Tuntuu, että joka puolelta puskee trilogioita. Millennium-trilogia, Stockholm Noir -trilogia, Kuparisaari-trilogia, Routasisarukset -trilogia, Tähtisilmät-trilogia... Ja tässä vain ne tuoreet, jotka tulivat pinnistelemättä mieleen. Unohdin varmasti useita.
Mikä magia trilogioiden taustalla on? Tämä kiinnostaa, sillä itsekin olen kirjoittamassa trilogiaa. Tiesin jo melko varhain, että ensimmäinen tarina jatkuisi. Kolmen kirjan sarja tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Olen yrittänyt avata syytä itselleni, mutta melko laihoin tuloksin. Onko kyseessä jokin pyhä kolminaisuus? Draaman peruskaari: alku, keskikohta, loppu?
Sen tiedän, että kirjasarjoja on mukava lukea, jos on pitänyt ensimmäisestä. Tuttu maailma ja tutut hahmot jatkavat eloaan, ja parhaimmillaan ensimmäisen osan ihmeen tuntu seuraa jälkimmäisiin osiin. Kirjoittaessa lienee sama asia: jos on tykästynyt maailmaan ja henkilöhahmoihinsa ja löytää aina vain uutta kerrottavaa, tuntuu haaskaukselta jättää kirja vain yhteen.
Miten on, te jotka kirjoitatte tai olette kirjoittaneet trilogian, miksi juuri trilogia?
Entä lukijapuolelta, tykkäättekö ahmia kirjasarjoja vai onko tullut jo trilogiaähky? Kuulostaako trilogia laskelmoidulta?
(Tässä kirjoituksessa mainitaan trilogia kaksitoista kertaa, jos otsikkoa ja tätä lausetta ei lueta mukaan. Huhhuh. On muuten varsinainen kielenvääntäjä-sana.)
Trilogia on kai aika luonteva muoto sarjalle, siinä on ikään kuin tarinan ensimmäinen, toinen ja kolmas "näytös" omina osinaan.
VastaaPoistaMutta noita trilogia-leimoja pistellään kyllä ulkopuoleltakin, oon siellä sun täällä nähnyt trilogia-leimoja omissa sarjoissani (myös Syysmaassa, jossa on nyt viisi osaa ;), vaikka niitä ei missään vaiheessa ole nimenomaan trilogioiksi suunniteltu :)
No, Sonja- ja Pohjoistuuli-sarjoissa on molemmissa kolme osaa, mutta se on ihan silkkaa sattumaa. Oon itse asiassa miettinytkin niille silloin tällöin jatkoa, mutta saattavat kyllä jäädä kirjoittamatta, kun edellisistä osista on niin hirveän kauan eikä niitä enää kaikkia meinaa löytää edes kirjastoista
Ja multa tuli sitten "trilogia-leimoja" kahteen kertaan ja vielä samassa virkkeessä :-p
VastaaPoistaAnu, olisi vielä kolmannen kerran "trilogia-leima", niin saataisiin trilogia. ;)
VastaaPoistaMutta joo, tuota teatteritermiä en ollutkaan tullut ajatelleeksi. Voihan olla, että viihdyn niin hyvin luomassani fantasiamaailmassa, että trilogiaa seuraa sitten toinen trilogia...
Näin saattaa käydä esimerkiksi minulle, että tulee kaksi trilogiaa eli quadrilogia? :D No, syy sille miksi tulee kirjasarja on se, että tarinaa ei pysty kertomaan yhdessä kirjassa. Ei siinä sen kummempaa ole mukana. :)
VastaaPoistaHih, minähän en ole siis julkaissut tai edes julkaisemassa mitään, mutta olen siltikin kirjoittamassa viisiosaista sarjaa :) Ihan siitä syystä, että vaikka dekkariin saa ympättyä yhden (tai parikin) murhaa, niin päähenkilön oma tarina kehittyy ainakin viiden kirjan verran...
VastaaPoistaItse luen muuten paraikaa Charlaine Harrisin Southern Vampire Mysteries -sarjaa, joka jatkuu ilmeisesti 13 osan verran, nyt just käännettiin italiaksi sarjan 11. osa, itse luen paraikaa osaa nro 9. Vaikka tämä onkin suoranaista hömppäviihdettä, niin en voi kuin ihailla kirjailijatarta, joka onnistuu koukuttamaan lukijan näin pitkäksi aikaa... Samalla tavoin koukutuin aikoinaan Harry Pottereihin perinteisten dekkareiden lisäksi tietenkin :) Eli jes, minä rakastan sarjoja ;)
Minä ainakin heitin trilogian aikoinaan vain siksi, että se ei kuulostanut liian suurelta palalta haukata. Nyt kuitenkin tuskailen sitä, että onko kirjasarjani sittenkään trilogia, vai tuleeko siitäkin joku kvilogia tms kun kakkososassa tytöt ovat edelleen kolmetoistavuotiaita... :D
VastaaPoistaAnne, saapa nähdä miten Mifonkien kanssa käy, löytyykö aina vain uutta kerrottavaa vai ei. Odotan Veriveljiä innokkaasti! Miten muuten on, luetko itse mielelläsi sarjoja?
