11+11+11

Dekkaristi Vera Vala haastoi minut kysymään ja vastaamaan, samoin Lukunurkan Q+Black! Myös Rannelan Terhi heitti haasteella. Alla tarkka ohjeistus:


1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Hänen pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.

5. Haastetun pitää kertoa, kenet on haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.




11 asiaa minusta

1. Kerran ajoin pääni kaljuksi.

2. Kaikissa vuodenajoissa on jotain, mistä pidän ja jotain, mitä vihaan.

3. Minulla on pariton vanha sukka, jossa on niin kivan vihreä viidakkokuvio, että en raaski heittää sitä pois.

4. Silloin tällöin askartelen nukkekotitarvikkeita. Kehittelin mm. valokuvakehyksen hiuspinneistä ja väsäsin Agatha Christie -pokkarisarjan beigenvärisestä paperista.

5. Olen temperamentiltani ryöpsähtelevä. Saatan innostua jostain suunnattomasti ja unohtaa seuraavana päivänä olleeni asiasta koskaan kiinnostunut. Tulistun herkästi, mutta lepyn myös nopeasti. Kiihdyn nollasta sataan, mutta osaan esittää rauhallista jos tilanne niin vaatii.

6. Viihdyn omissa oloissani, mutta rakastan hyviä keskusteluja avarakatseisten ja pohdiskelevien ihmisten kanssa.

7. Jos voisin, tarjoaisin jollekin kissalle kodin.

8. Minun on vaikea hahmottaa numeroita enkä ymmärrä millä tavoin ihmiset kykenevät päässälaskuun.

9. Mielikuvitus on mielestäni hienointa mitä ihmisellä on.

10. Haluaisin tehdä amigurumeja, mutta ensin pitäisi opetella virkkaamaan.

11. Olen pinnalta häilyvä, mutta sisältä vakaa. 


Q+Blackin kysymykset:

1. Paikka jossa haluaisit käydä elämäsi aikana ja miksi juuri siellä?

Japani. Omanlaisensa paikka, joka vetoaa minuun. Paljon vastakohtia, kiehtova kulttuuri ja historia.

2. Ruoka, jota et voi sietää?

Banaani.

3. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?

En ole aiemmin juuri luonut pitkän tähtäimen suunnitelmia elämässäni, mutta nyt kirjoja kirjoittaessa jonkinlainen tulevaisuuden aikaperspektiivi on syntynyt. Viiden vuoden päästä Mifonki-sarja lienee kirjoitettu. Toimin edelleen Osuuskumma-kustannuksessa, josta on tullut Suomen paras ja monipuolisin spefikustantamo.

4. Suurin haaveesi?

Pysyä terveenä, löytää aina tarinamateriaalia ja halua kirjoittaa.

5. Oletko koskaan rikkonut lakia millään muotoa?

En muista enkä ainakaan tunnusta.

6. Harrastus, jota haluaisit harrastaa, mutta et ole jostain syystä sitä tehnyt?

Jooga. Pilates.

7. Jos ystäväsi suosittelisi kirjaa, jossa on räiskyvää romantiikkaa, mitä suosittelisit hänelle?

Räiskyvää romantiikkaa olen onnistunut löytämään aina Sandra Brownilta. (Jos ystävä siis kysyy suositusta kirjasta, jossa on räiskyvää romantiikkaa.)

8. Puhelin vai tietokone?

Tietokone.

9. Unelma-ammattisi?

Taidan elää niitä.

10. Jos saisit muuttaa yhden asian suomessa, mikä se olisi?

Paha kysymys. Muutettavaa olisi niin paljon. Ehkä kuitenkin sen, että tuloerot eivät enää kasvaisi ja kaikille olisi taattu samat peruspalvelut ja koulutusmahdollisuudet.

11. Kuka on suomen turhin julkkis ja miksi?

En oikeastaan seuraa "turhien julkkisten" lehtiä, ja nyt kun itsekin on julkisuudelle altistunut, koen olevani jäävi ketään leimaamaan lehtikirjoittelun perusteella.


Veran kysymykset: 


1) Minkä kirjan olisit halunnut itse kirjoittaa?

Öh, loistavia kirjoja tulee vastaan paljonkin, mutta en oikeastaan haluaisi tai olisi halunnut kirjoittaa mitään muuta kuin sen, mitä nyt kirjoitankin, eli Mifonki-sarjaa (ja mitä tahansa muuta onkaan tulossa).

