Eurocon 2023, Uppsala

Author photo: Outi Puhakka.

 

Pitkästä aikaa Eurocon!

Kokemukset vuonna 2017 pidetystä Sweconista Uppsalassa olivat niin hyvät, että palaan tähän Carl von Linnén ja Pekka Töpöhännän söpöön jokirantakaupunkiin erittäin mielelläni. Ja hei, neljä päivää ohjelmaa fantasian ja scifin ja muun spefin tiimoilta, kunniavieraana mm. Martha Wells... Kuulostaako siltä, että siellä haluaisi olla paikalla? Niinpä!

Kyseessä on työmatka, sillä esiinnyn ohjelmassa itsekin kahtena päivänä: perjantaina 9.6. vedämme kotimaisin kirjailijavoimin paneelikeskustelun surusta ja traumasta spekulatiivisen fiktion käsittelyssä (mukana lisäkseni Jenny Kangasvuo, Magdalena Hai ja Taru Kumara-Moisio) ja lauantaina 10.6. olen paneelissa, jossa keskustellaan vaihdokastarinoista Pohjoismaissa (mukana Kristina Hård, Gustav Tegby ja Linn Liljemo).

Tapahtuman nettisivut löytyvät täältä.

Lisäksi jaamme paikan päällä painotuoretta Pretty Weird -julkaisua, joka esittelee kuuden kotimaisen spefikirjailijan tuotantoa englanniksi ja tarjoaa lisäksi luettavaa niin novellien kuin näytelukujen muodossa.

Kuukausi Euroconin jälkeen koittaakin sitten Finncon Tampereella 7.-9.7.2023!

Sydänten salonki viettelee ensi syksynä

 

Osuuskumma julkaisee syksyllä 2023 queer-romanttisia novelleja sisältävän antologian Sydänten salonki! 

Minulla on suuri ilo olla mukana novellilla Osa samaa salaisuutta, joka kertoo 1920-luvulle sijoittuvan, ilmalaivassa tapahtuvan polyamorisen rakkaustarinan, jossa olennaista roolia näyttelee kaksi marsua ja yksi lasisilmä.

Tuskin maltan odottaa, että antologia näkee päivänvalon, koska hei: spefiä, romantiikkaa ja historiallisia miljöitä -- mitä muuta voi ihminen kaivata?

Kirjan esittely:

Merirosvoja ja saarentyttöjä, flirttailevia džinnejä, polttavaa kaipuuta ja juonitteluja hovissa. Yhdeksän kirjoittajan queerit rakkaustarinat kuljettavat lukijansa läpi historian Saimaan tummista vesistä keijujen kansoittamaan Lontooseen. 

Sydänten salongissa rakkaus hehkuu sateenkaaren väreissä.

Antologian ovat toimittaneet Magdalena Hai ja Edith Arkko. Kannen on tehnyt Elisabeth Saranti.

***

Antologian voi tilata ennakkoon varsin hyvään hintaan esimerkiksi Akateemisesta tästä linkistä. 

Naakkamestari ilmestyi unkariksi!

Sain tällä viikolla iloisen viestin unkarilaiselta kustantajaltani: A Csókamester eli Naakkamestari on tullut painosta. 

Ja miten komealta se näyttääkään!

Käännös on Renáta Balázsin, kansi Zsolt Beden käsialaa.

Naakkamestari on ensimmäinen romaanini, joka on käännetty toiselle kielelle, joten hetki on erityinen. Tuntuu huikealta, että Ennin seikkailu 1900-luvun alun Tampereella on aivan uusien yleisöjen saavutettavissa.

Sain myös kutsun Budapestin kansainvälisille kirjafestareille ensi syksynä kirjan tiimoilta. Siitä lisää sitten myöhemmin.

Köszönöm Főnix Könyvműhely!

Kirjan ja risun päivänä

 

Kirjan ja risun päivänä

Yleisradion kulttuurivierashaastattelussa

valkoinen, keski-ikäinen tohtorismieskirjailija

väittää, että

(te tiedätte jo, mitä on tulossa)

enää ei kirjoiteta seikkailuja pojille

koska kustannusalalla on niin paljon naisia

(näinhän täytyy olla,

sillä kun kustannusalalla oli paljon miehiä,

ei kirjoitettu seikkailuja tytöille)

ei sillä, että hän itsekään niitä kirjoittaisi

(koska kuka niitä lukisi, poikien ja miesten

lukuhalut ovat vähentyneet, ei markkinataloudessa

kannata kirjoittaa yleisöille jota ei ole)

