19.6.2019

Voimanpesä on tilattavissa

Voimanpesä on tullut painosta ja tilattavissa kustantajalta ennakkohintaan!




Kustantajan kirjakauppaan pääsee tästä linkistä: https://bit.ly/2MYzlFx

Ensimmäiset 15 tilaajaa saavat kaupan päälle tekemäni ja signeeraamani kortin, joka on kartta kirjan tapahtumapaikasta, Verlasta!

Kiitän jo etukäteen tilauksista. <3 Kustantajalta suoraan tilattuna ostos tuottaa parhaimmin alkutuottajille, eli kirjailijalle ja kustantajalle, kun välissä ei ole ylimääräisiä portaita. Pienistä puroista koostuu kirjailijan tulovirta, ja siksi jokainen euro on tärkeä.

***

Jälleen on yksi sarja päätöksessä. Miltä se tuntuu? Hyvältä ja haikealta. Samoin kuin oli Mifonkien ja Keskilinnan ritarien kanssa, Ursiinit veivät minut odottamattomille poluille niin fiktion maailmassa kuin reaalimaailmassamme. Jokainen kirja on omanlainen opettaja.

Mutta Ursiinimaailma ei jää tähän. Sen voin luvata.

22.5.2019

Finlayson Art Area 2019 ja Sanalankoja-kirjallisuuspolku


Kuva: Siiri Kauhanen
Nyt se on julkista!

Sain kunnian olla yksi tämän vuoden Sanalankoja-kirjallisuuspolun kirjailijoista -- yhdessä Johanna Sinisalon ja Juhani Ahvenjärven kanssa! Kolmen jiin kova kattaus, sanon minä.

Mikä Sanalankoja, kysytte?

Finlaysonin alueelle Tampereella on viime vuodesta lähtien FAA-projektipäällikkö Katja Villemonteix'n johdolla rakennettu kirjallisuuspolkua, sanataideteosta, johon kuka tahansa pääsee paikan päällä tutustumaan. Polku rakentuu paikallisten kirjailijoiden teksteistä, jotka on varta vasten luotu Finlayson Art Areaa varten. Viime vuoden kirjailijoita olivat Siiri Enoranta, Johanna Hulkko, Marisha Rasi-Koskinen, Arto Lappi ja Aleksanteri Kovalainen.

Kirjalliset teokset ovat pysyviä.

Tietäen kiinnostukseni Tampereen historiaan ja jo aiempien teosteni liitokset tähän rakkaaseen tehdasmiljööhön ei liene yllätys, että teoksestani saattoi tulla hieman steampunkia... Ja että keskiössä saattaa olla eräs höyrykone... Ja mikä ehkä huikeinta, teos myös pääsee esille paraatipaikalle höyrykoneen itsensä viereen.

Näyttää kovasti siltä, että tämän likan hengentuote asuttaa jatkossa punatiilisen tehtaan konesalia, kun aiemmin nuo punatiiliset tehtaat konesaleineen ovat asuttaneet samaisen likan sydänkammioita.

Tampere on minussa ja minä Tampereessa. Niin se vain on.

18.5.2019

Lintuhäkin muotoinen soittorasia ja Metson messut

Lintuhäkin muotoinen soittorasia kerää kiitosta lukijoilta! Ja se tietenkin ilahduttaa kirjailijan mieltä kovasti.

Tässä muutamia poimintoja blogiarvioista:

"Vähemmän on enemmän, Lintuhäkin muotoisessa soittorasiassakin. J.S. Meresmaa kirjoittaa taiten ja punoo hienosti vinkeitä maailmoja, unia ja varjoja, jotka pakenevat reaalimaailman määrittelyjä. Pidin. Tämä on loistava tapa nauttia lyhyitä tarinoita silloin, kun aikaa on vähän, tai jopa tutustua johonkin uuteen, kuten kävi itselleni kumman kanssa."
- Kirjan pauloissa 

"Lintuhäkin muotoisen soittorasian tarinat ovat omia pieniä kokonaisuuksiaan, joissa kurotellaan usein todellisuuden toiselle puolen, jonnekin outoon ja määrittelemättömään. Sivuun mahtuu yllättävän paljon, kun sanansa asettelee taiten! Paljon jää tietysti myös sanomatta, mutta pidin kirjan tarinoista juuri sen vuoksi, että ne antoivat sopivan alkusysäyksen lukijan mielikuvitukselle."
- Oksan hyllyltä 

"Lintuhäkin muotoinen rasia on mukava välipala novellien ystävälle, ja lisäksi tämä on mainio lahjaidea, jonka voi helposti sujauttaa onnittelukortin väliin tai lähettää kirjeessä ystävälle."
- Kirjapöllön huhuiluja

