Väistämättä jossain vaiheessa kirjoittaja törmää henkilöön, joka ei pidä kirjoittajan tuotoksista.
Silloin on hyvä erotella muutama asia mielessään:
On hyödyksi tietää kritisoijan lähtökohdista, jotta palautteen osaa sijoittaa oikeaan kohtaan ja oikealla painotuksella.
Silloin on hyvä erotella muutama asia mielessään:
- Onko palautteen antaja ammattimainen kriitikko, kokenut lukija ja tekstin edustaman lajityypin tuntija?
- Onko kyse tutusta vai tuntemattomasta henkilöstä?
- Tuleeko palaute ihmiseltä, joka koskee lajityyppiin ensi kertaa tai ei lue paljon?
- Onko kyseessä kilpailuhenkinen kaveri vai kustantamon edustaja?
On hyödyksi tietää kritisoijan lähtökohdista, jotta palautteen osaa sijoittaa oikeaan kohtaan ja oikealla painotuksella.
Kaikki palaute kannattaa ottaa vastaan ja pureskella, vaikka ensireaktio olisikin vääntyä kerälle ja pistää piikit ulospäin epäoikeudenmukaista ja ymmärtämätöntä arvostelijaa kohtaan. On luonnollista, että hengenlastaan haluaa suojella. Mutta kirjoittajana voi jäädä kehittymättä, jos heijastaa kaiken kielteisen pois.
On nimittäin olemassa karkeasti kahdenlaista palautetta: rakentavaa palautetta, joka kehittää kirjoittajaa, ja päähäntaputtelevaa palautetta, joka koteloi kirjoittajan. Jos luulee olevansa tarpeeksi hyvä, ja ettei mitään muutettavaa ole, kehitystä ei tapahdu. Luovassa työssä tila on harvoin toivottava.
Minun kohdallani ensimmäinen kielteinen ja kritisoiva palaute oli todellinen energiaruiske. (Tämä tuli siis siinä vaiheessa, kun käsikirjoitukseni oli mennyt Kohti mestaruutta -kurssin mankelin läpi.) Tiesin sen tulevan henkilöltä, joka lukee paljon ja lukee lajityyppiä, jota kirjoitan. Tiesin hänen olevan puoliammattilainen kirjankustannusalalla, joten kaikki palaute oli kullanarvoista. Välillä kritiikki pisteli, mutta välillä purskahdin nauruun, sillä hän oli lukenut tekstini todella tarkkaan ja pisti sen siekailematta (mutta hyvässä hengessä) silpuksi. Sain paljon pohdittavaa ongelmakohtiin ja jouduin punnitsemaan tarkkaan käsikirjoitukseni uudelleen. Totesin, että muutama kohta vaati hienosäätöä, mutta suurimmassa osassa en lopulta löytänyt mitään muutettavaa. Kyselin palautteen antajalta tarkemmin ongelmien ja tekstin sytyttämättömyyden syitä ja hänen vastaustensa perusteella päädyin seuraavaan: asiat, joista hän ei tekstissäni pitänyt, olivat sellaisia, joita en voinut muuttaa ja joihin en voinut käsikirjoituksessa vaikuttaa.
Pohjimmiltaan kyse oli makuasiasta.
Mutta ilman tätä palautetta en olisi käynyt käsikirjoitustani läpi vielä uudelleen (niiden kahdeksan tai kymmenen edellisen kerran lisäksi). En olisi osannut kyseenalaistaa juonikuvioita, jotka olivat oman pääni sisällä niin moneen kertaan koetut, että sokeus ei ollut enää uhka vaan todellisuutta. Lisäksi palaute kasvatti nahkani paksuutta ja osoitti minulle, että seison käsikirjoitukseni takana molemmat jalat maassa. Hyvän ja rakentavan negatiivisen palautteen tunnistanee siitä, että se ei murskaa vaan maadottaa.
Aika näyttää, miltä tuntuu kun kirjani julkaistaan ja se on avoin ja paljas kaikelle kritiikille.
Kiperä juttu tämä negatiivinen kritiikki. Itse olen saanut selkeästi positiivista enemmän negatiivista kritiikkiä vain yhdeltä lukijalta, ja vaikka osa huomioista oli oikeita ja hyödyllisiäkin ja otin niistä vaarin, suurinta osaa leimasi fiilis, että nyt ei vain iskenyt itse genre. Tiesin sen etukäteen jo tekstin luettavaksi antaessani ja sen vuoksi epäröinkin. En tiedä, annanko tulevaisuudessa tekstiä sellaisen luettavaksi, joka ilmoittaa suoraan, ettei välitä viihdekirjallisuudesta/dekkareista. Koska hyödyllisntä palaute on kuitenkin silloin, kun se tehdään genren viitekehyksessä. Tällaisessa tilanteessa pitää olla todella vahva usko tekstiin, ettei mene ristiriitaisesta palautteesta sekaisin, vaan kykenee suhtaumaan siihen objektiivisesti.
VastaaPoistaKaikesta palautteesta olen yrittänyt ottaa tehot irti, mutta ideana on mielestäni siltikin se, että palaute kannustaa parantamaan eikä harkitsemaan uran vaihtoa ;)
Vera A, joskus palautteen saamisessa voi olla hankalaa myös sen epätasaisuus. Tällä tarkoitan sitä, että koelukijat lukevat eri versioita ja kommentoivat eri asioita. Yleensä vielä heidän mielipiteitään ei kuule samassa tilassa, jolloin olisi helppo kysellä tarkennuksia ja penätä vastauksia palaute-aukkoihin. Sitä kun on niin kiitollinen ylipäätään siitä, että joku jaksaa nähdä sen vaivan, että keskeneräisen käsikirjoituksen lukee...
VastaaPoistaSe tosiaan vaatii uskoa ja näkemystä omaan tekstiin, ettei ajaudu aivan tuuliajolle jos saa voimakasta ristiriitaista palautetta. Siksi on tärkeää että käsikirjoituksen antaa luettavaksi vasta sitten, kun oma näkemys siitä, mihin tekstillään pyrkii, on tarpeeksi vahva kestääkseen ristiriitaravistelun, mutta ei liian kivettynyt päästääkseen läpi mahdollista muutosta.