Juhlan tuntua

Tänään sain kunnian osallistua Anneli Kannon & Terhi Rannelan huikean yhteistyön tuloksena syntyneen fantasiakirjan Tähystäjäneidon  julkistamisjuhliin. Julkkarit voivat olla hieman väärä sana, sillä kirja on ollut saatavilla kaupoista jo syyskuusta, mutta kyllä kirja ilmestyessään on aina juhlan arvoinen. Tilaisuus oli aivan ihastuttava ja Kanto&Rannela -tiimi herskyvän hauska ja välitön. Juhlan tuntua korottivat oikein mainiosti kunniavieraat, jotka olivat saapuneet Sarmatiasta asti soittamaan väelle.

Voin vain huokaista haikeana. Yhteiskirjoittaminen kuulostaa ihanalta: rinnalla on työtoveri,  joka puolittaa kirjoittamisen surut ja kaksinkertaistaa ilot. Kanto mainitsi, että kun hän sai Rannelalta tekstilähetyksen, se oli kuin joululahjaa avaisi: mitähän hauskaa toinen on tällä kertaa keksinyt. Yhteiskirjoittaminen ei varmasti ole kaikkien kohdalla näin sujuvaa ja ongelmatonta, mutta Kanto&Rannela näyttävät nauttivan kimmokkeesta, joita yksin kirjoittaessa ei ole. Heillä on sparrauskaveri, yllättäjä, toinen ääni, tuore näkökulma -- kaikki samassa paketissa. Mahtavaa!

Vaikka suoraan sanoen en tiedä, olisiko minusta vielä kirjoittamaan yhdessä yhtään kenenkään kanssa. En taida olla siihen vielä tarpeeksi kypsä kirjoittajana. Jos kohdalle sattuu henkilö, jonka kanssa kemiat pelaavat yksiin, en kyllä kieltäydykään.

Miten te muut? Miltä ajatus jonkun toisen kanssa kirjoittamisesta tuntuu? Oletteko kokeilleet?

P.S. Myös Anne Leinonen on kokenut yhteiskirjailija. Hänen viimeisimmässä blogikirjoituksessaan käsitellään sitä, miten työskentely kaksin oikein luonnistuu. Kannattaa lukea, toimintametodit kuulostavat hyvin samanlaisilta kuin Kannolla ja Rannelalla!