Uutta: tilaa Meresmaan uutiskirje!

Miltä kuulostaisi hitaampi mutta kestävämpi tapa pysyä perillä asioista? Ilman somekoukkuja ja somejättien valtaa?

Aika hyvältä minun mielestäni. Sähköposti on siihen varsin toimiva tapa, tarkemmin ottaen uutiskirje.

Itseni tuntien en lupaa viikottaista, en välttämättä edes kuukausittaista uutiskirjettä. Lähetän uutiskirjeen silloin, kun minulla on jotain tähdellistä sanottavaa.

Mutta ennen kaikkea uutiskirjeen kautta säilytän yhteyden teihin silloinkin, kun eräät miljardöörit perseilevät, algoritmit ailahtelevat ja somekrapula iskee.

Ilmoittaudu uutiskirjeen tilaajaksi täällä:

Avaa lomake

Ostaisitko tältä tyypiltä kirjan, eli Meresmaan katalogi jouluksi 2024

Tässä se tulee! Tuoreimmista sekä yhä saatavilla olevista julkaisuistani koostuva ultimaattinen kirjalahjalista jouluksi 2024!

Jokaisen kirjan kohdalla on suositeltu ostolinkki, mutta jotkin kirjoistani ovat saatavilla myös suoraan kirjakaupasta, kuten Akateemisesta, Rosebudilta ja Suomalaisesta.

Ei muuta kuin selaamaan!

Minä en pelkää

Tarina koirapelkoisesta tytöstä, joka kohtaa rakettipelkoisen koiran uuden vuoden aattona.

Mitä muut sanovat:

 

"Kerta kaikkiaan ihana kuvakirja!" - Maija kirjojen keskellä, Kirjagram

 

"Äärettömän kaunis lastenkirja, joka liikuttaa etenkin eläinrakkaita."'

- Sivuseikkailu, Kirjagram

 

"Herkkä ja kaunis tarina ohjaa kuuntelemaan toisenkin näkökulmaa."

- Lempilukemisto, Kirjagram

Ostolinkki: Enostone kustannus

 

Hirviöhoitolat 1, 2 ja 3

Tuoreet siskopuolet Lili ja Lotta viettävät kesää Elviira-tädin kartanossa. Elviira-täti sattuu olemaan monstrologi, joka johtaa hoitolaa, josta kaikenlaiset hirviöt etsivät apua. Menoa ja meininkiä siis riittää! Osat ilmestymisjärjestyksessä: Kartanon kummajaiset, Loistava luurankoinen, Hirveä helkatti. Jokaisessa kirjassa on oma erityinen hirviötapauksensa.

Mitä muut sanovat:

 

"Hirviöhoitola-sarjaa sopii mainiosti tarjota aloitteleville lukijoille, joita hirviöt eivät pelota liikaa." 

- Mikko Saari, Kirjavinkit

 

"Kirja oli tosi kiva."

- 5 v. lukijakokemus, Kirjojen kuunsilta, Kirjagram

 

"Ekaluokkalainen ihastui kovin!"

- Katriina Malkki, Kirjagram

Ostolinkki: Suomalainen kirjakauppa

Pimeänkynsi (Lumola 1)

 

 

Frisbeegolfia harrastava, uudelle paikkakunnalle muuttanut pimeänpelkoinen 13-vuotias Aapo päätyy kummalliseen kartanoon, joka paljastuu modernin maailman piinaamien hirviöiden hoitolaksi. Hän alkaa auttaa kartanolla hoitotöissä. Vaan minkälainen hirviö vaaniikaan pimeydessä?

Sijoittuu samaan Hirviö-Suomeen kuin nuoremmille tarkoitetut Hirviöhoitolat.

Mitä muut sanovat:

 

"Vetävä varhaisnuorille suunnattu kauhusarjan avaus!"

- Poppismaija, Kirjagram

"Meresmaa avaa nuorten kauhusarjansa hienosti ja onnistuu rakentamaan samaan aikaan samastuttavan ja kiinnostavan henkilöhahmogallerian ja heittämään monta avointa kysymystä ilmoille. Kertahaukkauksella ahmittu tarinan aloitus herättää juuri sopivasti kiinnostuksen jatkoa kohtaan. 

Elina Äijälän paikoin sarjakuvamainen mustavalkoinen kuvitus puhekuplineen kaikkineen antaa toimivasti kasvot kirjan henkilöille, joita Meresmaa kuljettaa tarinassa vauhdikkaan luontevasti eteenpäin."

 - Ilkka Valpasvuo, Kulttuuritoimitus 

 

"J. S. Meresmaa on rakentanut Lumola-sarjan ensimmäiseen osaan kiehtovan miljöön ja sopivan ulokkeiset ja samastumiseen houkuttelevat keskushenkilöt.

Lukija jää odottamaan malttamattomasti seuraavaa osaa, jossa todennäköisesti Aapon kaupassa kohtaama Usvakin saa enemmän näkyvyyttä."

- Päivi Heikkilä-Halttunen, Lastenkirjahylly

Ostolinkki: Suomalainen

Painajaismuisto/ Monster Dreams/ El Monstruo del Sueño

 

 

Yhden yön tarina tytöstä, jota piinaa nukahtamisen pelko, sekä hirviöistä, jotka valvovat hänen kanssaan. Kuvanovelli kolmella kielellä: suomeksi, englanniksi ja espanjaksi.

