28.7.2013

Luit väärin, ketään ei kiinnosta

Opi ottamaan vastaan palautetta.

Tässä neuvo, joka löytyy jokaisesta haluatkokirjailijaksi-ohjeistuksesta. Sitä painotetaan, sillä vain palautteesta oppiva kirjoittaja voi kehittyä hyväksi ja siitäkin paremmaksi kirjoittajaksi. Ani harva pääsee kirjailijaksi ilman, että joutuu muokkaamaan tekstiä saamansa palautteen pohjilta -- viimeistään kustannustoimittajan kanssa pääsee kyseenalaistamaan erinomaisuutensa ja tappamaan lempilauseitaan, jotka eivät avaudu kuin itselle.

Yllämainitussa on kuitenkin kyse keskeneräisestä käsikirjoituksesta, tekstistä, jolla on lupa olla hajallaan ja epätäydellinen.

Kun sitten tulee julkaisun hetki, jotain oleellista muuttuu. Kirjoittajasta tulee auktoritäärinen kirjailija, käsikirjoituksesta romaani, novelli tai runo, taideteos jonka saa hyvillä mielin olettaa olevan harkittu viimeistä pilkkua myöten.

Mutta palaute, se voi olla mitä tahansa. Ohimennen heitetty huolimaton kommentti, tapahtumaesittely, tutkiva essee, pelkkään tunteeseen perustuva kokemus, kolme tähteä viidestä. Julkinen tarkoittaa tässä tapauksessa toisten omaisuutta.

Miten ottaa tämä palaute vastaan?

***

Olen kirjoittanut nyt puoliammattilaisesti pari vuotta. Yksi hankalimmista ja ristiriitaisimmista asioista, joiden kanssa olen joutunut painimaan, on juurikin tämä romaanin tai novellin julkinen elämä. Siihen kirjailijalla ei ole mitään sanomista, ei kerta kaikkiaan mitään.

Vanhemmat ja kokeneemmat kirjailijat ovat saavuttaneet ihailtavan zen-tilan: kun kirja on kaupoissa, siitä on päästettävä irti. Katse kohdistetaan seuraavaan käsikirjoitukseen. Lapsi on maailmalla, se on itsenäistynyt, sen on pärjättävä omillaan. Sitä voidaan haukkua, lyödä, syyttää aiheetta, ylistää. Kirjailijan osa on olla vaatimattomasti ylpeä, jos menestystä suodaan, ja vaiettava tyystin mikäli vastaanotto on jotain muuta. Avustuspakettien lähettäminen ja puolustuspuheiden pitäminen on turhaa, peräti haitallista.

Minusta on kuitenkin luonnollista olla kiinnostunut siitä, mitä tehdylle työlle tapahtuu sen jälkeen kun sen päästää käsistään. Koen, että kehittymiseni kannalta minun on luettava arviot, esittelyt, kritiikit: kaikki mielipiteet mitä kirjoittamani toisissa herättää. Hämmentyneenä kuitenkin kuuntelen, kun kriitikot sanovat, että kritiikki ei ole koskaan suunnattu kirjailijalle vaan lukijalle. Kirjabloggaajat painottavat kirjaavansa ylös omia subjektiivisia lukukokemuksiaan. Usein tuntuu, että kaikki mitä kirjasta julkisesti sanotaan, ajatellaan irrallisena sen tekijästä. Itsenäistymisen mysteeri on siinä, että kirja kerää kehuja, joita kirjailijan on lupa lunastaa, mutta väärinymmärryksiin, huolimattomuuteen, suhteettomiin haukkuihin ja lukijan epäkypsyyteen ei kirjailijan ole lupa vastata. Kirjan on kannateltava ne yksin. Mutta kirjan oma puolustuspuhe on kovin hiljainen: se olisi ensin luettava. Kaksi tähteä viidestä ei välttämättä houkuta kuitenkaan tarttumaan kirjaan.

En oleta että kritiikin olisi tarkoitus olla vain kirjailijalle tai kirjabloggaajan lukupäiväkirjan antaa minkäänlaista ohjeistusta, mutta totuus on, että valtaosa kirjailijoista kuitenkin lukee niitä. Kuinka paljon ne sitten todellisuudessa vaikuttavat kirjailijaan lienee vaikeasti arvioitavissa, mutta olisi melko naiivia uskoa, etteivätkö ne jollain tasolla vaikuttaisi. Kirjailija on ihminen, yhtä lailla altis mielipahalle ja mielihyvälle kuin kuka tahansa. Ehkä enemmänkin, sillä kirjoittaminen on aina henkilökohtaista. Vaikka kuinka nahka paksuuntuisi kokemuksen karttuessa.

