31.7.2014

Son siinä!

Niinku täällä Tampereella sanotaan: son siinä!

Mifongin mahti lähti alkuviikosta kustantamoon. Nyt tehdään vielä muutama korjaus taittovedoksen pohjalta, ja sitten se menee painoon. Enää puhutaan muutamasta viikosta, kun elokuukin alkaa huomenna. Huikeaa!

Mahti on poikennut aiemmista osista siinä, että se on ollut "valmiina" (siis kirjoitettuna) jo pari vuotta, kustantamovaihdoksesta johtuen palloillut siellä täällä ja aina palannut huomaani vaatien milloin minkälaista hienosäätöä. Tuntuu, ettei siitä ole päässyt millään eroon -- aina se on kummitellut taustalla. Mutta nyt, nyt oli viimeinen kerta. (Olihan, olihan?) Ainakin voi sanoa, että tätä on hiottu hartaudella, jota ei ole tässä talossa ennen nähty.

Hullu helle ja ylitöiksi venyvät päivätyöt eivät helpottaneet loppurutistusta, mutta keksin oivan keinon millä jouduttaa duunia: riippumatto!

Oikolukua omenapuiden varjossa. (c) J.S. Meresmaa

Kirjailijan sunnuntai. (c) Greta Katz

Siinä kun itselleen lupaili, että "otan tästä vain muutaman luvun nyt, sitten käyn vilvoittelemassa järvessä ja tulen ihan muutaman luvun lukemaan vain, katsos tämähän on oikeastaan rentoutumista..." Kuinkas ollakaan, paksu pino oli kuin olikin luettu sunnuntai-iltaan mennessä.

Helppoon menin.

28.7.2014

Osuuskummaista menoa

Viikonlopun aikana on ilmestynyt muutamia blogiarvioita antologioista, joissa olen ollut osallisena.

Ruumiittomat -aaveantologia pääsi Raijan käsittelyyn Taikakirjaimissa.

Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita on puolestaan luettu Kirjakuussa.

***

Sellaistakin hienoa on päässyt käymään, että Osuuskumman Taru Luojolaa ja Anni Nupposta on haastateltu Radio Classicin aamussa. Juttuhetkeä pääsee kuuntelemaan täältä.

23.7.2014

Huh, hellettä ja hommia

(c) J.S. Meresmaa
Kohta pari viikkoa on kulunut sisätiloissa huhkiessa -- paitsi helteessä, myös päivätöissä ja iltaisin tekstien ääressä. Toiset viettävät lomaa ja nauttivat kukin tavallaan Suomen suvesta. Minun vuoroni ei ole nyt. Mifongin mahdin taittovedosta on vielä jäljellä parisataa liuskaa. Jäljitän typoja, tavutusvirheitä ja taitto-ohjelman temppusia sen lisäksi, että haaviin pitäisi tarttua aivoäpärät kuten "järjen haivenet".

Aivojen lisäksi saapi sulaa jäätelö!

19.7.2014

Höyryrunoutta, #8.

(c) J.S. Meresmaa

Silloin rouva höyrykoneessa 
                     vaarallisen kallistuva 
Tuoksu kuulas kuin lumen huulet, 
pronssin henkäys. 
Ketjuissa kurja kolke. 
Ottaa 
Ei 
Kyllä.

15.7.2014

Vedos ja arvioita

Tuore taittovedos. Sormet syyhyävät!
(c) J.S. Meresmaa

Tällaista ihanaa odotti keittiön pöydällä, kun palasin Jyväskylästä kotiin. Mahdin taittovedos! Jälleen askel lähempänä julkaisua. Edes ajatus siitä, että joutuu käymään kässärin jälleen uusiksi täikamman tiheydellä, ei uuvuta niin pahasti kuin pelkäsin. Ehkä olen jopa salaa innoissani.

Paitsi Finnconin hellimä, olen myös arvioiden autuuttama: Ritarin ansiosta on viikonlopun aikana ilmestynyt kaksi arviota, Retalta Todella vaiheessa -blogissa ja Mikolta Kirjavinkeissä. Kiitos! Sarjan toisen osan arvioita ilmestyy yleensä vähemmän kuin ensimmäisen, joten olen jokaikisestä huippukiitollinen.