"Lintuhäkin muotoinen soittorasia on pikkiriikkisestä koostaan huolimatta täynnä vainoamaan jääviä tarinoita, jotka minimaalisessa koossaan kirkastavat sanat ja ajatukset hohtaviksi tarinakiteiksi. Aika monet pienistä kertomuksista ovat sävyltään kauhua, mutta on mukana myös kauneutta, huumoria ja kummallisuuden väristyksiä."
- Siniset helmet

 "Tykkäsin näistä pikkutarinoista ihan älyttömästi."
- Kirjojen keskellä

***

Kohta lähdenkin tästä kohti Metsoa, Tampereen pääkirjastoa, jossa kyseistä pikkuopusta on myynnissä tänään, kun Metson messut järjestetään ensimmäistä kertaa! Lisäksi on mahdollisuus kuulla muutama tarina kirjailijan itsensä ääneenlukemana. Tervetuloa!

Kirjasen saa myös tilattua itselleen kätevästi Osuuskumman verkkokaupasta.

4.4.2019

Ilon aiheita ja kevään esiintymisiä

Tästä tulee nyt melkoinen koontipostaus, mutta ei mahda mitään. Paljon mukavia asioita on nimittäin tapahtunut ja tulee tapahtumaan!

Aivan aluksi tahdon jakaa muutaman sitaatin Lintuhäkin muotoisen soittorasian saamista arvioista:

"Unenomaisuus herätti mielenkiintoni, mutta toisaalta innostun harvoin novelleista, joten olin hieman epäileväinen sen suhteen, miten kirja mahtaisi osua lukumakuuni. Onneksi kuitenkin kokeilin kirjaa, sillä sehän oli huikean hyvää luettavaa." - Oksan hyllyltä 

"Tykkäsin näistä pikkutarinoista ihan älyttömästi." - Kirjojen keskellä 

"Jokainen tarinoista on pituudeltaan vain yhden pienen sivun mittainen ja jokainen sana on niissä paikallaan, juoni punoutuu tiiviisti ja harmonisesti kuin juonellisessa proosahaikussa." - Siniset helmet 

"Aivan ihana pieni kirja! Ja ihanalla tarkoitan häiritsevä, ajatuksia herättävä ja mielikuvitusta kutkuttava. "Näkymättömät" sai kylmät väreet aikaan. Aina tarinaa ei tarvitse pohjustaa sivutolkulla, jotta se toimii." - Elsa Keski, Helmet-kirjastojen sivut

Voi siis sanoa, että Lintuhäkin muotoisesta soittorasiasta on tykätty varsin paljon. Mikäs sen ilahduttavampaa!

***

Esiintymisiä

Viimeisimmät julkaisuni ovat olleet kauhusävytteisiä, joten olen esiintymässä ensi viikonloppuna pidettävässä KauhuConissa Rikhardinkadun kirjastossa Helsingissä. Keskustelun aiheena on Sirkus ja muita kauheita paikkoja, ja kanssani keskustelemassa ovat Ilkka Auer, Anni Nupponen ja Artemis Kelosaari. Sunnuntaina 7.4. klo 17.00 siis! Nähdään siellä!

Toukokuussa osallistun myös Metson messuille 18.5. Tampereen pääkirjastossa Metsossa. Lukuhetkemme alkaa klo 13.30. Tervetuloa!

***

Novelli-iloa

Paitsi että kummatkin viime vuoden novelleistani ovat päässeet Atorox-ehdokaslistalle (kiitos teille, jotka luitte ja tykkäsitte niin paljon, että äänestitte!), on toinen niistä käännetty romaniaksi ja ilmestynyt juuri Helion SF Magazinessa. Suurkiitos Darius Hupoville mahdollisuudesta ja tietenkin kääntäjälle, Miloș Dumbracille!

Tarinankertojalle on aina koskettava hetki, kun kielimuuri muuttuukin sillaksi ja lukijakunnan koko yhtäkkiä moninkertaistuu potentiaalissaan.




22.3.2019

Naakkamestarista 2. painos!




Viimein on koittanut aika, että Naakkamestaria omakseen haikaileva voi sen itselleen hankkia! Nimittäin toinen painos jo pitkään loppuunmyydystä kirjasta on tilattavissa NYT.

Siirry tilaamaan: http://tiny.cc/2bsb4y

Naakkamestari sai kunnian olla mukana näyttävästi myös Lukuklaani-hankkeessa. Kirjapakettia on yhä saatavilla, joten yläkoulujen opet, tilatkaa ilmaisia kirjoja kun vielä voitte --> https://lukuklaani.fi/fi/ylakoulu/kirjapaketit/

Eikä tässä vielä kaikki!