***

Mitä yritän kirjoituksellani sanoa?

Haluan tuoda esille tämän puolen, sen ristiriidan ja avuttomuuden tunteen, jota ainakin itse silloin tällöin koen. Onko se sitten ego, joka ulisee, en tiedä, mutta luulen että kirjallisuuskeskustelulle voisi olla hedelmällistäkin, jos kirjailijan itsensä osallistuminen keskusteluun olisi sallitumpaa. Kyllähän vastavuoroisuutta jonkin verran netissä on, ja on ollut aikaisemmin lehtienkin palstoilla, mutta sävy on usein värittynyt. Kitkerät puolustuspuheet ja avautumiset kirjailijalta eivät kuitenkaan ole se, mitä ajan takaa. Osoittelun, nokittelun ja henkilökohtaisuuksiin menon sijaan kirjailijalta voitaisiin kuulla hänen oma kiihkoton näkemyksensä. Tässä vain tulee se ongelma vastaan, että selittely on aina selittelyä. Jos jonkin voi ymmärtää väärin, onko se väärin luettu vai väärin kirjoitettu? Jos kirjailija oikaisee selvän asiavirheen arviossa, onko se saivartelua ja pikkumaisuutta? Tehdäänkö se oman erinomaisuutensa pönkittämiseksi, toisen erehtyväisyyden osoittamiseksi vai kirjan itsensä hyväksi?

Kirjailijan osallistuminen teoksensa julkiseen elämään on kiusaannuttavaa. Ja silti jollain tavalla hyvin ymmärrettävää ja inhimillistä. Paineet kirjailijalla nimittäin ovat kovat: hyvän kirjan kirjoittaakseen täytyy olla hyvä, mestariteoksen kirjoittaakseen täytyy olla mestari. Ei saa hapuilla, ei saa kompastella. Lukijalle on luotava niin uskottava maailma, että edes typo tai kaksi ei sitä kaada.

***

Ketä sitten edes kiinnostaa, mitä kirjailija ajattelee tai miltä hänestä tuntuu?

Siinäpä se. Ei minua lukijana ihan hirveästi kiinnosta tietää, johtuiko lukukokemukseni laimeus omasta huolimattomuudestani vai kirjailijan lipsahduksesta. Olen siirtynyt jo seuraavaan kirjaan.

Kirjailijalle -- ainakin tällaiselle aloittelevalle, hapuilevalle ja zenistä vain haaveilevalle -- pelastus löytyy kollegojen tarjoamasta vertaistuesta. Mikä olisi parempi paikka itkeä maailman epäoikeudenmukaisuutta ja lukijoiden ymmärtämättömyyttä kuin kollegan olkapää? Toisten tarjoama sympatia auttaa pitkälle. Aika viimeistelee loput.

Ehkä kymmenen vuoden päästä olen löytänyt tyyneyden ytimen ja nahkani on niin paksu, että valashaikin jää toiseksi.

22.7.2013

Voimainponnistuksia

Selvisin. Takana kaksitoista työpäivää perätysten, niistä useimmat kymmenen-kaksitoistatuntisia. Kesän tiukin työrupeama on ohi, mutta aiheuttaa toisen ruuhkan kirjoitusrintamalla. Kommentoimatta on neljä novellia, muokkaamatta yksi oma novelli, stilisoimatta pienoisromaani. Lisäksi tänään hain postista Mifongin mahdin kässärin, johon kustannustoimittaja on tehnyt merkintänsä. Siihen paneutuminen siirtyy auttamatta elokuulle, kenties jopa syyskuulle.


Käsikirjoitus, joka odottaa vuoroaan.


Eikä sovi unohtaa kirjankantta, jonka olen lupautunut tekemään.

Nyt keho on kuitenkin niin uupunut, ettei ajattelukaan luonnistu. Yksi vapaapäivä tähän väliin. Unta. Lepoa. Huomenna lisää hiiliä kattilaan ja menoksi!

15.7.2013

Se erilainen ritaritarina



“Sukuhuoneissa tiedettiin hyvin, että ritarin ja hänen aseenkantajansa välinen suhde oli jotain erityislaatuista. Niin kuin kuninkaalle suotu valta ja velvollisuus kansaa kohtaan, myös ritarin ja aseenkantajan palvelusuhde oli pyhä. Parhaimmillaan siinä oli jotain puhdasta ja koskematonta, jotain mikä loi suojaa ja turvaa kummallekin osapuolelle.”

