4.2.2023

Poikien lukeminen otsikoissa: Missä vika?

Nuortenkirjailijana seuraan varsin tiiviisti uutisointia ja tilastointia nuorten lukemisesta. Varmaan kenellekään ei tule yllätyksenä, että huoliartikkelit lukemisen vähenemisestä saavat huomattavan paljon enemmän tilaa kuin itse nuortenkirjallisuus. Joskus tuntuu, että nuortenkirjallisuus on vähän kuin koulukeskustelu: jokaisella on niihin liittyen muistoja, usein nostalgisia, sekä vahvoja näkemyksiä, jotka eivät ole päivittyneet 2000-luvulle 2010-luvusta puhumattakaan.

Miten toisaalta voisivatkaan päivittyä, kun nykynuortenkirjallisuus näkyy tuskin missään mediassa?

Lisäksi aikuisilla pitäisi olla jonkin verran kiinnostusta aiheeseen, eikä sitä useinkaan löydy edes heiltä, joiden lähipiiriin kuuluu nuoria. Lapsen lukuharrastuksen tukeminen vielä ymmärretään, mutta teinien kohdalla pallo (kirja?) putoaa.

Erityisen huolissaan ollaan poikien lukemisesta. Se käy hyvin ilmi, kun laittaa hakukoneeseen sellaisia sanoja kuin "lukeminen", "nuoret", "oppiminen". Jopa silloin, kun hakuun laittaa "tytöt" ja "lukeminen", tuloksissa pomppaa esiin huoli poikien lukemisesta. Heikosti lukevia tyttöjäkin on koko ajan enemmän, mutta heistä ei tunnuta olevan huolissaan missään. Jännä ilmiö.

Miten poikien lukemisesta sitten puhutaan? Positiivisia juttuja on harvassa. Tein pienen kokeilun. Naputtelin hakukenttään "pojat lukeminen yle" ja mielenkiinnosta katsoin, mitä otsikkotasolla nousee esiin. (Valitsin YLE:n siksi, että se on kaikille saatavilla oleva media, jolla on lakisääteisiä tehtäviä ja jota rahoitamme veroista.)

Sain kokoon tällaisen koosteen:




Mitä ajatuksia otsikot herättävät? 

Vaikuttaa siltä, että pojilla sukupuoli aiheuttaa erityistarpeen ja haasteita lukemisessa. Miksi? Tyttöjen ja poikien aivoissa ei ole tutkimuksissa löydetty mitään sellaisia eroja, jotka selittäisivät tämän erityistarpeen. Olisiko kyse kulttuurista, sen antamista malleista ja signaaleista? 

On perin outoa antaa poikien ymmärtää, että heille täytyy tuottaa aivan erityistä kirjallisuutta, jotta he mitenkään voisivat olla lukemisesta kiinnostuneita. Eiväthän pojat ole mikään yhtenäinen joukko, joita kiinnostavat samat asiat! 

Kirjallisuus ylittää rajoja, myös sukupuolirajoja. Miksi me oletamme täysin esteettä, että tyttö voi lukea kirjan, jossa poikaporukka seikkailee ja urheilee, mutta alamme nikotella, kun poika ottaa käteensä kirjan, jonka kannessa on tyttöjä? Emmekö usko pojan kykenevän samaistumaan toiseen lapseen siksi, että tämä edustaa jotakin toista sukupuolta? Emmekö silloin tule viestineeksi pojille, että näitä sukupuolia ei tarvitsekaan ymmärtää, he eivät ole pojan arvoisia, yhdenvertaisia. Poika voi lukea kirjan, jossa päähenkilö on koira, mutta ei mielellään kirjaa, jossa päähenkilö on tyttö. Niinkö se menee?

Ylläolevat otsikot ovat suunnilleen viime vuosikymmenen sisältä. Niissä tuntuu pyörivän sama huoli, neuvot ja neuvottomuus, mutta ilmeisesti huolipuhe ei riitä korjaamaan tilannetta, sillä tulokset eivät ole parantuneet eikä keskustelu päässyt eteenpäin.