2) Jos pitäisi valita, olisitko mieluummin palkittu ja kriitikoiden arvostama, mutta vähän myyvä kirjailija vai mieluummin lukijakunnan rakastama, hyvin myyvä kirjailija?

En haikaile palkintoja tai kiitoksia kriitikoilta, sillä olen viihdekirjailija, ja niitä ei tunnetusti kyseisissä piireissä arvosteta. Vaihtoehdoista siis jälkimmäinen.

3) Jos saisit valita kenen tahansa elävän kirjailijan illallisseuraksesi, kenet valitsisit?

Märta Tikkanen. Hannu Rajaniemi.

4) Jos saisit puhallettua yhden illan ajaksi henkiin kenet tahansa kuolleen kirjailijan, kenet valitsisit illallisseuraksesi?

Oscar Wilde.

5) Jos sinun pitäisi valita, minkä kirjan päähenkilö olisit?

Argh! Kuinka voisi valita vain yhden? Olenko tylsä, sillä vastaan Mifonki-sarja. Jääköön arvoitukseksi kuka niistä.

6) Jos sinun pitäisi muuttaa jonkun kirjan ympäristöön, kuten se tarinassa kerrotaan, minkä kirja valitsisit asuinpaikaksesi?

Tolkienin Konnussa olisi varmaankin melko leppoisaa elellä.

7) Minkä kirjan (vain yksi!) valitsisit autiolle saarelle?

Sivuiltaan tyhjän, jotta voisin täyttää sen omalla kirjoituksella.

8) Mikä kirja on tuottanut suurimman pettymyksen?

Onhan näitä, mutta en tähän hätään kykene nostamaan yhtäkään esille. Yleisesti ottaen viihdekirja, josta näkee että tällä kertaa ei ole edes yritetty. Menestyskirjailijoiden kakkaraapustukset.

9) Mikä kirja on ollut suurin positiivinen yllätys?

Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta. En ollut lukenut Pasilta mitään sitä ennen, ja hämmästyin, että Suomessakin kirjoitetaan sellaisella tyylillä sellaista kamaa.

10) Miten haluaisit lukijoiden luonnehtivan sinun kirjoittamaasi kirjaa?

"En malttanut laskea sitä käsistäni."

11) Jos pitäisi valita kirjoittamisen ja lukemisen väliltä, kumman valitsisit?

Kirjoittamisen. Ajattelen kierosti niin, että jos kerran pystyn kirjoittamaan, on minun kyettävä sitä myös lukemaan.



Terhin kysymykset:

1. Mitä luet tällä hetkellä?

Minulla on aina aktiivisesti ja passiivisesti kesken kirjoja. Jhumpa Lahirin Tuore maa ja Kirsti Kurosen Ammeiden aika ovat tällä hetkellä aktiivisesti kesken. Passiivisesti kesken ovat Robert Aldrichin Rakkaus samaan sukupuoleen -- homoseksuaalisuuden historia ja Kaisa Häkkisen Linnun nimi.

2. Piristytkö vai masennutko kevään kirkkaasta valosta?

Sekä että, jos tässä vastauksessa on mitään järkeä. Aurinko kirkastaa ulkomaailman ihanasti, mutta se mitä se paljastaa pimeyden jäljistä sisällä on karmivaa.

3. Mitä mieltä olet sähkökirjoista?

Hyvä formaatti, mutta Suomessa ylihinnoiteltu. Osuuskumma tuo tarjolle järkevänhintaisia julkaisuja, mutta muuten e-kirjoihin käytetyt euroni valuvat ulkomaille.

4. Mitä ystävyys merkitsee sinulle?

Helmeä elämän simpukassa. (Sooo cheezy.)

5. Minkä bändin / artistin keikalle tahtoisit?

Goodspeed You Black Emperor olisi hieno nähdä uudestaan. Jos Neil Young, Tom Waits, Nick Cave tai Leonard Cohen vetäisivät intiimit ja kohtuuhintaiset klubikeikat, menisin.

6. Jos tulisin luoksesi kylään, mitä ruokaa minulle tarjoaisit bravuurinasi?

Heh, olen tuurikokki, mutta mitä tahansa päättäisinkin valmistaa, tekisin sen rakkaudesta hyvään ruokaan ja panostaisin myös kattaukseen.

7. Mitä olet viimeksi hävennyt?

Yritän aktiivisesti unohtaa kaikki häpeään johtaneet tilanteet. Yleensä suustani pääsee sammakko, jonka korjaaminen on mahdotonta. Siinä mielessä olen eräänlainen sammakoiden kuningatar.