Ursiini-trilogian tunnelmaan pääsette tsekkaamalla ihka uuden kirjatrailerin For YA -kanavalta.

14.3.2019

Varjoja ja valoa

Ihan hirveän vaikea uskoa, että on jo maaliskuun puoliväli. Valoa alkaa riittää, ja se on ihanaa, mutta toisaalta tämän kuun alku on mennyt melko lailla sairastaessa. Jos ei migreeni, sitten jokin virus joka on edelleen päällä.

No, sairauskertomukset sikseen. Tavallaan.

Tein viime viikonloppuna päätöksen, joka oli tekeytynyt jonkin aikaa: Ei enää Facebookia. Poistin kaikki tilit. Kaipaan vähemmän hälyä, vähemmän tietoisuutta kaikesta mitä on meneillään Tuolla Jossain, vähemmän ärtymystä systeemistä joka ei toimi säädöistä huolimatta. Samalla tietysti lähti kymmeniä ja kymmeniä kontakteja, joita ei ole millään muulla alustalla; ryhmiä joissa jaettiin itseä kiinnostavaa tietoa ja tukea... mutta juuri tässä piilee FB:n kirous. Se laittaa välittämään myös sellaisista asioista ja ihmisistä, jotka ovat ensimmäisten joukossa poistumassa, kun tilanne vähääkään muuttuu. Se kasvattaa tunteen, että jää jostain olennaisesta paitsi, jos ei ole siellä, missä "kaikki tapahtuu". FB muuttui minulle vaativaksi kylkiäiseksi, josta koin enemmän turhautumista kuin täyttymystä. Ja ilman muuta se vei liikaa aikaani ja hajotti keskittymiskykyä.

Ei enää.

FB:n käytön lopettaminen on yksi osa prosessia, joka on alkanut yli vuosi sitten ja jatkuu edelleen. Olen nimittäin ollut todella uupunut elämän heittämistä yllätyspalloista, vastoinkäymisistä ja (edelleen) työmäärästä, jota lähdin leikkaamaan silloin kun jättäydyin täyspäiväiseksi kirjailijaksi (supistin kolmesta työstä kahteen) ja kun lopetin puheenjohtajahommat Osuuskummassa (supistin kahdesta työstä yhteen). Vaan arvatkaapa mitä? Ei se väsymys sillä poistunut tuosta noin vain, vaan jatkuu ja jatkuu. On energisiä päiviä, jaksan edelleen tehdä tätä yhtä työtä (kirjoittaminen), mutta hälyä on edelleen liikaa. Mieli on innokas lähtemään kaikenlaiseen, mutta nyt on vain hyväksyttävä, että kroppa ei jaksa. Sille on annettava aikaa toipua.

Yksi päätöksistäni tälle vuodelle olikin: Vastaan kaikkiin kutsuihin "ei", jos vähääkään epäröin. Sillä tavalla vastaan "kyllä" niille asioille, jotka rakentavat hyvinvointiani.

Pirullisinta tässä näin vapaana agenttina on se, että samalla mielessä kuiskii pelko: Jos kerron julkisesti olevani uupunut, tarjoaako kukaan enää töitä? Olenko vielä uskottava tekijä? Seuraako uupumuksen varjo minua silloinkin, kun olen jo toipunut ja jaksava?

En voi tietää. Haluaisin olla välittämättä. Ja ehkä jollain tavalla rakennan tietä siihen, kun julkaisen tämän kirjoituksen.

Ja niin -- miten minut nyt sitten saa kiinni, kun en ole enää naamakirjassa? Sähköpostiosoitteeni löytyy tuosta vasemmasta palkista. Olen Instagramissa ja (vielä toistaiseksi) Twitterissä. Tämä blogikin on. Ja puhelin. Ja postikortit ja kirjeet.

Karsittavaa siis todellakin riittää vielä!


5.1.2019

Tehtäväkalenteri kirjoittajille

Kuten lupasin, joulukalenterin tehtävät löytyvät koottuna yhteen tämän linkin takaa. Sieltä löytyvän pdf:n saa kätevästi otettua omaan käyttöönsä.

Järvenrannan pihlaja. (c) J.S. Meresmaa

Vuosi on alkanut ihmeellisesti. Olen ehtinyt vähän lomaillakin, mutta pääasiassa olen puurtanut käsikirjoitusten parissa, minkä vuoksi niitä lähteekin kustantamokierrokselle nyt useampi. Pidetään peukkuja, että ne näkevät joskus päivänvalon!

