Aseenkantajan kunnialla alkanut tarina saa jatkoa Ritarin ansiosta kesän korvilla.
7.1.2014
Ruumiittomia ansioita (eli kansimaistiaisia)
Vuoden aloitukseksi on tiedossa hyytävää menoa, kun Osuuskumman aaveantologia Ruumiittomat julkaistaan helmikuussa. Olen mukana novellilla Kielolinna.
Aseenkantajan kunnialla alkanut tarina saa jatkoa Ritarin ansiosta kesän korvilla.
Aseenkantajan kunnialla alkanut tarina saa jatkoa Ritarin ansiosta kesän korvilla.
3.1.2014
Mifongin aika ja mitä siitä sitten sanottiin
Tein Mifongin perinnöstä palauteyhteenvedon julkaisuvuoden päätteeksi, joten nyt on Mifongin ajan vuoro. Pidän tosin koonnin suppeampana kuin viimeksi.
Esikoiskirja kerää huomiota enemmän kuin seuraajansa etenkin kun on kyseessä sarja -- ja sen huomaa! Mifongin perintö on kerännyt yli 40 arviota, kun taas Mifongin aika noin 16. Nämä luvut sisältävät lehtikritiikit ja blogikirjoitukset, mutta eivät esimerkiksi Goodreads- tai foorumiarvioita. Isoissa päivälehdissä Mifongin ajasta on ilmestynyt ainoastaan yksi kirjoitus, ja sekin Hämeen Sanomissa. Oman asuinkunnan päivälehtiä kirja ei ole kiinnostanut.
Koska kyseessä on jatko-osa, kirja joutuu vastaamaan ensimmäiseksi odotuksiin.
Odotukset
"Koska pidin Mifongin perinnöstä niin paljon, oli minulla tätä kirjaa kohtaan suuret odotukset. Ja en joutunut pettymään." - Kirjojen rakastaja
"Odotin suuresti jotain juonellista kohahdusta, mutta kirja tuntui etenevän pelkkää matalalentoa kiihdyttäen, mutta sitten kuitenkin hidastaen taas." - Lukunurkka
"Meresmaa tuntuu hallitsevan asian [jatko-osan] hienosti sillä Mifonkien matkassa -sarjan toinen osa, Mifongin aika, on oikein mukava kokonaisuus." - Nenä kirjassa
"Eikä muuten pettänyt tämäkään opus." - kujerruksia
"Tarina imaisi minut samanlaisella vetovoimalla mukaansa kuin ensimmäinenkin osa.[...] Sivut hupenivat huomaamatta [...]." - Kirjoihin kadonnut
"Vaikka periaatteessa pidinkin kirjasta [Mifongin perinnöstä], en ihastunut siihen täysin sydämin. Sama tilanne on tämän toisen osan kanssa." - Lukemisen kartasto
"Odotin Mifongin aikaa kliseisesti sanoen kuin kuuta nousevaa. Enkä pettynyt. Tarina on jälleen kerran hyvä, loppuun asti yllätyksekäs." - Hemulin kirjahylly
"Tarina vaikuttaa hieman sellaiselta pakolliselta väliosalta, jossa kootaan edellisen osan lankoja yhteen ja punotaan vähän lisää tulevia osia varten - mutta se ei haittaa minua ollenkaan!" - Todella vaiheessa
"Meresmaa on kirjoittajana kehittynyt." - Morren maailma
"Kakkososa vaikuttaa hallitummalta ja jäntevämmältä romaanilta kuin edeltäjänsä." - Kirsin kirjanurkka
"Mifongin aika vastasikin melko hyvin odotuksiani: vauhti on kova ja kokonaisuus hallittu." - Kirjojen keskellä
"Huono kirja Mifongin aika ei missään nimessä ollut. Kirjaa on vain aina vaikeampi suhteuttaa omiin odotuksiin, kun kyseessä on jatko-osa. Viihdyin Mifongin ajan parissa aivan yhtä paljon kuin Mifongin perinnönkin." - Päiväunien salainen elämä
"Ensimmäisenä huomasin, että toinen Mifonki oli edeltäjäänsä paremmin kirjoitettu. Kieli oli elävämpää ja ensimmäisen osan heikkoudet tekniikassa tuntuivat kaikonneen. Meresmaa on siis kypsynyt kirjoittajana." - Päiväunien salainen elämä
"Luin kirjan suorastaan ahmimalla, eikä tarvinnut taaskaan pettyä. Mielenkiinto pysyi hereillä koko kirjan ajan." - Cilla in Wonderland
"Mifongin aika jatkaa Mifongin perinnössä alkanutta tarinaa ansiokkaasti ollen jopa parempi kuin ensimmäinen osa." - Kirjaneito, Risingshadow
"Mifongin aika jatkaa samalla linjalla kuin edeltäjänsä ja lunasti odotukset." - Linnea, Goodreads
"Kirjan eteneminen alkoi niin pahasti tökkiä, että päätin suosiolla luovuttaa." - Jossu, Goodreads
No entäs sitten se tarinan eteneminen?
Juonenkuljetus
"Kirja tuntui etenevän pelkkää matalalentoa kiihdyttäen, mutta sitten kuitenkin hidastaen taas." - Lukunurkka
"Tarina kulkee eteenpäin haipakkaa vauhtia eikä turhaan junnaa paikoillaan." -kujerruksia
"Tässä kirjassa toistui myös ensimmäisestä kirjasta tutuksi tullut joutuisa kerronta ja juoni eteni nopeatempoisesti." - Kirjoihin kadonnut
"Tapahtumien tahti. [...] Nyt (kuten ensimmäisen osankin kanssa) kaipaisin taustoja ja luontevaa asioiden selittelyä." - Lukemisen kartasto
" Vaikka henkilöhahmoja on paljon ja tapahtumia seurataan usealla taholla, on lukijan helppo seurata tapahtumakulkua." - Hemulin kirjahylly
"Mielestäni kirja lähti vähän hitaasti liikkeelle." - Todella vaiheessa
"Kaipaan kuitenkin yhä vähemmän vauhtia ja lisää taustoittamista. [...] Mifongin aika laukkaa siis reippaasti ja varsin tasaisesti eteenpäin." - Morren maailma
"Tapahtumia kuljetetaan siis samanaikaisesti monessa paikassa, jopa usealla mantereella. Kohtaukset ovat paikoin elokuvamaisia, lyhyitä välähdyksiä." - Kirsin kirjanurkka
"Tällä kertaa kirja alkoi kuitenkin varsin rauhallisesti, mutta tempo muuttui nopeammaksi, mitä pidemmälle tarinassa päästiin." - Cilla in Wonderland
"Kirjaa lukiessa milloinkaan ei tullut mieleen, että kirja olisi liian täyteentupattu toimintaa tai sitten liian tylsä loppuun asti luettavaksi." - Mila Lyytinen, Lukufiilis
"Kirja on taas mukavasti jaettu osiin, mikä keventää lukemista. Toisaalta teksti on todella soljuvaa ja kevyttä muutenkin. Tätä on ilo lukea." - Orduuka, Risingshadow
"Nopealukuinen ja mukaansa tempaava tarina." - Scartti, Risingshadow
"Kirja lähti hitaasti liikkeelle, mutta sitten kun mentiin, mentiinkin kunnolla." - Magdalena Hai, Goodreads
"Tarina rullaa eteenpäin turhia jaarittelematta ja hahmoihin tuodaan uusia piirteitä." - Linnea, Goodreads
"Alku on mielestäni hidas ja hitusen epäkiinnostava, mutta noin 50. sivun kohdalla tarina taas lähtee rullaamaan edellisen osan tuttua reipasta vauhtia eteenpäin." - Anna, Goodreads
"Minusta juoni hajaantui vähän liiaksi enkä oikein osannut keskittyä ja innostua siitä." - Jossu, Goodreads
***
Kaikki ei koskaan mene ihan putkeen, koska lukijat ovat yksilöitä ja kirjailija ihminen. Alla joitakin seikkoja, jotka ärsyttivät lukijoita tai jättivät toivomisen varaa.
