Neljä siskoa -proosapotpuri Tulenkantajilla

Huomenna klo 17.00 alkaen minä, Siiri Enoranta, Tuula Kallioniemi ja Kirsti Kuronen luemme otteita kirjoistamme Tulenkantajien kirjakaupalla Tampereen Hämeenpuistossa. Pistäytykäähän kesätunnelmaiset kuuntelemaan ja vaihtamaan ajatuksia! Luvassa vauhtia, fantasiaa ja yllätyksiä.

Yksittäisistä novelleista saa melko harvoin palautetta, mutta Kirsin kirjanurkassa on lukumaratonin yhteydessä ahmittu Lintukoto, jonka löytää Huomenna tuulet voimistuvat -antologiasta. Kiitos, Kirsi!

Liebster-tunnustus ja lista

Sekä Ahmu Vinttikamarissa -blogista että Kirsi Kirsin Kirjanurkasta antoivat viime vuonna minulle tunnustuksen! Olen ollut saamaton ja tunnustuksen tunnustaminen on jäänyt roikkumaan, mutta toivottavasti en ole vaikuttanut kovin kiittämättömältä. Ohjeet kuuluvat näin:

1. Kiitä antajaa ja linkitä hänen blogiinsa

2. Valitse viisi suosikkiblogiasi jolla on alle 200 lukijaa, ja kerro se heille jättämällä kommentti

3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi

4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen

Kun tämä tunnustus nyt on jäänyt pyörimään kuukausikausiksi mieleni nurkkiin, en oikein kehtaa sitä eteenpäin lähettää. Kiitos kuitenkin Ahmulle ja Kirsille tunnustuksesta!

Listaan tähän sen sijaan neljä asiaa, joita lukija on arvaillut kirjoittajasta (siis tässä tapauksessa minusta) pelkkien tekstien perusteella, ja kerron kuinka hyvin he ovat osuneet oikeaan.

1. "Onkohan Meresmaa suurikin salmiakin ystävä?" - Normandiani 

     (Arvatkaa, mitä mussutan paraikaa!)

2. "Luulin aloittaneeni miehen kirjoittaman kirjan lukemisen." - Pigeonnaire

    (Hahaa! Gotcha!)

3.  "Yhteydet R.A. Salvatoren mustan haltian kissakaveriin ovat kipeän selviä. (Reusta.)" -Antti Oikarinen, Tähtivaeltaja 3/2012

(Sori, mutta Salvatore ei ole tuttu kuin kursorisesti.)

4. "Kirjailijalla täytyy olla lapsia, kun kirjoittaa äitiydestä näin tunnistettavasti." - sähköpostipalaute

(Ei ole, ei tule.)

Lisää oivalluksia ja arvioita

Käynnissä on aivomyrsky.

Sen lisäksi että Kirsin kirjanurkkaan on ilmestynyt kolmas arvostelu Mifongin perinnöstä, olen päässyt taas tekstin tekoon kiinni.

Koska aivot tuntuvat työskentelevän nyt monella eri tasolla, vaikka yritän keskittyä vain yhteen asiaan (hyvin uuvuttavaa, voin sanoa), jossain dialogin ja toiminnan välissä tajusin, että on palautetta ja palautetta.

Aikaisemmin ajattelin, että palaute on aina palaute. Ihan sama missä vaiheessa tekstiä sen saa. Niin ei ole. On aivan eri asia saada palautetta käsikirjoituksesta, joka on keskeneräinen ja muokattavissa kuin kirjasta, joka on painettu ja julkaistu. On aivan eri asia saada palautetta toisilta kirjoittajilta tekstistään kuin tuntemattomilta, kasvottomilta henkilöiltä, jotka ajattelevat itseään ennen kaikkea lukijoina. On eri asia saada palautetta kirjoittajana kuin kirjailijana.

Edellä oleva on vain huomio eroavuudesta, jonka olemassaolosta en tiennyt ennen kuin se oli koettavissa. Aika itsestäänselvältä ja selkeältä se tuntuu nyt, kun sen näkee ja tuntee. Havaittavissa on vuoristoratapelkoa -- sellaista jännityksensekaista kouristusta vatsanpohjassa. Keskeneräisen käsikirjoituksen kanssa en kokenut mitään vastaavaa. Ehkä tämä on verrattavissa esiintymisjännitykseen. Niin voisi olla, se kuulostaa sopivan suuruiselta. Vähän pelottavalta touhulta, mutta kohta on jo pakko kokeilla uudestaan.