 

Mitä muut sanovat: 

 

"Paha sanoa, onko kyseessä novelli, sarjakuva vai kuvitettu runo. Lisää tällaista!"

- Marko Hautala 

 

"Tämä oli hieno kirja, Pidin sen visuaalisesta tyylistä ja yhden yön kattava tarina oli rakennettu vähäeleisen koskettavasti."

- iirislovesbooks, Kirjagram

 

"Erikoinen, hyvällä tavalla."

-viljaanalle, Kirjagram

 

Ostolinkki: BoD 

 

Naakkamestari, Hämäränsäteet ja Voimanpesä 

eli Ursiini-trilogia

 

 

Suomeen sijoittuvassa steampunk-tarinassa nuoret nousevat kapinaan sortoa vastaan apunaan muinaissuomalainen magia, teknologia ja toveruuden voima. Seikkailua, vakoilua ja fantasiaa, jossa on kova scifiydin!

Mitä muut sanovat:

 

"Molemmat teokset ovat kokonsa puolesta pienoisromaaneja, mutta niiden kansien väliin mahtuu uskomattoman runsas ja mielikuvituksellinen tarina. Kirjojen lukemisen keskeinen nautinto olikin huomata, miten niukoilla aineksilla Meresmaa sai minun pääkoppani sisällä tapahtumaan ällistyttäviä asioita."

- Kirsin kirjanurkka

 

 "Virkistävän erilainen lukukokemus." 

- Evarian kirjahylly

 

 "Tää sarja on just niitä, joiden tunnelmiin haluaa palata uudelleen." 

- luontonsahelmoissa, Kirjagram

 

"Suosittelen lämpimästi koko sarjaa!" 

- haikuja_kirjoista, Kirjagram

Ostolinkki: Osat 1 ja 3: Kirjakauppias ; osa 2: ota yhteys kirjailijaan

HUOM! Itsenäisenä toimiva Naakkamestari on saatavilla myös kuvitettuna selkoversiona: Reuna

 

Säeromaanitrilogia Dodo, Khimaira, Kerberos

 

Vimmainen, viisas ja säkenöivä trilogia sateenkaarinuorista elämän ristiaallokoissa. Dodon päähenkilö Iina seurustelee Tuukan kanssa, mutta ihastuukin Tuukan eksään, Saraan. Mitä kolmikolle oikein on luvassa, kun mytologioiden kokoiset ongelmat rysähtävät yksi toisensa jälkeen niskaan?

Dodo sai Blogistanian Kuopus-palkinnon ja oli ehdolla Topelius-palkinnolle!

 

Mitä muut sanovat:

 

"Hurjan hieno teos! Ihastuin siihen ikihyviksi."

- Kirsin kirjanurkka (Dodosta)

 

"Kuinka hienoa, että nämä kaksi kirjoissa vielä aivan liian harvinaista, eli polyamoria ja aseksuaalisuus saavat lisää äänenkantajia kotimaisen YA:n kentällä. Todellakin lukemisen arvoinen (koko trilogia)!"

- neriumblack, Kirjagram

 

"Voin siis täysin sydämin suositella näitä kahta kirjaa ja näin ollen siis koko sarjaa!" 

- fromthebackofmybookshelf, Kirjagram

Ostolinkki: Myllylahti

 

P.S. Näistä vinkkinä, että Kerberos sijoittuu joulun aikaan! 

 

 

Kenties tapan sinut vielä & Kunnes tapamme taas 

 

 

E-urheilua tosimielessä harrastava ammattikoulua käyvä Aleksi tapaa Nora-nimisen vampyyrin, joka päättääkin pakollisen verenluovutuksen sijaan pyytää Aleksia opettamaan hänet pelaamaan tietokonepelejä. Eihän siinä hyvin käy, kun alkaa vampyyrin kanssa kaveerata.

Toisessa osassa kohtaamme pojan, joka on juuri muuttunut vampyyriksi. Paha kyllä, kyseisellä pojalla on hirvittävä hematofobia, eli verikammo. Yritä siinä sitten selviytyä... 

Jännitystä, huumoria ja päivitys vampyyreihin nykyajassa! 

 

Mitä muut sanovat:

 

 "Näitä vampyyrikirjoja on helppo suositella yläkoululaisille moneen lähtöön."

- Mikko Saari, Kirjavinkit

 

"Kenties tapan sinut vielä on sellainen kirja, jota voin piiiitkän kauhukokemukseni perusteella suositella."

- Simo Sahlman, Lukupino

 

"Kunnes tapamme taas (Karisto, 2023) on Kenties tapan sinut vielä -kirjan jatko-osa, mutta itsenäinen sellainen, eli siihen pääsee kyllä hienosti sisään ilman edeltäjään perehtymistäkin. [...] Henkilöiden keskeistä viestintää tapahtuu kasvokkaisen kommunikaation lisäksi niin pelichateissä kuin viestisovelluksissakin, eli goottilainen kauhu elää rinta rinnan nykypäivän arjen rinnalla, joskin piilossa." 