14.7.2014

Finncon 2014, sunnuntai

Kaoottinen lauantai vaihtui sunnuntain seesteisyydeksi. Aloitin päivän kulkemalla yliopiston kampuksen läpi Liikuntarakennukselle ja tutustumalla ympäröivään miljööseen. Se paljastuikin niin kiehtovaksi, että myöhästyin Shimo Suntilan ja Tuomas Salorannan mittelöstä viimeisen roskakirjailijan tittelistä, mutta onneksi conzinessä tapahtuma kuvattiin varsin elävästi, joten pääsin tunnelmaan kiinni edes jälkijättöisesti.


Opettavaiset kyltit kampusalueella. Höyryä löytyy vaikka mistä, kun
vain osaa katsoa... (c) J.S. Meresmaa


Vanhaa yliopiston rakennuskantaa. Metalliset, melko
iäkkään näköiset tikkaat kutkuttivat mielikuvitusta.
(c) J.S. Meresmaa

"Roskakirjailijat kellistivät toinen toisensa." Kuumaa tekstiä,
voiko tässä muuta sanoa. (c) J.S. Meresmaa

Ensimmäinen seuraamani ohjelma oli Vaniljavanukasta ja vaihtoehtoja, jossa käsiteltiin monimuotoisuutta spefikirjallisuudessa -- etenkin kotimaisessa, mutta myös ulkomaisessa. Aihe oli valtavan laaja vajaan tunnin keskusteluun, mutta herätti selvästi mielenkiintoa, sillä yleisökin osallistui vilkkaasti keskusteluun. Sukupuolesta edettiin melko nopeasti seksuaaliseen suuntautumiseen ja siitä puolestaan etniseen taustaan. 

Keskustelemassa olivat kirjailijat Magdalena Hai (jonka superkuu oli muuttanut ärtsyksi ihmissudeksi!), Saara Henriksson ja Hanna Matilainen sekä fandom-aktiivi Pasi Karppanen (joka muuten palkittiin ansaitusti elämäntyöstä tieteiskirjallisuuden parissa Kosmoskynä-tunnustuspalkinnolla edellisenä päivänä).

Esille nostettiin muun muassa se, kuinka tärkeää lopulta on alleviivata esimerkiksi henkilöhahmon etnistä taustaa, jos se ei kirjassa kerrottavan tarinan kannalta ole ensiarvoisen tärkeää. Fantasiakirjallisuudessa etniset eroavuudet harvoin voidaan lukea yksi yhteen reaalimaailman asetelmiin nähden. Mietittiin myös sitä, katoaako fiktiossa esiintyvän monimuotoisuuden painoarvo vai ei, jos valkoinen-cis-hetero kuitenkin lukee henkilöhahmot itsensä kaltaisina, eikä tule kiinnittäneeksi huomiota erilaisuuteen.

Keskustelussa kävi ilmi myös, että kirjoista tehdyissä filmatisoinneissa saatetaan röyhkeästi muuttaa henkilöhahmojen etnistä taustaa, tai vaikkapa sukupuolta, jos se katsotaan jostain syystä aiheelliseksi. Ihonvärin suhteen näin meneteltiin esimerkiksi Ursula K. Le Guinin Maameren tarinoista 2004 tehdyssä tv-minisarjassa (mikä ei todellakaan saanut kirjailijan hyväksyntää).

Yhtä mieltä tunnuttiin olevan siitä, että Suomessa tilanne on varsin erilainen kuin esimerkiksi Yhdysvalloissa, jossa monesti valtaväestön ja vähemmistöjen välit ovat tulenarempia ja niiden käsittely fiktiossa herättää kiihkeitä tunteita. Suomessa elämme yhä melkoisessa monokulttuurissa, mutta siitä huolimatta kirjoissa esiintyy monimuotoisuutta lähestulkoon kaikissa muodoissaan. Sen olemassaolo saattaa kuitenkin jäädä osittain piiloon sen vuoksi, että sitä ei problematisoida. Jos henkilöhahmo on sininen ihonväriltään tai vaikkapa lesbo, seikka on vain osa hahmon identiteettiä, eikä tarkoitettu vain kiintiöksi, poliittiseksi kannanotoksi tai julistukseksi.

Suomalainen monokulttuuri on toki muutoksen tilassa ja se tarkoittaa, että monimuotoisuus kirjallisuudessa tulee varmasti säilymään ja siitä käytävä keskustelu jatkuu.