Voisimmeko tehdä jotakin toisin?


31.1.2023

Hirviöhoitola-sarja alkaa!

Iloisia uutisia: Hirviöhoitola-sarjan ensimmäinen osa, Kartanon kummajaiset, on tullut painosta! Sain tekijänkappaleet käsiini viime perjantaina ja luultavasti tämän viikon kuluessa kirja ehtii myös kauppoihin.


Kuvaus:

"Jännittävä kirjasarja hirviöistä alkaa! Helppolukuinen, kuvitettu romaani alakouluikäisille. 

Lili ja Lotta saapuvat Lumolan kartanoon viettämään kesää Elviira-tädin kanssa. Täti varoittaa heitä paikan aaveista, mutta tytöt tietävät, että sellaisia ei ole olemassa. Yöllä alkaa kuitenkin kuulua kummia ääniä, ja seinästä ilmestyy läpikuultava hahmo. Voiko kummituksia sittenkin olla olemassa? Ja entä jos ne ovatkin lopulta aika mukavia tyyppejä? Luvassa on unohtumaton kesä, sillä paikka ei ole mikä tahansa kartano - vaan oikeiden kummitusten ja outojen otusten täyttämä hirviöhoitola!"

 

Kuvituksen on tehnyt Emma Rautala, joka on onnistunut vangitsemaan täydellisesti Hirviöhoitolan tunnelman ja asukkaat.

Olen aiemmin tehnyt yhden lastenkirjan, Minä, kissan, joka yhdistää fiktiota ja faktaa, mutta olen tiennyt jo pitkään haluavani tehdä lisää lastenkirjoja. Tämä unelma toteutuu nyt Hirviöhoitolan myötä!

Tarinamaailman idea on ollut minulla vuosikausia ja olen kehitellyt sitä pikkuhiljaa silloin tällöin eteenpäin. Muiden akuuttien kirjaprojektien vuoksi sille ei kuitenkaan ole löytynyt aikaa -- ennen kuin nyt. Kun Kariston Kirjakärpäseen aukeni mahdollisuus tarjota jotakin jännittävää konseptia, tiesin heti, mikä se olisi: Hirviöhoitola!

Lisää tätä maailmaa on siis luvassa. Jo ensi syksynä tulee sarjan seuraava osa. Tuskin maltan odottaa, että pääsen paljastamaan nimen ja kannen!

27.1.2023

Atorox: novellikilpailu jossa sinäkin voit vaikuttaa

 Atorox-postauksen aika!

Viime vuonna, eli 2022, julkaistiin jälleen paljon spefinovellistiikkaa. (Listaus täällä.) Juuri niin -- niitä novelleja, joiden ehtynyttä kaivoa ihmetellään lähes vuosittain realistisen kaunon puolella, yleensä isossa valtakunnallisessa lehdessä. Kurkistakaapa, hei, tänne spefin puolellekin joskus!

Lämminhenkinen naljailu sikseen ja asiaan.

Atorox on novellikilpailu, jonka mielekkyys lepää aktiivisten lukijoiden ja äänestäjien varassa. Siksi tämä postaus. Atorox jaetaan yleisöäänestyksen pohjalta. Avaan teille lyhyesti mekaniikan.

Ensin on ehdokasasettelu, jossa kuka tahansa, joka on lukenut listalla olleen novellin ja todennut sen niin hyväksi, että ansaitsee olla loppumittelöissä, voi novellia Atoroxiin ehdottaa. Ei siis tarvitse olla lukenut KAIKKIA novelleja, se yksikin riittää.

Sillä ehdokasasettelun jälkeen tulee yleisöäänestys, johon voi ilmoittautua kuka tahansa. Ainoa ehto äänestyskelpoisuudelle on tällä kertaa se, että lukee KAIKKI loppumittelöihin päätyneet novellit. Novelleja on vuodesta riippuen 20-25 kpl, ja ne saa itselleen sähköisessä muodossa.

Lisätietoja ja yhteystiedot löytyvät Turun Science Fiction seuran sivuilta.

