13.8.2021

Khimaira on täällä!

Toinen säeromaanini, itsenäinen jatko-osa Dodolle, on nyt ilmestynyt ja saatavilla kaikille halukkaille!




Nopeimmin ja helpoimmin kirjan saa tilattua suoraan kustantajalta tästä linkistä.

Samaan syssyyn on kiva ilmoittaa, että Khimairan julkistamisjuhlat pidetään ensi viikolla Instagramissa etänä, eli tarkemmin sanottuna keskiviikkona 18.8. klo 19.00 alkaen. Tili löytyy minun nimelläni. Tervetuloa!




Onpa villiä ja jännittävää odottaa ensimmäisiä lukijakommentteja! Tässä yhdeksän vuoden aikana tunne ei ole juurikaan haalistunut, vaikka järjellä tietää, että aina jotkut tykkäävät ja toiset eivät.

Kirjantuoksuista syksyä, ihmiset!

24.3.2021

Khimaira ilmestyy 8/2021!

 

Kansi: Karin Niemi

Myllylahden kirjakatalogi on ilmestynyt! Kannattaa mennä katsomaan mitä kaikkea herkkua onkaan luvassa ensi syksynä. Khimaira löytyy sivulta 20.



Khimairan esittelyteksti:


Khimaira on nuorista kertova säeromaani, joka viiltää ja vangitsee rakkauden voimalla.

19-vuotiaalla suomenvenäläisellä Saralla on intohimona valokuvaaminen ja Anna Ahmatovan runot, allaan vintage-moottoripyörä ja takana lääkiksen pääsykokeet. Käsipuolessa Saralla keikkuu uusi tyttöystävä Iina, joka on myös Saran ex-poikaystävän tyttöystävä – yhteisestä sopimuksesta. Monimutkaistako? Ehkä vähän, mutta milloin elämä ei sitä olisi.

Lisämutkia matkaan tuo se, ettei Sara ole kertonut vanhoillisille vanhemmilleen lesboudestaan saati monisuhdejärjestelyistä. Hänellä on jo jalka oven välissä omaan, itsenäiseen elämään. Ja vaikka kotitalo on komea, sen sisällä kaikuu tyhjyys, joka valtaa tilaa Saran sisältä päivä päivältä enemmän. Hän tuntee seisovansa kuilun reunalla. Mitä paljastuu, kun hiljaisuus lopulta rikkoutuu?

Khimaira on itsenäinen jatko-osa säeromaanille Dodo, joka voitti Blogistanian Kuopus-palkinnon 2020 ja oli ehdolla Topelius-palkinnolle.


***

Khimaira löytyy nyt myös Goodreadsistä, josta sen voi napata lukulistalleen. 

16.2.2021

Dodolle Blogistanian Kuopus ja muita uutisia

 Ystävänpäivänviettoni sai iloisen käänteen, kun kirjasome äänesti Dodon viime vuoden parhaaksi lanukirjaksi. Sydämellinen kiitos lukijoille ja äänestäjille! Kyseessä onkin sitten ensimmäinen kirjallisuuspalkintoni, vaikka ehdolla olen monelle ollut.





Tässä kuussa ilmestyi myös Osuuskumman antologia, josta löytyy vuoden ensimmäinen julkaisuni, novelli Robotti, runoilija, unennäkijä. Antologia on saanut innostuneen vastaanoton ja hyvää palautetta. Mm. Yle julkaisi siitä artikkelin, jossa toimittaja Jussi Mankkinen haastatteli Taru Kumara-Moisiota, Markku Soikkelia ja minua aihepiiristä.



Muutoin arki jatkuu... arjellisena (orjallisuus + arki).


Kirjoitan käsikirjoitusta, kirjoitan apurahahakemuksia. Kävelen ja ajattelen. Ideoin ja suunnittelen. Sekä odotan. Odotan julkaisupäätöksiä, apurahapäätöksiä, syksyn säeromaanin kantta ja taittoversiota (no se ei tule hetkeen vielä), kevättä.


Voi, kuinka odotankaan kevättä!