-Ilkka Valpasvuo, Kulttuuritoimitus

Ostolinkki: 

Kenties tapan sinut vielä --> tarkista myymäläsaatavuus, Suomalainen kirjakauppa, Akateeminen kirjakauppa, Rosebud

Kunnes tapamme taas: Suomalainen 

 

 Akanvirta

Tummasävyisten novellien kokoelma, jossa tyttäret, äidit, isoäidit ja vaimot rakastavat, kapinoivat, pelkäävät ja surevat – mutta ennen kaikkea ottavat kohtalonsa omiin käsiinsä. Tarinat päättyvät joskus onnellisesti, joskus onnettomasti, mutta aina riipaisevan väkevästi.

Teos juhlistaa J.S. Meresmaan kymmentä vuotta kirjailijana ja sisältää sekä aiemmin julkaistuja että julkaisemattomia novelleja.

Mitä muut sanovat:

 

"Kerronta on aivan lumoavaa."

- sateenkaarihylly, Kirjagram

 

"Akanvirta koostuu huikaisevan kauniista kerronnasta sekä lempeää voimaa leiskuvista, hurjista ja hirveistäkin tarinoista. [...] Tämän myötä tekisi mieli laulaa ylistyslaulu myös oman elämän rakkaille, rinnalla kulkeville voimanaisille. Kirja muistuttaa, että vaikka olisit juuri nyt yksin, olet osa suurempaa jatkumoa."

- Maija Nyström, Kirjagram

 

"Kyllä näiden novellien parissa viihtyi!"

- kirjakeiju, Kirjagram

Ostolinkki: Osuuskumma

 

Tytär hämärän, piika pimeän & Poika valkean, renki raudan

eli Rauniara-duologia

 

 

Maanläheisesti maaginen tarina kahden nuoren naisen elämästä maailmassa, jota määrittää vuodenyö ja ikuinen syksy. Pystyvätkö he lopulta pelastamaan valtakunnan, joka horjuu loppunsa edessä?

Tytär hämärän, piika pimeän sai Blogistanian Kuopus -palkinnon ja oli ehdolla sekä Tähtifantasia- että Kuvastaja-palkinnoille!

Mitä muut sanovat:

 

"Kiehtovan fantasiamaailman lisäksi teosparin vahvuuksia ovat kaunis kieli ja ilahduttavan moninainen hahmokaarti. Lämmin suositus näille!" 

- haikuja_kirjoista, Kirjagram

 

"Pidin myös hurjan paljon kielestä: se oli kauniin arkaaista ja hyödyntää taitavasti suomen kielen mahdollisuuksia. [...] Suosittelen kovasti tätä duologiaa kaikille fantasian ystäville!"

- tillinkirjastossa, Kirjagram 

 

"Näiden kirjojen tunnelma kerta kaikkiaan on jotenkin häpeilemättömän herttainen ja sellaisenaan ihastuttava!"

- Siiri Enoranta, Instagram

 

"Tytär hämärän, piika pimeän on palkitsevaa ja miellyttävää luettavaa. Kirjan maailma on todella mielenkiintoinen ja omaperäinen. [...] Tämä on niitä kirjoja, joissa luokituksella ei oikeastaan ole liiemmin väliä; sopiihan tämä teini-ikäisille lukijoille, ei siinä mitään, mutta aivan yhtä hyvin myös aikuisille." 

- Mikko Saari, Kirjavinkit

 

"Viihdyin oikein mainiosti tämänkin osan parissa. Aiemmin vielä hämärän peitossa olevat seikat alkoivat avautua ja se teki lukukokemuksesta oikein tyydyttävän. Kirjan eri näkökulmahenkilöt olivat kaikki kiinnostavia ja heidän vaiheitaan luin yhtä lailla mielenkiinnolla. [...] Poika valkean, renki raudan täydentää Rauniara-kirjaparin onnistuneesti. Kirjan paikoin jopa sadunomainen juoni vie mukanaan ja viihdyttää loppuun asti." 

- Heidi P, Kirjapöllön huhuiluja

 

"Kokonaisuutena Rauniara-duologia on oikein mainio kokonaisuus ja hyvä lisä kotimaisen fantasiakirjallisuuden kentälle. Sen omaperäinen maailma on kiehtova ja kahdessa kirjassa paketoitu tarina on sopivan mittainen kokonaisuus. Fantasiakirjallisuuden ja mielenkiintoisten maailmojen ystävien kannattaa vierailla Rauniarassa."

- Mikko Saari, Kirjavinkit

Ostolinkki: Myllylahti 

Lisäksi hyvä myymäläsaatavuus Akateemisessa & Rosebudissa, sekä Tampereen Suomalaisessa kirjakaupassa (Hämeenkatu 18) 

 

***

Ja siinä se oli! Ei mennyt kuin viisi tuntia tehdä tämä postaus! :D

Toivottavasti listasta on teille iloa ja hyötyä. Jos kirjoista jokin valikoituu lahjapakettiin lapselle, nuorelle tai aikuiselle, olen enemmän kuin kiitollinen.

Rauhaisaa joulunaikaa ja kiehtovia kirjaelämyksiä!

Syksyn kirjani ilmestyneet (+ uutisia)

Vuosi 2024 alkaa olla paketissa julkaisujen osalta. Melkoinen vuosi tästäkin on sukeutunut!

Keväällä ilmestyi Hirviöhoitola nro 3, eli Hirveä helkatti sekä Rauniara-duologian päätösosa, Poika valkean, renki raudan.