Kannustan sekä aktiivisesti ehdottamaan novelleja ja osallistumaan yleisöäänestykseen -- tällä pidetään spefikenttää omalta osaltaan vireänä ja lisäbonuksena pääsee lukemaan loppuvaiheessa myös liudan perhanan hyviä novelleja.

***

Koska elämme itsekorostuksen aikaa, enkä minäkään pyhimys ole, totean tässä välissä, että vuonna 2022 minulta ilmestyivät seuraavat ehdokaskelpoiset novellit:

Tässä kaupungissa (Akanvirta)

Siivet kantavat kotiin (Akanvirta)

Kivun oppitunnit (Akanvirta)

Räyhähenget (Hämärän periltä)

Myrskytuulen korennot (Herra Swanin sanoja siivekkäille)


Jos siis olet lukenut niistä jonkin, joka mielestäsi ansaitsisi tulla huomioiduksi vuoden parhaimpien spefinovellien joukossa, voit ehdottaa sitä täällä: Ehdokasasettelu.

Kiitos! (Ja jos Meresmaan tuotannosta mikään ei napannut, kiitos myös, jos aktivoidut muuten. Se on tärkeää!)

***

Jos spefinovellistiikka alkoi kiinnostaa yleisemmin, suosittelen lukemaan Saara Henrikssonin vasta ilmestyneen kriittisen katsauksen antologioihin Kosmoskynässä. Siitä perspektiiviä!

15.1.2023

Lasten- ja nuortenkirjallisuus kuuluu myös aikuisille

Viime päivinä eri sosiaalisen median alustoilla, kuten Twitterissä, Mastodonissa ja Instagramissa on käyty keskustelua siitä, toteuttaako YLE sille annettua lakisääteistä tehtävää kirjallisuussisältöjensä puolesta. Esimerkiksi tv:stä on viimeisten vuosien aikana karsiutuneet kaikki kirjaohjelmat tyystin pois. Tämä siitä huolimatta, että asiakkaat ovat toistuvasti toivoneet ja pyytäneet kirjallisuussisältöjä.

Itse lasten- ja nuortenkirjallisuuden monipuolisena toimijana keskityn luonnollisesti siihen. Huolikirjoituksia lukutaidosta, lukemisen vähenemisestä ja oppimistulosten heikkenemisestä löytyy viljalti, ja silloin harvoin, kun toimittaja tekee jutun edes hiukan positiivisemmalla kierteellä, se otsikoidaan negatiivissävytteisesti. Huonot uutiset myyvät paremmin kuin hyvät uutiset. Paitsi että... YLE:n ei varsinaisesti tarvitse myydä mitään. Ja jatkuva negatiivisten asioiden nostaminen saa kirjat ja lukemisen kuulostamaan kauhean raskaalta ja uuvuttavalta aiheelta.

Eihän se ole! Tästä kirjoittaa Amma loistavassa blogipostauksessaan Huolipuhe on niin nähty, kohti iloisempia kirja-aiheita. Käykäähän lukemassa!

Haluaisin erityisesti nostaa esille ajatusvinouman, johon törmään toistuvasti, kun toiveita lasten- ja nuortenkirjallisuuden huomioimisesta kirjallisuustarjonnassa esitetään: Aikuiset portinvartijat, joiden asiantuntemus on muualla kuin lanukirjallisuuden kentällä, tuntuvat kuvittelevan, että lasten- ja nuortenkirjoista pitää puhua, kirjoittaa ja kertoa vain lapsille ja nuorille itselleen. Tämä on yleisin vastaus, jonka saa median edustajilta.

Näinhän asia ei ole. On tietysti tärkeää, että kirjasisältöjä tehdään lapsille ja nuorille (ja he itse niitä tekevät), mutta aivan yhtä tärkeää ja olennaista on tavoittaa aikuiset. Aikuiset, eli vanhemmat, tädit, sedät, kummit, opettajat, kirjastolaiset, kasvattajat, myyjät... Eli ne ihmiset, jotka tarvitsevat tietoa saatavilla olevasta kirjallisuudesta lapsille ja nuorille. On kauhean hankala innostaa lukemaan, jos ei osaa tarjota juuri sitä lähilasta kiinnostavaa luettavaa.