Miinukset
"Ainoa ärsyttävä asia kirjassa oli, ettei Ardisin ja Danten suhde tunnu etenevän minnekään." - Kirjojen rakastaja
"Oli ihan mielenkiintoista lukea tätä kirjaa koska se on niin täynnä erilaisten maailmojen ja olentojen kuvailua, mutta silti hommaan olisi kaivannut säpinää. [--] Odotin niin kovasti Ardis/Dante-kuvioita, mutta niitä ei oikeastaan ollut... " - Lukunurkka
"Ainut mitä jäin kaipaamaan, oli jonkinlaista selkeämpää kertausta mitä edellisessä osassa oli tapahtunut." -kujerruksia
"Olin hieman pettynyt ettei Ardisin ja Danten suhde päässyt kehittymään siihen suuntaan mihin olin alunperin toivonut, mutta Meresmaa onnistui yllättämään minut totaalisesti." - Kirjoihin kadonnut
"Jatko-osilla on usein taipumusta tietynlaiseen väliinputoajuuteen ja näin jälkikäteen tuntuukin, kuin tässä osassa olisi hiukan vastailtu edellisen osan kysymyksiin ja herätelty uusia, mutta se itsenäinen osuus jäi pikkuisen liian ohueksi." - Kirjojen keskellä
"Ardis ja Dante eivät kolahtaneet minuun parina ensimmäisessä kirjassa, joten romanssin nilkutus eteenpäin jatko-osassa ei erityisemmin mielyttänyt minua." - Päiväunien salainen elämä
"Kirja ei ollut juoneltaan aivan yhtä selkeä kokonaisuus kuin edeltäjänsä, vaan tuntui minusta hiukan hajanaiselta." - Päiväunien salainen elämä
"Kuten edellistä osaa arvostellessakin totesin, kartta ei ole niin tarkka kuin toivoisin ja tohinassa on välillä hyvin hankala pysyä kyydissä." - Orduuka, Risingshadow
"Olisin ehkä toivonut jotakin syvempää, tunteellisempaa tunkeutumista mifonkien nahan alle." - Orduuka, Risingshadow
"Ainut mitä kaipasin oli kertausta edellisen osan lopun tapahtumista." - Linnea, Goodreads
***
Hahmot
"Ardisin tytär Fewrynn sen sijaan herätti kiinnostukseni ja minulle jäi sellainen olo, että hänen merkityksensä kasvaa sarjan edetessä." - Kirjojen rakastaja
"Ardis oli viime kirjassa ihan suhteellisen siedettävä, mutta tässä kirjassa hän oli raivostuttavan naiivi ja jotenkin jäässä." - Lukunurkka
"Naishahmot Linn ja Ardis tuppaavat paikka paikoin saamaan minut ärsyyntyneeksi itsepäisyydellään, mutta pidän heistä silti. Uudet sivuhenkilöt myös kiinnostavat kovasti, erityisesti Mohari josta toivottavasti kuullaan myös seuraavassa osassa." - kujerruksia
"Connailista tuli heti alussa inhokki koska hän on juuri niiden kahden ihmisen välissä, joiden välissä ei pitäisi olla ja juuri sen takia myös Ardis menetti pisteitään silmissäni." - Lukunurkka
"Kirjan henkilöt ovat kasvaneet ja kypsyneet ja heidän tielleen tuodaan uusiakin haasteita." - Nenä kirjassa
"Ardis ja Dante ovat kumpikin kasvaneet ja aikuistuneet tahoillaan." - Lukemisen kartasto
"Uusista olen kaikkein kiinnostunein Moharista, poika on ihan huipputyyppi! Luulen, että Moharista tulee lempihenkilöni seuraavissa osissa." - Lukemisen kartasto
"Linn, joka ensimmäisessä osassa oli lempihenkilöni ja joka tässä osassa alkoi käydä hermoille. Linn-hyvä, joskus voi antaa periksi. Siihen ei kuole." - Lukemisen kartasto
"Linnin ja Harbenin osuus kirjasta oli välillä vähän tylsä, mutta loppujen lopuksi heidän kohtalonsa jäi kaivelemaan enemmän kuin kenenkään muun kirjan loppuessa." - Kirjojen rakastaja
"Eniten nautin Linnin ja Harbenin seurasta tällä kertaa. Heidän mukaansa lyöttäytyy vielä nuori Mohari, josta kehkeytyy vielä varmasti kiinnostava hahmo." - Morren maailma
"Linn on niin ihanan pöljä!" - Morren maailma
"Meresmaa käsittelee henkilöitään varsin kovalla kädellä, ja odottamattomiin juonenkäänteisiin on syytä varautua!" - Kirsin kirjanurkka
"Henkilöistä etenkin Ardis on kirjojen tapahtumien väliin jääneen neljän vuoden aikana kasvanut ja kypsynyt, mikä oli pelkästään positiivista." - Kirjojen keskellä
"Danten veli Roan saa hiukan "jalkaansa oven väliin" ja oletankin, että hänellä voisi jatkossa olla yhä suurempi rooli tarinassa. Onneksi tilaa on myös Dantelle sekä Linnille, joka huitelee ronskisti omia polkujaan." - Kirjojen keskellä
"Pidin itseasiassa Connailin hahmosta ja minua harmittikin, että hänet lätkäistiin sarjan pääparin väliin draaman ylläpitämiseksi." - Päiväunien salainen elämä
"Linnin sivujuoni hänen veljensä surmaajan löytämiseksi kiinnosti minua lukijana enemmän. [...] Bran Capimontin näkökulma kiinnosti minua Linnin ohella eniten. " - Päiväunien salainen elämä
"Ensimmäisessä osassa tutuksi tulleista hahmoista pidin tällä kertaa eniten Linn Rondestanista, jonka omapäisyydelle saa hakea vertaistaan." - Cilla in Wonderland
"Ardis oli tällä kerralla jäänyt makuuni hieman vaisuksi, mutta toivon hahmon siitä nousevan ja saavan seuraavassa osassa enemmän räväkkyyttä. Ardisin lapset Fewrynn ja Ciaran eivät vielä olleet kovin suuressa roolissa, mutta eiköhän heitä varten ole jatkossa jotain suunnitteilla." - Cilla in Wonderland
"Päähenkilöitä on paljon, mutta kirjaa lukiessa ne opii kyllä muistamaan ja yhdistämään tapahtumiin." - Mila Lyytinen, Lukufiilis
"Mitkä asiat tökkii: Ardisin ja Danten muka romanttinen rakkaustarina. Get over it. Hahmot eivät tunnu aikuistuvan, vaikka ikääkin pitäisi olla jo kiitettävästi. Linn vaikutti aluksi upealta hahmolta, mutta lopulta vain keskenkasvuiselta kakaralta. Connailin hämmentävät tunteet erään lähettyvillä.. voiko köpömpää juonikäännettä olla, jos ymmärsin viittaukset oikein." - Scartti, Risingshadow
"Ardisin hahmoon kaipaisin jo seuraavaan osaan hieman enemmän tietynlaista terävyyttä, särmää, räväkkyyttä, jotain." - Orduuka, Risingshadow
"Henkilöt olivat hurmaavia ja etenkin Ardisiin oli helpompi samaistua kuin Mifongin perinnössä." - Kirjaneito, Risingshadow
"[Plussaa] Pienten lapsihahmojen luonteva kuljetus mukana nuorille aikuisille ja aikuisille suunnatussa tarinassa. Useimmiten fantasia ja historiallinen kerronta kadottaa lapset jonnekin taustalle. Fewrynnistä ja Ciaranista oikeasti kiinnostui." - Magdalena Hai, Goodreads
***
Näillä sanoilla saateltiin arvio matkaan.
Loppulauseet
"Kaiken kaikkiaan Mifongin aika oli oikein mielenkiintoinen ja koukuttava. Mifonki-sarja pysyy ehdottomasti yhtenä suosikkifantasiasarjana. Tämä on juuri sen tyylistä fantasiaa, josta tykkään eniten." - Kirjojen rakastaja
"Kokonaisuudessaan ihan kivaa viihdettä, mutta ei sytyttänyt yhtä paljon kuin ensimmäinen kirja." -Lukunurkka
"Sellaisia koukkuja kirjailija on teokseensa jättänyt että hartaasti toivon uudenkin Mifonki-kirjan olevan tekeillä!" - Nenä kirjassa
"Lyhyesti Mifongin aika oli hengästyttävän koukuttava ja virkistävä fantasiateos. Seuraavaa osaa odotan, jälleen kerran, innokkaasti." -kujerruksia
"Viihdyin erittäin hyvin kirjan parissa ja olen fani edelleen. Erittäin hienoa kotimaista fantasiaa." - Kirjoihin kadonnut
"Voisiko seuraavan saada luettavakseen aika äkkiä, kiitos?" - Lukemisen kartasto
"Kirja päättyy jännittävään kohtaan, niin että se ärsyttää hyvällä tavalla: oi mitä lukijan kiusaamista ja voi joutuu odottamaan seuraavaa osaa vaikka kuinka kauan!" - Hemulin kirjahylly
"Kaiken kaikkiaan kirja on lukemisen arvoinen ja jään innolla odottamaan seuraavaa osaa, sillä minulle jäi sellainen olo, että nythän se tarina vasta pääsee käyntiin." -Todella vaiheessa
"Ja niin siinä kävi, että Meresmaan-ryökäle jätti tämän taas sellaiseen kohtaan, että seuraavan osan odottaminen saattaa käydä tuskalliseksi. Odottavan aika on pitkä." - Morren maailma
"Lopetus on jälleen mahdottoman koukuttava. Miten tässä kaikessa oikein vielä käykään?" - Kirsin kirjanurkka
"Odotan innostuneena seuraavaa kirjaa ja sitä, mihin suuntaan kukin seuraavaksi ajautuu." - Kirjojen keskellä
"Danten ja Ardisin suhdetta puidaan varmasti jatkossakin, mutta huomaan silti toivovani, että jatko keskittyisi Ardisin lapsiin enemmän. Niin ja minun on kertakaikkiaan saatava tietää mikä Linnin kohtalo on kaiken kaaoksen keskellä." - Päiväunien salainen elämä
"Tulee muuten kutkuttavan nostalginen olo, tässähän on melkein sama tilanne, kun lapsena ja teini-iässä odotin aina uuden Potter-kirjan ilmestymistä." - Cilla in Wonderland
"Kirja ei yllä ehkä kuitenkaan yhtä korkealle historiallisten romaanien ja fantasioiden parissa kuin esimerkiksi Taru sormusten herrasta -trilogia mutta suosittelen kuitenkin lämpimästi tutustumaan Mifonki-sarjaan." - Mila Lyytinen, Lukufiilis
"Kielellisesti lukunautinto, tarinan ja henkilöhahmojen kannalta ihan kiva." - Orduuka, Risingshadow
"Tätä haluaa lisää!" - Kirjaneito, Risingshadow
"Erittäin miellyttävä lukukokemus, josta jäi kiinnostunut olo. Miten tarina tästä jatkuu ja kenen tarina se on?" - Magdalena Hai, Goodreads
Esikoiskirja kerää huomiota enemmän kuin seuraajansa etenkin kun on kyseessä sarja -- ja sen huomaa! Mifongin perintö on kerännyt yli 40 arviota, kun taas Mifongin aika noin 16. Nämä luvut sisältävät lehtikritiikit ja blogikirjoitukset, mutta eivät esimerkiksi Goodreads- tai foorumiarvioita. Isoissa päivälehdissä Mifongin ajasta on ilmestynyt ainoastaan yksi kirjoitus, ja sekin Hämeen Sanomissa. Oman asuinkunnan päivälehtiä kirja ei ole kiinnostanut.
