Goottibileissä olen monesti miettinyt, että mustat nenäliinat olisivat poikaa. Valkoisen liinan kun taittelee auki ja vaivihkaisesti töräyttää, tulee vähän samanlainen olo kuin antautumista viittovalla sotanorsulla. Vaikka mistäs minä norsujen ajatuksista tiedän.
Olen muuten se henkilö, joka kysyy ääneen kysymykset, joita kukaan muu ei kehtaa. Kyseleminen on kasvattavaa, sillä paitsi että voi saada vastauksia, oppii kestämään tunnetta, että on tyhmä. Sanotaan, ettei tyhmiä kysymyksiä ole, mutta kyllä niitä tavallaan on. Useimmiten tyhmästä kysymyksestä poikii tosin aivan odottamattomia oivalluksia ja huomaa, ettei kysymys ollut ollenkaan tyhmä. Kukaan ei vain ollut viitsinyt kyseenalaistaa tai ajatella tarpeeksi pitkälle aikaisemmin. Ja uudessa joukossa "tyhmä" kysymys on mahtava jäänrikkoja. Ne, jotka olivat miettineet mielissään samaa, tuntevat yhteenkuuluvuutta ja ne, jotka tuhahtavat kysymykselle mielessään, saavat lämmitellä oman ylemmyydentuntonsa loimotuksessa ja rentoutuvat.
Hyödyt ovat sen verran suuret, että ole lopettanut kysymästä.
Mutta mitä tällä on tekemistä kirjoittamisen kanssa? Paljonkin. Koko kirjoitusprosessi on kysymistä, epäilyä, uteliaisuutta ja oivalluksia. Kysy epätavallisia kysymyksiä, niin saat epätavallisia vastauksia. Sama pätee elämään, ja jos ajatellaan kirjailijuutta, kirjoittaminen ja elämä saavat yhtäläisyysmerkit välilleen. Kun kirjoittaa, kannattaa kysyä itseltään tyhmiä kysymyksiä käsikirjoitukseen liittyen, sillä silloin saa viisaita vastauksia. Elämä ei ehkä toimi samoin.
Olen täyttänyt apuraha-anomuksia viime päivinä kolme kappaletta ja olen joutunut kysymään itseltäni monenlaisia kysymyksiä. Onko minun kirjoitustyöni niin tärkeää, että kehtaan hakea siihen ulkopuolista rahoitusta? Uskooko kukaan ulkopuolinen arvioija, että minun kirjailijanurallani olisi riittävästi merkitystä? Onko sillä merkitystä? Rikastuttaako se kulttuuria?
Kirjailija on ammatti, jonka pätevyys mitataan yksilöiden mielissä.
Kyllä, kysymystely on vain hyvästä. Minäkin kysyn, mahdollisimman paljon, joskus jopa asioista jotka eivät toisaalta kiinnosta yhtään. Tai sitten huomaan kyseleväni sellaisia kysymyksiä, että ihmettelen, miksi...
VastaaPoistaJoten kyselemisiin ;)
Sitä paitsi nuo apurahakysymykset itsellesi ovat minun mielestäni hieman turhia. Tottakai jokainen kirjailija, uransa alussa olevat varsinkin, ovat oikeutettuja apuun! Ja tottahan toki jokainen tuotoksemme rikastuttaa kulttuuria!
VastaaPoistaHelmi-Maaria, heh, kyllähän sitä itse kovasti haluaisi uskoa, että kirjallisilla tuotoksillaan rikastuttaa kulttuuria. Mutta tällaiset kysymykset auttamatta tulivat mieleen, kun eräänkin apurahahakemuksen kääntöpuolella luki siihen malliin, että avustuksia myönnetään teoksille, jotka rikastuttavat suomalaista kulttuuria.
PoistaNyt jos haluaisi velmuilla, voisi ajatella apurahoja ilman jäätyään, että varmaankin tässä sitten kulttuuria köyhdytän, kun tällaisia teoksia ulos pukkaan. ;)
Hih, Italiassa saa vaikka minkä värisiä (ja hajuisia, yöks!) nenäliinoja, itse olen käyttänyt mm. aku ankka -nenäliinoja, hello kittyistä puhumattakaan ;)
VastaaPoistaJa kyselyikähän ei lopu ikinä, vai mitä...?
Vera, ei, kyselyikä ei lopu. :)
PoistaHelkkari, ei Italiassa ollessa osunut silmiin ollenkaan nenäliinoja! Olisi voinut tuoda kotomaahan jotain juhlaliinoja, vaikka pääkallokuvioisia... Tosin Shrekin vihreä ei ehkä olisi kovin houkutteleva vaihtoehto. ;)
Eikös se ole niiden apurahatyyppien päätettävissä. :-> Eivät ne myönnä sinulle apurahaa, jos et sitä tarvitse. (Eivätkä välttämättä myönnä, vaikka tarvitsisitkin.) Voit siis aivan huoletta hakea!
VastaaPoistaMaija, jep, kyllähän sen järjellä tajuaa, että saa hakea, mutta sydän ei ole ehtinyt vielä mukaan. Tämä liittyy varmaan siihen ongelmaan, josta olen ehkä aikaisemminkin maininnut: en osaa mieltää kirjoittamista työnä, koska se on niin hauskaa ja nautinnollista ja vapaata! (Vaikka on tässäkin logiikkaerhe, sillä olen ihan normipalkkatöistäkin nauttinut.) Ja tietenkin siksi, ettei tästä hommasta saa oikeastaan palkkaa, jos ajatellaan käytettyä aikaa ja rahallista tulosta.
Poista"Uskooko kukaan ulkopuolinen arvioija, että minun kirjailijanurallani olisi riittävästi merkitystä? Onko sillä merkitystä? Rikastuttaako se kulttuuria?" Argh. Nämä perusteet pitävät apurahajärjestelmän hedelmät saavuttamattomana aloittaville kirjailijoille. Koska eihän sitä voi tietää.
VastaaPoistaKulttuurista merkitystä, pyh. Mä ajattelin repiä aukon todellisuuteen ite-taiteellani. Eikä mua ole edes olemassa. Ettikää siitä sitten sitä kulttuurista merkitystä, rahanjakajat.
Magdalena Hai, aistin ilmassa asiallista kapinahenkeä ja uudistavaa anarkiaa. :D
PoistaOikeastihan minä olen siellä jonossa, hattu kädessä ja leuka rintaa vasten niin kuin muutkin. Varaan silti itselleni oikeuden rähistä asiasta. :)
Poista