Nyt uusimpana ovat tulleet Minä en pelkää (ensimmäinen kuvakirjani!) ja varhaisnuorten kauhuromaani, Pimeänkynsi, joka on Lumola-sarjan ensimmäinen osa. (Lumola-sarja sijoittuu muuten samaan Hirviö-Suomeen kuin Hirviöhoitolat! Niistä voi toisin sanoen bongata samoja henkilöhahmoja. Tarinoissa vain seikkailee eri ikäiset päähenkilöt ja siten myös eri vaarallisuusluokituksen hirviöitä.)

Katettuna ovat siis koko lailla ikävuodet 3-vuotiaasta ylöspäin. Ei hullummin! 

 

 

Sitten niihin uutisiin!

Allekirjoitin juuri kustannussopimuksen uudesta ya-fantasiaromaanista syksylle 2025. Tämä tarkoittaa, että ensi vuodestakin on tulossa neljän kirjan vuosi. Huh huh, melkoista!

En voisi kuitenkaan olla onnellisempi. Kirjailijan ylin ilo on saada kirjoittaa ja julkaista kirjoja lukijoille. Kiitos siitä, ja kiitos kaikille teille, jotka luette, lainaatte, ostatte ja suosittelette. <3 

Tytär hämärän, piika pimeän Kuvastaja-ehdokkaana!

Tytär hämärän, piika pimeän jatkaa loistokkaalla linjalla, sillä keväisen Tähtifantasia-ehdokkuuden jälkeen teos on nyt ehdolla myös Kuvastaja-palkinnolle! Tämä on suuri kunnia ja ilon aihe.

 

 

Duologian päätösosa, keväällä ilmestynyt Poika valkean, renki raudan on kerännyt mukavia arvioita kirjasomessa:

 

Tarjolla on romantiikkaa, jännitystä sekä huimia ja yllätyksellisiä juonenkäänteitä. -Liliana Lento

Kiehtovan fantasiamaailman lisäksi teosparin vahvuuksia ovat kaunis kieli ja ilahduttavan moninainen hahmokaarti. - Haikuja kirjoista

Jälleen kerran kotimainen fantasia lunasti odotukset. - Emilian lukupäiväkirjat

Tarjoaa myös harvinaista representaatiota neuroepätyypillisyydelle.

- Siniset helmet

Kummatkin teokset ovat ostettavissa netin kautta, esimerkiksi suoraan kustantajalta Myllylahdelta tai Suomalaisesta kirjakaupasta. Fyysisesti kirjoja löytyy ainakin Akateemisesta (Tampere, Helsinki) ja Rosebudista (Helsinki). Myös Tampereen Hämeenkatu 18:n Suomalaisesta kirjakaupasta!

 

Luonnollisesti kirjat löytyvät myös kirjastoista. Äänikirjoina ne eivät ole saatavilla.

Blogistanian Kuopus-palkinto Tytär hämärälle!

Kirjasome on valinnut vuoden parhaat kirjat, ja suureksi ilokseni Tytär hämärän, piika pimeän sai lasten- ja nuortenkirjallisuuskategoriassa ykköspalkinnon! Voitto on tänä vuonna jaettu ilo, sillä tasapistein parhaaksi äänestettiin myös Leena Paasion Bengtskär itä kahdeksan.

On mainiota, että voittajakirjoissa on edustettuina sekä fantasia että realismi!

Lue Kuopuksesta lisää täältä. 

Lämmin kiitos, rakkaat lukijat! <3 

Palkinto on minulle aivan tavattoman tärkeä ja merkityksellinen, sillä Tytär hämärän, piika pimeän on saanut kovin vähän mediahuomiota, ei lainkaan palkintoehdokkuuksia, eikä se ole päässyt laajaan kirjakauppalevitykseen, mikä on ongelmallista sekä myynnin että näkyvyyden suhteen.

Tässäpä on nyt hyvin konkreettinen todiste siitä, että kirja on silti löytänyt lukijansa ja että te olette siitä kovasti pitäneet. Ihanaa!

 

 

Kun Dodo sai Kuopus-palkinnon 2020, elettiin korona-aikaa, eikä juhlatilaisuutta ollut. Nytpä sellainen on, nimittäin 9.4.2024 klo 17 Tekstin talolla Helsingissä! Aion ehdottomasti tulla paikalle. 

Nähdäänkö siellä?

Pieni puolustuspuhe vihatulle troopille romantiikassa

"Ei se ole mahdollista", he sanovat.

"Ei se ole uskottavaa!

Se on pelkkää himoa."

 

Mistä on kyse? Tietenkin yleisimmin vihatusta troopista romantiikkagenressä, eli rakkaudesta ensisilmäyksellä, joka tunnetaan nykyään myös nimellä "insta love" (instant love). 

 

Niin paljon kuin kyseenalaisia trooppeja romantiikassa riittää, jostain syystä juuri tämä tuntuu aiheuttavan erityisen paljon kyllästyneitä huokailuja, roskaa-julistuksia ja suoranaista... aggressiivisuutta. 

Miksi?

Kysymys on kiinnostava, ja tämän kirjoitukseni tarkoitus onkin paitsi pitää puolustuspuhe #instalovelle, myös pohtia syitä kielteisiin reaktioihin.

Aivan aluksi haluan kuitenkin selventää, että jokaisella meistä on omat suosikkimme ja inhokkimme trooppien maailmassa. Maku- ja mieltymyseroja saa olla, eikä tällä kirjoituksella ole tarkoitus lähteä niitä haastamaan tai sheimaamaan. (Kunpa vain tuo ei-sheimaaminen ulottuisi myös heihin, jotka kirjoittavat äkkirakkauksia ja pitävät rakkautta ensisilmäyksellä -troopista!)