8. Minkä taidon haluaisit oppia?

Viestimään niin, että minua ei ymmärrettäisi väärin. Laulutaidon. Virkkaamisen.

9. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa?

Kirjoitan niitä parhaillaan.

10. Milloin viimeksi kirjoitit jollekulle kirjeen?

Nyt on ollut pitkä tauko. Joskus viime vuoden puolella.

11. Mikä on suurin unelmasi? (ihan tällainen pieni kysymys…)

Ansaita toimeentulo kirjoja kirjoittamalla niin, että aina ei olisi eläminen epävarmojen apurahojen varassa.


***

En tällä kertaa haasta yhdellätoista kysymyksellä ketään, sillä tuntuu että haaste on jo suurimmalle osalle seuraamistani blogeista osunut. Näihin oli totisesti haasteellista vastata! Etenkin tuo Veran kysymys kirjassa esiintyvästä paikasta, jossa haluaisi asua, oli todella vaikea. Ei sitä ihan mihin tahansa toisen kuvittelemaan maailmaan uskaltaisi noin vain muuttaa. Mifonkisarjan maailmastakaan ei löydy niin utopistisen miellyttävää paikkaa kuin Kontu.

Minkä kirjan ympäristöön sinä muuttaisit mielelläsi? (Ja muista, että ympäristö on sellainen kuin se kirjassa on kerrottu!)

A niin kuin arvoitus

Ihan pienenä sivuhuomiona:

Mikä siinä onkin, että fantasian puolella on niin mukava antaa päähenkilölleen a-kirjaimella alkava nimi? Onko tämä jokin salainen riitti? Fantasiakirjoittajien muusan pieni pila?

Minä päädyin Ardisiin (puhumattakaan Amargosta ja Agautrista), Anu Holopainen Adairaan. Hanna van der Steeniltä löytyy Armada. Terhi Rannelan ja Anneli Kannon Kuparisaaritrilogiassa seikkailee Amaya. Tolkienillakin on Aragorninsa, joka on hyvin merkittävässä roolissa, vaikka ei ehkä päähenkilöksi lukeudukaan. Löytyykö vielä muita?

Vinkki teille, jotka pähkäilette fantasiatarinanne päähenkilölle nimeä: jos päädytte a-kirjaimella alkavaan nimeen, tehkää se tietoisena tästä traditiosta.

Työyhteisön merkityksestä ja apurahattomuudesta

Helmi-Maaria Pisara kirjoitti blogissaan työyhteisön tärkeydestä, kirjailijapiirien ulkopuolelle jäämisestä ja vapaudesta, joka koituu kun lakkaa tavoittelemasta apurahaa, jonka saaminen on aina epävarmaa.

Koin hyvin vahvaa vastakaikua kirjoitukseen.

Kuluneen talven, kun olin vapaa (eli työtön) kirjoittaja, kaipasin kipeästi työyhteisöä. Sosiaaliset kontaktit samaa työtä tai samaa tarkoitusta varten työtä tekevien kanssa puuttuivat. Ne puuttuivat siitä huolimatta, että jos vuonna 2006 en tuntenut yhtään kirjailijaa henkilökohtaisesti, vuonna 2011 tunsin jo melkein kymmenen. (Kirjailijat ovat uskomattoman verkostoitunutta väkeä.) Mutta kuten ehkä on käynyt ilmi, kirjailijoiden ja runoilijoiden päivät vuosirytmeistä puhumattakaan kulkevat yleensä omia polkujaan ja valtaosa tekee sitä sivutyönä aikaisin aamulla, myöhään yöllä tai ruokatuntinsa aikana. Kadehtien luin Terhi Rannelasta, jolla on jaettu työhuone, minne mennä kirjoittamaan, ja työkavereita, joiden kanssa jakaa lounas. Hän kutsuu itseään osuvasti virkamieskirjailijaksi. Sellainen minäkin haluaisin olla. Aamulla kirjoittaisin, päivällä pitäisin pidemmän tauon ja illemmalla jatkaisin työntekoa, oli se sitten ajattelemista tai naputtelemista tai piirtämistä.