Koska kyseessä on jatko-osa, kirja joutuu vastaamaan ensimmäiseksi odotuksiin.
Odotukset
"Koska pidin Mifongin perinnöstä niin paljon, oli minulla tätä kirjaa kohtaan suuret odotukset. Ja en joutunut pettymään." - Kirjojen rakastaja
"Odotin suuresti jotain juonellista kohahdusta, mutta kirja tuntui etenevän pelkkää matalalentoa kiihdyttäen, mutta sitten kuitenkin hidastaen taas." - Lukunurkka
"Meresmaa tuntuu hallitsevan asian [jatko-osan] hienosti sillä Mifonkien matkassa -sarjan toinen osa, Mifongin aika, on oikein mukava kokonaisuus." - Nenä kirjassa
"Eikä muuten pettänyt tämäkään opus." - kujerruksia
"Tarina imaisi minut samanlaisella vetovoimalla mukaansa kuin ensimmäinenkin osa.[...] Sivut hupenivat huomaamatta [...]." - Kirjoihin kadonnut
"Vaikka periaatteessa pidinkin kirjasta [Mifongin perinnöstä], en ihastunut siihen täysin sydämin. Sama tilanne on tämän toisen osan kanssa." - Lukemisen kartasto
"Odotin Mifongin aikaa kliseisesti sanoen kuin kuuta nousevaa. Enkä pettynyt. Tarina on jälleen kerran hyvä, loppuun asti yllätyksekäs." - Hemulin kirjahylly
"Tarina vaikuttaa hieman sellaiselta pakolliselta väliosalta, jossa kootaan edellisen osan lankoja yhteen ja punotaan vähän lisää tulevia osia varten - mutta se ei haittaa minua ollenkaan!" - Todella vaiheessa
"Meresmaa on kirjoittajana kehittynyt." - Morren maailma
"Kakkososa vaikuttaa hallitummalta ja jäntevämmältä romaanilta kuin edeltäjänsä." - Kirsin kirjanurkka
"Mifongin aika vastasikin melko hyvin odotuksiani: vauhti on kova ja kokonaisuus hallittu." - Kirjojen keskellä
"Huono kirja Mifongin aika ei missään nimessä ollut. Kirjaa on vain aina vaikeampi suhteuttaa omiin odotuksiin, kun kyseessä on jatko-osa. Viihdyin Mifongin ajan parissa aivan yhtä paljon kuin Mifongin perinnönkin." - Päiväunien salainen elämä
"Ensimmäisenä huomasin, että toinen Mifonki oli edeltäjäänsä paremmin kirjoitettu. Kieli oli elävämpää ja ensimmäisen osan heikkoudet tekniikassa tuntuivat kaikonneen. Meresmaa on siis kypsynyt kirjoittajana." - Päiväunien salainen elämä
"Luin kirjan suorastaan ahmimalla, eikä tarvinnut taaskaan pettyä. Mielenkiinto pysyi hereillä koko kirjan ajan." - Cilla in Wonderland
"Mifongin aika jatkaa Mifongin perinnössä alkanutta tarinaa ansiokkaasti ollen jopa parempi kuin ensimmäinen osa." - Kirjaneito, Risingshadow
"Mifongin aika jatkaa samalla linjalla kuin edeltäjänsä ja lunasti odotukset." - Linnea, Goodreads
"Kirjan eteneminen alkoi niin pahasti tökkiä, että päätin suosiolla luovuttaa." - Jossu, Goodreads
Kirjailijan kommentit: Enemmistön osalta Mifongin aika on lunastanut odotukset. Kirjailijassa on havaittu kehitystä etenkin kielessä ja tarinan rakenteen hallinnassa. Odotuksiin vastaaminen on aina hankalaa, sillä kirjan pitäisi onnistua myös yllättämään. Lukija on voinut myös odottaa tarinan kulkevan eri suuntaan tai keskittyvän eri henkilöihin, jolloin pettymystä lienee vaikea välttää. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Mifongin aika ei ole pahemmin karkottanut ketään sarjan parista -- yksi arvion kirjoittaja on jopa lukenut sen onnistuneesti ilman Mifongin perinnön lukemista!***
No entäs sitten se tarinan eteneminen?
Juonenkuljetus
"Kirja tuntui etenevän pelkkää matalalentoa kiihdyttäen, mutta sitten kuitenkin hidastaen taas." - Lukunurkka
"Tarina kulkee eteenpäin haipakkaa vauhtia eikä turhaan junnaa paikoillaan." -kujerruksia
"Tässä kirjassa toistui myös ensimmäisestä kirjasta tutuksi tullut joutuisa kerronta ja juoni eteni nopeatempoisesti." - Kirjoihin kadonnut
"Tapahtumien tahti. [...] Nyt (kuten ensimmäisen osankin kanssa) kaipaisin taustoja ja luontevaa asioiden selittelyä." - Lukemisen kartasto
" Vaikka henkilöhahmoja on paljon ja tapahtumia seurataan usealla taholla, on lukijan helppo seurata tapahtumakulkua." - Hemulin kirjahylly
"Mielestäni kirja lähti vähän hitaasti liikkeelle." - Todella vaiheessa
"Kaipaan kuitenkin yhä vähemmän vauhtia ja lisää taustoittamista. [...] Mifongin aika laukkaa siis reippaasti ja varsin tasaisesti eteenpäin." - Morren maailma
"Tapahtumia kuljetetaan siis samanaikaisesti monessa paikassa, jopa usealla mantereella. Kohtaukset ovat paikoin elokuvamaisia, lyhyitä välähdyksiä." - Kirsin kirjanurkka
"Tällä kertaa kirja alkoi kuitenkin varsin rauhallisesti, mutta tempo muuttui nopeammaksi, mitä pidemmälle tarinassa päästiin." - Cilla in Wonderland
"Kirjaa lukiessa milloinkaan ei tullut mieleen, että kirja olisi liian täyteentupattu toimintaa tai sitten liian tylsä loppuun asti luettavaksi." - Mila Lyytinen, Lukufiilis
"Kirja on taas mukavasti jaettu osiin, mikä keventää lukemista. Toisaalta teksti on todella soljuvaa ja kevyttä muutenkin. Tätä on ilo lukea." - Orduuka, Risingshadow
"Nopealukuinen ja mukaansa tempaava tarina." - Scartti, Risingshadow
"Kirja lähti hitaasti liikkeelle, mutta sitten kun mentiin, mentiinkin kunnolla." - Magdalena Hai, Goodreads
"Tarina rullaa eteenpäin turhia jaarittelematta ja hahmoihin tuodaan uusia piirteitä." - Linnea, Goodreads
"Alku on mielestäni hidas ja hitusen epäkiinnostava, mutta noin 50. sivun kohdalla tarina taas lähtee rullaamaan edellisen osan tuttua reipasta vauhtia eteenpäin." - Anna, Goodreads
"Minusta juoni hajaantui vähän liiaksi enkä oikein osannut keskittyä ja innostua siitä." - Jossu, Goodreads
Kirjailijan kommentit: Kaksi koulukuntaa erottuu jo aika selvästi: ne, jotka nauttivat vauhdista täysin rinnoin ja ne, jotka pitelivät hatustaan kaksin käsin kiinni ja olisivat halunneet pysähtyä katselemaan maisemia pidemmäksi aikaa. Tämä lienee makukysymys. Siitä sen sijaan olen samaa mieltä, että kirja alkaa turhankin hitaasti. Mifongin perintökin alkaa hitaasti. Olen yrittänyt ratkaista tämän rakenneongelmani kolmannen kohdalla, mutta katsotaan nyt... Eihän siinä ole kuin kaksiosainen prologi ennen kuin päästään asiaan... Niin että 'kröhöm'.
***
Kaikki ei koskaan mene ihan putkeen, koska lukijat ovat yksilöitä ja kirjailija ihminen. Alla joitakin seikkoja, jotka ärsyttivät lukijoita tai jättivät toivomisen varaa.