Blogissani olen jo muutamaan kertaan maininnutkin, mutta ensi kuussa (eli aivan pian!) on Osuuskummalta tulossa uusin julkaisuni, Aseenkantajan kunnia. Se aloittaa pienoisromaanisarjan Keskilinnan ritareista.

Tiedote julkaisusta on luettavissa Osuuskumman sivuilta.

Jännittävää!

12.7.2013

Päivä 2. (Finncon 2013)

Lauantai lähti käyntiin hotellihuoneen Earl Greyllä. Huonevaraukseeni ei sitten kuulunut aamiainen, enkä ollut ehtinyt hankkia lähikaupasta mitään purtavaa eilisen ohjelmien välissä. Erikseen ostettuna aamiainen olisi maksanut muikeat kahdeksantoista euroa, joten jätin väliin. En aamuisin saa alas mitenkään niin paljon tavaraa, että siitä viitsisi maksaa melkein kahtakymppiä. Onneksi Green room pelasti, ja sain haukattua leivän ennen täyspitkää päivää.

Väkeä riitti merikaapelihallissa! (c) J.S. Meresmaa

On Writing -paneeli aloitti päivän kymmeneltä. Latvialainen Tom Crosshill haastatteli ensin kutakin kunniavierasta yksinään, sitten yhdessä, heidän työskentelytavoistaan ja ajatuksistaan kirjoittamisesta.

Ensimmäisenä vuorossa oli J. Pekka Mäkelä. Hän ei usko, että kirjallisuus niinkään ratkaisisi ongelmia kuin auttaisi kestämään niitä. Mäkelä lainasi jotakuta, jonka nimi jäi minulta kuulematta, näin: "It doesn't solve anyone's problems but makes you dance on them".

Omista työskentelytavoistaan Mäkelä mainitsi, että hän panostaa paljon alkusuunnitteluun ja hahmottelee tarinan koko rakenteen ennen kuin aloittaa kirjoittamisen. Jos kirjoitusvaiheessa tuntuu vahvasti siltä, että suunnitelmasta täytyy poiketa, se toki käy päinsä, mutta rakenne ja määräaika teoksen valmistumiselle edesauttavat työn tekemistä.

Uskoisin, että homma toimii Mäkelällä varsin oivasti, sillä hän kertoi kirjoittavansa kerralla yleensä valmista!

Peter Watts astui estradille seuraavaksi. Hän on varsin huumoripainotteinen veikko, joten yksilöhaastattelusta poimin seuraavat edes puolivakavasti otettavat pätkät:

Watts kirjoittaa sellaista kun haluaa lukea. Usein pontimena kirjoittamiselle toimii halua tutkia tarkemmin jotakin ajatusta tai ideaa. Hän kutsui itseään vihaiseksi optimistiksi, joka kirjoittajaroolissaan on kuin hovinarri, joka turhautuneena pui nyrkkiään maailman epäkohdille.

Watts hahmottelee tekstinsä varsin pitkälle. Kustantamosta oli kuulemma sanottu, että tällainen luonnos voisi maksimissaan olla sellainen kolmisivuinen. Wattsilla ne kun tuppasivat olemaan 20-40 sivua... Mäkelän työskentelytapaan verrattuna Watts kuulosti melko erilaiselta: hän kertoi, että kun käsikirjoitusta on koossa 3/4, hän tavallisesti huomaa jotain erittäin oleellista puuttuvan, ja lisäily aiheuttaakin sitten koko käsiksen kirjoittamisen uudelleen. Lisäksi etukäteisluonnokset eivät muistuta lainkaan valmista romaania!

Aktiivista kirjoitusaikaa Wattsilla on 3-4 tuntia päivässä. Sähköposti ja lenkkeily vievät suurimman osan muusta ajasta.

Lainaus (ei tietoa keneltä alunperin): "You never finish a book, you abandon it."

J.Pekka Mäkelä, Peter Watts, Aliette de Bodard ja Tom Crosshill. (c) J.S. Meresmaa


Aliette de Bodard kiipesi Wattsin haastattelun jälkeen täydentämään lavan kunniavierasrivin. Crosshill aloitti kevyesti kysymällä: "Mikä on hyvää kirjoittamista?"