Nykytilannetta kuvaa hyvin se, että kun aikuisilta kysytään lukuvinkkejä nuorille, esiin nousevat Sinuhe ja Viisikot kuin Hydran päät, uudelleen ja uudelleen. Eihän klassikoissa mitään vikaa ole, mutta uskallan veikata, että suositukset eivät kumpua näiden kirjojen ylivertaisuudesta vaan suosittelijan totaalisesta tietämättömyydestä 2000-luvulla ilmestyneiden nuortenkirjojen olemassaolosta.

Eikä unohdeta, että tässä ei nyt olla propagoimassa uutta maito- tai leipämerkkiä, vaan ihan sellaista pientä asiaa kuin kansallista lukutaidon pohjaa. Kirjallisuus on nimittäin varsin olennainen osa sitä. Yliopistoa myöten myös ollaan huolissaan (no niin, nyt minäkin lähdin tähän) suomen kielen osaamisen heikkenemisestä; että osa opiskelijoista ei pysty kirjoittamaan ajatuksiaan niin, että ne olisivat lukijalle ymmärrettäviä. Tämä ei ole hyvä juttu. Kirjallisuus, jossa yleisesti esitetään pitkiä ajatus- ja virkeketjuja koherentissa muodossa ja joka on huolellisesti kustannustoimitettu ja oikoluettu, on todella kelpo väline kehittää samaa taitoa itsessä.

Ei jätetä kirjallisuutta vain jonkin eliitin puuhasteluksi, eihän? 

9.1.2023

Villi vuosi takana, toinen edessä

 Vuosi 2022 oli... melkoinen.

Summaan bullet journaliini joka kuukauden lopussa sen kuukauden isoimmat tai tärkeimmät tapahtumat. Tukkani nousi pystyyn, kun luin viimeisen 12 kk:n yhteenvedot. Jokainen niistä alkaa tähän tapaan: "Huh huh, aikamoinen vuoristorata tämäkin kuukausi" tai "Melkoista hötäkkää ollut...". 

Ei ihme, että vuoden lopussa väsytti.

Töitä on siis riittänyt ja niitä on paiskittu -- ilolla!

Jaksamisen kanssa on saanut jälleen tasapainoilla ja tarkkaan harkita, mille sanoo kyllä ja mille ei. Kivat ja innostavatkin asiat voivat uuvuttaa. 

Ja kun kohdalle osuu sellainen vuosi, että julkaisee kolme kirjaa, on hyvä muistaa tämä: Vaikka ne kirjat olisi kirjoitettu edellisenä vuonna, niiden viimeistely, taiton oikoluku ja kaikki ennen ja jälkeen julkaisun sisältyvä säätö syö aikaa ja energiaa. Itselleni laitan muistiin myös, että novellikokoelma ei ole vähätöisempi kuin romaani, vaikka suurin osa novelleista olisi aiemmin julkaistuja. Tekee mieli hohottaa kolkosti tälle harhaluulolleni! 

***

Lukuja vuodelta 2022:


Julkaisut:

Kenties tapan sinut vielä (nuortenromaani)

Akanvirta (novellikokoelma)

Kerberos (säeromaani)

Räyhähenget (novelli antologiaan Hämärän periltä)

Myrskytuulen korennot (säenovelli antologiaan Herra Swanin sanoja siivekkäille)

5  artikkelia eri julkaisuissa


Vieraana/esiintymässä:

5 kirjallisuusfestivaalia/tapahtumaa

4 kirjamessua

2 podcastia

18 muuta kirjailijavierailua


Sopimukset ja hakemukset:

6 kustannussopimusta 

1 käännössopimus

8 apurahahakemusta, joista 7 sai hylkäyksen ja yksi (liikkuvuusapuraha) myönnön


Jätän listaamatta ne kirjoitusprojektit, jotka ovat kesken ja vailla sopimusta. Niitäkin nimittäin kirjoitettiin.