***

Vaihtoehto-paneelista siirryin suoraan päivän ainoaan omaan esiintymiseeni, englanninkieliseen Fantasy Romance -paneeliin. Iih, Scott Lynch! Paneelin herättämiä ajatuksia ja mietteitä kirjoittanen myöhemmin paremmalla ajalla, kun olen toipunut tapahtuman jäljiltä ja kykenen jäsentämään käytyä keskustelua edes jollain tavalla järkevästi. Kun on itse lavalla, tilanne on kovin erilainen kuin yleisöstä aihetta kuunnellessa. 

Ohjelma jatkui heti perään How Women Are Treated in Publishing -paneelilla, jossa keskustelemassa olivat kunniavieras Elizabeth Bear, perulainen Tanja Tynjälä, Cheryl Morgan Briteistä sekä kotimaiset tähtikirjailijamme Salla Simukka ja Johanna Sinisalo. 

Tässä jälleen aihe, joka ansaitsee oman postauksensa, joten totean vain muutaman asian lyhyesti: oli ihan supermielenkiintoista kuulla niin monen eri kielialueen tilanteesta (englanti, espanja, suomi) sekä eroista, joita on Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kustannusmaailmassa. Ilmeisesti on niin, että monet brittiläiset naiskirjailijat julkaisevat yhdysvaltalaisista kustantamoista, koska naiskirjailijan on vaikeampi saada teoksiaan läpi brittikustantamoissa.

Tynjälä toi esiin sen, että espanjankielisellä kielialueella monet kirjoittavat naiset eivät koe tieteiskirjallisuuden olevan sopivaa naisille, joten he suuntautuvat mieluummin esimerkiksi runoihin. Monet isot kustantamot eivät julkaise scifiä ollenkaan (fantasiaa ehkä hieman), ja joskus ainoa reitti saada scifiä julkaistuksi on "naamioida" se YA-kirjallisuudeksi. Lisäksi maaginen realismi -- joka mielletään yleiseen kaunokirjallisuuteen kuuluvaksi -- on jotain, jonka leimaa vastaan joudutaan taistelemaan sen sijaan, että se koettaisiin reitiksi saada laajempi yleisö kiinnostumaan spefistä. (Tämä nopea heitto todellakin herätti kiinnostuksen laajempaan keskusteluun aiheesta!)


Women in publishing -paneeli. Elizabeth Bear, Tanja Tynjälä,
Cheryl Morgan, Salla Simukka, Johanna Sinisalo.
(c) J.S. Meresmaa

Nopean lounastauon jälkeen tein muutamia ostoksia ja sain vähän sattumankaupalla Antti Salmisen signeerauksen Lomonosovin moottoriin. Todella hienoa, että Poesia oli mukana Finnconissa. Olen kokenut aina spefin jossakin määrin runouden hengenheimolaiseksi. Vaikka eroja toki löytyy, kumpikin elää omassa marginaalissaan vahvana, vireänä ja uudistuvana -- tekijöidensä rakastamana. (En tiedä, onko tunne molemminpuolinen.)


Pysyin kerrankin kohtuudessa kirjahankinnoissani. (c) J.S. Meresmaa

Se on pora! -käännöspaneelissa keskusteltiin kääntäjän työstä ja kirjojen suomentamisesta. Englannista suomeksi käännettävien kirjojen prosentuaalisesti suuri määrä (yli 60 %) aiheuttaa jonkin verran vääristyneitä käsityksiä esimerkiksi siitä, mitä maailmankirjallisuus on ja mitä kirjallisuudenkentällä laajemmin katsottuna tapahtuu. (Vertailun vuoksi: toiseksi suurin prosentti käännöskirjoista on ruotsista suomeksi -- ja se on noin 8 %.)

Kävi ilmi, että monen polku suomentajaksi on kulkenut aktiivisen harrastustoiminnan kautta -- niin runouden kuin spefin puolella. Ilmaiseksi tehdyt käännöstyöt pienlehtiin ovat olleet monelle aloittelevalle kääntäjälle tärkeä näyttö siitä, minkälaiseen käännösjälkeen kykenee. Jos mielii kustantamoille palkallisiin hommiin, on hyvä olla jotain mitä liittää ansioluetteloon.

Oli myös kiehtovaa kuulla, millä tavoin kääntäjä hakee oikeaa sävyä ja tyyliä käännökseen.


