15.3.2023

Kunnes tapamme taas on kerännyt ihanasti arvioita!

Kuukausi ilmestymisestään Kunnes tapamme taas (tuttavallisemmin KTT) on näkynyt ilahduttavasti kirjasomessa ja päässyt jopa YLE:n uutisiin. Olen todella iloinen ja otettu, sillä tiedostan paremmin kuin hyvin, että tämä on nuortenkirjalle harvinaista herkkua! 



Jussi Mankkinen teki YLE:lle jutun nuortenkauhusta. Pääsin yhdessä Siri Kolun kanssa haastateltavaksi aiheen tiimoilta. Juttu on luettavissa täältä. (Oli muuten eka kerta kun pääsin nuortenkirjailijana Ylen yhtään mihinkään juttuun tai ohjelmaan!)

Kirjailija ja kirjastoammattilainen Sini Helminen bloggasi KTT:stä otsikolla "Queerimpää verenimijäjatkoa" ja kirjoittaa mm. että "kauhua, jännitystä ja verta on myös tarjolla edellistä kirjaa enemmän." Koko arvio luettavissa täältä.

Kriitikko Päivi Heikkilä-Halttunen kokoaa samaan postaukseen Lastenkirjahylly-blogissaan kevään kauhukirjoja nuorille ja summaa KTT:stä, että "kakkososassa keskiössä on Aleksin ystävän Roopen totuttelu uuteen elämään vampyyrinä, yhdessä Noran ja tämän vaivalloisen pikkuveljen Kasparin kanssa homeisessa talonröttelössä." Arviot löytyvät täältä.


Kirjapöllön huhuiluja -blogissaan Heidi P toteaa kirjasta, että "minusta tämä jatko-osa on huomattavasti syvällisempi, synkempi ja tiiviimpi kuin ensimmäinen osa. Roopen tunteita, aistimuksia ja ajatuksia on kuvattu ihailtavan tarkasti ja todentuntuisesti." Koko arvio löytyy täältä, Kenties tapan sinut vielän perästä.


YouTube-kanavansa Kirjafile-ohjelmassa kirjailija ja kriitikko Joonas Riekkola esittelee KTT:n taidokkaasti ilman spoilereita (ei helppo juttu) ja toteaa lopussa, että "todella loistava kirja". Kritisoitavaakin löytyy, mikä on aina herkullista. Video on katsottavissa täällä.

 

Ihana Kirjagram ei ole jäänyt pekkaa pahemmaksi! Tässä poimintoja lukijoiden fiiliksistä:


"Aika herkullinen asetelma, että pääosassa on vampyyri, jolla on hematofobia. Ylipäätään Meresmaa kirjoittaa soljuvasti ja vaivattomasti." 

- storybehindallthestories, Hanna

 

 "Hauska, vauhdikas ja jännittävä nuortenkirja etenee sujuvasti ja pitää otteessaan." - mikko_lukee, Mikko Saari

 

"Arvostan tässä(kin) Meresmaan syvää perehtyneisyyttä aiheeseen kuin aiheeseen. Vampyyrien vertaus sudenkorentoihin kuoleman ja elämän välillä sukkuloivista olennoista mainittakoon siitä esimerkiksi." - antakaaheillekirjoja, Maiju 

 

"Käsissäni on kiinnostava ja koukuttava fantasiakirja nuorille! Vampyyrin haasteet ovat kuin teini-ikäisten monet mietteet: Millaisia ratkaisuja teen elämässäni? Kehen uskon ja kuka on ystäväni? Mikä minä olen? Kirjassa on paljon identiteetin pohdintaa kiehtovaan vampyyritarinaan kiedottuna."

                     -lukuriemua, Leija ja Päivi


Kiitos lukijat, arvioijat, kriitikot ja toimittajat! Tästä on hyvä jatkaa.

20.2.2023

Ahkeruus, tuotteliaisuus ja niiden arvottaminen

Minulla on menossa jymyvuosi julkaisujen kannalta: 9 kuukauden sisään ilmestyy kuusi kirjaa, joista yhdessä häärään toimittajan ominaisuudessa ja lopuissa kirjailijana.