Lisäksi luulen, että vuoden mittaan olen kokenut kaikki tunneympyrän tunteet.

***

Tästä vuodesta on tulossa myös melkoinen, mutta otan sen vastaan hyvällä fiiliksellä ja yrittäen muistaa levon tärkeyden.

8.12.2022

Oman kirjan merkityksestä ja kirjasta lahjana (sisältää vinkkejä!)

Kirja on hyvä lahja. Sen mukana antaa enemmän kuin tavaran tai esineen: sen mukana antaa maailman ja  sanat. Ajatuksia ja tunteita.

Me aikuiset olemme aika hyviä ymmärtämään oman kirjan merkityksen, kun kyse on lapsesta tai meistä itsestämme. Miten on nuorten kohdalla? Muistammeko me, että siinäkin ikävaiheessa on aivan erityistä omistaa oma kirja?

Vaikka olen hyödyntänyt kirjastoa ahkerasti, olen ostanut kirjoja omakseni heti kun olen saanut rahaa käyttööni. Vuosien varrella kirjahyllyni on muuttunut kokonaiseksi kirjastoksi. Ja rakastan sitä!

Mutta minkä kirjan sitä ostaisi lahjaksi, kun valikoima on suuri ja isoilta osin tuntematon? Lahjakortti kirjakauppaan on tietysti varsin hyvä valinta, mutta kun nyt minun tontillani ollaan, omasta tuotannostanikin löytyy viljalti vaihtoehtoja.

Siispä seuraa katsaus otsikolla

Meresmaata pukinkonttiin? Mikä jottei!










- kaikenikäisille kissafaneille

- tosielämän kissat kertovat elämäntarinansa

- Julia Savtchenkon upea kuvitus

- törkeän hyvään hintaan kustantajan verkkokaupassa juuri nyt










- koukuttava vampyyrijännäri peliteemalla

- sille teinille tai nuorelle aikuiselle, joka ei viihdy paksujen kirjojen parissa

- jatkoa tarinalle tiedossa jo helmikuussa 2023

- paras hinta kivijalka-Suomalaisissa ja Rosebudissa









- suosittu, palkittu ja ylistäviä kritiikkejä saanut sateenkaareva säeromaanitrilogia

- teineille ja aikuisille

- niille, jotka kaipaavat jotain nopealukuista ja tunteisiin vetoavaa mutta pitkävaikutteista

- paras hinta kustantajan verkkokaupassa, saatavilla suoraan vain joistain Akateemisista kirjakaupoista tai itsenäisiltä toimijoilta










- lyhyen muodon ystäville

- sadan sanan mittaiset tarinat herättävät ihmetystä ja kylmänväreitä

- todellinen tilansäästäjä, selkämyksen paksuus vain 4 mm

- suoraan kotiin kustantajan verkkokaupasta pikkurahalla










- tummasävyinen ja väkevä feministinen spefinovellikokoelma 

- läpileikkaus kymmenvuotisen kirjailijauran ääneen ja aiheisiin

- niille, jotka luulevat lukeneensa jo kaiken

- kustantajan verkkokaupasta edulliseen hintaan












- steampunkista ja seikkailusta kiinnostuneelle, eli fantasiaa, jossa on scifisydän

- sijoittuu 1900- luvun alun vaihtoehtoiseen Suomeen

- paikallisuutta Tampereen, Imatran ja Verlan maisemissa

- erittäin hyvään hintaan niin kustantajan verkkokaupasta kuin Rosebudin kirjakaupasta


***

Mahtavaa, jos löysit lukemista ja lahjaideoita tästä postauksesta! Kirjailija kiittää tuesta.

6.12.2022

Upeat kritiikit Kerberoksesta!

Tampereen kirjafestaritunnelmaani siivitti tieto, että Kerberoksesta on ilmestynyt arviot sekä Maaseudun tulevaisuudessa että Karjalaisessa. Oi mitä herkkua!

Laura Kuivalahden kirjoittama arvio Maaseudun tulevaisuuteen on nyt luettavissa netissä ilmaiseksi.