8.1.2021

Vuoden 2020 summausta

2020 on takanapäin. Vuosi on ollut melko... mielenkiintoinen, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että se olisi voinut olla vieläkin pahempi. Henkilökohtaisella tasolla olen päässyt vähällä ja siitä kiitos kuuluu pitkälti hyvinvointiyhteiskunnalle nimeltä Suomi. (Olen erittäin tietoinen, miten epätasa-arvoisessa asemassa ihmiset ovat niin ammatillisesti kuin globaalisti, mutta keskityn tässä kirjoituksessa itsekkäästi itseeni.)

Kevään äkillinen kalenterityhjennys oli mieleenpainuva, shokeeraava tapahtuma, mutta kirjailijan kohdalla se käytännössä lopulta tarkoitti, että kirjoittamiseen jäi entistä enemmän aikaa. Niinpä sitä on tullut tehtyä ihan urakalla. Nimittäin kirjoitettua. Ja sitä myöten olen allekirjoittanut kaksi uutta kustannussopimusta (tai kolme, mutta yksi niistä on novellille, joka on kirjoitettu jo pari vuotta sitten) ja tehnyt kattavia suunnitelmia tulevaisuuden projekteille.

Nimittäin eristäytyminen ja erakkoilu mahdollistivat keskittymisen paitsi kirjoittamiseen, myös bullet journalin aloittamiseen, sen metodeihin syventymiseen ja jalostamiseen itselle toimivaksi. Uskallan väittää, että organisointikykyni ja toiminnanohjaukselliset seikat ovat nousseet uudelle tasolle! Myös stressaaminen on vähentynyt ja hallinnan tunne lisääntynyt. Loppukesästä olinkin niin innoissani, että laajensin metodeja kirjoittamisen puolelle ja aloitin bujo-tekniikoita hyödyntävän kirjakohtaisen työpäiväkirjan. Ja sitten toisen, kun ensimmäinen oli menestyksekkäästi luotsannut käsikirjoituksen päätökseen.

Bujon rinnalle nousi syksyllä uusi harrastus, jolle en tiedä timanttista termiä, mutta joka yhdistelee "altered book" ja "junk journaling" ja "art journal" -harrasteita. Eli vanhojen kierrätyskirjojen uudelleenkäyttöä taiteelliseen luomiseen, mm. niiden sivuille maalaamiseen ja skräppäilyyn. On ollut ihana tehdä luovaa, visuaalista askartelua. Siinä on unohtanut kurjan maailmantilan ja kaiken ympärillä möyryävän kakan.

Parhaat asiat tänäkin vuonna: luonto, marsut, läheiset, lukeminen. <3


Julkaisuvuosi 2020 oli hyvä ainakin yhdeltä kantilta: minulta tuli kirjoja peräti kolme kappaletta. Säeromaani Dodo (joka on arvostelumenestys somessa sekä Topelius-ehdokas!), kuvakirja Minä, kissa (pääsi oikein Suomalaiseen myyntiinkin!) ja selkomukautettu Naakkamestari (saanut loistavia asiantuntija-arvioita!). Olen hyvin kiitollinen kaikille, jotka jaksavat lukea ja ostaa ja lainata ja intoilla ja nostaa kirjoja esiin -- sekä tietysti kustantajilleni, jotka näkivät käsikirjoitusten arvon. 

Tästä vuodesta voi vain toivoa kaikille parempaa kuin edellinen.

Jatkan tarinoiden kirjoittamista. Niitä tarvitaan, oli pandemia tai ei.

Voikaa hyvin!



15.5.2020

Lisää Dodoa ja haastattelu

Dodoa on luettu ahkerasti ja se näkyy muun muassa kirjablogeissa. Kiitos teille, ihanat! Tässä poimintoja:



"Dodo on ehdottomasti yksi kirjakevään raikkaimpia teoksia. Vahva suositus!" 
   - Amman lukuhetki

"Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita tutustumaan säeromaaneihin. Kirja taatusti uppoaa moniin nuoriin lukijoihin, mutta en näe syytä, miksei vanhempikin lukija voisi tästä kirjasta nauttia. Dodo muistuttaa lukijaa siitä, minkälaista on olla teini-ikäinen keskellä kesää, keskellä luontoa, saunassa, ja tuntea, että mitä vain voi tapahtua. Ehkä se on sitä suomalaista keskikesän taikaa." - Todella vaiheessa