Miinukset
"Ainoa ärsyttävä asia kirjassa oli, ettei Ardisin ja Danten suhde tunnu etenevän minnekään." - Kirjojen rakastaja
"Oli ihan mielenkiintoista lukea tätä kirjaa koska se on niin täynnä erilaisten maailmojen ja olentojen kuvailua, mutta silti hommaan olisi kaivannut säpinää. [--] Odotin niin kovasti Ardis/Dante-kuvioita, mutta niitä ei oikeastaan ollut... " - Lukunurkka
"Ainut mitä jäin kaipaamaan, oli jonkinlaista selkeämpää kertausta mitä edellisessä osassa oli tapahtunut." -kujerruksia
"Olin hieman pettynyt ettei Ardisin ja Danten suhde päässyt kehittymään siihen suuntaan mihin olin alunperin toivonut, mutta Meresmaa onnistui yllättämään minut totaalisesti." - Kirjoihin kadonnut
"Jatko-osilla on usein taipumusta tietynlaiseen väliinputoajuuteen ja näin jälkikäteen tuntuukin, kuin tässä osassa olisi hiukan vastailtu edellisen osan kysymyksiin ja herätelty uusia, mutta se itsenäinen osuus jäi pikkuisen liian ohueksi." - Kirjojen keskellä
"Ardis ja Dante eivät kolahtaneet minuun parina ensimmäisessä kirjassa, joten romanssin nilkutus eteenpäin jatko-osassa ei erityisemmin mielyttänyt minua." - Päiväunien salainen elämä
"Kirja ei ollut juoneltaan aivan yhtä selkeä kokonaisuus kuin edeltäjänsä, vaan tuntui minusta hiukan hajanaiselta." - Päiväunien salainen elämä
"Kuten edellistä osaa arvostellessakin totesin, kartta ei ole niin tarkka kuin toivoisin ja tohinassa on välillä hyvin hankala pysyä kyydissä." - Orduuka, Risingshadow
"Olisin ehkä toivonut jotakin syvempää, tunteellisempaa tunkeutumista mifonkien nahan alle." - Orduuka, Risingshadow
"Ainut mitä kaipasin oli kertausta edellisen osan lopun tapahtumista." - Linnea, Goodreads
Kirjailijan kommentit: Danten ja Ardisin romanssin suhteen monella oli odotuksia, jotka eivät sitten toteutuneetkaan. Patience, my darlings. Täytyy jättää jotain kirjoittamisen arvoista seuraaviinkiin osiin heidän osaltaan. Mutta ymmärrän harmistuksen. Minuakin se vähän harmitti. Se ei vain ole helppoa heidän välillään, koska aina JOKIN tuntuu olevan välissä.
Muutamassa arviossa nostettiin esille Mifongin ajan tietynlainen epäitsenäisyys romaanina. Se on varmasti totta, sillä missään vaiheessa minulla ei ollut aikomusta saada sitä itsenäiseksi. Ehkä se on miinus, mutta toisaalta koen erittäin vahvasti kirjoittavani jatkuvajuonista sarjaa.
Sitten vuorossa ne tyypit siinä tarinassa, sekä vähän lukijoiden ennusteluita.
Hahmot
"Ardisin tytär Fewrynn sen sijaan herätti kiinnostukseni ja minulle jäi sellainen olo, että hänen merkityksensä kasvaa sarjan edetessä." - Kirjojen rakastaja
"Ardis oli viime kirjassa ihan suhteellisen siedettävä, mutta tässä kirjassa hän oli raivostuttavan naiivi ja jotenkin jäässä." - Lukunurkka
"Naishahmot Linn ja Ardis tuppaavat paikka paikoin saamaan minut ärsyyntyneeksi itsepäisyydellään, mutta pidän heistä silti. Uudet sivuhenkilöt myös kiinnostavat kovasti, erityisesti Mohari josta toivottavasti kuullaan myös seuraavassa osassa." - kujerruksia
"Connailista tuli heti alussa inhokki koska hän on juuri niiden kahden ihmisen välissä, joiden välissä ei pitäisi olla ja juuri sen takia myös Ardis menetti pisteitään silmissäni." - Lukunurkka
"Kirjan henkilöt ovat kasvaneet ja kypsyneet ja heidän tielleen tuodaan uusiakin haasteita." - Nenä kirjassa
"Ardis ja Dante ovat kumpikin kasvaneet ja aikuistuneet tahoillaan." - Lukemisen kartasto
"Uusista olen kaikkein kiinnostunein Moharista, poika on ihan huipputyyppi! Luulen, että Moharista tulee lempihenkilöni seuraavissa osissa." - Lukemisen kartasto
"Linn, joka ensimmäisessä osassa oli lempihenkilöni ja joka tässä osassa alkoi käydä hermoille. Linn-hyvä, joskus voi antaa periksi. Siihen ei kuole." - Lukemisen kartasto
"Linnin ja Harbenin osuus kirjasta oli välillä vähän tylsä, mutta loppujen lopuksi heidän kohtalonsa jäi kaivelemaan enemmän kuin kenenkään muun kirjan loppuessa." - Kirjojen rakastaja
"Eniten nautin Linnin ja Harbenin seurasta tällä kertaa. Heidän mukaansa lyöttäytyy vielä nuori Mohari, josta kehkeytyy vielä varmasti kiinnostava hahmo." - Morren maailma
"Linn on niin ihanan pöljä!" - Morren maailma
"Meresmaa käsittelee henkilöitään varsin kovalla kädellä, ja odottamattomiin juonenkäänteisiin on syytä varautua!" - Kirsin kirjanurkka
"Henkilöistä etenkin Ardis on kirjojen tapahtumien väliin jääneen neljän vuoden aikana kasvanut ja kypsynyt, mikä oli pelkästään positiivista." - Kirjojen keskellä
"Danten veli Roan saa hiukan "jalkaansa oven väliin" ja oletankin, että hänellä voisi jatkossa olla yhä suurempi rooli tarinassa. Onneksi tilaa on myös Dantelle sekä Linnille, joka huitelee ronskisti omia polkujaan." - Kirjojen keskellä
"Pidin itseasiassa Connailin hahmosta ja minua harmittikin, että hänet lätkäistiin sarjan pääparin väliin draaman ylläpitämiseksi." - Päiväunien salainen elämä
"Linnin sivujuoni hänen veljensä surmaajan löytämiseksi kiinnosti minua lukijana enemmän. [...] Bran Capimontin näkökulma kiinnosti minua Linnin ohella eniten. " - Päiväunien salainen elämä
"Ensimmäisessä osassa tutuksi tulleista hahmoista pidin tällä kertaa eniten Linn Rondestanista, jonka omapäisyydelle saa hakea vertaistaan." - Cilla in Wonderland
"Ardis oli tällä kerralla jäänyt makuuni hieman vaisuksi, mutta toivon hahmon siitä nousevan ja saavan seuraavassa osassa enemmän räväkkyyttä. Ardisin lapset Fewrynn ja Ciaran eivät vielä olleet kovin suuressa roolissa, mutta eiköhän heitä varten ole jatkossa jotain suunnitteilla." - Cilla in Wonderland
"Päähenkilöitä on paljon, mutta kirjaa lukiessa ne opii kyllä muistamaan ja yhdistämään tapahtumiin." - Mila Lyytinen, Lukufiilis
"Mitkä asiat tökkii: Ardisin ja Danten muka romanttinen rakkaustarina. Get over it. Hahmot eivät tunnu aikuistuvan, vaikka ikääkin pitäisi olla jo kiitettävästi. Linn vaikutti aluksi upealta hahmolta, mutta lopulta vain keskenkasvuiselta kakaralta. Connailin hämmentävät tunteet erään lähettyvillä.. voiko köpömpää juonikäännettä olla, jos ymmärsin viittaukset oikein." - Scartti, Risingshadow
"Ardisin hahmoon kaipaisin jo seuraavaan osaan hieman enemmän tietynlaista terävyyttä, särmää, räväkkyyttä, jotain." - Orduuka, Risingshadow
"Henkilöt olivat hurmaavia ja etenkin Ardisiin oli helpompi samaistua kuin Mifongin perinnössä." - Kirjaneito, Risingshadow
"[Plussaa] Pienten lapsihahmojen luonteva kuljetus mukana nuorille aikuisille ja aikuisille suunnatussa tarinassa. Useimmiten fantasia ja historiallinen kerronta kadottaa lapset jonnekin taustalle. Fewrynnistä ja Ciaranista oikeasti kiinnostui." - Magdalena Hai, Goodreads
Kirjailijan kommentit: Noh, enpä voi ainakaan sanoa, etteivätkö kirjan hahmot herättäisi tunteita ja mielipiteitä -- ristiriitaisiakin sellaisia. Se on mahtavaa! Ehkä ne elävät sittenkin. Ja oikeasti, onko mitään herkullisempaa kuin lukea arveluita siitä, keihin jatkossa keskitytään ja onko kirjailijalla kenties jonkin hahmon osalta tietynlaisia suunnitelmia. Kjäh, kjäh. Suunnitelmia, voi, onhan noita...
***
Näillä sanoilla saateltiin arvio matkaan.
