Höyryrunoutta, #4

(c) J.S. Meresmaa

Huudon mitta on sinun. 

Mekaaninen taivas,
           kilkattavat koneet. 

Haju,
   pihinä. 

Noki peittää korsetin. 

               Me emme toivu.

Höyryrunoutta, #1.

(c) J.S. Meresmaa

Kesän viettelyksessä ja päivätöiden puristuksessa etsiskelen keinoja kanavoida tulvahduksia, joiden vallassa tekee mieli luoda kaikkea ihanaa, kummallista ja virkistävää ja vallatonta, mutta väsymys iskee aina pahimmalla hetkellä ja aika tuntuu karkaavan. On löydettävä matalan veden syöttejä, joilla houkutella piileskelevä luovuuden pirulainen esiin. Runo-ohjelmaa steampunk-bileisiin rakennellessani havaitsin, että irtonaiset sanat asettuivat kuin itsestään ajatuksiksi, tunnelmiksi ja tarinoiksi -- väsyneenäkin. Siispä aloin leikitellä steampunk-runojen rakentamisella, vaikka en tiedä runoudesta tuon taivaallista. (Onko muuten olemassa jotakin Runous for Dummies -opusta, joka ei olisi teoreettinen tai vain runouden kaanonia esittelevä, vaan enemmän kannustava, leikkisä tee-se-itse/ymmärrä-ainakin-nämä -henkinen teos?)

Kuvan runo tekstinä:

Viiksekäs neiti, 

aina petollinen. 

Taskunauriiden absinttinen haju
                           vihreä muisto.

Ylitä kalpeus. 

Kaiken paljastava leikki. 

Kapina 

           kunnes 

                    metallin tuntu,
                    katoava tahto. 

Punainen lumi kiiltää.

Kuparinen sudenkarva.

Jään kylmyys

                           kaukaisin häive.

***

Minulle muodostui hyvin selkeä kuva hetkestä, paikasta ja tunnelmasta, kun loin tätä. Sormia alkoi syyhyttää taustakertomus ja tapahtumat, jotka johtivat runon hetkeen. Olisi kiehtova tietää, miten se aukenee muille!

Höyryhepo ja pahuuden katoava uni

Iltapuhteina on viime päivinä ollut runollisen ohjelmanumeron valmistelua tuleviin steampunkbileisiin.

Niin paljon sanoja ja mahdollisuuksia!
(c) J.S. Meresmaa

Runoja suorastaan satelee silmien eteen. Synkempiä ja...
(c) J.S. Meresmaa

...vähemmän synkkiä!
(c) J.S. Meresmaa

Tulosta, leikkaa ja leiki!

Ihanaa luomista väsyneelle mielelle.