De Bodard yksinkertaisti asian näin: hyvä kirjoittaminen on sitä, että teksti palvelee tarkoitustaan onnistuneesti. Viihde viihdyttää, trilleri aiheuttaa jännitystä, kauhu pelottaa. De Bodard ei usko, että yksi kirjailija kykenisi muuttamaan maailman, vaikka pitääkin kiehtovana ajatusta, että voisi olla joskus vallankumousjohtaja.

Hänen tapansa työskennellä oli kahtalainen: irrallisia kohtauksia, jotka voi sitten asetella haluamaansa järjestykseen, mutta varalla silti suunnitelma, jos mitään kunnollista ei tunnu tilkkutäkkitavalla syntyvän. De Bodard piti kohtaus kohtaukselta kirjoittamisen antamasta vapauden tunteesta.

Sitten oli vuorossa yhteishaastattelu. Tom Crosshill kyseli muun muassa kirjoittajan syyllisyydentunteista sekä syistä, joita piti kelvollisina oikeuttamaan romaanin kirjoittamisen siitä huolimatta, että maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja.

Ensimmäiseen De Bodard vastasi varsin osuvasti, että syyllisyydentunnoista tuskin koskaan pääsee kokonaan eroon, sillä kirjoittamisaika on aina pois siitä ajasta, jonka voisi käyttää johonkin muuhun, kuten ystävien kanssa olemiseen tai perheeseen.

J. Pekka Mäkelän kommentti jälkimmäiseen kysymykseen oli, että ilman keskinkertaisia kirjoja ei voi esiintyä loistavia kirjoja. Ja mistäs sitä tietää, vaikka se jonkun keskinkertaisena pitämä olisi toiselle erittäin vaikuttava teos?

***

Heti On Writing -paneelin perään alkoi Question of YA -paneeli. Aihetta käsiteltiin mielestäni melko erilaisesta näkövinkkelistä kuin viimevuotisessa Finnconissa, mikä oli erittäin tervetullutta. Muistiinpanoni jäivät vähäisiksi, joten myös merkintä tästä jää vain maininnaksi. Lukuhoukan tunnelmia ohjelmasta löytää täältä.

Seuraavat tunnit vierähtivätkin omalta osaltani Osuuskumman pöydän takana ja lounastamassa (Himassa oli herkullinen ruoka, muuten!). Tässä välissä myös Kirjasfäärin Taika yllätti minut ja Rosebudin edustajan Tardiksesta.

Arvostettu Atorox jaettiin seuraavaksi. Miten kävi, on luettavissa aiemmassa postauksessani. Palkinto on muuten yhtä vanha kuin minäkin!


Sari Polvinen, Elli Leppä ja Marianna Leikomaa. (c) J.S. Meresmaa

Seksuaali-ja sukupuolivähemmistöt SF-kirjallisuudessa -paneeli oli vetänyt Puristamon täyteen väkeä. Harmikseni paneeli keskittyi englanninkielisen kirjallisuuden lukuvinkkien jakamiseen enemmän kuin aiheen syvempään käsittelyyn. Kenties jos aika olisi antanut... Fanficin esille tuominen sai minut pohtimaan muun muassa sitä, kuinka monelle romaanille fanfic on nykyään ollut lähtökohta ja kipinä. Kuinka niin halveksittuna pidetystä kirjoittamisesta saadaan syntymään menestyvää kirjallisuutta? Entä miksi heteronaiset kirjoittavat ja lukevat homomiehistä mielellään?

Myös eräs toinen asia, joka on häirinnyt minua usein, tuotiin esille: avioliiton tärkeänä pitäminen myös fiktiivisissä maailmoissa, joissa yhteiskunta voi olla hyvin erilainen omaamme verrattuna. Halu avioitua tuntuu olevan monelle fantastiselle henkilöhahmolle ulkoapäin tuotu "pakko", kirjoittajan läpi kulkenut reaalimaailman vaade. Miksi ihmeessä? Kun on niin paljon muutakin, mitä voisi kuvitella?

***


Tämä on lukupinossa pöydällä! (c) J.S. Meresmaa

Neljästä viiteen vietin KaffeeKlatsch -nurkassa juttelemassa kirjoittamisesta Sara B. Elfgrenin ja Mats Strandbergin kanssa. Meitä oli sellainen kahdeksan hengen porukka pöydän ympärillä, joimme kahvia ja keskustelimme kirjoittamisesta ja kirjailijaparin teoksista. Seurauksena ostin sitten heidän esikoisteoksensa Piiri (Basam Books) ja hain siihen myöhemmin nimikirjoitukset. Todella sympaattisia kirjailijoita! Kirjoista on leffakin tekeillä.