Loppulauseet
"Kaiken kaikkiaan Mifongin aika oli oikein mielenkiintoinen ja koukuttava. Mifonki-sarja pysyy ehdottomasti yhtenä suosikkifantasiasarjana. Tämä on juuri sen tyylistä fantasiaa, josta tykkään eniten." - Kirjojen rakastaja
"Kokonaisuudessaan ihan kivaa viihdettä, mutta ei sytyttänyt yhtä paljon kuin ensimmäinen kirja." -Lukunurkka
"Sellaisia koukkuja kirjailija on teokseensa jättänyt että hartaasti toivon uudenkin Mifonki-kirjan olevan tekeillä!" - Nenä kirjassa
"Lyhyesti Mifongin aika oli hengästyttävän koukuttava ja virkistävä fantasiateos. Seuraavaa osaa odotan, jälleen kerran, innokkaasti." -kujerruksia
"Viihdyin erittäin hyvin kirjan parissa ja olen fani edelleen. Erittäin hienoa kotimaista fantasiaa." - Kirjoihin kadonnut
"Voisiko seuraavan saada luettavakseen aika äkkiä, kiitos?" - Lukemisen kartasto
"Kirja päättyy jännittävään kohtaan, niin että se ärsyttää hyvällä tavalla: oi mitä lukijan kiusaamista ja voi joutuu odottamaan seuraavaa osaa vaikka kuinka kauan!" - Hemulin kirjahylly
"Kaiken kaikkiaan kirja on lukemisen arvoinen ja jään innolla odottamaan seuraavaa osaa, sillä minulle jäi sellainen olo, että nythän se tarina vasta pääsee käyntiin." -Todella vaiheessa
"Ja niin siinä kävi, että Meresmaan-ryökäle jätti tämän taas sellaiseen kohtaan, että seuraavan osan odottaminen saattaa käydä tuskalliseksi. Odottavan aika on pitkä." - Morren maailma
"Lopetus on jälleen mahdottoman koukuttava. Miten tässä kaikessa oikein vielä käykään?" - Kirsin kirjanurkka
"Odotan innostuneena seuraavaa kirjaa ja sitä, mihin suuntaan kukin seuraavaksi ajautuu." - Kirjojen keskellä
"Danten ja Ardisin suhdetta puidaan varmasti jatkossakin, mutta huomaan silti toivovani, että jatko keskittyisi Ardisin lapsiin enemmän. Niin ja minun on kertakaikkiaan saatava tietää mikä Linnin kohtalo on kaiken kaaoksen keskellä." - Päiväunien salainen elämä
"Tulee muuten kutkuttavan nostalginen olo, tässähän on melkein sama tilanne, kun lapsena ja teini-iässä odotin aina uuden Potter-kirjan ilmestymistä." - Cilla in Wonderland
"Kirja ei yllä ehkä kuitenkaan yhtä korkealle historiallisten romaanien ja fantasioiden parissa kuin esimerkiksi Taru sormusten herrasta -trilogia mutta suosittelen kuitenkin lämpimästi tutustumaan Mifonki-sarjaan." - Mila Lyytinen, Lukufiilis
"Kielellisesti lukunautinto, tarinan ja henkilöhahmojen kannalta ihan kiva." - Orduuka, Risingshadow
"Tätä haluaa lisää!" - Kirjaneito, Risingshadow
"Erittäin miellyttävä lukukokemus, josta jäi kiinnostunut olo. Miten tarina tästä jatkuu ja kenen tarina se on?" - Magdalena Hai, Goodreads
Kirjailijan kommentit: Jatkoa odotetaan, sitä suorastaan vaaditaan. Jos lopetuslauseissa mainitaan edes asiayhteydestä irrotettuna Tolkien tai Potterit, niin tyytyväinen saa olla. Mifongin ajan osalta taputan siis itseäni olkapäälle ja jatkan sarjan parissa pakertamista. Kiitos kaikille sanaisen arkkunsa avanneille!
2.1.2014
Vuosi, joka katosi
Menneen vuoden voisi tiivistää tähän: mitä tapahtui; joko se meni?
Minun on vaikea ymmärtää, mitä kaikkea vuoden aikana on tapahtunut. Uskomattomia onnenhetkiä, roppakaupalla uusia, upeita tuttavuuksia, takaiskuja, työtä, työtä, työtä... Erityisen onnellinen olen kahdesta asiasta: olen ollut terve ja kotirintama on pysynyt rauhallisena. Muuten olisi ollut piru irti.
Jos vertaisin mennyttä vuotta esikoisvuoteeni, pari seikkaa tulee mieleen. Ensinnäkin, olen julkaissut kahtena viime vuotena ihan poskettoman määrän tavaraa. (Omalla mittapuullani.) Tämä julkaisuvauhti on kuitenkin ollut seurausta siitä, että pöytälaatikossa on ollut materiaalia, jota hyödyntää. Kertaalleen kirjoitettu on vähätöisempi muokata julkaisuun kuin novellin kirjoittaminen alusta lähtien.
Veikkaisin, että tulevina vuosina julkaisujen määrä kutistuu, mutta se on ihan tervettä. Paljon on kiinni myös siitä, kuinka paljon pääsen kirjoittamaan kokopäiväisesti. Ja se onkin yksi uusi juttu viime (ja alkavalle) vuodelle: apurahoitus. Minulla ei olisi kerta kaikkiaan mitään toivoa kirjoittaa kuin pari novellia vuodessa tai romaani kolmessa vuodessa, ellen olisi saanut apurahaa. Kiitos siis apurahan myöntäjille! Rahoitus toi muassaan myös ymmärryksen siitä, että minut otetaan vakavasti kirjailijana. Kirjailijuudesta on todella muovautumassa ammatti ja ammatti-identiteetti. Ihan kivuitta se ei ole käynyt.
Huippua olivat myös tunnustukset, joita työni saivat ehdokkuuksien ja sijoituksien myötä. Pieniä, mutta merkittäviä viitteitä siitä, että suunta -- jos sellaista on -- on oikea. Ja lukijapalautteet, etenkin ne positiiviset (tähän iso sydän)! Kiitos myös kaikille kärsivällisyydestä, sillä viimeistään lokakuussa alkoi tuntua siltä, että pää pysyy hartioilla vain vaivoin ja asioita unohtuu. Älkää siis ottako mitään henkilökohtaisesti, jos olen käyttäytynyt oudosti.
Ja jos esikoisvuotena sanoin enimmäkseen 'kyllä', vuonna 2013 jouduin sanomaan enimmäkseen 'ei'.
Ennen kuin tämä menee ihan vetistelyksi (olen vähän flunssainen, joten tunteet ovat erityisen pinnassa, pahoitteluni), vielä pieni katsaus vuoteen 2014.
Tulossa ainakin nämä:
- Kielolinna, novelli antologiassa Ruumiittomat, Osuuskumma, helmikuu 2014.
- Ritarin ansio, alkukesästä 2014, Osuuskumma. Jatkoa Keskilinnan ritarit -sarjaan.
- Mifongin mahti, elokuussa 2014, Myllylahti. Jatkoa Mifonki-sarjaan.
Työn alla on toki muutakin, kuten vaihtoehtohistoriallinen romaani, artikkeli kirjoittamisoppaaseen, rillumapunk-novelli ja muutama muu novelli, mutta näiden julkaisut ovat vielä auki ja kirjoittaminen kesken.
Jotenkin minulla on tunne, että vuoden päästä ihmettelen jälleen: mitä tapahtui? Joko se meni?
Siinä välissä ei auta muu kuin yrittää pitää polla kasassa ja kirjoittaa.
Minun on vaikea ymmärtää, mitä kaikkea vuoden aikana on tapahtunut. Uskomattomia onnenhetkiä, roppakaupalla uusia, upeita tuttavuuksia, takaiskuja, työtä, työtä, työtä... Erityisen onnellinen olen kahdesta asiasta: olen ollut terve ja kotirintama on pysynyt rauhallisena. Muuten olisi ollut piru irti.
Jos vertaisin mennyttä vuotta esikoisvuoteeni, pari seikkaa tulee mieleen. Ensinnäkin, olen julkaissut kahtena viime vuotena ihan poskettoman määrän tavaraa. (Omalla mittapuullani.) Tämä julkaisuvauhti on kuitenkin ollut seurausta siitä, että pöytälaatikossa on ollut materiaalia, jota hyödyntää. Kertaalleen kirjoitettu on vähätöisempi muokata julkaisuun kuin novellin kirjoittaminen alusta lähtien.
Veikkaisin, että tulevina vuosina julkaisujen määrä kutistuu, mutta se on ihan tervettä. Paljon on kiinni myös siitä, kuinka paljon pääsen kirjoittamaan kokopäiväisesti. Ja se onkin yksi uusi juttu viime (ja alkavalle) vuodelle: apurahoitus. Minulla ei olisi kerta kaikkiaan mitään toivoa kirjoittaa kuin pari novellia vuodessa tai romaani kolmessa vuodessa, ellen olisi saanut apurahaa. Kiitos siis apurahan myöntäjille! Rahoitus toi muassaan myös ymmärryksen siitä, että minut otetaan vakavasti kirjailijana. Kirjailijuudesta on todella muovautumassa ammatti ja ammatti-identiteetti. Ihan kivuitta se ei ole käynyt.
Huippua olivat myös tunnustukset, joita työni saivat ehdokkuuksien ja sijoituksien myötä. Pieniä, mutta merkittäviä viitteitä siitä, että suunta -- jos sellaista on -- on oikea. Ja lukijapalautteet, etenkin ne positiiviset (tähän iso sydän)! Kiitos myös kaikille kärsivällisyydestä, sillä viimeistään lokakuussa alkoi tuntua siltä, että pää pysyy hartioilla vain vaivoin ja asioita unohtuu. Älkää siis ottako mitään henkilökohtaisesti, jos olen käyttäytynyt oudosti.
Ja jos esikoisvuotena sanoin enimmäkseen 'kyllä', vuonna 2013 jouduin sanomaan enimmäkseen 'ei'.
