Vaellus alkaa yhdestä askeleesta ja romaani kirjoitetaan sana kerrallaan.
Näitä kahta sanontaa mietin usein, kun tuntuu siltä, että projekteja, kirjoittamista ja tekemistä on tulvaksi asti. Askel kerrallaan, sana kerrallaan. Muuta ei vaadita.
Romaanin kirjoittamisessa tulee vaihe, kun kirjoittajan pitää hyväksyä, että se on siinä: parempaan en pysty. Totuus lienee, että kirja ei koskaan ole valmis -- eikä kirjailijakaan. Kirja muuttuu lukijoiden mielissä ja kirjailijakin kasvaa ja kehittyy ihmisenä. Sellaista kirjaa, joka kaikille esiintyisi samanlaisena, on mahdoton kirjoittaa.
***
Esikoiskirjailijan vuosi on pitkä. Katson sen alkavan kustannussopimuksesta ja päättyvän seuraavan kirjan julkaisuun. Teknisesti voisi ajatella, että esikoiskirjailijan vuosi alkaa esikoiskirjan julkaisusta ja päättyy toisen kirjan julkaisuun, mutta tämä ajattelu sulkee pois kaiken sen, mitä jännittävää tapahtuu ennen ensimmäistä julkaisua: sopimukset, kustannusväkeen tutustuminen, kirjailijakollegat, käsikirjoituksen muokkaus ja viimeistely, esittelytekstien kanssa puljaaminen, taittoversioon tutustuminen, kannen suunnittelu, koko projektin aikataulu... Mielestäni kaikki tämä on merkittävää, koska esikoiskirjailija kohtaa paljon uusia asioita ja ihmisiä jo ennen kuin kirja julkaistaan. Ehdottomasti ne ovat osa esikoiskirjailijan vuotta.
Julkaisun jälkeen uutta ihmeellistä tulee lisää: oman kirjan saa ensimmäistä kertaa käteensä. Ensimmäiset arviot, lehtikritiikit, lukijapalaute, haastattelupyynnöt, toimittajien kanssa toimiminen, messuesiintymiset, haastattelut, paneelit. Vähitellen alkaa rakentua jonkinlainen käsitys omasta kirjailijaidentiteetistä, mutta voi miten hauras se tässä vaiheessa onkaan!
Jos tähtää kirjailijaksi, ei homma suinkaan pääty siihen, että kirja kustannetaan. Ei ainakaan, jos aikoo jatkaa uralla enemmän kuin yhden kirjan verran. Samppanjan ja onnitteluiden lisäksi esikoiskirjailijan vuoteen kuuluu myös paljon selvitettävää. Verotus, apurahat ja kirjamyynnin kiemurat ovat asioita, joista kenties haluaa ottaa selvää. Eriarvoisuus, epäreiluus, kilpailu, kateus sekä ulkoiset ja sisäiset paineet on kohdattava. Jatkuva itsensä ja työnsä uudelleen arvioiminen ja omien taitojensa epäily kuuluvat myös asiaan.
Mutta jos vuosi on rankka, on se myös antoisa.
***
Tällä hetkellä odottelen kuulumisia kustantamolta. Ensi kuussa on kokous, jossa selviää seuraavan Mifongin aikataulu. Mifongin perintö, niin rakas kuin se minulle esikoisena onkin, elelee elämäänsä varsin kaukana mielestäni. Kirjoitan edelleen kirjoittamisen ilosta: monta pientä, tai vähän suurempaakin, kirjallista projektia on liedellä porisemassa. Syksyn mittaan niistä kuuluu varmasti enemmän.
En koskaan ole valmis. Aina löytyy mielenkiintoinen polku seurattavaksi, outo ihmismielen sopukka tutkittavaksi, ihmeellinen maailma luotavaksi. Ja hyvä tarina kerrottavaksi.
Sana ja askel kerrallaan.
luen kirjaasi nyt, ja pidän siitä alkuvaikeuksien jälkeen kovasti!
