Kirjallinen menolauantai

Tampere on kirjallisuuskaupunki, ehdottomasti.

Tapahtumia ja tapaamispaikkoja kirjallisuuden ystäville löytyy mukavasti. Tulenkantajien kirjakaupalla on ollut suuri merkitys minulle kohtaamispaikkana, missä kirjailijat tapaavat toisiaan ja lukijoita. Osuuskumma järjesti siellä Steampunk!-julkkarit viime marraskuussa, ja joulukuussa vietettiin kirjablogisti-iltaa. Huomenna 26.1. lauantaina kaupassa vietetään  Boris Hurtan 25-vuotiskirjailijajuhlia klo 13-15. Tervetuloa!

Jos kotimaan kauhukeisarin juhlahumu ei vedä puoleensa, ei hätää. Suomen ensimmäinen paikallinen kirjailijayhdistys Pirkkalaiskirjailijat viettää tänä vuonna 70-vuotisjuhlaansa, ja kirjallista tapahtumaa on pitkin vuotta. Kirjalauantait, joissa Pirkkalaiskirjailijat esittelevät toistensa tuotantoa, pyörähtävät käyntiin huomenna 26.1. Suomalaisessa kirjakaupassa (Hämeenkatu 18) klo 13 alkaen. Tarkempi ohjelma löytyy esimerkiksi Saara Henrikssonin blogista. Paikalla ovat muun muassa Vilja-Tuulia Huotarinen, Katja Kaukonen ja Saara Henriksson.

Kirjavaa lauantaita kaikille!

P.S. Käyttekö yleensä kirjallisuustapahtumissa? Miksi? Miksi ette?

Juhlan tuntua

Tänään sain kunnian osallistua Anneli Kannon & Terhi Rannelan huikean yhteistyön tuloksena syntyneen fantasiakirjan Tähystäjäneidon  julkistamisjuhliin. Julkkarit voivat olla hieman väärä sana, sillä kirja on ollut saatavilla kaupoista jo syyskuusta, mutta kyllä kirja ilmestyessään on aina juhlan arvoinen. Tilaisuus oli aivan ihastuttava ja Kanto&Rannela -tiimi herskyvän hauska ja välitön. Juhlan tuntua korottivat oikein mainiosti kunniavieraat, jotka olivat saapuneet Sarmatiasta asti soittamaan väelle.

Voin vain huokaista haikeana. Yhteiskirjoittaminen kuulostaa ihanalta: rinnalla on työtoveri,  joka puolittaa kirjoittamisen surut ja kaksinkertaistaa ilot. Kanto mainitsi, että kun hän sai Rannelalta tekstilähetyksen, se oli kuin joululahjaa avaisi: mitähän hauskaa toinen on tällä kertaa keksinyt. Yhteiskirjoittaminen ei varmasti ole kaikkien kohdalla näin sujuvaa ja ongelmatonta, mutta Kanto&Rannela näyttävät nauttivan kimmokkeesta, joita yksin kirjoittaessa ei ole. Heillä on sparrauskaveri, yllättäjä, toinen ääni, tuore näkökulma -- kaikki samassa paketissa. Mahtavaa!

Vaikka suoraan sanoen en tiedä, olisiko minusta vielä kirjoittamaan yhdessä yhtään kenenkään kanssa. En taida olla siihen vielä tarpeeksi kypsä kirjoittajana. Jos kohdalle sattuu henkilö, jonka kanssa kemiat pelaavat yksiin, en kyllä kieltäydykään.

Miten te muut? Miltä ajatus jonkun toisen kanssa kirjoittamisesta tuntuu? Oletteko kokeilleet?

P.S. Myös Anne Leinonen on kokenut yhteiskirjailija. Hänen viimeisimmässä blogikirjoituksessaan käsitellään sitä, miten työskentely kaksin oikein luonnistuu. Kannattaa lukea, toimintametodit kuulostavat hyvin samanlaisilta kuin Kannolla ja Rannelalla!