Joonas Riekkolan tekemän kritiikin sain hyppysiini, kun se ilmestyi Karjalaisen jälkeen Savon Sanomissa 5.12.2022 ja kuopiolainen kaverini laittoi siitä viestiä.

Sitaatti: 

"Meresmaan trilogia nostaa sekä suomalaisen säeromaanin tasoa että valottaa nuortenkirjallisuudessa vielä harvinaisia aiheita kuten polyamoriaa ja aseksuaalisuutta. Kirjat löytävät toivottavasti mahdollisimman monien nuorten ja aikuisten käsiin, niin hienosti ne kuvaavat inhimillisen kohtaamisen tärkeyttä."


 On todella hieno tunne saada kaksi päivälehtikritiikkiä kirjastaan: se ei ole mitenkään itsestäänselvää a) nuortenkirjailijalle, b) isojen kustantajien ulkopuolelta julkaisevalle. Lämmin kiitos siis kriitikoille ja lehdille, jotka ymmärtävät että nuortenkirjat ovat tärkeä osa kirjallisuuden ekosysteemiä ja niiden näkymättömyys on yksi osatekijä lukutaidon rapistumisessa.

Vuosi 2022 kulkee kohti loppuaan. Saan olla hyvin tyytyväinen vuoden kirjoihini: Kenties tapan sinut vielä on myynyt toiseen painokseen, Akanvirta oli kirjafestareiden myydyin Osuuskumman kirja ja Kerberos on osoittautunut sekä arvostelumenestykseksi että lukijoiden rakastamaksi (perustuu Goodreads- ja Instagram-arvioihin).



Tästä on hyvä jatkaa!

21.11.2022

Loppuvuoden esiintymiset

Kun on julkaissut kolme kirjaa vuoden sisään, voi ehkä odottaakin pääsevänsä juoksemaan kirjamessuista ja -tapahtumista toiseen: näin on minun laitani tänä syksynä! Vampyyrikirja Kenties tapan sinut vielä, novellikokoelma Akanvirta ja säeromaani Kerberos ovat kiinnostaneet väkeä ympäri Suomen. Se on mahtavaa! Takana on jo Turun ja Helsingin kirjamessut sekä viime viikonlopun Kirjakantti Kuopiossa.

Vaan eipä siinä kaikki!




Seuraavat esiintymiset:


Jyväskylän kirjamessut 26.- 27.11.2022

Sunnuntaina 27.11.

  • klo 14.00, Kirjaharju: oppilaiden haastattelussa yhdessä Reetta Vuokko-Syrjäsen ja Nadja Sokuran kanssa 

  • klo 15.00, Silta: Kun ympäristö odottaa. Keskustelemme Sokuran ja Vuokko-Syrjäsen kanssa erilaisista odotuksista, joita niin kirja kuin kirjailija voivat kohdata. 

  • Signeeraus: Osuuskumman osastolla B-362 noin klo 16 eli viimeisen esiintymisen jälkeen.


Martinlaakson kirjasto, Vantaa 1.12.2022 klo 18.00

  • Nuortenkirjallisuuden moniottelija J. S. Meresmaa on haastateltavana kirjastossa 1.12. kello 18.00-19.30. Haastattelussa Meresmaa kertoo muun muassa säeromaanitrilogian päättävästä Kerberoksesta (Myllylahti Oy, 2022) sekä nuorten vampyyrifantasiasarjan aloittavasta kirjastaan Kenties tapan sinut vielä (Karisto, 2022). J. S. Meresmaan laaja tuotanto ulottuu aina nuorille suunnatuista säeromaaneista lasten tietokirjoihin ja eeppiseen fantasiaan. Meresmaan tuotannon elämänmakuiset hahmot ovat valloittaneet lukijoita ja saaneet kiitosta ympäri internetin. Meresmaan säeromaanitrilogia Dodo, Khimaira ja Kerberos käsittelevät ystävyyttä ja rakkautta modernilla otteella, mytologisia elementteja unohtamatta. Kenties tapan sinut vielä -teos tuo uutta verta vampyyriteosten kaanoniin.

