 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Kesän viettelyksessä ja päivätöiden puristuksessa etsiskelen keinoja kanavoida tulvahduksia, joiden vallassa tekee mieli luoda kaikkea ihanaa, kummallista ja virkistävää ja vallatonta, mutta väsymys iskee aina pahimmalla hetkellä ja aika tuntuu karkaavan. On löydettävä matalan veden syöttejä, joilla houkutella piileskelevä luovuuden pirulainen esiin. Runo-ohjelmaa steampunk-bileisiin rakennellessani havaitsin, että irtonaiset sanat asettuivat kuin itsestään ajatuksiksi, tunnelmiksi ja tarinoiksi -- väsyneenäkin. Siispä aloin leikitellä steampunk-runojen rakentamisella, vaikka en tiedä runoudesta tuon taivaallista. (Onko muuten olemassa jotakin Runous for Dummies -opusta, joka ei olisi teoreettinen tai vain runouden kaanonia esittelevä, vaan enemmän kannustava, leikkisä tee-se-itse/ymmärrä-ainakin-nämä -henkinen teos?)
Kuvan runo tekstinä:
Viiksekäs neiti,
aina petollinen.
Taskunauriiden absinttinen haju
vihreä muisto.
Ylitä kalpeus.
Kaiken paljastava leikki.
Kapina
kunnes
metallin tuntu,
katoava tahto.
Punainen lumi kiiltää.
Kuparinen sudenkarva.
Jään kylmyyskaukaisin häive.
***
Minulle muodostui hyvin selkeä kuva hetkestä, paikasta ja tunnelmasta, kun loin tätä. Sormia alkoi syyhyttää taustakertomus ja tapahtumat, jotka johtivat runon hetkeen. Olisi kiehtova tietää, miten se aukenee muille!