Ennen kuin tämä menee ihan vetistelyksi (olen vähän flunssainen, joten tunteet ovat erityisen pinnassa, pahoitteluni), vielä pieni katsaus vuoteen 2014.
Tulossa ainakin nämä:
- Kielolinna, novelli antologiassa Ruumiittomat, Osuuskumma, helmikuu 2014.
- Ritarin ansio, alkukesästä 2014, Osuuskumma. Jatkoa Keskilinnan ritarit -sarjaan.
- Mifongin mahti, elokuussa 2014, Myllylahti. Jatkoa Mifonki-sarjaan.
Työn alla on toki muutakin, kuten vaihtoehtohistoriallinen romaani, artikkeli kirjoittamisoppaaseen, rillumapunk-novelli ja muutama muu novelli, mutta näiden julkaisut ovat vielä auki ja kirjoittaminen kesken.
Jotenkin minulla on tunne, että vuoden päästä ihmettelen jälleen: mitä tapahtui? Joko se meni?
Siinä välissä ei auta muu kuin yrittää pitää polla kasassa ja kirjoittaa.
31.12.2013
Päättyvän vuoden muistoksi ilmaista luettavaa!
 |
| Kansi (c) J.S. Meresmaa |
Vuoden 2012 keväällä ilmestyi URSilta novelliantologia Huomenna ne tulevat. Osallistuin antologiaan novellilla Laulaisin surusi mereen (joka ilokseni äänestettiin Atoroxissa sijalle 4). Oikeudet novelliin säilyivät kuitenkin itselläni, ja nyt kun kyseinen antologia alkaa olla vaikeasti saatavissa, sain julkaisijalta luvan laittaa sen omana teoksenaan jakoon.
Tässä siis kaikille halukkaille luettavaa ladattavaksi. Saa vapaasti myös jakaa!
ePub
mobi
***
Ja muistakaahan te, jotka luette 2013 julkaistuja kotimaisia spefinovelleja: ilmoittakaa Atoroxiin ne, joiden koette äänestyslistalle pääsyn ansaitsevan! Helpommaksi ei homma oikeastaan enää mene, sillä simppeli ilmoituslomake löytyy täältä. Ja varsin kattava lista julkaistuista novelleista löytyy täältä.
Toivotan kirjaisaa ja kiehtovaa vuotta 2014!
21.12.2013
Pisin ja pimein
 |
| Joulusilinterissä hän. (c) J.S. Meresmaa |
Vietin talvipäivänseisausta ulkoilemalla, laittamalla inkivääristä ruokaa ja ottamalla selfieitä sesongin henkeen tuunattu silinteri päässä. (Syy omakuviin paljastuu, mutta vähän myöhemmin!)
Olen minä kirjoittanutkin. Mifongin kätkemä on tällä hetkellä telakalla huilahtamassa, ja olen keskittynyt Keskilinnan ritarit -sarjan toiseen osaan, Ritarin ansioon. Laadin sille tiukan aikataulun ja ainakin toistaiseksi olen siinä pysynyt. On tuntunut hyvältä hypähtää välillä ihan toisenlaiseen fantasiamaailmaan. Vähän kuin kävisi vierailulla toisessa kulttuurissa! Tänään tein myös Ritarin ansion kannen viimeistä silausta vaille valmiiksi.
Ai niin, Mifongin mahti palautui kustannustoimittajalta saatesanoin: "sarjan paras osa tähän asti"! Teki kirjoittajan egolle nannaa, mutta asettaa se rimaakin taas vähän korkeammalle tämän nelosen kanssa.
19.12.2013
Kirjakymppi
Facebookin puolella on kiertänyt meemi, jossa pyydetään listaamaan kymmenen vaikutuksen tehnyttä kirjaa. Aikaa ei kuulemma saisi listaukseen käyttää kauheasti, mutta huonomuistinen minä joutui kyllä miettimään pidempään kuin kaksi minuuttia, jotta sain lukemalla hankittujen tunnejälkien aiheuttajille nimet.
Listan ei ole tarkoitus olla parhaus-listaus, vaan pieni kurkistus siihen, mitä jollain tavalla vaikutuksen tehneitä kirjoja mielensä perukoilta löytää. Helpostihan niitä kertyisi enemmän kuin kymmenen...
Listani, ja pieni selvitys siitä mikä niissä erityisesti vaikutti:
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta
"Ai Suomessakin paitsi kirjoitetaan, myös julkaistaan tällaista? Mahtavaa!"
Louis Sachar: Holes
Luin Skotlannissa 2006. En yhtään tiennyt mitä odottaa, nappasin vain isäntäperheen kirjahyllystä luettavaa. Ihan mieletön kertojanääni ja kompaktin hullu tarina. Suomennettu, kulkee nimellä Paahde.
Alice Hoffman: Noitasisaret
Todennäköisesti ensimmäisiä kosketuksia maagiseen realismiin joskus kauan sitten. Luettu monen monituista kertaa. En ole katsonyt syreenejä enää koskaan samanlailla.
Josh Lanyon: Adrien English -sarja
Jos pitää dekkareista ja homorakkaustarinoista, tämä sarja on parasta ikinä. Lanyonin kynä on tarkka ja hauska. Taidokas juonenrakentaja ja rytmittäjä. Minä-kerronta täydellistä.
Tiina Raevaara: En tunne sinua vierelläni
Luojani, luomani räjäytti päälakeni hienoudellaan. Kokoelmassa on paljon muitakin hyviä novelleja, mutta tätä en unohda, en ikinä. Ihailun ja kateuden sekainen huokaus!
Daniel Keyes: Kukkia Algernonille
Klassikko, mutta luin vasta hiljattain. Mieletön kertojaratkaisu, jota seuraa henkeään pidätellen: pysyykö se kasassa? Pysyyhän se.
Kristina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri
Kuinka näin hienoa lausetta voi kirjoittaa? Hengenahdistusta. Pieni koko kirjalla, mutta kuten kirjojen kanssa on mahdollista, suunnaton avara maailma lepää vain muutamilla lehdillä.
Robin Hobb: Näkijän taru -sarja
Kun sain luettua loppuun hammasta purren (kyllä, olen kärsimätön lukija eikä Hobb kirjoita kovin tiiviisti varmaan edes kauppalistaansa) muistan tokaisseeni: "Tässä on kaikki! Koko elämä, kaikki!" Eli kyllä se vaikutti, vaikka joiltain osin ei vakuuttanut.
Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
Voisi luulla, että olisin enemmän Ronja-osastoa, mutta ei, Veljeni Leijonamieli iski paljon lujemmin. Luettu ala-asteella. Vaikutti syvästi. Pystyn palauttamaan mieleeni kirjastosta lainatun niteen sivujen kirpeänmakean tuoksun.
Markus Zusak: Kirjavaras
Kertojaratkaisu tuntui niin kunnianhimoiselta, että ekoilla sivuilla olin varma, ettei se voi toimia. Toimi sitten kuitenkin. Niin paljon kuin natsiajoista on kirjoitettu, tämä onnistui lähestymään aihetta hieman vähemmän ahdistavasta kulmasta kuin muut (toki vain rajallisen kokemukseni mukaan).
***
Miltä teidän muiden kymppi näyttäisi? Onko listassa kirjoja, jotka ovat tehneet teihinkin vaikutuksen?
17.12.2013
Äh, eiks ne vois vaan puhua toisilleen?
Olen useampaan kertaan törmännyt lukijoiden turhautumiseen siitä, että tarinan päähenkilöiden ongelmat johtuvat puhumattomuudesta. Kaikki olisi selvää, jos he vain sanoisivat ääneen mitä ajattelevat. He saisivat toisensa, jos he puhuisivat avoimesti tunteistaan. Kaikki ratkeaisi niin helposti! Ääh, typerää!
Kysymykseni kuuluu: ovatko henkilöhahmojen väliset väärinkäsitykset, ohipuhuminen tai silkka puhumaan kykenemättömyys huonoa kirjoittamista, vai onko se jotain, mitä ihmiset tekevät tosielämässäkin?
Yksi fiktion ihmeellisyyksistä piilee siinä, että siltä odotetaan paljon enemmän logiikkaa, rakennetta, totuudenmukaisuutta ja -- hupaisaa sinänsä -- realismia kuin todelliselta elämältä itseltään. Teksti menettää uskottavuutensa lukijan silmissä nopeasti. Kokemukseni mukaan tämä johtuu useimmiten siitä, että kirjan todellisuus tai ihmiskuva ei vastaa lukijan omaa kokemusta todellisuudesta. Joskus syynä toki on pelkkä huono kirjoittaminen, mutta aika usein lukijan omat ennakkokäsitykset ja elämänkatsomus muokkaavat lukukokemusta vahvasti.
No niin, se puhumattomuus ja väärinkäsitykset.
En tiedä teistä muista, mutta minusta ihmisillä on usein vaikeuksia saada sanottua asioita toisille ihmisille. He eivät kehtaa, uskalla, viitsi vaivautua tai yksinkertaisesti osaa. Viestiminen on yksi vaikeimpia taitoja hallita. Ennakko-oletukset, pelot ja tottumus muovaavat aivan hirveästi sitä, miten kommunikoimme toisten ihmisten kanssa, kulttuurieroista puhumattakaan.