Jonossa on lisää kirjoitushommia, mutta ennen kuin pureudun niihin, otan irtioton talvesta ja lennän Madeiralle lataamaan akkuja. Suunnitelmissa on valokylpyjen lisäksi päivävaelluksia, tiedossa puolestaan hyvää seuraa ja upeita maisemia.

Valoa ja iloa alkuvuoteenne, rakkaat lukijat!

28.12.2018

Kirjailijan vuosi 2018

Joku viisas on sanonut, että yksi kirjailijan vuosi vastaa viittä "normaalia" vuotta. Olen samaa mieltä havainnon kanssa. Kun lähdin muistelemaan, mitä tänä vuonna onkaan tapahtunut, oli pakko ottaa avuksi kalenteri sekä kirjahyllyn anti. Olo tuntui kieltämättä hieman hölmöltä!

Jäljittäisin "kirjailijan vuosi on 5 normaalia vuotta" -havainnon seuraaviin asioihin:

1. Kirjailija elää monta elämää, kiitos kirjojensa hahmojen ja maailmoiden. Jos on vielä sellainen kirjailija, että samaan aikaan on monta projektia meneillään, elää erityisen monta.

2. Edellä mainittu tilanne aiheuttaa ajankulumisen täydellisen hämärtymisen.

3. ...jolle antaa mittaa pyhimysmäinen kärsivällisyys, jota ala vaatii. Vuosi ei ole kustannusmaailmassa kuin silmänräpäys. Se on ehdottomasti pienin yksikkö, missä kannattaa mitata yhtään mitään (jos ylipäätään kannattaa mitata).


***

Mitä mahtui vuoteen 2018 kohdallani?

Iloja ja suruja. Roppakaupalla karvaita pettymyksiä, toisaalta upeita hetkiä, mahdollisuuksia ja onnistumisia.

Kirjoja tuli julki 6-8 laskutavasta riippuen. (Steampunk International -antologia ilmestyi suomeksi, portugaliksi ja englanniksi).


Julkaisuista yksi oli oma teos, lopuissa ilmestyi novellejani. Kolmessa antologiassa olin myös toimittajana. Novelleista kaksi oli uutta tuotantoa, loput käännöksiä ja uudelleenjulkaisuja.

Kevään tähtihetkiä oli Lontoon kirjamessut, joiden monipuolinen tarjonta huimasi ja solmitut kontaktit innostivat näkemään, kuinka kansainvälisiä kirjayhteisöt ovat -- ja kuinka moniäänisempiä ne voisivat olla, jos kielimuurit olisivat matalampia. Jos rahatilanteeni sallisi, kävisin messuilla vaikka joka vuosi. Mutta Lontoo on pirun kallis kaupunki yöpyä ja syödä, vaikka itse messujen pääsymaksu ei ole mahdoton.

Kesän tähtihetki oli ehdottomasti Eurocon, joka pidettiin Amiensissa, Ranskassa. Niin kaunista, niin kuumaa! En ikinä unohda sitä, kuinka innostuneesti kolmen maan antologia -projektimme, Steampunk International, otettiin vastaan. Me teimme jotain ainutlaatuista, josta sopii olla ylpeä.

Syksyn tähtihetkistä ylimmäksi kiilaa ehdottomasti Espoossa pidetty Escon 5, jonka kunniavieras olin. Eka kunniavierauteni ever, ja voi miten mahtavasti ja taidolla tapahtuma olikaan järjestetty! Tunsin todella olevani tervetullut. <3 Kiitos vielä kerran koko poppoolle!

Talven tähtihetki... On tietenkin erakkorauha kirjoittamiselle. En ihmettele, että syksyn mittaan aloin olla aika poikki. Sanotaan, että vastoinkäymiset vahvistavat, mutta eivät ne kyllä aina niin tee, ja jos joskus tekevätkin, vahvistus ei näy yleensä pitkään aikaan.

Mutta perkele, johan oli vuosi! Hengissä selvittiin, terveenäkin jopa.

Ja mikä parasta, ensi vuosi on edessä ja silloin onkin uudet kirjat myllyissään.

25.12.2018

Voimanpesän kansi julkistettu

Sain lahjoista yhden parhaimmista, eli tulevaan kirjaan upean kansikuvan! Kiitos kuuluu jälleen Mika Vaaranmaalle.

Voimanpesä on ursiinitrilogian päätösosa, ja se ilmestyy ensi vuonna Robustokselta. Kuten kuvasta voi päätellä, luvassa on perinteiseen tapaan steampunkia, tehdasmiljöötä sekä varislintuja.