Onneksi avasin suuni, sillä sain Saara Henrikssonista viikoittaisen lounaskaverin. Se oli todellinen henkireikä. Jakaa kuulumisia, puhua kirjoittamisesta toisen kirjoittajan kanssa, päivittää tietojaan siitä, mitä kirjailijamaailmassa tapahtuu ja ihmetellä elämää. Sellaista tavallista, mitä työkaverin kanssa voisi kuvitella juttelevansa päivän mittaan.

Nyt ei enää noihin lounastapaamisiin ole aikaa, mutta minun käsitykseni työyhteisön tärkeydestä itselleni vahvistui entisestään. On oltava joku, joka ymmärtää työn luonteen ja tarjoaa omia näkemyksiään asioista. Ja kun ympärillä on kunnianhimoisia, innostuneita ja aikaansaavia ihmisiä, pääsee osallistumaan monenlaisiin projekteihin, joista muuten ei välttämättä edes kuulisi.

***

Apurahoista. Mitä minä niistä tietäisin? En vielä paljon mitään, koska tänä vuonna hain niitä ensimmäistä kertaa. Yksi kieltävä päätös on tullut, mutta ei sitä voi yllätykseksi sanoa. Kirjoitan viihdyttävää tekstiä, en mitään kirjallisuutta mullistavaa ja ennennäkemätöntä.

Huonoja puolia apurahattomuudessa tällä hetkellä:

- kirjoittamiseen käytettävä aika ja energia ovat säästökokoa
- ulkopuolisten päättäjien uskonpuute, joka pahimmassa tapauksessa muuntuu kirjailijan uskonpuutteeksi omaan työhönsä
- työskentelyaikojaan ei voi vapaasti valita
- ei lomia


Hyviä puolia apurahattomuudessa tällä hetkellä:

- ei ulkoisia rahaan sidoksissa olevia paineita kirjoittaa julkaisukelpoista tekstiä
- riippumattomuus ja vapaus (edelliseen kohtaan liittyen)
- vakaa toimeentulo, yleensä vielä parempikin (apurahat ovat pieniä), joten ei rahahuolia
- hieman naurettava tunne siitä, että pärjää omillaan, vaikka samalla tulee kutistaneeksi vakavaksi ammatikseen ajattelemansa työn harrastuksen tasolle


Tuleeko teille jotain lisättävää mieleen?

Juhlan tuntua

Tänään sain kunnian osallistua Anneli Kannon & Terhi Rannelan huikean yhteistyön tuloksena syntyneen fantasiakirjan Tähystäjäneidon  julkistamisjuhliin. Julkkarit voivat olla hieman väärä sana, sillä kirja on ollut saatavilla kaupoista jo syyskuusta, mutta kyllä kirja ilmestyessään on aina juhlan arvoinen. Tilaisuus oli aivan ihastuttava ja Kanto&Rannela -tiimi herskyvän hauska ja välitön. Juhlan tuntua korottivat oikein mainiosti kunniavieraat, jotka olivat saapuneet Sarmatiasta asti soittamaan väelle.

Voin vain huokaista haikeana. Yhteiskirjoittaminen kuulostaa ihanalta: rinnalla on työtoveri,  joka puolittaa kirjoittamisen surut ja kaksinkertaistaa ilot. Kanto mainitsi, että kun hän sai Rannelalta tekstilähetyksen, se oli kuin joululahjaa avaisi: mitähän hauskaa toinen on tällä kertaa keksinyt. Yhteiskirjoittaminen ei varmasti ole kaikkien kohdalla näin sujuvaa ja ongelmatonta, mutta Kanto&Rannela näyttävät nauttivan kimmokkeesta, joita yksin kirjoittaessa ei ole. Heillä on sparrauskaveri, yllättäjä, toinen ääni, tuore näkökulma -- kaikki samassa paketissa. Mahtavaa!

Vaikka suoraan sanoen en tiedä, olisiko minusta vielä kirjoittamaan yhdessä yhtään kenenkään kanssa. En taida olla siihen vielä tarpeeksi kypsä kirjoittajana. Jos kohdalle sattuu henkilö, jonka kanssa kemiat pelaavat yksiin, en kyllä kieltäydykään.

Miten te muut? Miltä ajatus jonkun toisen kanssa kirjoittamisesta tuntuu? Oletteko kokeilleet?

P.S. Myös Anne Leinonen on kokenut yhteiskirjailija. Hänen viimeisimmässä blogikirjoituksessaan käsitellään sitä, miten työskentely kaksin oikein luonnistuu. Kannattaa lukea, toimintametodit kuulostavat hyvin samanlaisilta kuin Kannolla ja Rannelalla!