Tätä aloitin maistelemaan heti paluujunassa Tampereelle. (c) J.S. Meresmaa

Sitten seurasi julkistamistilaisuus: Kuun pimeä puoli. Juri Nummelinin toimittama ihmissusiantologia, jonka huimaa kirjoittajalistaa katsoessa tuli ensimmäisenä mieleen "kaikki muut ovat tässä paitsi minä!" Heh, no ehkä ei ihan niin, mutta sanotaanko, että kymmenestä kirjaan keräämästäni signeerauksesta huolimatta olin päässyt nimissä ehkä puoliväliin. Vinkeän tapauksen tilaisuudesta teki, että yleisössä joku lähellä istuvista haisi voimakkaasti märältä koiralta. (Vai sittenkin susihukalta?)

***

Iltabileet alkoivat klo 20.00, joten kävin tässä välissä hotellissa virkistäytymässä ja tuunaamassa vaatetusta illan henkeen. Hississä matkalla aulaan tapasin sattumalta Peter Wattsin ja hänen vaimonsa Caitlin Sweetin. Watts pelleili hissin ovien tunnistimien kanssa (kuten sanottu, vallaton veikko!). Kävelimme siitä kolmistaan Kaapelitehtaalle ja vaihdoimme muutaman sanan kirjoittamisesta.

Ilta olkoon suurelta osin sensuroitu, mutta sanotaan siitäkin muutama sana: pöytää nyrkeillään jytisyttävä kääpiölauma, Tony Stark tanssilavalla, ihmiskärpänen baaritiskillä, vessapaperi naamiaisasusteena, hurmaava ruotsalaiskirjailijakaunotarkolmikko (Maria, Nene, Sara!) ja Depeche Moden tahtiin tanssiva Totoro. Lämmin kesäyö ja munavitsit.

***

Edit: edellisen päivän, Finncon-perjantain, tapahtumista voi lukea aiemmasta postauksestani.

10.7.2013

Neljä siskoa -proosapotpuri Tulenkantajilla

Huomenna klo 17.00 alkaen minä, Siiri Enoranta, Tuula Kallioniemi ja Kirsti Kuronen luemme otteita kirjoistamme Tulenkantajien kirjakaupalla Tampereen Hämeenpuistossa. Pistäytykäähän kesätunnelmaiset kuuntelemaan ja vaihtamaan ajatuksia! Luvassa vauhtia, fantasiaa ja yllätyksiä.

Yksittäisistä novelleista saa melko harvoin palautetta, mutta Kirsin kirjanurkassa on lukumaratonin yhteydessä ahmittu Lintukoto, jonka löytää Huomenna tuulet voimistuvat -antologiasta. Kiitos, Kirsi!

9.7.2013

Päivä 1. (Finncon 2013)

Junamatka Helsinkiin oli tällä kertaa luksusta: ilmastoidussa vaunussa kanssani oli vain kärpänen, joka nautti tiputtelemani kahvimaitotilkan aamiaisekseen. Sain kuin yllätyksenä häiriötöntä kirjoitusaikaa, joten käytin sen oitis hyväkseni: Keskilinnan ritarit -pienoisromaanisarjan (jonka Aseenkantajan kunnia aloittaa ensi kuussa) toinen osa pääsi nykäyksen eteenpäin.


Aamiainen junavaunussa. (c) J.S. Meresmaa

Ruoholahdessa oli kuuma. Kävelymatka Kaapelitehtaalle sujui auringonpaahteen alla, joten perille päästyäni hiki valui. Osuuskummajaisten pöydänpystytysryhmä oli käärinyt hihansa ja taikonut meille upean myyntipöydän siihen mennessä kun saavuin. Hyvät hyssykät, kun tuntui hienolta nähdä koko kirjasatomme! Tuli tunne, että kyllä tässä ollaan jotain saatu aikaan spefin saralla.

Perjantain ahkera aamuvuorolainen Hanna Morre. (c) J.S. Meresmaa

Viikonlopun myyntihitit: Steampunk! ja Aliette de Bodard. (c) J.S. Meresmaa



Conin kunniavieras Aliette de Bodardin kirja-arvion Helsingin Sanomissa voitte lukea täältä.

Heini Sainio on arvioinut Steampunk!-- Koneita ja korsetteja -antologian täällä.

Merikaapelihalli silloin, kun Tardiskin oli vielä ilman hattua. (c) J.S. Meresmaa


Sitten ohjelmaan!