hän väittää, että

pojille suunnatun seikkailukirjallisuuden puute

on syy lukuhalujen puutteeseen

ja sivuuttaa sanoillaan kaikki ne nykykirjailijat,

joiden kirjoissa seikkailevat pojat

niin miesnimiset kirjailijat

kuin naisnimiset kirjailijat

kuin he, joiden sukupuolta voi vain arvailla

ja kaikki ne kustantamot, jotka tekevät

(usein) kannattamattomia kustannuspäätöksiä

julkaistessaan kirjoja hyvin pienelle ostajakunnalle

ei,

kyllä syy poikien kadonneeseen lukuhaluun

on kirjojen puutteessa,

niiden kirjojen, joita on

ja niiden kirjojen, jotka ovat olleet

olemassa kohta sata vuotta ja jotka

elävät uusintapainoksina

jopa kirjakaupoissa

syy ei ole siinä, että

kirjoja ei ole kodeissa,

kirjoja ei ole koululuokissa,

kirjastoja ei ole lähellä,

aikuiset eivät välitä

eivät näytä esimerkkiä,

eivät anna resursseja

vain hankkeita ja kampanjoita

että

lukutaito ei riitä,

lukeminen ei ole cool,

ei ole aikaa harrastuksilta,

kirjoista ei tiedetä koska

kirjoja ei näy missään,

kotona on Netflix, HBO, Disney+

kädessä YouTube, TikTok

peliohjain, ilotikku

silmien edessä Discord, chat

ystävät

valkoinen, keski-ikäinen tohtorismieskirjailija

väittää myös että

työväenluokasta nousevia kirjailijoita ei enää ole

(näettekö te tämän tekstin?)

näettekö?

sillä jotenkin kummasti

tämäkin teksti ilmestyy näytölle,

näkyy teille,

vaikka olen olematon,

olen kummitus,

olen se,

jonka ohi katsotaan ja jonka päälle puhutaan

kun väitetään

ettei työväenluokkaisia kirjailijoita ole

enkä ole ainoa

en ole ainoa

meitä on

mutta meidät pitäisi ensin

nähdä

(näettekö te tämän tekstin?)

ja mitä tulee tähän kaipuuseen

ruumiillisen työn kuvaukseen

kysyn:

tunnistaako tohtorismieskirjailija

naisten ruumiillisen työn kuvausta?

tunnistaako tohtorismieskirjailija esimerkiksi

hoivan ruumiillisuutta,

hoivan olevan työtä

äitiyden olevan ruumiillisuutta

kaupan ja palvelualojen ruumiillista luonnetta

vai kelpaako vain metsuri tai muurari

(jos se on mies)

Ja sitten se,

että duunarikirjailijan osa

olisi kirjoittaa sen duunarityönsä ohessa

– kun kirjoittamisen äärelle ehtii –

(sillä vain harvalla meistä

on rahaa tai mahdollisuutta

kirjoittaa päätyökseen)

sellaista kirjallisuutta,

jossa duunarin arki ja ruumis on läsnä

tohtorismiehille tunnistettavalla tavalla,

hien ja lian ja jonkin mystifioidun

kurjalisto-junttiuden tai

taistelun ja sorron kuvauksena,

on ajatuksena perin eksotisoiva

vaan ehkä on niin,

että oman navan kaivelu

ja keskiluokkaisuuden seitinohut ahdistus,

porvarin povialueen pakotus,

on kaiken maailman valkokaulustohtorismieskirjailijoille

itsestäänselvä aihe

oikealle kaunokirjallisuudelle

maailman tärkeintä kirjallisuutta

on oltava minä itse

mutta vain jos on 

valkoinen keski-ikäinen mies

muita ei lasketa

muita ei nähdä

muita ei tunnisteta

on kirjoja ja ruusuja

ja sitten on

meitä

                kirjoja ja risuja.

Hyvää kansainvälistä aseksuaalisuuden päivää!

Tänään 6.4. vietetään kansainvälistä aseksuaalisuuden päivää.

Säeromaanissani Kerberos päähenkilö Tuukka on todennut kuuluvansa tähän moninaiseen porukkaan, johon yhä kohdistuu paljon ennakkoluuloja ja harhakäsityksiä, eikä Tuukkakaan niistä aivan osattomaksi jää.

Aseksuaalisuuden kattotermin alle mahtuu monenlaisia kokemuksia ja siksi onkin aivan mainiota, että suomalainen nuortenkirjallisuus on viime aikoina tuonut esille aseksuaalisuuden laajaa kirjoa.

Jo Salla Simukan Lukitut-romaanissa (2020) on demiseksuaali hahmo, mutta vuosi 2022 toi Kerberoksen lisäksi Eve Lumerton Kaapin nurkista -nuortenkirjan ja Kuura Juntusenkin Mähän tiesin ettei täällä ole mitään -romaanissa esiintyy ace-hahmo. Dess Terentjevan Freestyle (2023) puolestaan esittelee aromanttisen aseksuaalin hahmon.

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta voi että meillä Suomessa ollaan edistyksellisiä moninaisuuden kuvauksen suhteen nuortenkirjallisuudessa! Vielä totta kai on tekemistä ja tilaa, koska mikään porukka tai jengi ei ole homogeeninen tai tyhjäksi ammennettavissa. 

Ensimmäiset, tärkeät askeleet ovat tietoisuuden ja ymmärryksen lisääminen.

Hyvää kansainvälistä aseksuaalisuuden päivää!