Olen saanut kuulla paljon ihastuksen, epäuskon ja hämmästyksen huudahduksia: "No sinähän olet ollut ahkera! Kylläpä olet tuottelias! Oletpa paiskinut hommia!"

On kyllä totta, että olen ahkera, tuottelias ja paiskinut paljon hommia. Mutta niin olen tehnyt koko 10-vuotisen kirjailijaurani ajan. Mikään ei ole muuttunut sen suhteen. En usko, että eroan paljoakaan muista kirjailijoista, joilla on samatahtinen kirjoitustapa kuin minulla ja mahdollisuus kirjoittaa täysipäiväisesti.

Jymyvuoden taustalla on se, että olen saanut poikkeuksellisen monelle käsikirjoitukselle kustannussopimuksen varsin lyhyen ajan sisällä.

Kirjailijan julkaisutahti kertoo siis muusta kuin ahkeruudesta. (Siitä lisää postauksen lopussa.)

Oma juttunsa on sekin, missä ajassa käsikirjoitus kirjailijan työpöydällä valmistuu. Tarkastellaanpa hieman viime aikojen teoksiani ja niiden syntykaaria.



Akanvirta: novellikokoelma, jonka vanhin novelli on julkaistu 2012 ja uusin kirjoitettu keväällä 2022.

Kerberos: trilogian päättävä säeromaani, kirjoitettu syksyllä 2021

Hirviöhoitola -- Kartanon kummajaiset: lastenkirja, idea syntynyt 2019, kirjoitettu 2022

Kunnes tapamme taas: duologian päätösosa, kirjoitettu 2021

Tytär hämärän, piika pimeän: fantasiaromaani, idea saatu ja kirjoittaminen aloitettu 2019

Tinarinnat: antologia, jossa toimittajana; idea saatu 2020, rahoitus projektille 2021


Listasta näkee, että osa käsikirjoituksista on muhinut useamman vuoden ja niiden kirjoitusajat limittyvät. Lisäksi ne ovat keskenään hyvin erilaisia: on novellikokoelma, säeromaani, nuortenkirja, lastenkirja, ya-fantasiaromaani ja novelliantologia. Monipuolisuus on tavaramerkkini ja luonteelleni sopii erinomaisesti vaihtelu ja uuden kokeileminen.

Työskentelytapani ei ole ihan hirveästi muuttunut aikojen saatossa, mutta totta kai olen kehittynyt taitavammaksi ja sitä kautta tehokkaammaksi kuin uran alussa. Arvioisin ehkä, että kirjoitan jopa harvemmin kuin ennen: voi kulua kuukausikin, kun en varsinaisesti hakkaa näppäimistöä, vaan teen pohjatöitä ja kypsyttelen.

Sekin lasketaan "kirjan kirjoittamiseksi".

***

Pari ajatusta tuotteliaisuudesta:

Kirjailijoita voisi sanoa olevan kolmea erilaista: 1) niitä jotka kirjoittavat hitaasti, 2) niitä jotka kirjoittavat keskitahdilla ja 3) niitä jotka kirjoittavat nopeasti. 

(Voidaan sekoittaa pakkaa vielä sillä, että tämähän voi vaihdella yksilön kohdalla vuosien ja elämäntilanteiden muutosten myötä.) Kuulun useimmiten kategoriaan 3.

Muistan elävästi, että urani alussa sain osakseni joiltain kirjoittajakollegoilta vähän ikävää asennetta, koska olin niin nopea kirjoittaja: päiväkohtaiset sanamäärät saattoivat huidella 2000-3000 sanan paikkeilla säännöllisesti. Nyt katson, että omalla kohdallani kyse oli ennen kaikkea alkuinnosta, kun kirjailijaksi pääseminen avasi luovuuden padon ja aiheutti vyöryn. Vuosikausien kiivas työtahti kostautui ja käväisin hyvin lähellä loppuunpalamista 2018 tienoilla.

Huippukiva ja innostavakin työ voi uuvuttaa.

Nykyään en säännönmukaisesti tao tuhansia sanoja päivässä -- niin käy vain silloin, kun iskee vastaanpanematon flow. Isojen päiväkohtaisten sanamäärien sijaan tärkeämpää on, että työ ylipäätään etenee, oli se sitten virkkeen tai oivalluksen verran. 