Se on pora! -käännöspaneeli. Sali tupaten täynnä! Vasemmalta
oikealle: Teemu Manninen, J. Pekka Mäkelä, Johanna Vainikainen-
Uusitalo ja Sarianna Silvonen. (c) J.S. Meresmaa

Sunnuntain viimeinen ohjelma oli päätösjuhla, jossa jaettiin kiitoksia tukijoille, vänkäreille, järjestäjille, kunniavieraille ja yleisölle. Tapahtuma olikin erittäin hyvin järjestetty, minkä huomasi muun muassa siitä, että mitään erityistä ei huomannut. Kaikki sujui kuin voideltuna, mistä suuri kiitos satapäiselle vänkärilaumalle! Myös ohjelma oli hyvin monipuolinen ja mielenkiintoinen. Sen suhteen kävi niin kuin aiemminkin: en lopulta ehtinyt seuraamaan kuin pientä osaa siitä, mitä piti. Vaan eipä moinen edes haitannut, siitä pitivät huolen monet ihanat tutut, niin vanhat kuin uudet.

Erityiskiitokset teille, jotka tulitte nykimään hihasta ja kertomaan tuntojanne Keskilinnan ritareista tai Mifongeista. Olette rohkeita ja ihania!

12.7.2014

Finncon 2014, lauantai

Kuten ounastelin, lauantai oli kaaospäivä. Kaksi esiintymistä (tai oikeastaan kolme, jos naamiaiset lasketaan mukaan), yksi päivystysvuoro Osuuskumman myyntipöydän ääressä ja kolme seurattavaksi merkittyä ohjelmaa (joista näin yhden). Ensimmäisenä päivänä tapahtumapaikat ovat vielä vieraita, joten navigointiin menee oma aikansa ja energiansa. Johonkin väliin täytyy muistaa ujuttaa ruokailu, ja vessassa täytyy muistaa käydä ennen esiintymistä (onnistuin siinä tasan kerran).

Päivästä jäi kuitenkin kokonaisuudessaan järjettömän hyvä fiilis. Tunnit hujahtivat ohitse hetkessä ja omat esiintymiset kulkivat sutjakkaasti. Ehkä makeimpia asioita olivat Osuuskumman kirjailijalle, Jussi Katajalalle, napsahtanut Atorox-voitto novellilla Mare Nostrum sekä se seikka, että kymmenestä finalistista yhdeksän [edit:] kahdeksan oli osuuskummajaisia, ja että minun ja Markus Harjun toimittamasta Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita -antologiasta kymmenen parhaan novellin joukossa oli kolme (Anne Leinosen Falachustin talossa, Magdalena Hain Siivekäs mies Isaac, Tero Niemen Lorelein laulu). Kirsikkana kakun päällä oli, että naamiaisiin osallistunut S/S Steampink -ryhmämme sai palkinnon parhaasta esityksestä!



Osuuskumma ylpeänä esittää: S/S Steampink crew. Pink is punk!

***

Suunnittelua hotellilla. Niin paljon, niin hyvää. Syödä ehtii
myöhemminkin, ei tässä mitään ruokataukoja tarvita.
(c) J.S. Meresmaa

Olisivatkohan nämä ne cinemaattiset portaat Pasi Ilmari Jääskeläisen
romaanista Harjukaupungin salakäytävät? (c) J.S. Meresmaa

Kyltin mukaan Jyväskylän vanhin rakennus, ilmeisesti 1700-luvulta. Löytyi
reitin varrelta Conin tapahtumapaikalle mentäessä. (c) J.S. Meresmaa

Määränpää häämöttää. (c) J.S. Meresmaa


Hienoja pilviä. Päivä oli KUUMA, mutta onneksi sisätiloissa
ilmastointi pelasi varsin siedettävästi. (c) J.S. Meresmaa

Osuuskumman pöytä pursuilee kotimaista laatuspefiä.
(c) J.S. Meresmaa

Alvar Aallon museon kahvilan sisäpiha tarjosi hetken
hengähdystauon ja ihan helkkarin herkullisen raparperi-
juustokakun kahvin kylkiäisinä. (c) J.S. Meresmaa

Illemmalla Kirjailijatalolla juhlistettiin Helena Wariksen
uusinta romaania, Vuorta. Tarjolla oli varta varten
tilaisuuteen pantua Ragnarök-olutta!
(c) J.S. Meresmaa

Kirjailija itse, ehtoisa emäntä. (c) J.S. Meresmaa

Huomenna meno epäilemättä vain yltyy!

