Höyryrunoutta, #9

Höyryrunoutta, #8.

(c) J.S. Meresmaa

Silloin rouva höyrykoneessa 

                     vaarallisen kallistuva 

Tuoksu kuulas kuin lumen huulet, 

pronssin henkäys. 

Ketjuissa kurja kolke. 

Ottaa 

Ei 

Kyllä.

Höyryrunoutta, #7.

(c) J.S. Meresmaa

Kun katoaa mies 

Kun muistojen kasvot 

Sanat jotka 

               lonksuva mieli sammunut

Pojan kuparinen avain, 

kätensä suudelma 

Kunnes uusi laajuus edessä 

                        kasvot kohti

Höyryrunoutta, #6

(c) J.S. Meresmaa

Kullanruskea strutsiratsastaja. 

         Peilikuva paljastaa metallin. 

Heitä liihotteleva kampiakseli, 

                               heitä uskallus!

Höyrykoneessa naksuva krakeninharmaa hameväki 

                                                                     katoaa.

Höyryrunoutta, #5

(c) J.S. Meresmaa

Aivan. 

Kurja olla se vääntävä ruuvi, 

                voimalla yli kävelevä 

 

                  Alla samettinen hyväily.

Höyryrunoutta, #4

(c) J.S. Meresmaa

Huudon mitta on sinun. 

Mekaaninen taivas,
           kilkattavat koneet. 

Haju,
   pihinä. 

Noki peittää korsetin. 

               Me emme toivu.

Höyryrunoutta, #3.

(c) J.S. Meresmaa

Olisiko kellopelien kipu
                           ruosteenpunainen, 

häivähdys kuin mielipuolinen pilvi, 

paljetein ponnahtava askel, 

             siveellinen metallin tuoksu 

Ajattele kuin 

                mukulakivillä tanssiva kuolinpaita, 

                sahaava toivo 

Vaikene 

            ja ota muisto,  

ajansyömä peilikuva.

Höyryrunoutta, #2

(c) J.S. Meresmaa

Kyllä! 

 

Uskalla olla kaltaisemme
puutteen keksijänero,
yöhön liihotteleva rasvainen hyönteinen 

liitin,
mutteri
ja
ruuvi.

Kyllä! 

Kohdata kallistuva aalto,
                      piiput.

Pois
      puhallus,
            vääntö.