Aikataulutan kirjoittamiseni niin, että koen onnistumisen tunteita mahdollisimman usein. Tavoitteiden saavuttamisen tunne on hyvä motivaattori, mutta pitää olla todella tarkkana siinä, mikä kulloinkin on itselle sopivan kokoinen tavoite. (Tarvitseeko sanoakaan, että bullet journal on tässä suunnittelussa erottamaton kumppanini.) Aikatauluttaminen luo hallinnan tunteen, ja parhaimmillaan kaikki palapelin osaset asettuvat optimaalisesti, jolloin syntyy meininki, joka ulospäin näyttäytyy juurikin tuotteliaisuutena.

Kirjailijan työ on hyvin yksilöllistä siltä(kin) osin, että se mitä tapahtuu ennen kuin kirja ilmestyy maailmaan, jää useimmiten suurelta yleisöltä piiloon. Samalta kirjaston hyllyssä näyttävä painotuote on vierustoveriinsa nähden saattanut syntyä vuosikymmenen kuluessa pikku hiljaa tai kuuden kuukauden mittaisena rykäisynä; sitä on saattanut kirjoittaa joku palkkatyön ohessa tai työn ja lastenhoidon ikeessä taiteileva henkilö tai vuosiapurahaa nauttiva vapaa kirjailija. Yhteiskunnallinen asema, terveydentila, taloudellinen tilanne, elämäntilanne -- kaikki vaikuttavat.

Ahkeruus ja tuotteliaisuus eivät kulje käsi kädessä. Joku voi joutua kustantajan pyynnöstä muokkaamaan käsikirjoitustaan niin paljon, että siihen menee vuosia. Kumpi silloin on ahkerampi: Se joka on kirjoittanut käsikirjoituksen viisi kertaa uusiksi ja julkaisee siksi vuosien tauon jälkeen vai se, jonka käsikirjoitus meni yhden muokkauskierroksen jälkeen painoon?

Vertailu on järjetöntä, eikä ahkeruudella voi arvottaa tai perustella lopulta mitään. En tunne yhtäkään kirjailijaa tai sellaiseksi haluavaa kirjoittajaa, jolla olisi varaa olla olematta ahkera.

Julkaisutahtiin, eli siihen mihin tuotteliaisuus useimmiten yhdistetään, vaikuttaa toisin sanoen moni asia.

Nostan tapetille niistä vielä yhden, ehkä vähemmän tunnetun ja ristiriitojakin herättävän.

On omanlaisensa etuoikeus, jos on mahdollisuus käyttää vuosikausia yhden teoksen kirjoittamiseen. Tällä tarkoitan sitä, että jos kirjailijalla ei ole pitkiä apurahoja tai isoja palkintosummia tilillä (mikä on meistä monen laita), on oltava valmis ja varautunut kirjoittamaan sitä, mikä todennäköisimmin menee kustantamoissa läpi, myy hyvin tai tuottaa paljon lainauskorvauksia. Joskus se voi olla käytännön sanelema selviytymisstrategia kirjailijoiden hyvin epätasa-arvoisella työmaalla. Jostain kirjailijoiden on saatava euroja, joilla saa leipää pöytään ja asumiskulut maksettua, ja tietysti kirjat ovat se ensisijainen tekemisen kohde.

Mitä siis voimme päätellä kaikesta edellä käydystä?

Ahkeruus ja tuotteliaisuus eivät oikeasti näy ulospäin ja kerro koko totuutta. Tuotteliaisuuteen voi olla monia syitä, eikä harva julkaisutahti kerro mitään kirjailijan ahkeruudesta. Kirjailijan menestystä ei voi perustella sillä, että hän on paiskinut paljon töitä -- todennäköisesti hän kyllä on tehnyt niin, mutta yhtä lailla töitä ovat paiskineet kymmenet muut kirjailijat. 

Yksi vaikeimmin nieltäviä totuuksia kirjailijan työssä on minulle ollut se, että kirjan menestys ei pohjaa siihen, kuinka paljon kirjailija tekee töitä, kuinka ahkera, tinkimätön tai taitava hän on.