"Aiemmin fantasiaa, vaihtoehtohistoriaa ja novelleja nuorille ja aikuisille kirjoittaneen J. S. Meresmaan Dodossakin on hyvällä tavalla ulokkeisuutta ja purtavaa." 
- Lastenkirjahylly

"J. S. Meresmaan tiivis, yllättävä ja ahmittava säeromaani Dodo on raikas, soljuva ja suloinen, aivan ihana!" - Sivupiiri 

***

Espoon Fantasian Kirjavasta Satamasta löytyy uunituore haastatteluni, jossa raotan Dodon syntyprosessia, kerron, miten koronteeniarki on sujunut ja lähden vähän laukalle kirjasuositusten kanssa. Kannattaa tsekata muutkin haastattelusarjassa ilmestyneet jutut! Tänä keväänä on julkaistu paljon hienoja spefikirjoja.

3.5.2020

Minä, kissa mouruaa (sekä jokunen ajatus apurahoista)


Kevään toinen julkaisuni, Minä, kissa, on saapunut kätösiini ja kauppoihin! Oi iloa, oi onnea!

Kirja esittelee noin 20 mauniota muotokuvaa mielenkiintoisista kissoista, jotka ovat olleet olemassa vähintään kulttuurihistoriallisesti. Idea kirjaan syntyi syksyllä 2018 -- kuinkas muuten kuin kävelyllä ollessani. Alkuideasta on monien vaiheiden jälkeen jalostunut upea, herkullinen tietoteos jokaiselle kissaihmiselle. 

Kattimaisen viehkeän ja hurmurimaisen kuvituksen kirjaan teki Julia Savtchenko, jonka tyyli iski minuun jo Salaisen sienikirjan ilmestyessä 2014. (Julialta on tulossa muuten tänä vuonna toinenkin kuvateos, Unohdettu ötökkäkirja.) Tsekatkaa ihmeessä!


(c) J.S. Meresmaa

Seuraavaksi mainos: Minä, kissan kustantajalla, Art Housella, on käynnissä Vappurieha, mikä tarkoittaa että kaikki kirjat ovat - 30 % alennuksella 31.5.2020 asti heidän verkkokaupassaan (arthouse.fi). Toimitus on ilmainen!

***

Mitäpä muuta kirjailijan elämään kuuluu?

Kirjoittamista hyvinkin, etenkin nimittäin apurahahakemusten. Voi siskot, että olen iloinen kun Suomessa on mahdollisuus monenlaisiin apurahoihin, sillä ilman niitä suomenkielinen kirjallisuus olisi kyllä pulassa. Mutta apurahan saaminen ei ole helppoa, eikä tunnu helpottuvan, vaikka olisit ammattilainen. Arvatkaapa monesko hakemus minulla seuraavaksi lähtee sähköisin siivin rahoitusta anelemaan: 16! Kyllä, kuudestoista ja kaikki ne ovat lähteneet tämän vuoden puolella. Kuudesta on tullut hylsy, kahdesta myöntö (toinen pieni matka-apuraha, joka on epävarma koska, no, matkustaminen on epävarmaa koronatilanteen vuoksi) ja loput odottavat vielä päätöstä.

Niukkuutta jaetaan, eivätkä koronan vaikutukset tilannetta helpota, sillä esimerkiksi esiintymiset ja vierailut on peruttu. (Lainauskorvaukset ja tekijänpalkkiot kirjamyynneistä realisoituvat vähintään vuoden jälkikäteen, joten koronteenin vaikutus niihin näkyy myöhemmin.) Virtuaalivierailukutsuja en ole saanut, mutta ehdottomasti otan vastaan! Eli huom, kiinnostuneet, vilkaiskaapa Lukukeskuksen kirjailijasivuni: https://kirjailijavierailut.lukukeskus.fi/kirjailijat/meresmaa-j-s/

Joidenkin mielestä voi olla tahditonta ja jotenkin epähienoa puhua rahasta ja toimeentulosta, kun on sellaisessa monin tavoin etuoikeutetussa ammatissa kuin kirjailija. Koen kuitenkin tärkeäksi sen, että yhteiskunnassa ymmärretään apurahoituksen välttämättömyys pienen markkinan kirjallisuuskentän elinvoimaisuuden säilyttämiseksi ja se, että harvat arvot ovat mitattavissa sillä, kuinka hyvin jokin myy. Kirjailijan toimeentulo koostuu monista pienistä puroista ja jokainen niistä on tärkeä, sillä ani harva kirjailija takoo edes sellaisia tuloja, joista Suomessa keskipalkkana puhutaan. Monelle tulee yllätyksenä, miten vähän yksittäinen nimike nykyään keskimäärin myy ja kuinka pieni osuus siitä ropisee kirjailijan tilille. (Sopimuksista ja myyntihinnasta riippuen liikutaan 1-3 euron huitteilla per kirja.)