Toiseksi haluan selventää termistöä. Usein rakastamisen ja rakastumisen välille tehdään tiukka jako, mikä oikein onkin, sillä niillä tarkoitetaan eri asioita. Tässä kirjoituksessa puhun niistä silti sekaisin, koska kun rakastutaan ensisilmäyksellä ja se johtaa rakastamiseen, on asia todettavissa ulkopuolelta vasta jälkikäteen, ajan myötä.

Mistä voimme kunkin kohdalla tietää aivan varmasti, oliko jo silloin alussa kyse rakastamisesta vai rakastumisesta, jos henkilö itse väittää kokeneensa jo tapaamishetkellä kohtalonomaista rakkautta? Tietäneensä, että tässä on nyt sellainen henkilö, jota tulee rakastamaan? Tiedämmekö me todella ihmistä itseään paremmin? 

Aika röyhkeää.

Rakkaus on muutakin kuin biologiaa.

***

 

Lähdetään purkamaan ilmiötä kirjoituksen alussa mainittujen väitteiden kautta.

 

Se ei ole mahdollista 

Tähän ei tietenkään fantasiakirjailija, joka rakastaa paitsi rakkaudesta kirjoittamista, myös tieteitä ja tutkimuksia, voi sanoa kuin "höpsis".

Jos sivuutetaan tyystin se tosiseikka, että fiktiokirjallisuudessa kaikki on mahdollista, siis AIVAN kaikki kuten kolmetuhatvuotissynttäreitään juhlivat velhot, ihmissudet ja parilliset pestyt sukat, tiedekin on saanut todisteita siitä, että rakkaus ensisilmäyksellä voi hyvin olla mahdollista. Siis siinä määrin kuin asia ylipäätään on mahdollista todistaa, onhan kyse varsin vaikeasti mitattavasta jutusta, sillä rakkaus itse on suuri, monitahoinen ja tulkinnanvarainen asia.

Toisin sanoen: miten ihminen määrittää rakkauden, määrittää paljon sitä, onko rakkaus ensisilmäyksellä hänelle mahdollinen.

Vetovoima, ihastuminen, himokkuus, intohimo. Rakastuminen, ihailu, kiintymys, välittäminen, huolenpito. Kaikki ne voivat olla osasia rakkaudessa, mutta rakkauden määrittää jokainen itse. Rakkaus ei ole monoliitti. Ja rakkaus on muutakin kuin tunne. Se on biologiaa, se on psykologiaa. Sillä on sosiaalinen taso ja kulttuurinen, yhteiskunnallinen puoli.

Kokemus rakastumisesta ensisilmäyksellä ei ole järin harvinaista. Se on voimakas, pelottavakin kokemus, koska se todella iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta (tai Amorin nuoli, johon palaamme myöhemmin) ja laittaa elimistön ihan sekaisin. Kaikki tuntenevat sanonnan "kemiat kohtaavat". Treffikumppani voi näyttää profiilinsa perusteella täydelliseltä, mutta kasvokkain kohdatessa minkäänlaista kipinää ei synny. Tällä lienee paljonkin tekemistä salamarakastumisen ilmiössä.

Kun kemiat kohtaavat, lempi kirjaimellisesti leimahtaa.

Se ainakin on selvää, että ulkonäöllä, fyysisellä olemuksella, on iso rooli. Mitä muuta toiselle osapuolelle olisi näkyvissä joko lähes tai täysin vieraasta ihmisestä?

Tästä päästäänkin seuraavan väittämään.

Se ei ole uskottavaa

Minä, joka olen kokenut rakkauden ensisilmäyksellä ja kirjoitan siis omiin kokemuksiin pohjautuen, kykenen hyvin ymmärtämään epäilyksen uskottavuudesta. Salamarakastuminen on kuin kohtaisi ihmeen. Se on järkyttävää, järisyttävää. Eikä se ole vain kiva tunne! Sitä kun ei pysty valitsemaan tai hallitsemaan.

(Raskainta on kuitenkin ollut sen toistuva ulkopuolelta tuleva kyseenalaistaminen.)

Jos asiasta ei ole oman käden tietoa tai jos sattuu olemaan vaikka sellainen tyyppi, jolle rakastuminen ja rakastaminen ovat aina olleet hitaasti kehittyviä asioita, on täysin ymmärrettävää, ettei fiktiossakaan instalove anna ainakaan samaistumisen kokemuksia. Kirjoittajallekin asia on siinä mielessä haasteellinen, että kun kyseinen tunne tosiaan leimahtaa miltei kuin tyhjästä, on sitä vaikea ainakaan etukäteen paljon pedata.

Onhan koko ilmiön keskiössä sen selittämättömyys.

On muuten kiinnostavaa, että salamarakastuminen on hyvin kauan tunnettu asia: siitä on tarinoita niin antiikin Kreikan ja Rooman mytologioissa kuin Raamatussakin. Shakespearen Romeo ja Julia on instalovea puhtaimmillaan. Ne Amorin tai Cupidon nuolet eivät suinkaan ole tuulesta temmattuja. Jumalten tai kohtalon määräämä rakkaus on varmasti ollut yksi keino selittää mystisiä ensisilmäyksellä rakastumisia, joita ihmisten parissa on todistettu.