VastaaPoistaVera, on ihan huippua, että voi kypsytellä henkilöhahmojaan pidemmän kaavan mukaan. Se on takuulla yksi sarjojen kirjoittamisen viehätyksistä. Olen muuten tulossa Italiaan ensi viikolla ensimmäistä kertaa! :)
Hanna, aika mahtavaa, että trilogia tuntui sinusta sopivalta palalta haukata -- monella kun on jo valtavan iso ponnistus kirjoittaa se yksi romaani! :) Valaise nyt tyhmää: mikä on kvilogia? (Googlekaan ei tiennyt.)
Vastaan Hannan puolesta, joka naputteli nopeaa ja jätti kvilogiasta pari kirjainta: kvintologia on viisiosainen sarja. En tiedä onko virallista Suomea vai pelkkää pappislatinaa, mutta itse ainakin käytän samalla tavalla kuin trilogiaa tai vaikkapa sestologiaa. :)
VastaaPoistaNiin ja Benvenuta in Italia, minnepäin olet tulossa? :)
Vera, kiitos valaisemisesta! En tajunnut lähteä edes arvailemaan, kun eivät ole nuo sarjasivistyssanat hallussa trilogiasta pidemmälle... Ehkä siksi siis kirjoitan trilogiaa? Kun en edes tiedä pidemmästä? ;)
VastaaPoistaGenovaa kohti suuntaamme maanantaina: siellä odottaa residenssi ja toivottavasti vähän mukavampi sää kuin kymmenen astetta ja sadetta.
Hah hah, tuo oli hyvä syy kirjoittaa "vain" trilogia :) Ainakin täällä Piemontessa on vielä kivat säät, meren läheisyydessä yleensä leudompaa. Jos teillä on auto käytettävissä, suosittelen ehdottomasti ajelua Cinque Terrelle, ehkä Italian arvostetuimmat rannikkonäkymät, La Dolce Vita -blogistani löytyy sivupalkista Cinque terren kohdalta pari kuvaakin!
VastaaPoistaVera, kiitos vinkistä!
VastaaPoistaOmasta kirjahyllystäni taitaa löytyä tirlogia-muotoisia kirjasarjoja 3 kappaletta (täydellistä).
VastaaPoistaTuo "alku, keskikohta, loppu" kuulostaa hyvinkin järkevältä selitykseltä sille, miksi kirjoituksesta usein muodostuu trilogia.
Oletko muuten lukenut Douglas Adamsin "Maailman ainutta viisiosaista trilogiaa" (, johon on Eoin Colferin toimesta kirjoitettu kuudeskin osa)?
Mielestäni lukumäärällä ei ole niin väliä, jos kirjat ovat hyviä, mutta kannattaa silti osata lopettaa ajoissa, toisin kuin esim. herra Robert Jordan 26-osaisen (mikähän logia se on?) Ajanpyörä-sarjansa kanssa ( + ne postyymisti julkaistut osat yms.)
Toivottavasti teillä on oikein mukavaa Italiassa! :)
*tirlogia, hah!
VastaaPoistaJoanna, enpä ole lukenut Douglas Adamsilta kuin Linnunradan käsikirjan ja siihen se on jäänyt. (Luin sen ensimmäisen kerran joskus kauan sitten ja jokin aika sitten uudestaan, enkä jostain syystä jaksanut enää kuin hymähdellä hyväntahtoisesti joillekin kohdille -- joskin on myönnettävä, että sontiaismolottajat saavat hymyn huulille edelleen. Mahtavia otuksia.)
VastaaPoistaOlisiko Jordanin sarjajärkäle sitten ventisestologia? :)
Tirlogia puolestaan voisi olla hyvinkin jonkin maan nimi... Hmm...
Täytyy vanhaan kirjoitukseen kommentoida (löysin blogin juuri, kiitos siitä, mahtavia tekstejä!), mutta siis Jordanin sarjahan ei alunperin ole 26-osainen vaan hän suunnitteli siitä 12-osaista ja ehti muistaakseni 11 kirjoittaa. Kirjat vain on jaettu suomennoksina osiksi. (Nimimerkillä täytyi tuossa pari vuotta sitten käydä läpi lapsuuden fantasiasarjoja...)
VastaaPoistaAnna Mai, tervetuloa! Huh, 12-osainen kuulostaa huomattavasti helpommalta hallita (ja on sentään sillä maagisella kolmella jaollinen) kuin 26-osainen.
PoistaOn tainnut kustantamo haluta myydä mahdollisimman monta kirjaa, vai mikä lienee syy pilkkomiseen. :D