Jos olen rehellinen, voin todeta, että 16 apurahahakemusta on hiukan liikaa yhdelle keväälle. Siis siinä mielessä, että koen hakemisen välttämättömäksi tullakseni toimeen suomalaisena nuortenkirjailijana (ja fantasia-). Myöntöprosentit ovat  pieniä, samoin myöntösummat. Arvioni mukaan kymmentä tehtyä hakemusta kohden on mahdollista saada yksi myöntö, jos sitäkään. Eikä kyse ole siitä, että hakemus olisi huonosti tehty, vaan siitä, että hakijoita on enemmän kuin mihin jakosummat lähellekään riittävät. Aikani on siis isolta osin kulunut hakemuksiin, ei ydintyöhöni eli kirjoittamiseen. Se on kirjailijan osa!

Raskainta ei ehkä kuitenkaan ole se, että joutuu hakemaan, vaan se, kuinka monta hylsyä saa. Hylsy on hylkäys, takaisku, pettymys, kielto. Ehkä joku tottuu niihin, kasvattaa paksun nahan, mutta minä en ole yksi heistä ainakaan vielä. Jokainen hylsy sattuu kehossa ja mielellä kestää pari päivää toipua. Hylsy herättää arvottomuuden, merkityksettömyyden, näkymättömyyden, katkeruuden, kateuden ja vihan ja luovuttamisen halun tunteita. Melkoinen coktail!

Eräässä mielessä kirjailija nousee kerta toisensa kehään ottamaan turpiin ja hymyilee verimössön läpi.

Tähän iloiseen kuvaan ja tunnelmaan päätän tämän kirjoituksen.

No en vaineskaan, vaan tähän kuvaan:

Jokaisen kirjan takana on kirjailija.
(c) J.S. Meresmaa

14.4.2020

Dodon blogiarvioita

Dodo on lennähtänyt vauhdikkaasti maailmalle! Kiitos ihanille lukijoille ja kirjan ostaneille. <3 Tämä kevät on erityisen haastavaa aikaa uudelle kirjalle päätyä ostoskoriin ja arvioitavaksi, joten kaikki tuki on tarpeen.

Erityisesti mieltäni lämmittää, että sekä säeromaanin ilmavuus että itse tarinan valoisuus on tuntunut olevan monille sellainen, mitä tähän hetkeen on kaivannut.





Tässä muutamia poimintoja blogiarvioista:

"Dodo sopii kunnon YA-romaanin tavoin vanhemmillekin lukijoille, mutta erityisesti Iinan pohdinta seksuaali-identiteetistään ja ihmissuhteistaan koskettaa tietään etsiviä nuoria. Raikas mutkattomuus yhdistettynä runollisempaan tunteeseen ja paikoin räävittömään, ajanmukaiseen dialogiin toimii yhdistelmänä mainiosti. Yksittäisiä hetkiä voi jäädä fiilistelemään, mutta toisaalta kirjan myös ahmaista yhdeltä istumalta." 
                                                                                                    - Siniset helmet 

"Meresmaan Dodo on kepeän kupliva, mutta myös pohdiskeleva ja sydäntä sipaiseva. Pieneen opukseen on saatu mahdutettua uskomattoman suuria teemoja ilman ahtamisen tai hätiköimisen tunnetta. Dodo kertoo rakkaudesta, peloista, masennuksesta, alkoholista, ihmisten käyttämästä vallasta, unelmista ja omanlaisen elämän rakentamisesta. Ja kaikki tämä alle 160 sivussa!"
                                                                                               - Bibbidi Bobbidi Book 

"Dodo on järisyttävän hieno ja kaunis säeromaani rakkaudesta, ystävyydestä, oman identiteetin löytämisestä, irti päästämisestä, valinnoista ja vastakohdista. Esihistoriallinen lemmikki Dodo symbolisoi selvästi kaikkea sitä, josta Iinan on päästettävä irti. Onko aina valittava joko tai, vai voiko saada molemmat tai kaiken? Siitä tässä kauniissa kirjassa on kyse. Tämä kirja antaa toivoa. Tämä on ihana!"