Fantastinen Suomi -paneelista (jossa puhujina olivat siis Maria Turtschaninoff, Elina Rouhiainen ja Annukka Salama) ehdin nähdä vain puolet, mutta harmittavasti ainakin siihen saakka keskityttiin lähinnä kirjailijoiden tuotannon suomalaisuuden syiden haarukoimiseen. Oman kirjan pohjalta on tietenkin hyvä ja helppo keskustella aiheesta, eipä siinä mitään. Jäin kuitenkin kaipaamaan aihepiirin laajempaa käsittelyä. Ehkä siihen päästiin vasta lähdettyäni.

Turtschaninoff kertoi kansanperinnekertomusten ja peikkotarinoiden inspiroineen häntä Helsingin alla -kirjan kirjoittamiseen. Rouhiainen totesi englanninkielistä paranormaalia romantiikkaa luettuaan, että jos hän olisi ihmissusi, hän kyllä asuisi mieluummin Kainuussa kuin suurkaupungin hälinässä. Kaupungilla lasten kanssa ollessaan Salama alkoi katsoa katuja ja rakennuksia eri tavalla, joten kirjan sijoittuminen suomalaiseen kaupunkimaisemaan tuli luonnostaan.

Maria Turtschaninoff ja Elina Rouhiainen. (c) J.S. Meresmaa


Sini Neuvonen, Maria Turtschaninoff, Elina Rouhiainen ja Annukka Salama. (c) J.S. Meresmaa


Höyrypunkkia! -paneeli oli seuraavana, Pannuhallissa oli yleisöä siinä määrin, että uskaltaa sanoa ettei steampunk-kirjallisuus ole menettämässä yleisöään lähivuosina -- päin vastoin, tästä se suomalaisen steampunkin maailmanvalloitus vasta alkaa (muahhah)! Keskustelussa tuli mainiosti ilmi se, miten paljon Suomessa olisi steampunkistille ammennettavaa. Emme me missään peräkylässä eläneet 150 vuotta sitten. Ihmiset liikkuivat, teollistuminen jylläsi, tulevaisuutta yritettiin kuvitella ja kieliä puhuttiin. Suurpatruunoita, itsenäisiä naisia, katupoikia ja keksijäneroja on ollut aina.

Erityishuomioina ilmeni, että steampunkin temmellyskenttä houkuttelee sekä miehiä että naisia -- niin lukijoina kuin kirjoittajina, ja että sen suosio saattaa olla yhteydessä murrosaikaan, jolloin tekniikan nopea kehittyminen alkaa pelottaa ja kaipuu vanhaan, selkeään arvomaailmaan tuntuu houkuttavalta.

Esiintyjäpassi taustaa vasten. (c) J.S. Meresmaa


Writer's Choice- paneelissa puhumassa olivat Miina Supinen, Caitlin Sweet, Mats Strandberg ja Sara B. Elfgren. Vetäjänä Saara Henriksson.

Minkälaisia valintoja kirjailijat joutuvat tekemään? Monia, se voidaan sanoa. Kirjoittaminen on valinta, vaikka joskus kuulee muutakin väitettävän. Esikoiskirjan suhteen voi tuntua, että valintoja ei ole tehnyt: on täytynyt kirjoittaa ja sitten tulikin julkaisu. Mutta mitä pidemmälle kirjailijan tiellä pääsee, sitä enemmän joutuu tekemään tietoisia valintoja.

Paneeli oli hyvä ja herätti minussa monia ajatuksia, joiden pohtimista jatkan sekä itsekseni että kollegoiden kanssa. Ehkä tulevaisuudessa blogaan aiheesta.

***

Illalla juhlistimme Osuuskumman kahta uutta julkaisua: Samuli Antilan Kirveenkantajat -romaania ja Jussi Katajalan Leonardon rasia -novellikokoelmaa. Kuohuvainen virtasi, samoin kielenkannat. Tapasin ensimmäistä kertaa Katri Alatalon kasvotusten. Samoin uusiin tuttavuuksiin lukeutui australialaiskirjoittaja Rhurik, joka näytti tulevan (?) kirjansa komeaa kantta. Ilta meni myöhäiseksi, joten muisti jäi hieman sumeaksi, mutta ilta oli oikein hauska. Kiitos Jussille ja Samulille tilaisuuden järjestämisestä!

8.7.2013

4. sija Atoroxissa!

Huikea Finncon-viikonloppu takana, mutta siitä raporttia ja kuvia on luvassa myöhemmin. Oman postauksensa ansaitsee Atorox-palkinto, jonka Turun Science Fiction seura jakaa vuoden parhaalle novellille.