Siellä hyllyssä ne kirjat seisovat tasavertaisena toisiaan vasten, syntynsä salaisuudet sivuiltaan ulos sulkien.


16.2.2023

Vampyyrien paluu: Kunnes tapamme taas on täällä!

 


Aika lailla siitä pitäen, kun Kenties tapan sinut vielä alkoi saavuttaa lukijoita vuosi sitten, siihen on kaivattu jatkoa. Ilokseni saan kertoa, että tässä se on! Kunnes tapamme taas sukeltaa syvemmälle vampyyrina olemisen maailmaan, mutta tutulla hahmokavalkadilla. Verta, jännitystä ja angstia ei tässäkään ole säästelty -- eikä huumoria unohdettu.

Kirjaa löytyy jo ostettavaksi Akateemisista ja Suomalaisista kirjakaupoista sekä tietysti netistä ja suoratoistopalveluista. Kirjastoihin se alkaa varmasti myös pian löytää tiensä, joskin varausjonoon kannattaa varautua.

Saana Nyqvist teki taas mielettömän hienon kannen (jolla kelpaa muuten kokeilla bookfacea), kiitos!

Toivotan lukijoille verevää matkaa vampyyrien maailmaan!

4.2.2023

Poikien lukeminen otsikoissa: Missä vika?

Nuortenkirjailijana seuraan varsin tiiviisti uutisointia ja tilastointia nuorten lukemisesta. Varmaan kenellekään ei tule yllätyksenä, että huoliartikkelit lukemisen vähenemisestä saavat huomattavan paljon enemmän tilaa kuin itse nuortenkirjallisuus. Joskus tuntuu, että nuortenkirjallisuus on vähän kuin koulukeskustelu: jokaisella on niihin liittyen muistoja, usein nostalgisia, sekä vahvoja näkemyksiä, jotka eivät ole päivittyneet 2000-luvulle 2010-luvusta puhumattakaan.

Miten toisaalta voisivatkaan päivittyä, kun nykynuortenkirjallisuus näkyy tuskin missään mediassa?

Lisäksi aikuisilla pitäisi olla jonkin verran kiinnostusta aiheeseen, eikä sitä useinkaan löydy edes heiltä, joiden lähipiiriin kuuluu nuoria. Lapsen lukuharrastuksen tukeminen vielä ymmärretään, mutta teinien kohdalla pallo (kirja?) putoaa.

Erityisen huolissaan ollaan poikien lukemisesta. Se käy hyvin ilmi, kun laittaa hakukoneeseen sellaisia sanoja kuin "lukeminen", "nuoret", "oppiminen". Jopa silloin, kun hakuun laittaa "tytöt" ja "lukeminen", tuloksissa pomppaa esiin huoli poikien lukemisesta. Heikosti lukevia tyttöjäkin on koko ajan enemmän, mutta heistä ei tunnuta olevan huolissaan missään. Jännä ilmiö.

Miten poikien lukemisesta sitten puhutaan? Positiivisia juttuja on harvassa. Tein pienen kokeilun. Naputtelin hakukenttään "pojat lukeminen yle" ja mielenkiinnosta katsoin, mitä otsikkotasolla nousee esiin. (Valitsin YLE:n siksi, että se on kaikille saatavilla oleva media, jolla on lakisääteisiä tehtäviä ja jota rahoitamme veroista.)

Sain kokoon tällaisen koosteen:




Mitä ajatuksia otsikot herättävät? 

Vaikuttaa siltä, että pojilla sukupuoli aiheuttaa erityistarpeen ja haasteita lukemisessa. Miksi? Tyttöjen ja poikien aivoissa ei ole tutkimuksissa löydetty mitään sellaisia eroja, jotka selittäisivät tämän erityistarpeen. Olisiko kyse kulttuurista, sen antamista malleista ja signaaleista? 

On perin outoa antaa poikien ymmärtää, että heille täytyy tuottaa aivan erityistä kirjallisuutta, jotta he mitenkään voisivat olla lukemisesta kiinnostuneita. Eiväthän pojat ole mikään yhtenäinen joukko, joita kiinnostavat samat asiat! 