                                                                                                - Kirjapöllön huhuiluja

"Pidin Dodosta, erityisen paljon sen loppuratkaisusta. En osannut aavistaa, mihin suuntaan tarina - ja Iina - lopulta olivat matkalla, mutta parempi niin."
                                                                                                   - Kirjojen keskellä

"J. S. Meresmaa osaa vangita sen palon tekstissään ja tämä onkin kunnostautunut voimakkaiden tarinoiden kertojana. Näistä erityisesti Mifonki-fantasiasarja on saavuttanut lukijoiden halun saada aina uusi kirja käsiinsä. Dodo vie sinne maagiseen paikkaan nimeltään Nuoruuden kesä. Se huokuu romaanista niin voimakkaana, että joudun varmaan vielä palaamaan tekstiin kun sitä pääsee lukemaan ulkona auringonpaisteessa."
                                                                                                 - Lukupino

***

Jos kiinnostuit, Dodo on helppo tilata suoraan kustantajalta tämän linkin takaa -- kirja kulkee kirjepostina!

28.3.2020

Dodon virtuaalijuhlat






Totta se on!

Vaikka kokoontuminen fyysisessä todellisuudessa ei tällä hetkellä ole mahdollinen, kiitos teknologian me voimme tehdä sen myös virtuaalisesti.

Tervetuloa juhlistamaan uutuuskirjaani Dodoa tänään Instagramiin! Luvassa on siis livelähetys ja sen aikana kaikenlaista pientä kivaa.

P.S. Kannattaa hyödyntää Myllylahden huima tarjous Dodosta, voimassa tämän viikonlopun (sisältää postikulut Suomeen)!

14.12.2019

14 kovaa kirjalahjavinkkiä

Joulunviettoon kuuluu olennaisena osana hyvä kirja. Mutta mitä sinne pakettiin sitten käärisi?

Valikoimaahan riittää, joten huoli pois!

Oma tärppilistani muodostuu seuraavien seikkojen perusteella: 1) mitkä ovat olleet vaikuttavia lukukokemuksia, b) ovat kotimaisten tekijöiden ja c) ilmestyneet tänä vuonna.


Kaunokirjallisuus:


Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

Kenelle: Sylvi Kekkosesta kiinnostuneelle, kielestä nautiskelijalle, naiselle joka pohtii taiteellisen työnsä arvoa ja roolien sovittamista toisiinsa, luovan työn tekijälle, viisaiden ajatusten ääreen pysähtyjälle. Kirjassa on "bonuksena" kuvanveistäjä Essi Renvall, joka kiroaa ja koettaa saada Sylvin muotokuvaa valmiiksi. Rakastin tätä kirjaa.

Anniina Mikama: Huijarin oppipoika

Kenelle: Seikkailujen ja tieteen historian ystäville, lukuromaaneihin uppoutumisesta pitäville; heille jotka haluavat huokailla ihastuksesta ja henkäistä jännityksestä, mutta kirjan loputtua tuntea kuin olisivat saaneet ihanan aivo- ja sydänhieronnan. Hyvän mielen kirja.

Raili Mikkanen: Kunhan ei nukkuvaa puolikuollutta unta

Kenelle: Minna Canthista, hänen aikalaistensa elämänmenosta ja sukupuolten tasa-arvon alkutaistoista kiinnostuneelle, rauhallisista, tasaisen hyvistä lukuromaaneista pitäville. Kirja on äärimmäisen viehättävä kokonaisuus ja Canthin tyttären näkökulma kiinnostava ja raikas. Historiankuva on ehyt ja asiantunteva, mutta itse teksti modernilla tavalla selkeä, silti tunnelmaa tukeva, mikä itsessään on melkoinen suoritus.

Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli

Kenelle: heille, jotka haluavat venyttää ymmärrystään ajan fysikaalisesta olemuksesta; jotka haluavat hämmästyä, viehtyä, lumoutua. Romaani ei päästä lukijaansa helpolla, mutta vaikea se ei ole.