11.7.2014

Finncon 2014, perjantai

Aamu alkoi verrattain aikaisin ja verrattain puolihätäisellä pakkaamisella (vaikka mielestäni olin edellisiltana katsonut kamat läpi), minkä ansiosta unohdin muun muassa hammasharjan kotiin. Noh, kaupastahan niitä saa.

Junamatka sujui kivuttomasti matkustajamäärästä huolimatta, kiitos ilmastoinnin ja päässä pyörivien raapaleideoiden. Jokin portti on nyt auennut, kun raapaleet löytyvät ja saavat muotonsa helpommin kuin koskaan ennen. Tuntuu melkein kuin joka päivä kävisi keskustelun tai kuulisi jotain, jossa on potentiaalia raapaleeksi. Varovaisesti toivon, että tämä on merkki luovuuden heräämisestä.

Jyväskylä avasi sylinsä kuumana ja paahteisena. Kiertelin kaupoissa, kirjauduin hotelliin ja kävin tsekkaamassa kuuluisan lyseon. Lopuksi tapasin kustannustoimittajani ja menimme myöhäiselle lounaalle.

Turistina Jyväskylässä. Lyseo. (c) J.S. Meresmaa

Kirjailijatalon On writing -ohjelman alusta myöhästyin hieman, sillä keskustan läpi taapertamiseen kului yllättävän pitkä aika. Tupa oli ihan täynnä! Istumapaikoista ei ollut enää toivoakaan, mutta onnistuin sentään ujuttautumaan kohtaan, josta kuuli esiintyjien puheen. Miten kirjailijat ovatkin niin sympaattisia? Keskustelu oli mielenkiintoista, mutta en kyennyt seuraamaan sitä ihan kokonaan -- osittain oli kyse siitä, etten jaksanut seistä yhdessä kohtaa niin pitkään, osittain siitä, että paljon puhuttiin asioita, jotka tuntuivat itselle jo kovin tutuilta (kuten editointivinkit).

On writing. Vasemmalta oikealle: Hannu Rajaniemi
(kuvasta pois rajautunut), Scott Lynch, Elizabeth Bear ja
Cheryl Morgan. (c) J.S. Meresmaa 

Työskentelytavoista puhuttaessa höristelin korviani, sillä on aina kiinnostavaa kuulla millä tavalla kukin kirjailija työtään tekee ja miten hahmottaa keskeneräisen käsikirjoituksensa. Elizabeth Bear kertoi ystävästään, joka on hyvin visuaalinen ja näkee tarinat, joita kirjoittaa, ensin ikään kuin elokuvina silmiensä edessä. Bear itse on hyvin erilainen: hänelle oma teksti on kuin savea, kolmiulotteista käsinkosketeltavaa ainetta. Tarinassa on painopisteitä, ja joskus jotain on kesken kirjoitusprosessin muutettava käsikirjoituksen alussa, koska muuten loppu ei ole tarpeeksi tukeva kannattaakseen sitä.

Hannu Rajaniemi huomautti tähän väliin aivojen plastisuudesta, eli muovautumiskyvystä. Aivot kykenevät tulkitsemaan aistinvaraisia asioita varsin villeiltäkin kuulostavilla tavoilla. Hän kertoi esimerkin sokeasta miehestä, joka kykeni näkemään otsalle asetetun kameran avulla: kamerasta lähti ilmeisesti piuhat, jotka antoivat sähköimpulsseja miehen kieleen, ja kielen kautta informaatio välittyi aivoille kuvana. On siis hyvin mahdollista, että kirjailija voi nähdä aineettoman käsikirjoituksensa aineellisena.


Illan keskustelijat. Hannu Rajaniemi selittää plastisuudesta.
(c) J.S. Meresmaa

Mainittiin myös kuuleminen -- miten jotkut kirjailijat "kuulevat" käsikirjoitustensa lauseita päässään. Itse taidan olla sekoitus kuulijaa ja näkijää. Näen käsikirjoituksen kohtauksia sieluni silmin, mutta henkilöhahmot useimmiten puhuvat minulle, eli kuulen heidät. On myös lauseita, jotka alkavat soimaan mielessä. Kiehtovaa, yhtä kaikki.