Kirjallisuus ylittää rajoja, myös sukupuolirajoja. Miksi me oletamme täysin esteettä, että tyttö voi lukea kirjan, jossa poikaporukka seikkailee ja urheilee, mutta alamme nikotella, kun poika ottaa käteensä kirjan, jonka kannessa on tyttöjä? Emmekö usko pojan kykenevän samaistumaan toiseen lapseen siksi, että tämä edustaa jotakin toista sukupuolta? Emmekö silloin tule viestineeksi pojille, että näitä sukupuolia ei tarvitsekaan ymmärtää, he eivät ole pojan arvoisia, yhdenvertaisia. Poika voi lukea kirjan, jossa päähenkilö on koira, mutta ei mielellään kirjaa, jossa päähenkilö on tyttö. Niinkö se menee?

Ylläolevat otsikot ovat suunnilleen viime vuosikymmenen sisältä. Niissä tuntuu pyörivän sama huoli, neuvot ja neuvottomuus, mutta ilmeisesti huolipuhe ei riitä korjaamaan tilannetta, sillä tulokset eivät ole parantuneet eikä keskustelu päässyt eteenpäin.

Voisimmeko tehdä jotakin toisin?


31.1.2023

Hirviöhoitola-sarja alkaa!

Iloisia uutisia: Hirviöhoitola-sarjan ensimmäinen osa, Kartanon kummajaiset, on tullut painosta! Sain tekijänkappaleet käsiini viime perjantaina ja luultavasti tämän viikon kuluessa kirja ehtii myös kauppoihin.


Kuvaus:

"Jännittävä kirjasarja hirviöistä alkaa! Helppolukuinen, kuvitettu romaani alakouluikäisille. 

Lili ja Lotta saapuvat Lumolan kartanoon viettämään kesää Elviira-tädin kanssa. Täti varoittaa heitä paikan aaveista, mutta tytöt tietävät, että sellaisia ei ole olemassa. Yöllä alkaa kuitenkin kuulua kummia ääniä, ja seinästä ilmestyy läpikuultava hahmo. Voiko kummituksia sittenkin olla olemassa? Ja entä jos ne ovatkin lopulta aika mukavia tyyppejä? Luvassa on unohtumaton kesä, sillä paikka ei ole mikä tahansa kartano - vaan oikeiden kummitusten ja outojen otusten täyttämä hirviöhoitola!"

 

Kuvituksen on tehnyt Emma Rautala, joka on onnistunut vangitsemaan täydellisesti Hirviöhoitolan tunnelman ja asukkaat.

Olen aiemmin tehnyt yhden lastenkirjan, Minä, kissan, joka yhdistää fiktiota ja faktaa, mutta olen tiennyt jo pitkään haluavani tehdä lisää lastenkirjoja. Tämä unelma toteutuu nyt Hirviöhoitolan myötä!

Tarinamaailman idea on ollut minulla vuosikausia ja olen kehitellyt sitä pikkuhiljaa silloin tällöin eteenpäin. Muiden akuuttien kirjaprojektien vuoksi sille ei kuitenkaan ole löytynyt aikaa -- ennen kuin nyt. Kun Kariston Kirjakärpäseen aukeni mahdollisuus tarjota jotakin jännittävää konseptia, tiesin heti, mikä se olisi: Hirviöhoitola!

Lisää tätä maailmaa on siis luvassa. Jo ensi syksynä tulee sarjan seuraava osa. Tuskin maltan odottaa, että pääsen paljastamaan nimen ja kannen!

27.1.2023

Atorox: novellikilpailu jossa sinäkin voit vaikuttaa

 Atorox-postauksen aika!

Viime vuonna, eli 2022, julkaistiin jälleen paljon spefinovellistiikkaa. (Listaus täällä.) Juuri niin -- niitä novelleja, joiden ehtynyttä kaivoa ihmetellään lähes vuosittain realistisen kaunon puolella, yleensä isossa valtakunnallisessa lehdessä. Kurkistakaapa, hei, tänne spefin puolellekin joskus!

Lämminhenkinen naljailu sikseen ja asiaan.

Atorox on novellikilpailu, jonka mielekkyys lepää aktiivisten lukijoiden ja äänestäjien varassa. Siksi tämä postaus. Atorox jaetaan yleisöäänestyksen pohjalta. Avaan teille lyhyesti mekaniikan.