Anni Saastamoinen: Sirkka

Kenelle: Hänelle, joka haluaa lukea lämminhenkisen, kielellä iloittelevan tarinan ihmisestä nimeltä Sirkka. Sirkka on ehkä "nimien nakkikastike", mutta kirjallisuuden henkilöhahmona unohtumaton. Erityissuositus heille, joilla on taipumus ajatella naisista stereotyyppisesti ymmärtämättä, että ihan yhtä ihmisiä ja kummallisia ollaan kaikki.

Katri Alatalo: Ikuisesti, siskoni

Kenelle: muhkeista historiallisista lukuromaaneista pitävälle, fantasian ystävälle, ihmisyyden pohtijalle, kauniista kielestä lumoutuvalle, Irlannin ja Skotlannin kaltaisesta maisemasta nautiskelevalle

Kirsti Kuronen: Merikki

Kenelle: arvoituksellisuuden ja hengittävän aukkoisuuden ystäville, säeromaanista kiinnostuneille, lyhyttä luettavaa etsiville, tarkkanäköistä lapsuudenkuvaa kaipaavalle

Vilja-Tuulia Huotarinen, kuvitus Riikka Sormunen: Heistä tuli taiteilijoita

Kenelle: tunnelmallisista tuokiokuvista ja henkeäsalpaavan kauniista kuvituksesta nautiskelevalle, hänelle jota kiinnostaa naistaiteilijat ja heidän alkutaipaleensa. Innoittava, uniikki.



Tietokirjallisuus:

Maria Laakso, kuvitus Johanna Rojola: Taltuta klassikko!

Kenelle: kirja heille(kin), jotka eivät ole lukutoukkia. Hauska, raikas, asiantunteva. Nopea keino saada itsensä tuntemaan, että on siirtynyt -- ellei aivan kokonaan kirjallisuusälykköpiireihin -- niin ainakin sivistystasollaan sinne rajoille. Varoitus: Saattaa herättää akuutin klassikonlukuhalun. Huomautus: Tämä kirja sopii ehdottomasti myös äänikirjalahjapakettiin. Sen minkä Rojolan kuvituksessa häviää, Pirjo Heikkilän luennassa voittaa!

Risto Isomäki: Miten Suomi pysäyttää ilmastonmuutoksen

Kenelle: Hänelle, jota ilmastokriisi ahdistaa. Eli kaikille. Kirja on tiukka paketti lukuja ja asiaa, mutta se on myös hauska ja helppo ottaa haltuun. Saa tuntemaan, että meillä on mahdollisuuksia, jos vain tartumme keinoihin ja toimimme viisaasti.

Marcus Rosenlund: Sää joka muutti maailmaa

Kenelle: historian oikuista ja sattumuksien eriskummallisuuksista kiinnostuneille, sääilmiöihmettelijöille ja heille, joista on kivaa lukea pitkien aikajaksojen tapahtumista tapahtumakertomuksien tapaan, viihdyttävinä haukkapaloina.

Päivi Laitinen: Reissunaisia

Kenelle: Seikkailijoille, reissaajille, heille joilla on vapauden ja vaelluksen kaipuu -- ja heille, jotka kuvittelevat, että naiset ovat olleet vain yhden tiukan roolin vankeja historiassa. Kirja esittelee joukon erilaisia naisia, jotka ovat ottaneet ja lähteneet, löytäneet kulkemalla jotakin sellaista, minkä äärelle eivät olisi muuten päässeet. Herättää monenlaisia ajatuksia mahdollisuuksista, rohkeudesta ja rajoista.


Sarjakuva:

Avi Heikkinen: Valotusaika

Kenelle: sarjakuvakerronnasta ja scifistä pitävälle tämä teos tarjoaa tuhdin tujauksen aivojumppaa ja toimintaa -- huumoria unohtamatta.

Hanna-Reetta Schreck, Iida Turpeinen ja Annukka Mäkijärvi: Ellen T.

Kenelle: Ellen Thesleffistä kertova sarjakuva sopii taiteesta, taiteen tekemisestä ja historiasta kiinnostuneelle. Huikean kuvituksen lisäksi huikea väritys!