Vuosi sitten sain Sen Sähköpostin. Käsikirjoitukseni oli hyväksytty kustannusohjelmaan. Esikoiskirjailijan vuosi oli alkanut, joskin tänne Blogistaniaan se ilmestyi vasta myöhemmin.
Vuosi on pitkä aika odottavalle, mutta onnistuneesti se on lusittu. Neljä vuodenaikaa: lunta, nuppuja, kukkia ja kuolleita lehtiä. Valoa ja pimeyttä. Kylmää, kuumaa, märkää. Kuulostavat vaihdevuosilta ja sitä henkisesti ovatkin.
On paljon uutta, mihin sopeutua ja mitä sisäistää. Minusta on tulossa kirjailija, vai hetkinen -- onko? Kustannussopimus on tehty vain yhdestä kirjasta ja jokainen tuleva käsikirjoitus joutuu lunastamaan paikkansa kustannusohjelmassa uudelleen. Montako kirjaa pitää julkaista, että on kirjailija, ja kuinka pitkään saa kutsua itseään kirjailijaksi, ellei julkaise tasaiseen tahtiin? Onko se on/off -ammatti?
Myös kirjailijan ja kustantamon välinen työsuhde on omituinen. Useamman työpaikan kulunvalvontalaitteita olen vingutellut omalla läpyskälläni, mutta ihan tällaiseen menoon en ole tottunut. Eihän kirjailija ole kustantamon työntekijä. Kirjailija sallii kustantamon julkaista teoksen, jonka kustantamo on sallinut kustantaa. Hylkääviä päätöksiä keräillyt esikoiskirjailija on kiitollinen kustantamolle, joka viimein armahtaa, ja kustantamo puolestaan toivoo kirjailijasta kultamunia munivaa hanhea. (Joskin mietin, kuinka helppo sellaisia hanhia on enää tähän yltäkylläiseen kirjallisuusaikaan putkauttaa. No, onhan meillä Sofi Oksanen, mutta ehkä juuri siksi epäilen.) En tosin voi väittää tuntevani kustannusmaailmaa sisältä päin, joten tämä on vain näkemys esikoiskirjailijan linssien läpi.
Selailin Aamulehden ja Helsingin Sanomien kevään kirjalistoja. Nimeäni ei niiltä löytynyt. Ehkä lehdet vielä joskus listaavat myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden "kotimaisen kaunokirjallisuuden" alle. Nyt vain odotellaan, koska lasten ja nuorten kirjojen kevään listat painetaan. Helmikuussa?
Hieman tämä jyrkkä jako kismittää, sillä pidän kirjaani kaunokirjallisena teoksena, jolla on alaikäraja, mutta ei yläikärajaa.
Höh, ymmärrän, että kismittää :( Sitä paitsi eikös sinun kirjasi tosiaan sovellu myös "vanhemmalle" väelle? Mutta silti; onnea onnea. Kirjailijuus on vaikeasti saavutettavissa Suomessa. Ja varmaan kaikkialla. Ja eikös se niin mene, että kerran kirjailija, aina kirjailija.
VastaaPoistaMinäkin ihmettelin, kun en nähnyt nimeäsi siinä Aamulehden jutussa, jossa esiteltiin kevään esikoiskirjailijoita. Mutta älä siitä lannistu, kyllä sinä ja mifongit vielä esille pääsette. :)
VastaaPoista-M
Ääh, katselin ihan samaa asiaa Hesarista. "Kevään kirjat"... Ai niin, paitsi KAIKKI lasten ja nuortenkirjat. Huokaus. Ärsyttävää ja varsinkin fantasian kirjoittajille suorastaan epäreilua, koska fantasia menee yhä edelleen automaattisesti sinne nuortenosastolle.
VastaaPoistaEsikoiskirjailijana tuntuu siltä, kuin olisi koko ajan vähän eksyksissä. Kaikki tapahtuu valtavan hitaasti ja jotenkin kummallisen etäisenä prosessina. Kustannuskoneisto jauhaa kirjaa ulos ja kauppoihin ja kirjailijanplanttu ihmettelee vieressä silmät ymmyrkäisinä. :)
Hesarissa lasten- ja nuortenkirjalista on yleensä pari viikkoa aikuislistan jälkeen. Netissä kokonaisena ja painetussa lehdessä valikoituna.
PoistaAamulehdessä ei ole aikoihin enää listailtu lanu-kirjoja. Kannattaa ehdottomasti lähettää palutetta sinne. Kun tarpeeksi moni sen tekee, eiköhän ala tapahtua.
Juu, ei palutetta vaan palautetta.
PoistaKirsti, Aamulehdeltä aika tyly linjaus. :( Tampere on ehkä kulttuurikaupunki, mutta lehdestä sitä ei näe.
PoistaHelmi-Maaria, sanotaanko näin, että en näe mitään syytä, miksi Mifongin perintö olisi nuorten kirja. Koska se ei ole läpisynkeä? Koska toinen päähenkilöistä on tarinan alkaessa 16 -vuotias? Koska se on kotimaista fantasiaa? Kirjassa kuitenkin käsitellään aikuisten elämän teemoja ja valintoja (joista toki myös nuoret ovat kiinnostuneita).