Ensin on ehdokasasettelu, jossa kuka tahansa, joka on lukenut listalla olleen novellin ja todennut sen niin hyväksi, että ansaitsee olla loppumittelöissä, voi novellia Atoroxiin ehdottaa. Ei siis tarvitse olla lukenut KAIKKIA novelleja, se yksikin riittää.

Sillä ehdokasasettelun jälkeen tulee yleisöäänestys, johon voi ilmoittautua kuka tahansa. Ainoa ehto äänestyskelpoisuudelle on tällä kertaa se, että lukee KAIKKI loppumittelöihin päätyneet novellit. Novelleja on vuodesta riippuen 20-25 kpl, ja ne saa itselleen sähköisessä muodossa.

Lisätietoja ja yhteystiedot löytyvät Turun Science Fiction seuran sivuilta.

Kannustan sekä aktiivisesti ehdottamaan novelleja ja osallistumaan yleisöäänestykseen -- tällä pidetään spefikenttää omalta osaltaan vireänä ja lisäbonuksena pääsee lukemaan loppuvaiheessa myös liudan perhanan hyviä novelleja.

***

Koska elämme itsekorostuksen aikaa, enkä minäkään pyhimys ole, totean tässä välissä, että vuonna 2022 minulta ilmestyivät seuraavat ehdokaskelpoiset novellit:

Tässä kaupungissa (Akanvirta)

Siivet kantavat kotiin (Akanvirta)

Kivun oppitunnit (Akanvirta)

Räyhähenget (Hämärän periltä)

Myrskytuulen korennot (Herra Swanin sanoja siivekkäille)


Jos siis olet lukenut niistä jonkin, joka mielestäsi ansaitsisi tulla huomioiduksi vuoden parhaimpien spefinovellien joukossa, voit ehdottaa sitä täällä: Ehdokasasettelu.

Kiitos! (Ja jos Meresmaan tuotannosta mikään ei napannut, kiitos myös, jos aktivoidut muuten. Se on tärkeää!)

***

Jos spefinovellistiikka alkoi kiinnostaa yleisemmin, suosittelen lukemaan Saara Henrikssonin vasta ilmestyneen kriittisen katsauksen antologioihin Kosmoskynässä. Siitä perspektiiviä!

15.1.2023

Lasten- ja nuortenkirjallisuus kuuluu myös aikuisille

Viime päivinä eri sosiaalisen median alustoilla, kuten Twitterissä, Mastodonissa ja Instagramissa on käyty keskustelua siitä, toteuttaako YLE sille annettua lakisääteistä tehtävää kirjallisuussisältöjensä puolesta. Esimerkiksi tv:stä on viimeisten vuosien aikana karsiutuneet kaikki kirjaohjelmat tyystin pois. Tämä siitä huolimatta, että asiakkaat ovat toistuvasti toivoneet ja pyytäneet kirjallisuussisältöjä.

Itse lasten- ja nuortenkirjallisuuden monipuolisena toimijana keskityn luonnollisesti siihen. Huolikirjoituksia lukutaidosta, lukemisen vähenemisestä ja oppimistulosten heikkenemisestä löytyy viljalti, ja silloin harvoin, kun toimittaja tekee jutun edes hiukan positiivisemmalla kierteellä, se otsikoidaan negatiivissävytteisesti. Huonot uutiset myyvät paremmin kuin hyvät uutiset. Paitsi että... YLE:n ei varsinaisesti tarvitse myydä mitään. Ja jatkuva negatiivisten asioiden nostaminen saa kirjat ja lukemisen kuulostamaan kauhean raskaalta ja uuvuttavalta aiheelta.

Eihän se ole! Tästä kirjoittaa Amma loistavassa blogipostauksessaan Huolipuhe on niin nähty, kohti iloisempia kirja-aiheita. Käykäähän lukemassa!

Haluaisin erityisesti nostaa esille ajatusvinouman, johon törmään toistuvasti, kun toiveita lasten- ja nuortenkirjallisuuden huomioimisesta kirjallisuustarjonnassa esitetään: Aikuiset portinvartijat, joiden asiantuntemus on muualla kuin lanukirjallisuuden kentällä, tuntuvat kuvittelevan, että lasten- ja nuortenkirjoista pitää puhua, kirjoittaa ja kertoa vain lapsille ja nuorille itselleen. Tämä on yleisin vastaus, jonka saa median edustajilta.