Viime vuonna julkaistiin käsittämätön määrä kotimaisia spefinovelleja -- lähemmäs 250. Julkaisukanavien määrä on lisääntynyt sekä URS:in että Osuuskumman myötä, ja palkintojenjakotilaisuudessa nostettiinkin esille seikka, että kymmenen parhaan joukosta ei löytynyt Portissa julkaistua novellia. Minua tämä seikka ei sinällään hämmästyttänyt, sillä antologiat muutenkin olivat lehtiä vankemmin edustettuina. Kymmenestä sijoittuneesta vain kolme oli julkaistu lehdissä. Yksi mielenkiintoinen kysymys voisi olla: luetaanko novelleja enemmän antologioista kuin lehdistä?

Tänä vuonna palkinto meni novellille, joka ilokseni ja ylpeydekseni löytyy Osuuskumman antologiasta, ja vieläpä sellaisesta jonka toimittamisessa olin mukana. Roimasti onnea Anni Nupposelle!

Oma sijoitukseni novellilla Laulaisin surusi mereen oli neljäs. Ensimmäistä kertaa sijoituin yhtään missään kirjallisessa "kilpailussa", joten tunnustus tuntui makoisalta.

Osuuskummajaisia oli kymmenen parhaan joukossa kaiken kaikkiaan kuusi, joten uskaltaisin sanoa kustantamomme jäsenten olevan melko laadukasta väkeä.

Tässä siis kymmenen kärki:

1. Anni Nupponen: Joka ratasta pyörittää (Steampunk! Koneita ja korsetteja)
2. Jussi Katajala: Wilhelmus Lyypekkiläisen kuolema (Huomenna ne tulevat)
3. Tero Niemi & Anne Salminen: Kirjallinen liite kannevakuuskorvausanomukseen (Tiamatin värit)
4. J. S. Meresmaa: Laulaisin surusi mereen (Huomenna ne tulevat)
5. Jenni Kauppinen: Taikarasia (Kosmoskynä 3/12)
6. Magdalena Hai: Vaskimorsian (Steampunk! Koneita ja korsetteja)
7. Anne Leinonen: Elä vie neittä pahoille (Kultakuoriainen # 4b)
8. Tuomas Saloranta: Vuosia enkelit varoittelivat (Me emme valehtele)
9. Tuomas Saloranta: Sammakkoprinssi (Huomenna ne tulevat)
10. Tuomas Saloranta: Kaksipäisen lehmän varjossa (Spin 2/12)

Lopuksi vielä muistutus, että hyvinä pitämiään tänä vuonna julkaistuja kotimaisia spefinovelleja saa äänestää ehdokasasettelulistalle saman tien. Lomake löytyy täältä.

Kiitos kaikille äänestäneille ja erityiskiitokset Nadja Sokuralle ja Leila Paanaselle, jotka lukivat kaikki novellit.

3.7.2013

Covasti jo conistaa (sekä omat tärpit ohjelmasta)

Niin pitkään Finncon oli mielessäni jossain hamassa tulevaisuudessa, mutta hups ja oho! Helsingissä Kaapelitehtaalla järjestettävä ohjelma alkaakin jo ylihuomenna. (Toisaalta joudun jatkuvasti myös muistuttelemaan itselleni, että elämme nyt heinäkuuta, emme kesäkuuta, joten aikaharha on looginen.)

Omat ohjelmanumerot ovat tiedossa, hotelli varattuna, junaliput ostettuna ja perjantaivapaa anottuna. Tämä kirjailija on siis viittä vaille valmis karkeloihin. Kunhan pääsee lopputulokseen siitä, mikä on sellainen vaatetus, jossa ei tule kuuma eikä kylmä ja näyttää täysipäiseltä.

Arvatkaa vain, miten viikonloppua odotankaan! Viime vuonna Finncon oli ylivoimaisesti antoisin kirjallisuustapahtuma meikäläiselle.

Etukäteispoimintoja ohjelmasta:


* Perjantai *


Fantastinen Suomi 
13:00 Pannuhalli
Sini Neuvonen (PJ), Annukka Salama, Elina Rouhiainen, Maria Turtschaninoff

Kuinka Suomi toimii tapahtumapaikkana fantasiassa? Kuinka fantastinen Suomi luodaan?

Oma kommentti: kiinnostava aihe, kova kirjailijakolmikko!