Entä sitten se omista tunteistaan puhuminen? Ei helppoa, ei helppoa ollenkaan. Rakkaudentunnustus? Vain, jos on hyvin varma itsestään, tilanteesta tai siitä toisesta. Pelko hylätyksi tulemisesta ja torjumisesta on ihmisillä iso tekijä. Menneisyyttä raahaa jokainen mukanaan, kotioloilla voi olla yllättävän suuri merkitys. Monesti ihminen ei itsekään tiedä, mitä tuntee tai ajattelee. Miten niistä voisi silloin edes puhua?
Kuten tiedämme, hyvässä tarinassa on jännitteitä. Usein se tarkoittaa, että jokin horjuttaa tarinan maailman tasapainoa: muukalainen saapuu kylään, ylhäinen rakastuu alhaiseen, puoliso pettää, tapahtuu murha. Tilanteet ja olosuhteet, joissa henkilöhahmot ovat, ovat jo valmiiksi epävakaita. Onnen ja tasapainon tilasta, joka olisi otollisin hahmojen väliselle avoimelle kommunikaatiolle, on hemmetin vaikea -- ellei mahdoton -- kirjoittaa kiinnostavasti.
On hyvä myös ottaa huomioon, minkälaista historiallista ajanjaksoa tarinassa eletään, tai kertooko tarina hyvin erilaisesta kulttuurista. Minkälainen käytös on ollut silloin sallittua esimerkiksi naiselle, entä miehelle? Eri yhteiskuntaluokille?
Sanat ovat voimakkaita, vaarallisiakin. Joskus ne ovat ainoa omaisuus, jota henkilöhahmolla on. Kirjoittajan täytyy miettiä, sanoisiko tämä hahmo näin: uskaltaisiko paljastaa korttinsa, tunteensa, itsensä? Minkälaisen riskin hän ottaa, mihin hän sanoillaan tähtää?
Kommunikointiongelmat voivat johtua monestakin asiasta, mutta nostan esiin kaksi, jotka mielestäni ovat suurimmat: pelko ja itsekeskeisyys.
Ihminen on todella itseensä keskittynyt olento. Hän voi tarkoittaa eri asiaa kuin sanoo ja harvoin olla varma siitä, millä tavalla hänen sanomansa ymmärrettiin. Hän saattaa elää onnellisesti siinä uskossa, että viesti meni oikein perille, vaikka vastaanottavassa päässä ollaan ihan pihalla (mutta ei tiedetä sitä). Tämä on muheva maa väärinkäsityksille.
Pelko on voimakas motivaattori ihmisen käyttäytymiselle: naurunalaiseksi joutumisen pelko, jätetyksi tulemisen pelko, haavoitetuksi tulemisen pelko... Lista on pitkä, ymmärrätte varmaan. Pelko salpaa suun tehokkaasti. Ei henkilöhahmo näe samaa kuin lukija, jolla on pääsy henkilöiden päänsisäisiin ajatuksiin. Ei hän voi olla varma siitä, että jos hän vain sanoisi suoraan mitä tuntee tai ajattelee, kaikki asiat järjestyisivät; vastarakkaus olisi taattu.
***
Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksianne asiasta!
Kysymykseni kuuluu: ovatko henkilöhahmojen väliset väärinkäsitykset, ohipuhuminen tai silkka puhumaan kykenemättömyys huonoa kirjoittamista, vai onko se jotain, mitä ihmiset tekevät tosielämässäkin?
Yksi fiktion ihmeellisyyksistä piilee siinä, että siltä odotetaan paljon enemmän logiikkaa, rakennetta, totuudenmukaisuutta ja -- hupaisaa sinänsä -- realismia kuin todelliselta elämältä itseltään. Teksti menettää uskottavuutensa lukijan silmissä nopeasti. Kokemukseni mukaan tämä johtuu useimmiten siitä, että kirjan todellisuus tai ihmiskuva ei vastaa lukijan omaa kokemusta todellisuudesta. Joskus syynä toki on pelkkä huono kirjoittaminen, mutta aika usein lukijan omat ennakkokäsitykset ja elämänkatsomus muokkaavat lukukokemusta vahvasti.
No niin, se puhumattomuus ja väärinkäsitykset.
En tiedä teistä muista, mutta minusta ihmisillä on usein vaikeuksia saada sanottua asioita toisille ihmisille. He eivät kehtaa, uskalla, viitsi vaivautua tai yksinkertaisesti osaa. Viestiminen on yksi vaikeimpia taitoja hallita. Ennakko-oletukset, pelot ja tottumus muovaavat aivan hirveästi sitä, miten kommunikoimme toisten ihmisten kanssa, kulttuurieroista puhumattakaan.
Entä sitten se omista tunteistaan puhuminen? Ei helppoa, ei helppoa ollenkaan. Rakkaudentunnustus? Vain, jos on hyvin varma itsestään, tilanteesta tai siitä toisesta. Pelko hylätyksi tulemisesta ja torjumisesta on ihmisillä iso tekijä. Menneisyyttä raahaa jokainen mukanaan, kotioloilla voi olla yllättävän suuri merkitys. Monesti ihminen ei itsekään tiedä, mitä tuntee tai ajattelee. Miten niistä voisi silloin edes puhua?
Kuten tiedämme, hyvässä tarinassa on jännitteitä. Usein se tarkoittaa, että jokin horjuttaa tarinan maailman tasapainoa: muukalainen saapuu kylään, ylhäinen rakastuu alhaiseen, puoliso pettää, tapahtuu murha. Tilanteet ja olosuhteet, joissa henkilöhahmot ovat, ovat jo valmiiksi epävakaita. Onnen ja tasapainon tilasta, joka olisi otollisin hahmojen väliselle avoimelle kommunikaatiolle, on hemmetin vaikea -- ellei mahdoton -- kirjoittaa kiinnostavasti.
On hyvä myös ottaa huomioon, minkälaista historiallista ajanjaksoa tarinassa eletään, tai kertooko tarina hyvin erilaisesta kulttuurista. Minkälainen käytös on ollut silloin sallittua esimerkiksi naiselle, entä miehelle? Eri yhteiskuntaluokille?
Sanat ovat voimakkaita, vaarallisiakin. Joskus ne ovat ainoa omaisuus, jota henkilöhahmolla on. Kirjoittajan täytyy miettiä, sanoisiko tämä hahmo näin: uskaltaisiko paljastaa korttinsa, tunteensa, itsensä? Minkälaisen riskin hän ottaa, mihin hän sanoillaan tähtää?
Kommunikointiongelmat voivat johtua monestakin asiasta, mutta nostan esiin kaksi, jotka mielestäni ovat suurimmat: pelko ja itsekeskeisyys.
Ihminen on todella itseensä keskittynyt olento. Hän voi tarkoittaa eri asiaa kuin sanoo ja harvoin olla varma siitä, millä tavalla hänen sanomansa ymmärrettiin. Hän saattaa elää onnellisesti siinä uskossa, että viesti meni oikein perille, vaikka vastaanottavassa päässä ollaan ihan pihalla (mutta ei tiedetä sitä). Tämä on muheva maa väärinkäsityksille.
Pelko on voimakas motivaattori ihmisen käyttäytymiselle: naurunalaiseksi joutumisen pelko, jätetyksi tulemisen pelko, haavoitetuksi tulemisen pelko... Lista on pitkä, ymmärrätte varmaan. Pelko salpaa suun tehokkaasti. Ei henkilöhahmo näe samaa kuin lukija, jolla on pääsy henkilöiden päänsisäisiin ajatuksiin. Ei hän voi olla varma siitä, että jos hän vain sanoisi suoraan mitä tuntee tai ajattelee, kaikki asiat järjestyisivät; vastarakkaus olisi taattu.
***
Olisi mielenkiintoista kuulla ajatuksianne asiasta!
16.12.2013
Musiikki, kirjoittajan matkakaveri
Musiikki johdattaa mielikuvitusmatkoille. Se on tullut yhä tärkeämmäksi osaksi kirjoittamistani: inspiraation lähde, tunnelmaan virittäjä, tahdittaja, kannustaja, herättäjä. Lahjakkaiden muusikoiden tuotokset sytyttävät liekin omaankin luovuuteen ja sitä haluaa tavoitella jotain yhtä kaunista, yhtä vaikuttavaa, yhtä pakottavaa.
Jotkin levyt menevät syvemmälle kuin toiset. Tässä muutamia, joita olen kuunnellut erityisesti kirjoittamisen yhteydessä viime aikoina:
Albumit:
Paradise Lost: Draconian Times
Hypocrisy: Hypocrisy
Sólstafir: Svartir Sandar
Mirel Wagner: Mirel Wagner
Marissa Nadler: Ballads of Living and Dying ja Marissa Nadler (muun muassa)
Sóley: We Sink
She Past Away: Belirdi Gece
Shape of Despair: Illusion's Play ja Angels of Distress
Soundtrackit:
Game of Thrones, Seasons 1-3 (Ramin Djawadi)
Inception (Hans Zimmer)
Fountain (Clint Mansell)
Goodbye Lenin! (Yann Tiersen)
Paljon myös muita Clint Mansellin sävellyksiä, kuten soundtrackeilla Moon ja Smokin' Aces. Alexandre Desplat on myös kova nimi, etenkin Lust, Caution -elokuvan teemabiisi. Yann Tiersen on lähellä sydäntä muutenkin kuin vain Amélien säveltäjänä.