Rajaniemeltä poimin myös yhden kirjasuosituksen: Francine Prose, Reading Like A Writer. Paneelin vetäjä Cheryl Morgan nyökytteli kovasti kirjalle, joten eiköhän tämä pidä lisätä lukulistaan.

Kun tilaisuus päättyi, toinen alkoi. Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat juhlistivat kolmikymmenvuotista taipalettaan julkaisemalla kirjoittamisoppaan Kummallisen kirjoittajat -- opas fiktiivisen maailman luomiseen. Hieno kirja! Tuntuipa mukavalta saada tekijänkappaleet kouraan. Vaikka tuntuu, että kovin on hiljaiseloa vietetty kirjoitusrintamalla, satoa kummasti korjataan silti. Niin ovat eritahtiset tunteet ja teot.

Camalaa Conitusta

Finncon! Voinko muuta sanoa. Kesän odotetuin tapahtuma, ainakin minulle. Nelipäiväinen miniloma työkiireistä: ystäviä, tuttavia, kollegoita, ihmisiä, ohjelmaa, kirjoja, kirjallisuutta, pukuja, asiaa ja asiattomuuksia, sekä tietenkin nauruanauruanaurua.



Ohjelmassa olen seuraavasti:

Lauantai

10:30 - 12:00     Tarina, joka ei mahtunut yhteen kirjaan 

Magdalena Hai, Anu Holopainen, Eija Lappalainen, J.S. Meresmaa, Helena Waris 
Mitä tapahtuu, kun tarina kaareutuukin kirjasarjaksi? Kotimaisten sf/f-kirjasarjojen luojat kertovat. Magdalena Hai on tehnyt uraauurtavaa Gigi ja Henry -steampunk-sarjaa. Anu Holopainen pitkän linjan fantasiakirjailija, jonka Syysmaa-sarjaan kuuluu kuusi teosta. J.S. Meresmaalta on tullut sekä Mifonki-sarjaa että Ritarin ansio -e-kirjamuotoista, homoeroottista ritariromantiikkaa. Eija Lappalainen on kirjoittanut yhdessä Anne Leinosen kanssa dystooppisen scifisarjan Routasisarukset. Helena Wariksen Uniin piirretty polku -teoksesta alkavasta fantasiatrilogiasta kaksi teosta päätyi Kuvastaja-palkintovoittajaksi. (90 min ohjelma)
 
13:00 - 14:00    Tulevaisuuden kirja
Kanerva Eskola, Kimmo Lehtonen, J.S. Meresmaa, Markku Soikkeli, Kimmo Kallio 
Mitä 'kirja' tarkoittaa vuonna 2020? Millaista kustantajaa ja kirjakauppaa tulevaisuudessa tarvitaan? Myykö kirjailija tekstiään luku tai novelli kerrallaan? Kirjan muodonmuutoksista ovat spekuloimassa kustantaja Kimmo Kallio, kustannustoimittaja Kanerva Eskola, kirjailija J.S. Meresmaa ja tuottaja Kimmo Lehtonen. Paneelia vetää kriitikko Markku Soikkeli.


Sunnuntai

12:00 - 13:00   Fantasy Romance 

Scott Lynch, J.S. Meresmaa, Marianna Leikomaa, Merja Polvinen 
Today's fantasy seems to be all about grittiness and "realism" (whatever that may mean). Is there still a place for "wish fullfilment fantasy" today? And what about romantic romance in novels, even to the point of wish fullfilment? Our panel of authors and scholars discusses recent and not so recent fantasy as well as their own works.

***

Kohti Jyväskylää, siis!

Finncon kajastaa horisontissa... (c) J.S. Meresmaa

8.7.2014

Höyryrunoutta, #7.

(c) J.S. Meresmaa

Kun katoaa mies 
Kun muistojen kasvot 
Sanat jotka 
               lonksuva mieli sammunut

Pojan kuparinen avain, 
kätensä suudelma 
Kunnes uusi laajuus edessä 
                        kasvot kohti

6.7.2014

Niitä päiviä kun

Eilen tapahtui kummia.