VastaaPoistaNuorten kirja on muutenkin mielestäni ihmeellinen väliinputoaja kirjaluokittelussa. Miten sellaisen ikäkauden rajaa? Kirjoista nautitaan ja niitä ymmärretään kuitenkin lukijan sisäisten ominaisuuksien perusteella, ei syntymävuoden. Kuitenkin arvostus on eri, oletko la-nu -kirjailija vai aikuisten kirjailija. (Mikä on väärin.)
M, näemmä esikoiskirjalistalle ei ole päässyt lasten- ja nuortenkirjailijoiksi luokitellut esikoiskirjailijat. Ehkä ne ovat sitten erikseen jälkikäteen (toivottavasti) tulevalla la-nu -listalla.
Kiitos tsemppauksesta! Toivossa eletään, vaikka lääkityksellä uhataan, sanoi lapamato. :)
Magdalena Hai, muistan hyvin sen epäuskoisen tunteen, kun kustannustoimittaja ja toimitusjohtaja puhuivat Mifongin perinnöstä -- edellä mainittu ihan henkilönimitasolla. "Ai, eikö tämä olekaan enää vain minun pääni sisässä? Hei, Dantella ja Ardisilla on minusta riippumatonta elämää!"
Mutta, niin. Epäreiluuksia ja pettymyksiä kirjailijan taipaleelle lienee kaikilla luvassa, ennemmin tai myöhemmin tai enemmän tai vähemmän. Näin ovat sanoneet he, jotka ovat pitkään kirjailijan hommia tehneet, ja heitä on helppo uskoa. Onneksi on näitä nillityskanavia, kuten blogi. ;)
Minulta on julkaistu yksi aikuistenromaani ja kolme tietokirjaa, enkä ole kai koskaan ollut minkään lehden kirjalistoilla. :-P Kyllä se vähän harmittaa.
VastaaPoistaMaija, "harmittaa" on ihailtavan tyyni verbi käytettäväksi tässä tapauksessa. :D Vaikka ei kai se raivoaminenkaan mihinkään johtaisi, kun vääryys on jo tehty.
PoistaHesarin kirjalistoista - pienkustantajat eivät välttämättä muista/tiedä laittaa tietoa Hesariin siitä, että kirja on ilmestynyt. Yhteen aikaan siellä ei esim. näkynyt turbatorin kirjoja ollenkaan, nyt on näkynyt. Voi myös olla, että toimitus karsii ja editoi pienimpien kustantamoiden tietoja pois... mutta kyllä sinne nettilistalle pitäisi mahtua, se ei ole tilasta kiinni.
VastaaPoistaUsvazine, jännityksellä odotan, mahdunko nettilistalle. ;)
PoistaMutta kyllä se vähän kirjoittajaa raastaa, että jo ennakolta voi aavistella näkyvyysnäkymiään ihan siihen perustuen, että mitä genreä edustaa tai miltä kustantamolta julkaisee. (Tämä noin yleisesti ottaen, ei omakohtaisesti.)
Olen tosin ryhmänne ulkopuolinen, mutta itsekin esikoiskirjailijana kokenut samanlaisia asioita.
VastaaPoistaKirjani on lähetetty useampaankin lehteen, mutta toistaiseksi ilman minkäänlaista reaktiota. Jokaisena aamuna avaan sähköpostini toivorikkaana ja petyn kerta toisensa jälkeen. Ei mitään kommenttia, ei edes kieltävää. En ole myöskään minkäänlaisilla "listoilla", vaikka kirjani ilmestyi jo helmikuussa 2012.
Oletteko muuten törmänneet siihen ongelmaan, että kirjojanne lainataan kaverilta toiselle, ei siis osteta. Minäkin jouduin ostamaan omaa kirjaani jopa 100 kappaletta,joista olen kaupaksi saanut vasta 20. Noin sadalta lukijalta on kuitenkin palautetta jo tullut; kiittäviä kaikki!
Miten te muut olette saaneet kirjojanne mainostettua?
Terv. marja-liisa.eloranta@pp.inet.fi
Terve, Marja-Liisa! En ole ihan varma mitä tarkoitat "ryhmällämme", sillä olemme aika sekalainen porukka täällä, joskin valtaosa kirjoittaa. :)
PoistaTuntuu siltä, että kirjan kustannetuksi saamisen jälkeen yksi haasteellisimpia asioita on saada se huomatuksi. Karu tosiasia on, että nykyisen valtaisan julkaisumäärän keskeltä vain osa erottuu edes jollain tavoin -- usein ihan summanmutikassa, siltä vaikuttaa.
Minulla ei ole mitään takuuvarmoja keinoja antaa kirjan onnistuneeseen mainontaan, kun kokemusta on kertynyt vähänlaisesti. Sen olen ollut huomaavinani, että sosiaalisen median hyödyntäminen tuo paitsi ilmaista näkyvyyttä, myös tukea toisista samassa elämäntilanteessa olevilta.