Silloin tällöin tulee seurattua millaisilla hakusanoilla blogiini löydetään. Viime viikkojen hauskimpia on ollut otsikon mukainen "esikoiskirjailijan sammakko".
Vuoden viimeisen päivän kunniaksi kirjoitan siitä.
***
Esikoiskirjailijan sammakko on käsikirjoitus, joka näyttää juuri sillä hetkellä limaiselta ja rupiselta. Sadut kuitenkin kertovat, että jos voittaa pelkonsa ja inhotuksensa ja uskaltautuu suutelemaan sammakkoa, se voikin muuttua prinssiksi.
Esikoiskirjailijan sammakko on kirjan ensimmäinen arvio. Se loikkaa yleensä varoittamatta herukkapensaan juuresta ja säpsäyttää. Kun sydän on asettunut, voi saappaalle seisahtunutta sammakko tarkastella lähemmin. Joskus käy ilmi, että kyseessä on rupikonna, mutta useimmiten loikkaaja on aivan tavanomainen sammakko.
Esikoiskirjailijan sammakko on suusta loikkaava lause haastattelussa, jota ei voi vetää takaisin; josta on jo hetimiten eri mieltä ja joka painetaan lehteen (tai siirrytään messuhaastattelussa seuraavaan aiheeseen). Se on jalostamaton ajatus, mielipide, joka olisi saanut kypsyä vielä hetken ennen poimintaa. Kuten yleensä käy, sammakko on ollut sammakko vain sanojansa mielestä eikä kukaan muu kiinnitä siihen mitään huomiota.
Sammakot ovat sellaisia, yllättäviä mutta pian aluskasvillisuuteen sulautuvia.
Kun vaihtaa sammakkoperspektiivin lintuperspektiiviin, esikoiskirjailijan vuodessa lienee paljon samaa.
Hah! Sammakot ovat aivan ihania. Niillä on pikkuiset räpyläjalat ja kolikonpyöreät mulkosilmät. Muuta vikaa niissä ei olekaan kuin se, että ne hyppäävät esiin aina väärään aikaan.
VastaaPoistaHyvää uutta vuotta 2013!
Sammakoita ei todellakaan näe ennen kuin ne liikkuvat! Kerran mökillä ruohoa ajaessani yksi loikkasi koneen alta ja olin saada sydärin. Kaveri paljastui loukkaantumattomaksi, mutta kiikutin sen kukkamaahan turvaan, etten huristelisi uudestaan sen yli.
PoistaNe pienet poikaset, joilla näkyy vielä vähän hännäntynkää, ovat ylisöpöjä.
Oikein hyvää alkanutta vuotta sinullekin!