Tampereen kirjafestarit 3.-4.12.2022

Lauantaina 3.12.

  • klo 14.30, Aulaklubi: Kenties tapan sinut vielä, haastattelu
  • klo 17.00, Sorsapuistosali: Akanvirta, haastattelu

Sunnuntaina 4.12.

  • klo 13.00, Aulaklubi: Spekulatiivinen fiktio -- NYT! Spekulatiivisen fiktion asiantuntijat keskustelevat spefin nykytilanteesta niin Suomessa, kansainvälisesti, kuin omassakin tuotannossaan. Tule kuulemaan mitkä tuulet puhaltavat juuri nyt ja mihin kannattaa tutustua! Keskustelemassa kirjailijat Saara Henriksson, Emmi Itäranta, J.S.Meresmaa ja M.G. Soikkeli.
  • klo 14.00, Sopraano: Katsaus pirkanmaalaiseen kirjallisuuteen. Pirkkalaiskirjailijoiden jäsenet lukevat uutuusteoksiaan. Esiintymässä Ilona Tomi, Annika Eronen, J.S. Meresmaa, Tuija Välipakka sekä Maria Mustrannan ja Laura Mannisen tuoreista romaaneista syntynyt esitys, jossa tekstikatkelmat yhdistyvät Tommi Takkusen akustiseen kitarasäestykseen.


Tulkaa rohkeasti jutulle, on ihana tavata lukijoita ja kirjanystäviä! 

11.11.2022

Kerberos, Kehrääjä ja Kirjavinkit

On aina ilon hetki kirjailijalle, kun pitkän työn tulos saa hyvän vastaanoton. Jo muutaman kuukauden olen seurannut Kerberoksen kirvoittamaa palautetta Goodreadsissa ja Instagramissa, joista on parin viime vuoden aikana tullut tärkeä kurkistusaukko kirjan elämään sen julkaisemisen jälkeen.

Minullahan on tämä tilanne, että vain kourallinen kirjakauppoja pitää säeromaaneitani valikoimissaan ja näkyvyys kaiken kaikkiaan on melko lailla sosiaalisen median varassa. Kaikenlaiset vinkkaukset ja nostot ovat toisin sanoen kullan arvoisia.




Ja kuulkaas! Helsingin kirjamessuilla sain tiedon, että Khimairan painos on myyty loppuun ja uutta ollaan ottamassa. Kiitos kaikille kirjani ostaneille!

Lisäksi tänä syksynä esiinnyn kaikilla kirjamessuilla, mikä ei sinänsä ole yllättävää, kun tänä vuonna olen julkaissut peräti kolme kirjaa, joten promottavaa riittää.

Kerberoksesta on juuri ilmestynyt arvio Kehrääjässä, sateenkaariverkkomediassa, joka toimii "meistä, meiltä, meille" -periaatteella, ja sillä on minulle juuri sen vuoksi erityinen painoarvo. Kiitos, kyllä silmäkulma vähän kyyneltyi nähdyksi tulemisen kokemuksesta! 



Kun kirjoittaa mitä tahansa normia vastaan, kuten tämän trilogian tapauksessa mm. polyamorisesta suhteesta, voi normatiivinen katse poimia erikoisena piirteenä sen, että normista poikkeavaa asiaa ei kauhistella tai hämmästellä tai problematisoida, vaan se esitetään yhdenvertaisena iloineen ja suruineen aivan kuin se normiin kuuluvakin asia. Jos asioista kirjoitetaan sisältä käsin, ymmärryksen kautta, ulkopuolinen katse putoaa pois.

Heti loistavan Kehrääjä-arvion perään Kirjavinkit-sivustolla ilmestyi sekä Kerberoksen arvio että minun haastatteluni, jossa vastaan Mikko Saaren kysymyksiin Dodo-trilogian kirjoittamisesta. Kannattaa lukea, sillä sieltä käy ilmi monenlaisia kulissien takaisia, kirjoittamisen prosessiin liittyviä seikkoja!