Esikoiskirjailijan syksy on tuntunut olevan täynnä tapahtumia ja tutustumisia uusiin ihmisiin. Paatuneelle kotihiirelle muutos on ollut suuri. Yksin olemiselle ja joutilaisuudelle on joutunut nipistämään aikarakoja, jotta polla kestäisi. Ei se pelkkä kirjailijuuden ensi askelten ottaminen ole täyttänyt kalenteria ja työvasua -- kustannusosuuskunnan perustaminen ja toisaalta vakityön saaminen ovat pitäneet huolen siitä, että päivä jakautuu noin kolmeen osaan: päivätyö, kirjoitustyö ja osuuskuntahommat. Tänään hankin kunnon vanhanaikaisen pöytäkalenterin: vuosiin en sellaista ole tarvinnut, mutta yhtäkkiä pieni seinäkalenteri ei enää riitä.
En kadu yhtäkään itselleni haalimaa hommaa enkä tekisi mitään toisin, joten eipä tässä valittamista. Plussaa on, että edes yhdestä näistä töistä saa palkkaa. Muut ovat perustuksia, joille rakentaa ja joiden kautta toteuttaa intohimojaan ja arvomaailmaansa.
Jos asiat menevät niin kuin olen suunnitellut, pian edessäni on kuukauden loma. Tässä ihanankreisissä elämäntilanteessa se tarkoittaa, että silloin
- on kirjoitettava Mifonki-sarjan kolmannen osan ensimmäinen versio loppuun
- on tehtävä tai ainakin saatettava hyvälle alulle Mifongin ajan kirjatraileri
- on suunniteltava erään kirjan kansi
- on kirjoitettava lehtiartikkeli
- on kirjoitettava pari novellia (deadline ei vielä kolkuttele, mutta parempi olla ajoissa liikkeellä).
Unohdinkohan jotain? Toivottavasti en. Sen sijaan että ahdistaisi, olen oikeastaan aika innoissani. Saa kirjoittaa ja kuvittaa ja herätä kun huvittaa!
***
Aletheia Kirjoihin kadonnut -blogista on lukenut Mifongin perinnön.
***
Steampunk-antologia on tullut Akateemiseen kirjakauppaan myyntiin. Tampereen Akateemisessa kirja oli komeasti esillä. Hyvä, Akateeminen!
Jotenka siis toivotan ihanaa, inspiroivaa lomaa ;) Voi kun saisin itsekin tuollaisen kuukauden (tai kahden!!) kirjoitusloman, kotona, oman aikataulun. Edessä oleva lomani on jännittävä, mutta valitettavasti niin aktiivinen, etten ehtine juuri kirjoitella :/
VastaaPoistaKiitos! Kaksi viikkoa vielä on odotettava vapaita aamuja.
PoistaTalviloma on kesälomaan verrattuna siitä oivallinen kirjoittamiseen, että samanlaista ulkoista painetta ulkoiluun ei ole. Kesästä ei saisi "hukata" auringonsädettäkään, mutta talvella voi rauhassa käpertyä sohvalle takkatulen ääreen ja matkustaa ajatuksissaan muille maille.
Toivotaan, että kirjoituslomasi on lähempänä kuin luuletkaan!
Tekemistä siis riittää. On ihailtavaa, että jaksat tehdä ja tehdä, etkä ainoastaan suunnitella ja haaveilla valmiista. :)
VastaaPoistaJahka tässä itsekin jotakin kuulisi kustantamoilta, saisin omankin kipinäni syttymään uudelleen. Nyt kun valmis(?) ja puolivalmiit kässärit odottavat lähtökuopissaan ja kirjoittaja kuikuilee taisteluhaudasta kohti hämärää männikköä.
Tuossa olen samaa mieltä, että talviloma lienee parempi ajankohta kirjoittamiseen kuin kesä. Vielä parempi voisi olla syksy, jolloin ajatus kulkee haikeana ja runollisena, ruskan valtaamien lehtien karistessa pehmeän tuulen kutsuvassa syleilyssä alas väsyneenä nuokkuvalle nurmelle.
Voimia odottamiseen!
PoistaSuunnittelu ja valmiista haaveilu kävelevät rinta rinnan tekemisen kanssa. ;)