Näinhän asia ei ole. On tietysti tärkeää, että kirjasisältöjä tehdään lapsille ja nuorille (ja he itse niitä tekevät), mutta aivan yhtä tärkeää ja olennaista on tavoittaa aikuiset. Aikuiset, eli vanhemmat, tädit, sedät, kummit, opettajat, kirjastolaiset, kasvattajat, myyjät... Eli ne ihmiset, jotka tarvitsevat tietoa saatavilla olevasta kirjallisuudesta lapsille ja nuorille. On kauhean hankala innostaa lukemaan, jos ei osaa tarjota juuri sitä lähilasta kiinnostavaa luettavaa.

Nykytilannetta kuvaa hyvin se, että kun aikuisilta kysytään lukuvinkkejä nuorille, esiin nousevat Sinuhe ja Viisikot kuin Hydran päät, uudelleen ja uudelleen. Eihän klassikoissa mitään vikaa ole, mutta uskallan veikata, että suositukset eivät kumpua näiden kirjojen ylivertaisuudesta vaan suosittelijan totaalisesta tietämättömyydestä 2000-luvulla ilmestyneiden nuortenkirjojen olemassaolosta.

Eikä unohdeta, että tässä ei nyt olla propagoimassa uutta maito- tai leipämerkkiä, vaan ihan sellaista pientä asiaa kuin kansallista lukutaidon pohjaa. Kirjallisuus on nimittäin varsin olennainen osa sitä. Yliopistoa myöten myös ollaan huolissaan (no niin, nyt minäkin lähdin tähän) suomen kielen osaamisen heikkenemisestä; että osa opiskelijoista ei pysty kirjoittamaan ajatuksiaan niin, että ne olisivat lukijalle ymmärrettäviä. Tämä ei ole hyvä juttu. Kirjallisuus, jossa yleisesti esitetään pitkiä ajatus- ja virkeketjuja koherentissa muodossa ja joka on huolellisesti kustannustoimitettu ja oikoluettu, on todella kelpo väline kehittää samaa taitoa itsessä.

Ei jätetä kirjallisuutta vain jonkin eliitin puuhasteluksi, eihän? 

9.1.2023

Villi vuosi takana, toinen edessä

 Vuosi 2022 oli... melkoinen.

Summaan bullet journaliini joka kuukauden lopussa sen kuukauden isoimmat tai tärkeimmät tapahtumat. Tukkani nousi pystyyn, kun luin viimeisen 12 kk:n yhteenvedot. Jokainen niistä alkaa tähän tapaan: "Huh huh, aikamoinen vuoristorata tämäkin kuukausi" tai "Melkoista hötäkkää ollut...". 

Ei ihme, että vuoden lopussa väsytti.

Töitä on siis riittänyt ja niitä on paiskittu -- ilolla!

Jaksamisen kanssa on saanut jälleen tasapainoilla ja tarkkaan harkita, mille sanoo kyllä ja mille ei. Kivat ja innostavatkin asiat voivat uuvuttaa. 

Ja kun kohdalle osuu sellainen vuosi, että julkaisee kolme kirjaa, on hyvä muistaa tämä: Vaikka ne kirjat olisi kirjoitettu edellisenä vuonna, niiden viimeistely, taiton oikoluku ja kaikki ennen ja jälkeen julkaisun sisältyvä säätö syö aikaa ja energiaa. Itselleni laitan muistiin myös, että novellikokoelma ei ole vähätöisempi kuin romaani, vaikka suurin osa novelleista olisi aiemmin julkaistuja. Tekee mieli hohottaa kolkosti tälle harhaluulolleni! 