Liekö syynä erityisen pitkät unet, leppoisa ja kiireetön aamu vai kaunis ilma, mutta iltapäivällä alkoi aivoissa rytistä. Kirjoitin kaikkiaan neljä raapaletta. Tuntui hienolta. Sanat soivat päässä, helkkyivät aivan. Kaikkialla minne katsoin, näin tarinoita.

Se oli hienoa.

Kirpparilöytö tämäkin. Opas vuodelta 1934.
(c) J.S. Meresmaa

Lueskelin tässä eräänä iltana kirpputorilta hankkimaani kirjoitusopasta Immediate Fiction, kirjoittanut Jerry Cleaver. Vaikka en varsinaisesti kärsi tahattomasta kirjoittamattomuudesta, olen kuitenkin ollut tietyllä tapaa lomalla kirjoittamisesta (lukuun ottamatta nyt näitä raapaleita ja höyryrunoja, joista jälkimmäiset eivät ole varsinaisesti kirjoittamista vaan pikemminkin luomista). Ja tämän itse aiheutetun kirjoittamattomuuden myötä takaraivoon hiipii tietenkin kaikenlaisia epäilyksiä. Entä jos. Mitä jos en. Osaankohan enää. Tuleeko tästä mitään. Hiljaisia kuiskauksia, eivät mitenkään hälyttäviä, mutta olemassa silti.

Kirjoitusoppaan huomioista sai lohtua, vaikka luulisi jo, että ovat ihan tuttua kauraa.

1) Ennen kuin voi kirjoittaa hyvin, kirjoittaa huonosti.
2) Virheet poikivat uusia oivalluksia.
3) Jokaiseen ongelmaan on olemassa yksinkertainen ratkaisu.
4) Kaikki tunteet ja tuntemukset ovat hyväksyttyjä, eivätkä ne kerro mitään kirjoittajan kyvyistä tai osaamisen tasosta -- ne ovat osa prosessia.


2.7.2014

Välisoitto

Oi, kuulkaa! Nyt on Elisa Kirjassa kauhian mukava kesäale Aseenkantajan kunniasta! Siitä on hyvä aloittaa Keskilinnan ritarit-trilogia, jos ei vielä ole niin tehnyt. Ritariromantiikkaa ja jännitystä, mikäs sen parempi lisäys kesälukemistoon.

Niin vain kirjallisuus on halvempaa kuin kahvi, jonka voimalla se on tuotettu.




Heinäkuu on hujahtanut kalenterisivulle kuin huomaamatta. Mifongin mahti on pian menossa taittoon, ja seuraavaksi odottelen sen osalta taittovedoksia saapuvaksi. Siinä onkin sitten yhden viikonlopun työmaa edessä. On ollut huippuhelmeä kuulla, että kolmatta osaa odotetaan kovasti!

En ole varmaan täällä blogissa maininnut eräästä iloisesta asiasta: työnantajan kanssa on nyt sovittu palkattomista vapaista sekä syksylle että kevättalvelle, mikä tarkoittaa sitä, että kirjoitusaikataulut pysyvät kohdillaan. Täyspäi(väi)nen kirjailijaelämä, täältä tullaan jälleen! Paljon tekemistä onkin tiedossa: Mifonki-sarjan jatko, Keskilinnan ritarien grande finale, muutama novelli, eräs toinen romaanikäsis ja yhden novellikokoelman toimittaminen...

Tuntuu ihanalta ja niin odotuksen arvoiselta se, että saa taas keskittyä kirjoittamiseen. En minä tämän päivätyön ohessa oikein pysty, kaikki energia tuntuu imeytyvän sinne. Tällä viikolla on ollut taas ylitöitä, ja kyllä niitä työasioita sitten omalla ajallaankin miettii. Ei niistä ole irrallinen.

Vähän jo salaa laskeskelen, kuinka monta työaamua on jäljellä... ja enemmän salaa tuumailen, että tulisipa syyskuu pian. (Hyi minua, eihän tässä kunnon kesääkään ole vielä tullut!)

Suuret halausten siivittämät kiitokset niin apurahoittajille että työnantajallekin!

1.7.2014

Höyryrunoutta, #6

(c) J.S. Meresmaa

Kullanruskea strutsiratsastaja. 
         Peilikuva paljastaa metallin. 
Heitä liihotteleva kampiakseli, 
                               heitä uskallus!

Höyrykoneessa naksuva krakeninharmaa hameväki 
                                                                     katoaa.