 

Se on vain himoa

Kyse ei aina ole (ainakaan pelkästään) halun nuolista. Vaikka toisen fyysinen olemus ja ne kuuluisat kemiat ovat olennaisessa osassa ensisilmäyksellä rakastumisessa, on kyse paljon muustakin kuin himosta. Aseksuaalin ihmisen on täysin mahdollista äkkirakastua.

Seksin ja toisiin ihmisiin kohdistuvan seksuaalisen intohimon yhdistäminen rakkauteen on yksi aikamme hapatuksia. Voi olla rakastunut ilman seksiä. Voi tuntea syvää, romanttista rakkautta ilman seksuaalista kiinnostusta toiseen. Ja kaikkia näiden variaatioita.

On kiinnostavaa, että esimerkiksi antiikin tarina Perseuksesta ja Andromedasta kertoo rakastumisesta ensisilmäyksellä, eikä heidän yhteytensä lakastu huuman hiipuessa, vaan rakkaus kypsyy pitkäksi ja onnelliseksi liitoksi.

***

 

 

Miksi rakkautta ensisilmäyksellä -trooppi sitten ärsyttää niin kovasti? Kuulisin mielelläni ajatuksia heiltä, joiden kohdalla näin on! 

Itse veikkaan, että ainakin seuraavat seikat näyttelevät roolia:

- luvattuun rakkaustarinaan ei pysty samaistumaan, pääparin tunteesta ei saa "kiinni" ja lukukokemus laimenee

- ennakkoluulot, kuten äkkirakastumisia ei OIKEASTI tapahdu tai kirjailija on vain ollut mielikuvitukseton, kun ei ole muuta keksinyt

Omalta kohdaltani voin vain sanoa, että monissa rakkaudesta kertovissa tarinoissani (vaan ei toki kaikissa) käsitellään salamarakastumisia, koska minulla on niistä kokemuksia ja ne jaksavat ihmetyttää ja kiehtoa minua ilmiönä.

Ihan perusjuttuja siis, noin kirjailijan näkökulmasta.

Lukemisiin, ystävät! Varokaa Amorin nuolia! <3

Ennakkotilattavissa: Poika valkean, renki raudan

Rauniara-duologian päätösosa Poika valkean, renki raudan on nyt ennakkotilattavissa nettikaupoista!

 

 

Nopeimmin kirjan saa hyppysiinsä tilaamalla suoraan kustantajalta. Myllylahdelta tilaamisessa on muitakin etuja: kaupan päälle saa kirjanmerkin ja postikortin, jotka kannen tehnyt Karin Niemi on suunnitellut nimenomaan Poika valkealle. Postimaksu Suomeen sisältyy myös kirjan hintaan. 

Kirjan voi ennakkotilata toki muualtakin, ja silloin se on tärkeä signaali kirjakaupoille ottaa kirjaa hyllyvalikoimiinsa. Jos entiset merkit pitävät paikkansa, tätäkään teostani ei ole tulossa Suomalaisiin heräteostettavaksi. Akateemiseen sitten toivottavasti!

***

Tarkastan parhaillaan Poika valkean, renki raudan taittovedosta. 

Tästä on tulossa muhkea fantasiaromaani, yli 430 sivua! On aina sykähdyttävää nähdä taittovedos, jolloin käsikirjoitus on jo muuttunut kirjan näköiseksi. Lähellä valmista ollaan.

Kirja tulee painosta huhtikuussa.

 

Helmikuu helistää ja kirjailija kiitää

Mummuni tapasi aina sanoa, että helmikuu helistää. Sillä viitataan koviin pakkasjaksoihin, jotka ovat helmikuulle tyypillisiä.

Helmikuu helistää tällä kertaa muutenkin kuin jäätävällä säällä: meikäläisellä on varsin aktiivinen kuukausi tiedossa, eikä kevään osalta vaikuta kauheasti helpottavan. Esiintymisiä, haastatteluita, säeromaanikurssin ja työpajan vetämistä. Siihen päälle luottamustoimia ja tietenkin kevään kirjojen viimeistelyä. (Hirviöhoitola nro 3 on tosin jo lähtenyt käsistäni, sillä se ilmestyy tässä kuussa.)

Tänä keväänä näin. Olen iloinen, kun kysytään ja töitä riittää!

Aina kirjailijan työ ei suinkaan näytä yksinäiseltä.

***

Matkakertomukseni Lastenkirjasilta-hankkeen tiimoilta Tartossa pidetyistä työpajoista on julkaistu Lastenkirjainstituutin sivuilla täällä.

Sain kutsun Lukulähde-podcastiin Saanan ja Akin haastateltavaksi. Meillä oli todella kiva keskustelu lukemisesta, kirjoittamisesta ja kirjoista. Lukulähteelle pääsee täältä.

Elävän kirjallisuuden festivaali (EKF) järjestetään perinteiseen tapaan Werstaalla Tampereella 17.2. Olen ohjelmassa yhdessä Magdalena Hain kanssa puhumassa unelmista nuortenkirjallisuudessa 15.00-15.45. Koko ohjelma löytyy täältä.

Kalevalaisten Naisten Liitto, Kallion kirjasto ja Hertta Kustannus järjestävät Kalevalan naisten uudet tarinat -tilaisuuden etkona Kalevalan päivälle 27.2. Merja Leppälahti haastattelee minua ja Anu Holopaista. Tilaisuutta voi seurata myös etänä. Lisää tietoa täältä.