Höyrypunkkia!
14:00 Pannuhalli
Magdalena Hai (PJ), Boris Hurtta, Siri Kolu, JS Meresmaa

Mitä on suomalainen höyrypunk ja millaiseksi se on kehittymässä? Miksi steampunk-kirjallisuus ei ennen viime vuotta ottanut tulta alleen Suomessa ja miksi se on juuri nyt niin suosittua?

Oma kommentti: paras olla paikalla, kun on keskustelussa osallisena! Vaan totta puhuen on asiaa aiheesta, joka on nyt omassakin mielessä kuuminta hottia (jos sallinette ilmaisun).


Writers’ Choice
16:00 Puristamo
Saara Henriksson (PJ), Sara B Elfgren, Miina Supinen, Mats Strandberg, Caitlin Sweet

What kind of choices do we make when writing and living as writers? Who do we write for and why?

Oma kommentti: onhan täällä oltava kuuntelemassa, kun ammatinvalinnan suhteen on oma ammu poikittain ojassa.


*Lauantai*


On Writing 
10:00 Pannuhalli
Tom Crosshill (PJ), Aliette de Bodard, Peter Watts, J Pekka Mäkelä

The Guests of Honour talk about the Art of Writing.

Oma kommentti: kaikki kunniavieraat yhdellä iskulla -- tätä ei voi jättää välistä!


Question of YA
11:00 Puristamo
Magdalena Hai (C), Sara B. Elfgren, Jukka Laajarinne, Mats Strandberg, Maria Turtschaninoff

Why YA? What is YA nowadays? Why is it so popular right now? For whom is it meant? Where is it going to? What next?

Oma kommentti: tästä oli paneeli myös viime vuoden Finnconissa. Kiinnostavaa kuulla, onko aiheesta löydettävissä lisää näkökulmia!


Palkintojenjako: Atorox 2013
14:00 Valssaamo
Nadja Sokura

Turun Science Fiction Seura palkitsee viime vuoden parhaan kotimaisen science fiction -novellin.

Oma kommentti: jännitys tiivistyy!


 Julkistamistilaisuus: Kuun pimeä puoli
 18:00 Valssaamo
Urpu Strellman (PJ), Juha-Pekka Koskinen, Juri Nummelin, Tiina Raevaara

Kauhukirjallisuuden kuvastossa keskeinen ja suomalaisessakin kansanperinteessä tuttu ihmissusi astuu kotimaisen kaunokirjallisuuden näyttämölle, kun voimansa ”Kuun pimeä puoli” -novellikokoelmassa yhdistävät nykykirjallisuuden huippunimet.

Oma kommentti: ihmissusia ja kotimaisia lempikirjailijoita...Olen paikalla! Harmittavasti Kiinasta tilatut karvalegginsit eivät ehtineet perille tilaisuutta juhlistamaan.


*Sunnuntai*


Maailmankaikkeuden parhaat turistikohteet
10:00 Puristamo
Shimo Suntila (PJ), Siri Kolu, JS Meresmaa, J. Pekka Mäkelä

Kolme fiktiivistä hahmoa yrittää vakuuttaa yleisön siitä, että heidän maailmansa olisi paras kesälomakohde yleisölle.

Oma kommentti: heti aamusta skarppina paikalla. Kröhöm. Ennustan hulvatonta menoa!


Kirjavinkkausta vähän vanhemmille
11:00 Puristamo
Pia Göös, Markku Kesti, Matti Karjalainen

Kirjavinkkareilta kuulet parhaat lukuvinkit! Scifiä, fantasiaa, kauhua ja sarjakuvaa yli 15 -vuotiaille.

Oma kommentti: mitä vinkkarit suosittelevat ja miten? Kiinnostavaa!


Kriitikot vastaan bloggarit: kenellä on oikeus kirjoittaa kritiikkiä?
12:00 Puristamo
Jussi Ahlroth (PJ), Liina Poropudas, Vesa Sisättö, Markku Soikkeli, Anmari Viljamaa

Kirjallisuuskritiikin tila on internetin ja sanomalehtien rakennemuutoksen myötä puhuttanut niin kirjailijoita, kriitikoita kuin kirjabloggareitakin ja saanut jopa aikaan pienimuotoisen kohun. Kuka saa kirjoittaa kirjoista ja kelle?

Oma kommentti: monipuolinen poppoo keskustelemassa aiheesta, jonka kuohuttavuus ei tunnu laantuvan.

***

Finnconia odotellessa kannattaa käydä lukaisemassa Aliette de Bodardin tuore haastattelu Osuuskumman sivuilta.