Yksittäiset biisit:
Näitä olisi varmasti vaikka kuinka, mutta otetaan viimeaikaisena nostona Debbie Wisehallin sävellys Arséne Lupin Soundtrack Suite, jota kuuntelin kirjoittaessani Alexandre-novellia Osuuskumman uusimpaan steampunk-antologiaan. Voisi sanoa, että koko teksti on kappaleen ansiota!
***
Kuuntelen luonnollisesti paljon muutakin musiikkia, joka vaikuttaa luovuuteen ja mielentilaan, mutta nämä ovat nimenomaan sellaista musiikkia, jota kuuntelen samaan aikaan kun kirjoitan. Kovin tanssittavaa musiikkia tai esimerkiksi suomenkielisiä sanoituksia en ole toistaiseksi pystynyt yhdistämään kirjoittamiseen.
Miten teillä muilla? Onko hiljaisuus paras kirjoittamiseen vai auttaako musiikki sormia juoksemaan näppäimistöllä? Onko jokin biisi vaikuttanut syvästi jonkin tekstin syntyyn? Hyviä kirjoitusmusiikkivinkkejä otetaan myös vastaan!
P.S. Tätä kirjoittaessani kuuntelin Beauty of Geminaa, levyä Diary of a Lost. Juuri nyt soiva kappale Kingdoms of Cancer löytyy esimerkiksi täältä.
Jotkin levyt menevät syvemmälle kuin toiset. Tässä muutamia, joita olen kuunnellut erityisesti kirjoittamisen yhteydessä viime aikoina:
Albumit:
Paradise Lost: Draconian Times
Hypocrisy: Hypocrisy
Sólstafir: Svartir Sandar
Mirel Wagner: Mirel Wagner
Marissa Nadler: Ballads of Living and Dying ja Marissa Nadler (muun muassa)
Sóley: We Sink
She Past Away: Belirdi Gece
Shape of Despair: Illusion's Play ja Angels of Distress
Soundtrackit:
Game of Thrones, Seasons 1-3 (Ramin Djawadi)
Inception (Hans Zimmer)
Fountain (Clint Mansell)
Goodbye Lenin! (Yann Tiersen)
Paljon myös muita Clint Mansellin sävellyksiä, kuten soundtrackeilla Moon ja Smokin' Aces. Alexandre Desplat on myös kova nimi, etenkin Lust, Caution -elokuvan teemabiisi. Yann Tiersen on lähellä sydäntä muutenkin kuin vain Amélien säveltäjänä.
Yksittäiset biisit:
Näitä olisi varmasti vaikka kuinka, mutta otetaan viimeaikaisena nostona Debbie Wisehallin sävellys Arséne Lupin Soundtrack Suite, jota kuuntelin kirjoittaessani Alexandre-novellia Osuuskumman uusimpaan steampunk-antologiaan. Voisi sanoa, että koko teksti on kappaleen ansiota!
***
Kuuntelen luonnollisesti paljon muutakin musiikkia, joka vaikuttaa luovuuteen ja mielentilaan, mutta nämä ovat nimenomaan sellaista musiikkia, jota kuuntelen samaan aikaan kun kirjoitan. Kovin tanssittavaa musiikkia tai esimerkiksi suomenkielisiä sanoituksia en ole toistaiseksi pystynyt yhdistämään kirjoittamiseen.
Miten teillä muilla? Onko hiljaisuus paras kirjoittamiseen vai auttaako musiikki sormia juoksemaan näppäimistöllä? Onko jokin biisi vaikuttanut syvästi jonkin tekstin syntyyn? Hyviä kirjoitusmusiikkivinkkejä otetaan myös vastaan!
P.S. Tätä kirjoittaessani kuuntelin Beauty of Geminaa, levyä Diary of a Lost. Juuri nyt soiva kappale Kingdoms of Cancer löytyy esimerkiksi täältä.
12.12.2013
Toivottomuuden torstai
Joskus kirjoittaminen on kaikkea muuta kuin kivaa.
Se tuskin tulee yllätyksenä kenellekään, joka kirjoittaa tai on kirjoittanut päämäärätietoisesti. Kirjoittaminen alkaa käydä työstä sitten, kun ulkopuolelta alkaa tihkua odotuksia: kustantaja, julkaisija, lukijat, apurahanmyöntäjät, kaverit, kollegat, sukulaiset... (Ja viimeisimpinä, vaan ei vähäisimpinä, kytevän tarinan henkilöhahmot. Ne osaavat olla varsinaisia riivaajia.)
Mutta mitäpä siitä, kaikkihan me kohtaamme odotuksia työssämme ja silti painamme eteenpäin. Valittaja vaietkoon!
Oikeastaan tarkoitukseni ei ole valittaa. Herramunjee, jos miettii, mitä olen saavuttanut muutamassa vuodessa -- sehän on huikeaa! Olen ylittänyt julkaisukynnyksen, luonut työhön liittyviä tukiverkostoja, liittynyt kustannusosuuskuntaan ja kehittynyt kirjoittajana. Työni ovat keränneet rohkaisevaa palautetta, palkintoehdokkuuksia ja sijoituksia äänestyksissä. En ole kirjoittanut tyhjyyteen.
Kirjoitan toivottomuuden tunteesta, koska haluan päästä siitä eroon. Olen jonkinlaisessa taitekohdassa elämässäni, tai ainakin kirjailijan urallani. Kolme vaihtoehtoa tulee mieleen: brake it, fake it, make it. Tässä ei oikeastaan ole kyse ulkoisista asioista, kuten muiden odotuksista, paineista, aikatauluista, vaatimuksista ja niin edelleen. On ennemminkin kyse syvästä havahtumisesta siihen, ettei se, mikä ennen oli yksin minun, ole sitä enää.
Puhun kuvittelemistani maailmoista ja tarinoista.
Ennen kuin julkaisin -- ennen kuin olin kirjoittanut yhtään mitään -- mielikuvitukseni tuottamat elämykset, tarinat ja maisemat olivat vain minulle. Ne tuottivat iloa, lohdutusta, pakoteitä, seikkailuja. Kaiken, mitä mielessäni keksin, sain pitää itselläni. En enää. Kirjailijana kaikki, mitä keksin, muuntuu julkiseksi. Mielikuvitukseni ei ole enää vain minulle. Lypsän sitä työkseni. Keskeneräiset käsikirjoitukset, jotka tähtäävät julkaisuun, on työstettävä nyt. Annan niille kaiken aikani, energiani, luovuuteni, mielikuvitukseni, hikeni. Kaiken mitä minussa on.
Ja näinä päivinä, kun aurinko ei paista, vaan harmaus pyyhkii ikkunoita ja pimeys ulottuu mieleen asti, sitä miettii, että mitä minusta jää sitten, kun olen kaiken antanut.
Se tuskin tulee yllätyksenä kenellekään, joka kirjoittaa tai on kirjoittanut päämäärätietoisesti. Kirjoittaminen alkaa käydä työstä sitten, kun ulkopuolelta alkaa tihkua odotuksia: kustantaja, julkaisija, lukijat, apurahanmyöntäjät, kaverit, kollegat, sukulaiset... (Ja viimeisimpinä, vaan ei vähäisimpinä, kytevän tarinan henkilöhahmot. Ne osaavat olla varsinaisia riivaajia.)
Mutta mitäpä siitä, kaikkihan me kohtaamme odotuksia työssämme ja silti painamme eteenpäin. Valittaja vaietkoon!
Oikeastaan tarkoitukseni ei ole valittaa. Herramunjee, jos miettii, mitä olen saavuttanut muutamassa vuodessa -- sehän on huikeaa! Olen ylittänyt julkaisukynnyksen, luonut työhön liittyviä tukiverkostoja, liittynyt kustannusosuuskuntaan ja kehittynyt kirjoittajana. Työni ovat keränneet rohkaisevaa palautetta, palkintoehdokkuuksia ja sijoituksia äänestyksissä. En ole kirjoittanut tyhjyyteen.
Kirjoitan toivottomuuden tunteesta, koska haluan päästä siitä eroon. Olen jonkinlaisessa taitekohdassa elämässäni, tai ainakin kirjailijan urallani. Kolme vaihtoehtoa tulee mieleen: brake it, fake it, make it. Tässä ei oikeastaan ole kyse ulkoisista asioista, kuten muiden odotuksista, paineista, aikatauluista, vaatimuksista ja niin edelleen. On ennemminkin kyse syvästä havahtumisesta siihen, ettei se, mikä ennen oli yksin minun, ole sitä enää.
Puhun kuvittelemistani maailmoista ja tarinoista.
Ennen kuin julkaisin -- ennen kuin olin kirjoittanut yhtään mitään -- mielikuvitukseni tuottamat elämykset, tarinat ja maisemat olivat vain minulle. Ne tuottivat iloa, lohdutusta, pakoteitä, seikkailuja. Kaiken, mitä mielessäni keksin, sain pitää itselläni. En enää. Kirjailijana kaikki, mitä keksin, muuntuu julkiseksi. Mielikuvitukseni ei ole enää vain minulle. Lypsän sitä työkseni. Keskeneräiset käsikirjoitukset, jotka tähtäävät julkaisuun, on työstettävä nyt. Annan niille kaiken aikani, energiani, luovuuteni, mielikuvitukseni, hikeni. Kaiken mitä minussa on.
Ja näinä päivinä, kun aurinko ei paista, vaan harmaus pyyhkii ikkunoita ja pimeys ulottuu mieleen asti, sitä miettii, että mitä minusta jää sitten, kun olen kaiken antanut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)