***

Työpöydälle on juuri ilmestynyt huhtikuussa ilmestyvän Poika valkean, renki raudan taittovedos tarkistettavaksi. Kirjan voi tilata jo ennakkoon täältä. Suorastaan hykertelen, sillä tunnen tehneeni todella kovan teoksen, joka takuulla vastaa niihin kysymyksiin, joita Tytär hämärän, piika pimeän jätti.

THPP:stä on muuten ilmestynyt pari upeaa blogiarviota, kiitos!

"Wau, olipas tämä hyvä! Ihan sanattomaksi jää."

Kirjojen pyörteissä

"Mää rakastuin tähän kirjaan! Meresmaa on ylittänyt itsensä ja tän lukeminen oli vain yhtä ilotulitusta koko tunneskaalalla laidasta laitaan."

Kirjaimia

Mikä on laadukasta lasten- ja nuortenkirjallisuutta?

Menemättä syvemmälle syihin, joista tämä kirjoitus on saanut alkunsa, haluaisin keskustella hetken lasten- ja nuortenkirjallisuuden laadusta.

Mitä laadulla tarkoitetaan?

Meidän on ehkä helpompi ymmärtää laadun käsite, kun tarkastelemme vaikkapa t-paitaa. Huonolaatuinen hiutuu muodottomaksi ja hilseilee painokuvionsa kahden pesun jälkeen, laadukas kestää muodossaan ja kenties vain vähän haalistuen vuosikymmeniä.

Mutta entä kun kyse on taiteesta, tarkemmin ottaen kirjallisuudesta, joka on tehty nimenomaan lapsille tai nuorille?

***

Kouluttaja Simo Salminen tiivistää Aalto-yliopiston nettiartikkelissa laadun kriteerin näin: "aste, jolla joukko ominaisia piirteitä täyttää vaatimukset”.

Lili-Anne Kihnin artikkeli Tampereen yliopiston juhlakirjassa tarkastelee laatua kolmen näkökulman kautta: tekninen, kaupallinen ja palveluun liittyvä.

Näiden lisäksi on tietysti joukko muita määritelmiä, mutta koska kirjoitan blogitekstiä enkä opinnäytetyötä, en lähde etsimään kauempaa. Näissä kahdessakin riittää ponnistusalustaa lasten- ja nuortenkirjallisuuden laatukysymysten tarkasteluun.

Lasten- ja nuortenkirjallisuus (lyhennettynä lanu) on melkoisen laaja kenttä eri kirjallisuudenlajeja ja kohderyhmiä. Katselukirjoista kuvakirjoihin, helppolukuisista lastenromaaneihin, varhaisnuorten kirjoista paksuihin nuortenaikuisten romaaneihin. Siihen päälle tulevat sarjakuvat, runous, säeromaanit, selkokirjat jne. Ja tietenkin genret, eli esimerkiksi fantasia, kauhu, romantiikka ja dekkarit, joilla kaikilla on omat erityispiirteensä, jotka tekijän odotetaan täyttävän.

Simo Salminen kirjoittaa edellä mainitussa nettiartikkelissa: "Laatua voidaan mitata ja arvioida vasta, kun on ensin tunnistettu sisäisten ja ulkoisten asiakkaiden näkökulmasta tärkeät ominaisuudet ja määritelty niille tavoitearvot."

Jo tässä tullaan mielenkiintoisen pulman ääreen lanun kohdalla. Onko asiakas lapsi, vai kirjan ostava tai valitseva aikuinen? Vai sekä että?

Siinä missä lapsi tarttuisi vitsi-pieru-kakka -kirjaan, siihen sadanteen suurisilmäisiä koiria esittävän kirjasarjan osaan tai houkuttelevan väriseen kanteen, saattaakin aikuinen ohjata lapsen ottamaan jotain muuta, kuten kirjan, jossa on aikuista miellyttävä kuvitustyyli, hänen mielestään oikeaa sukupuolta oleva henkilö (kyllä, edelleen törmään siihen, että poikia estetään valitsemasta kirjoja, joissa on tyttöpäähenkilöitä!) tai hänelle mielenkiintoisen kuuloinen aihe.

Ja kyllä, on aivan mahdollista, että valitaan sekä että: lapsen valitsema ja aikuisen valitsema ja sitten luetaan kummatkin. Tämä lienee tyypillisempää kirjastossa kuin kirjakaupassa. Silloin kun kirja ostetaan, se ostetaan yleensä aikuisen rahalla ja hänen päätöksellään.

Etenkin lastenkirjallisuuden erityispiirteisiin kuuluu, että sillä on kaksoiskohderyhmä: lapset ja aikuiset. Näiden kahden tarpeet ja toiveet kirjallisuuden suhteen voivat erota toisistaan valtavasti.

Laadun kaupallisesta näkökulmasta voisi sanoa, että mitä pienemmälle lapselle kirja on suunnattu, sitä suurempi on aikuisyleisön merkitys, kun kirjan kaupallisia ulottuvuuksia mietitään.

Toisin sanoen aikuinen on otettava huomioon kaupallista laatua mietittäessä.

***

Niin, niitä eri ulottuvuuksia tosiaan mietitään. 

