Kirjoittaminen on kaksoiselämää. Näin on joku aiemmin elänyt joskus sanonut ja olen hänen kanssaan samaa mieltä. Kun kirjoittaa tarinaa, elää henkilöhahmojaan. Tässä tilassa kirjoittaja, joka luo raakatekstiään, ja lukija, joka pääsee nauttimaan lopputuloksesta, ovat samassa tilanteessa. Vahvojen, uskottavien henkilöhahmojen kautta meissä purkautuu ja vapautuu voimakkaita tunteita: syke nousee, lukijan silmät ahmivat tekstiä, kirjaa ei voi laskea käsistään; kirjoittajan sormet liitävät näppäimistöllä ja kaikki muu ympärillä oleva katoaa. Hassuille sattumuksille nauraa, surullisissa kohdissa silmäkulmasta voi livahtaa kyynel. Tarina on totta. Niin lukijalle kuin kirjoittajallekin.
Kirjoittaminen on pakenemista, mutta ennen kaikkea löytämistä. Tiskipöydällä lojuvat likaiset astiat, ikkunan välittämä näkymä koleankosteasta säästä, maksamista odottavat laskut ja omat murheet voi lykätä huoletta sivuun siksi aikaa, kun uppoutuu tarinaan. Mielikuvitus kiidättää kirjoittajan muutamalla sormenlyönnillä unohdettuihin maailmoihin, itseräätälöityihin luomakuntiin. Kirjoittaminen on matkustamista ja matkan jälkeen puuduttavien lomakuvakimaran sijaan voi jakaa kanssaeläjilleen jotain paljon parempaa: 3D -maailman tuoksuineen, makuineen ja tunteineen.
Kirjoittaminen on joidenkin asioiden unohtamista ja toisten asioiden muistamista. Kirjoittaminen on salapoliisityötä, arvoitusten ratkaisemista ja mysteerien punontaa. Kirjoittaminen on luomista. Kirjoittaja haluaa kertoa tarinan, viihdyttää itseään, viihdyttää toisia. Järkyttää itseään, järkyttää toisia.
Kirjoittaminen on vapautta.
Vieläkö meidän tarvitsee kysyä, mistä tarve kirjoittaa syntyy?
Hieno kirjoitus, Jenni!
VastaaPoistaMinulle kirjoittaminen on melko samanlainen kokemus kuin lukeminen: en koskaan tiedä, mitä seuraavalla sivulla tapahtuu. Pitäisi kai suunnitella, mutta nautin enemmän siitä, kun tapahtumat ja henkilöt alkavat itsepäisesti tuuppia tarinaa eteenpäin.
Kiitos, Kirsti!
VastaaPoistaKirjoitustapani on samanlainen kuin sinulla: liiallinen suunnittelu tappaa luovuuden. Kirjoittamisen pitää olla hauskaa ja seikkailu. On tullut huomattua, että intuitio on vakuuttava taustavaikuttaja, sillä aina tekstistä löytyy lopulta jokin juoni. Samoin on hienoa, kun henkilöt tosiaan alkavat elää ja tehdä omapäisiä ratkaisuja.
Joskus kirjoittajaparkaa viedään kuin airotonta venettä, mutta kyydin jälkeen, tyvenen tultua, voikin sitten palata tarkastelemaan lopputulosta ja päättää mikä jää ja mikä lähtee.
Ihana kirjoitus! Yhdyn kyllä täysin joka sanaan! Mukavaa löytää aina vaan uusia kirjoittamiseen liittyviä blogeja :)
VastaaPoistaKyllä tämä tästä, kiitos! :) Ja tervetuloa lueskelemaan!
VastaaPoistaAivan ihana kirjoitus ja niin totta!! Toit niin hyvin esille näinkin pienessä tekstipätkässä koko kirjoittamisen ihanuuden ja juuri sen, miksi kirjoitamme :))
VastaaPoista