Hieno kritiikki KTT:stä Kulttuuritoimituksessa

Kunnes tapamme taas on saanut hienon kirjakritiikin Kulttuuritoimitus-verkkomediassa.

"Meresmaa elää kirjassaan hienosti hetkessä eikä pohjusta liikaa. Juonenkäänteet tapahtuvat suoraviivaisesti, ilman useamman sadan sivun rakenteluja." - Ilkka Valpasvuo

Koko arvio on luettavissa täältä. 

Kaksi novellia ehdolla Atoroxiin!

Päivän ollessa mikä on postaus täytyy aloittaa: tämä ei ole aprillipilaa. Viime vuonna ilmestyneistä novelleistani kaksi on päässyt Atorox-lyhytlistalle ja on siten ehdolla vuoden parhaan tieteis- tai fantasianovellin palkinnolle! Kiitos raadille ja äänensä antaneille lukijoille, tämä oli ihan mahtava uutinen!

Kyseessä ovat Akanvirta-kokoelmassa ilmestynyt Kivun oppitunnit ja Hämärän periltä -antologian Räyhähenget. Kumpikin novelleista edustaa kirjailijanääntäni hyvin selkeästi, sillä ne ovat feministisiä, queerejä ja vahvasti yhteydessä luontoon.

Koko lyhytlista on luettavissa täältä. Onnea ehdokkaille!

Atorox jaetaan Finnconissa Tampereella 7.–9.7.2023.

Huhtikuun esiintymisiä

Huhtikuussa menojalka vipattaa!

Tampere painottuu, mutta Vaasassakin tulee käväistyä. Alla listattuna paikat ja ajat.

Kuva: Outi Puhakka

Joctocon 15.4.2023

Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat järjestää pienen ja mukavan Joctoconin Tampereella 15.4.2023 osoitteessa Sammonkatu 2 (Pirkkalaiskirjailijoiden tilassa). Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Olen mukana ohjelmassa seuraavasti:

12.30–13.15: Paneelikeskustelussa J.S. Meresmaa, Anni Kuu Nupponen ja Katariina Heikkilä: ”Kirjoittajan hyvinvointi”

Koko ohjelma täältä.

Kirjallinen kahvisalonki 17.4.2023

Kerron klo 13 alkaen Akanvirran teemoista ja kirjoittamisesta Mummon kammarin legendaarisessa Kirjallisessa kahvisalongissa. Lisätietoja löytyy täältä.

Fiktiopäivät 21.4.2023

Suomen kirjastoseuran järjestämä Fiktiopäivä-seminaari Tampereella 21.4.2023. Teemana on moninaisuus kirjallisuudessa. Pidän yhden kirjailijapuheenvuoroista.

Maksullinen, vaatii ennakkoilmoittautumisen. Lisätiedot täältä.

Metson messut 22.4.2023

Tampereen pääkirjasto Metsossa järjestetään pienet kirjallisuusmessut, joissa esiinnyn klo 15.30-16.00 Tekoäly ja kirjallisuus -paneelissa yhdessä Carita Forsgrenin ja Reetta Vuokko-Syrjäsen kanssa. Tapahtuman koko ohjelma ja muut tiedot löytyvät täältä.

Vaasan kaupunginkirjasto 25.4.2023 

Esiinnyn Lukeminen sujuu, arki sujuu -hankkeen tiimoilta Draama-salissa klo 18. Vaasan kaupungin tiedote löytyy täältä.

***

Tervetuloa kuuntelemaan ja moikkaamaan!

Julkaisupäivä lähestyy, herkkuja tiedossa!

Tytär hämärän, piika pimeän -romaanin julkaisupäivä lähestyy! Noin kuukauden kuluttua kirja saapuu painosta ja aloittaa matkansa lukijoiden luo. Olen iloinen ja jännittynyt, tuskin malttaisin odottaa!

Tällä kertaa tarjottavana nimittäin on myös oheisherkkuja, sillä kannen suunnitellut graafikko Karin Niemi suunnitteli kirjalle uniikin kirjanmerkin ja postikortin. Ne ovat aivan upeat, kiitos Karin!

Kuinka sitten saada nämä herkut käsiinsä? Keinoja on useampia:

1. Tilaa Tytär hämärän, piika pimeän Myllylahden nettikaupasta jolloin kirjanmerkki ja postikortti postitetaan sinulle kirjan mukana.

2. Ole siellä, missä Meresmaa. Pidän näitä muassani niin kauan kuin erää riittää, joten esiintymisten ja haastattelujen jälkeen sopii tulla pyytämään.

3. Satunnaisesti saatat löytää kirjanmerkkejä tai postikortteja tapahtumista, joissa Tytär hämärän, piika pimeän on myynnissä, kuten kesän Finnconista.

Postikortteja ja kirjanmerkkejä on rajoitettu määrä, joten kaikista varmin tapa on ennakkotilata Tytär hämärän, piika pimeän Myllylahdelta NYT.

Kirjailija kiittää mitä nöyrimmin tuesta!