Kirjallisuuden kohdalla on nimittäin olemassa yksi verraton laaduntarkkailujärjestelmä: kustantamot. He päättävät, mitä julkaistaan. Kustantamoissa on töissä väkeä, jotka ovat erikoistuneet alaansa, oli se sitten kustannustoimittaminen, oikoluku, markkinointi tai myynti. He ovat ammattilaisia, eikä kirjankustannusalalla ole mitenkään epätavallista, että työssä viihdytään pitkään. Joidenkin asiantuntevuus on vuosikymmenien mittaista.

Toisin sanoen kirjat kulkevat useiden käsien ja silmien kautta. Tekijän ammattitaito yhdistyy kustantamon ammattilaisten osaamiseen. Kustantajat huolehtivat kirjan painamiseen liittyvät asiat, mitkä täyttävät teknisen laadun vaatimukset. Taitto- ja painojälki, kirjan sidoksen kestävyys, luettavuus, kannen ominaisuudet jne. ovat kaikki kustantajan osaamisen takana.

Niihin tekijä ei aina -- useinkaan -- voi edes vaikuttaa.

***

Kun mitä tahansa arvioidaan ja arvotetaan, tehdään itse asiassa vertailua. Kirjallisuuden, siis taiteen, kohdalla tämä on objektiivisuudeltaan aika häilyvää. Kuka ensinnäkin tekee arviointia? Kuka määrittelee, onko jokin laadukas vai ei?

Hauska juttu, että kun keskustelin Instagram-seuraajieni kanssa aiheesta, esiin nousi eräs kirjasarja 1990-luvulta. Yksityisviesteissä puolet taivasteli, että se oli kyllä ollut laadutonta kuraa ja toinen puoli hehkutti sarjan mahtavuutta ja kiitteli sen esiintuomisesta, sillä nyt sitä voisi lukea omille teineilleen.

Tämä on ihan loistava esimerkki ruohonjuuritason tilanteesta, joka osoittaa, miten erilaisia lukijat ovat. Emme vain me aikuiset, vaan lapset ja nuoret yhtä lailla. Saman ikäluokan sisällä erot teknisessä lukutaidossa, luetun ymmärtämisessä, sanavarastossa, huumorintajussa ja lukumaussa voivat olla huiman isot. Ei ole mitään yhtä lapsinäkökulmaa, jonka voisi ottaa. 

Pelkkä aikuisen määrittelemä laatu ei riitä takaamaan, että kirja on kohderyhmäläisen mielestä hyvä tai kiinnostava.

Kirjallisuuden kohdalla voi olla mahdotonta irrottautua oman lukuhistorian (ja jopa elämänkokemuksen, maailmankatsomuksen ja sosioekonomisen taustan) asettamasta käsityksestä siitä, mikä on hyvää ja laadukasta kirjallisuutta. Jokaiselle meistä kehittyy oma maku, kielen- ja tyylintaju sekä mieltymykset.

Olen huomannut, että itse asiassa keskiluokkaisuus ja sen ihanteet vaikuttavat vahvasti siihen, mitä lasten- ja nuortenkirjallisuudessa julkaistaan.

Olennaisinta lasten- ja nuortenkirjallisuuden kohdalla on mielestäni se, että valikoima on riittävän laaja ja monipuolinen; että ikäryhmille on olemassa niin helpompaa kuin vaikeampaa luettavaa ja että aihevalikoima on runsas. 

Silloin täytetään palveluun liittyvä laadukkuus.

***

Mistä heikoksi tunnistettu laatu johtuu?

On myönnettävä, että aivan kaikki lasten- ja nuortenkirjallisuus ei ole huippulaatua. Olisihan se tosiasiallisesti mahdotontakin, sillä erinomaisuutta ei voi olla 100%, muuten se ei ole erinomaisuutta.

Lasten- ja nuortenkirjallisuus ei synny tyhjiössä, erillään muusta yhteiskunnasta. Rakenteet, työskentelyolosuhteet ja asenteet vaikuttavat läpi tuotantoketjun. Kiire ja aikataulupaineet, väsymys ja uupumus vaivaavat tekijöitä tälläkin alalla.

Kirjailijat ja kuvittajat tuskailevat toimeentuloaan ja joutuvat usein tekemään useampaa työtä, yksinyrittäjän työmäärällä. Kustantamoissa väki tasapainoilee tuottavuuden ja taiteellisen arvon välillä samaan aikaan kun resursseja leikataan ja kirjamyynti sakkaa.

(Esimerkiksi kirjastoilta on leikattu vuosikymmenten kuluessa niin paljon määrärahoja, että se mikä vielä kymmenisen vuotta sitten etenkin nuortenkirjojen kohdalla vähäinen riski vakaiden kirjasto-ostojen vuoksi, onkin tänä päivänä niin iso riski, että kirjaa ei edes kustanneta. Hallituksen kaavailema vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen poistaminen ensi vuoden valtionbudjetista vaikeuttaa toteutuessaan tilannetta entisestään, monen lajin osalta kohtalokkaasti.)

Suoraan sanottuna minusta on ihmeellistä, miten hienoa lasten- ja nuortenkirjallisuutta Suomen kokoisessa maassa tehdään olemassaolevilla resursseilla. Hatunnosto kollegoille ja suurella sydämellä työtään tekeville kustantajille!

Mikäli laatua halutaan nostaa, on tarjottava olosuhteet, joissa se on mahdollista.

Asia on lopulta niin yksinkertainen.