänvääntöä siitä, pitääkö lukea paljon voidakseen kirjoittaa.

Tähän kysymykseen vastaus on ei.

Oikeampi kysymys, se mitä edellisellä yleensä haetaan, kuuluisi näin: pitääkö lukea toisten kirjoittamia kirjoja, jotta voi itse julkaista romaaneja?

Kyllä pitää.

Jos joku kuvittelee välttyvänsä vaikutteilta sillä, ettei lue proosaa tai runoja, ja ajattelee tällä tavoin luovansa jotain todella omaperäistä ja uutta, elää harhoissa. Jokaisella meistä on taipumus keksiä pyörä uudelleen ja tarpeeksi itserakkautta kuvitella, että keksintö on tuore.

Kehotan lukemaan kaikenlaisia tekstejä. Lue sitä lajityyppiä mitä kirjoitat, jotta tiedät, mitä on jo sataan kertaan kerrottu ja millä tavalla. Lue vanhoja klassikoita, sillä klassikoiden syntyyn on syynsä. Lue runoja, sillä ne ruokkivat sielua tavalla, jota ei ole toista. Lue kotimaista proosaa, joka puhdistaa anglismiahdisteiset aivokäytävät ja palauttaa ajattelemaan suomeksi. Lue sanomalehtiä ja aikakauslehtiä, jotka tursuilevat aiheita ja ideoita (ja poimi sieltä kielioppivirheet, niin saat samalla harjoitusta äidinkielen osaamiseesi). Lue laulujen sanoituksia, sillä parhaimmat niistä ovat tarinoita pienoiskoossa. Lue tietokirjoja.

Ja jos aika lukemiseen on kortilla, voi pienillä teoilla varastaa itselleen sitä lisää. Itse olen lisännyt mahdollisuuksia lukea seuraavilla tavoilla:

1) Vessakirja. Vessakirja voi olla sanomalehti, aikakauslehti, tietokirja tai kertomus- tai novellikokoelma. Romaanit vaativat liian pitkäkestoista keskittymistä toimiakseen vessakirjoina. Eipä mene pytyllä istuttu aika hukkaan!

2) Tunti ennen nukkumaanmenoa -kirja. Okei, joskus siitä tulee kaksi tuntia, joskus kolme, ja välillä käy niinkin että lukemisen lopettaa vasta aamuyöllä, jos kirja on oikein hyvä... Tavallisesti kirja on kuitenkin hyvä tapa rauhoittua untenmaille.

3) Kassi-kirja. Pyrin kantamaan laukussani aina kirjaa. Näin pystyy hyödyntämään odotus- ja jonotusajat niin hammaslääkärin aulassa kuin bussipysäkillä. Ne, jotka eivät kärsi pahoinvoinnista, voivat hyödyntää myös linja-automatkat, junamatkat ja lentokonelennot. Jostain syystä kassi-kirjani tuppaavat olla joko kotimaista nykyproosaa (ohuita ja lyhytlauseisia) tai romanttisia jännäreitä (kevyitä pokkareita ja otteessaan pitäviä).

Luen yleensä useita kirjoja samaan aikaan. Jonkin luen yhdeltä istumalta, toista maistelen ja säästelen. Olen varsin nopea lukija ja luen fiiliksen mukaan. Joskus yksi kirja kiilaa toisen ohi, joskus lopetan lukemisen parin sivun jälkeen. Vaikka on tärkeää lukea, on myös tärkeää osata ja uskaltaa jättää lukematta! Hyviä kirjoja on maailmassa niin paljon, että olisi järjetöntä rämpiä hampaat irvessä läpi myös ne, jotka eivät omaan makuun kerta kaikkiaan sovi.

Ja joskus, kun oma kirjoittaminen tuntuu tukkoiselta, voi toisen teksti avata kanavat. Silloin on kuitenkin parempi lukea jotain tyyliltään ja aiheeltaan tyystin erilaista kuin se teksti, jota on kirjoittamassa.

Ennen kaikkea on tärkeää lukea siksi, että se on kivaa. Kirjailijat kirjoittavat kirjoja, jotta niitä luettaisiin.

Minkälaisia teidän lukutottumuksenne ovat?