***

Lukuja vuodelta 2022:


Julkaisut:

Kenties tapan sinut vielä (nuortenromaani)

Akanvirta (novellikokoelma)

Kerberos (säeromaani)

Räyhähenget (novelli antologiaan Hämärän periltä)

Myrskytuulen korennot (säenovelli antologiaan Herra Swanin sanoja siivekkäille)

5  artikkelia eri julkaisuissa


Vieraana/esiintymässä:

5 kirjallisuusfestivaalia/tapahtumaa

4 kirjamessua

2 podcastia

18 muuta kirjailijavierailua


Sopimukset ja hakemukset:

6 kustannussopimusta 

1 käännössopimus

8 apurahahakemusta, joista 7 sai hylkäyksen ja yksi (liikkuvuusapuraha) myönnön


Jätän listaamatta ne kirjoitusprojektit, jotka ovat kesken ja vailla sopimusta. Niitäkin nimittäin kirjoitettiin.

Lisäksi luulen, että vuoden mittaan olen kokenut kaikki tunneympyrän tunteet.

***

Tästä vuodesta on tulossa myös melkoinen, mutta otan sen vastaan hyvällä fiiliksellä ja yrittäen muistaa levon tärkeyden.

8.12.2022

Oman kirjan merkityksestä ja kirjasta lahjana (sisältää vinkkejä!)

Kirja on hyvä lahja. Sen mukana antaa enemmän kuin tavaran tai esineen: sen mukana antaa maailman ja  sanat. Ajatuksia ja tunteita.

Me aikuiset olemme aika hyviä ymmärtämään oman kirjan merkityksen, kun kyse on lapsesta tai meistä itsestämme. Miten on nuorten kohdalla? Muistammeko me, että siinäkin ikävaiheessa on aivan erityistä omistaa oma kirja?

Vaikka olen hyödyntänyt kirjastoa ahkerasti, olen ostanut kirjoja omakseni heti kun olen saanut rahaa käyttööni. Vuosien varrella kirjahyllyni on muuttunut kokonaiseksi kirjastoksi. Ja rakastan sitä!

Mutta minkä kirjan sitä ostaisi lahjaksi, kun valikoima on suuri ja isoilta osin tuntematon? Lahjakortti kirjakauppaan on tietysti varsin hyvä valinta, mutta kun nyt minun tontillani ollaan, omasta tuotannostanikin löytyy viljalti vaihtoehtoja.

Siispä seuraa katsaus otsikolla

Meresmaata pukinkonttiin? Mikä jottei!










- kaikenikäisille kissafaneille

- tosielämän kissat kertovat elämäntarinansa

- Julia Savtchenkon upea kuvitus

- törkeän hyvään hintaan kustantajan verkkokaupassa juuri nyt










- koukuttava vampyyrijännäri peliteemalla

- sille teinille tai nuorelle aikuiselle, joka ei viihdy paksujen kirjojen parissa

- jatkoa tarinalle tiedossa jo helmikuussa 2023

- paras hinta kivijalka-Suomalaisissa ja Rosebudissa









- suosittu, palkittu ja ylistäviä kritiikkejä saanut sateenkaareva säeromaanitrilogia

- teineille ja aikuisille

- niille, jotka kaipaavat jotain nopealukuista ja tunteisiin vetoavaa mutta pitkävaikutteista

- paras hinta kustantajan verkkokaupassa, saatavilla suoraan vain joistain Akateemisista kirjakaupoista tai itsenäisiltä toimijoilta










- lyhyen muodon ystäville

- sadan sanan mittaiset tarinat herättävät ihmetystä ja kylmänväreitä

- todellinen tilansäästäjä, selkämyksen paksuus vain 4 mm

- suoraan kotiin kustantajan verkkokaupasta pikkurahalla










- tummasävyinen ja väkevä feministinen spefinovellikokoelma 

- läpileikkaus kymmenvuotisen kirjailijauran ääneen ja aiheisiin

- niille, jotka luulevat lukeneensa jo kaiken

- kustantajan verkkokaupasta edulliseen hintaan












- steampunkista ja seikkailusta kiinnostuneelle, eli fantasiaa, jossa on scifisydän

- sijoittuu 1900- luvun alun vaihtoehtoiseen Suomeen

- paikallisuutta Tampereen, Imatran ja Verlan maisemissa

- erittäin hyvään hintaan niin kustantajan verkkokaupasta kuin Rosebudin kirjakaupasta


***

Mahtavaa, jos löysit lukemista ja lahjaideoita tästä postauksesta! Kirjailija kiittää tuesta.