VastaaPoistaOi, miten mukava kuulla että pidät! :)
PoistaHyvin kirjoitettu, pystyn samaistumaan. :) Se hyvä puoli monissa projekteissa on, että yhtä ei ehdi jäädä loputtomiin hinkkaamaan.
VastaaPoistaTämä ensimmäinen vuosi on ollut kyllä hurja. On jännä, miten jo nyt, kun Kerjäläisprinsessa on vasta tullut ulos, sitä katselee nostalgisella hellyydellä, että ai ai, tuohon tapaan minä sitä trilogiaa silloin joskus kauan sitten aloittelin. Ja muutama päivä sitten katselin kirjahyllyä, kun silmään pisti mukavan iloisen näköinen pieni kirjan selkämys. Hetken ajan mietin, että onpa söpö, mutta mikäs kirja tuo onkaan. Se oli tietenkin Mörkö Möö. Sen pienen hetken ajan mun aivoni ei vaan tajunneet, että se on SE, se mun oma kirja. Esikoinen.
Epäilen eläväni tällä hetkellä jossain aikaulottuvuudessa, jossa yhteen kuukauteen mahtuu kokonainen vuosi. :)
Kirjoittamisprojektit ovat siitäkin mukavia, että (silloin kun ei mitään erääntymispäiviä ole) voi jättää kunkin tekstin vuorollaan muhimaan, rääpiä vähän yhtä ja korjailla toista. Toisin kuin askartelu- tai piirtämisprojektit, kirjoitusprojektit eivät vie pöytätilaa tai lattiatilaa. Ne ovat siellä jossain ja kärsivällisesti odottavat vuoroaan.
PoistaAikakäsitys on kyllä suuresti muuttunut: on tullut jokin epämääräinen "kirjan mittainen aika". ;)
Paljon hyviä tuulia askeleisiisi.
VastaaPoistaAloitin eilen lukemaan Mifongin perintöä ja olen lukenut sitä käytännössä jokaisena vapaahetkenä tähän asti. Nyt se on melkein lopussa. Olen ihan koukussa. Kiitos.
Kiitos kun tulit kertomaan! Taas on päivä pelastettu. :) Koukuttuminen on ihanaa.
PoistaHaluan kiittää sinua J.S. Meresmaa äärimmäisen mielenkiintoisesta blogista! Löysin sen vasta hiljattain ja inspiroiduin siitä niin, että päätin itsekin tutustua ensimmäistä kertaa blogikirjoittamisen saloihin. Kohta olen saanut luettua koko blogisi alusta loppuun. Innolla tulevia päivityksiä odotellen!
VastaaPoistaMifongin perinnöstä sen verran, että se on tällä hetkellä henkilökohtaisessa lukujonossani seuraavana. Kunhan saan tällä hetkellä lukemani romaaniin loppuun, niin uppoudun kirjasi saloihin. :)
Kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos! Mukavaa, että kirjoitteluni on inspiroinut. :) Se on ehdottomasti ollut yksi syy tämän blogin pitämiselle: että voi jotenkin auttaa toisia kunnianhimoisesti kirjoittavia.
PoistaJa kiva, jos intouduit perustamaan oman kirjoitusblogin. Kyllä niitä maailmaan mahtuu. Joskus on tullut jälkikäteen mietittyä, että olisi ollut mahtavaa, jos olisin pitänyt edes jonkinlaista päiväkirjaa kirjoitustaipaleeni alusta. Muisti on sellainen, että se muistaa mitä haluaa, joten kovin tarkkoja tietoja minulle ei ole jäänyt esimerkiksi siitä, kuinka monta versiota Mifongin perinnöstä loppujen lopuksi tein tai mitä ajattelin kunkin Kohti mestaruutta -kurssin lähiopetusjakson jälkeen.
Esikoisvuoden suhteen päätin korjata tilanteen.
Toivottavasti Mifongin perintö tuo sinulle hymyjä ja sydämentykytyksiä!
Jään seuraamaan blogiasi mielenkiinnolla. :)