23.6.2015

Pukkeja ja Usvaa

Tiedättekö ne ikihehkuttavat ihku-blogit, joissa aina kaikki on superia ja mahtavaa ja aurinko paistaa joka kuvassa?

Blogini on muuttumassa sellaiseksi.

Kaikenlaista ihanaa vain tapahtuu.

***

Eilen postilaatikosta kolahti jotakin, joka on miltei yhtä ihanaa kuin vastapainettu kirja -- nimittäin taittovedos.

(c) J.S. Meresmaa

Ja tänään, tänään julkaistiin Usva International 2015Ihanaa! Lehdessä on mukana lisäkseni kuusi suomalaista spefikirjailijaa: Magdalena Hai, Maija Haavisto, Saara Henriksson, Janos Honkonen, Jussi Katajala ja Anne Leinonen. Viimeiseksi mainitulle kuuluu iso kiitos upeasti tehdystä työstä ja mahdollisuudesta osallistua julkaisuun!

Novellin Laulaisin surusi mereen, eli Tears for the Sea, on englanniksi kääntänyt ihana Greta Katz.

Zine on ilmaiseksi ladattavissa. Pdf avautuu suoraan klikkaamalla joko tästä tai kuvatekstistä.

Usva International 2015

Vaan tiedättekö mitä? Jotain muutakin ihanaa tapahtui!

Sain pukkilämpimäisen suoraan käpälään!

(c) V. Rintala
Christine Thorelin suomentama, Saara Henrikssonin ja Markku Soikkelin toimittama novellikokoelma Surupukki esittelee kuusi ruotsalaista tarinankertojaa. Ei muuta kuin tutustumaan ruotsalaisen nykyspefin tarjontaan! Tiedän, mitä lukemista nappaan matkalle Archipelaconiin...

Rellestäkää ihanien kirjojen parissa, ihanat!

21.6.2015

Savuhuntuja

Pieni pulahdus arkeen häämöttää edessä ennen kuin Archipelaconiin käy kirjailijan tie.

Juhannus oli maaginen. Vesikuurot eivät edes haitanneet, sillä jotenkin oli satamatta aina silloin, kun siihen oli tarve (kuten grillaamisen hetkenä tai juhannuskokon äärellä tai retkellä Pirunvuorelle). Tulipa juostua nakuna kaatosateessa ja tunnelmoitua lukemisen parissa vintillä!

Savusaunan tuoksu on yhä iholla ja hiuksissa, metsän samoin. Ei ole kauniimpaa valoa kuin keskikesän illan tyynellä järvellä. Käkeä en kuullut tällä kertaa, mutta uskollisen reittilentäjän, kurpan, pehmeä pörinä toi hymyn huulille. Ja korpit, iki-ihanat korpit.

Juhannusyöksi nousi sakea sumu, joka yhtyi kokkojen savuhuntuihin. Koko maailma muuttui maidonharmaaksi.

Kesäyön usva, oudon lämmin. (c) J.S. Meresmaa


Uutta luettavaa on muuten ilmestynyt: Osuuskumman ilmainen lukemistolehti Ursula paljastaa viehkeän sisältönsä keskikesän kunniaksi. Onpa siellä taas erään Sarantin tarinakin.

18.6.2015

Ensi kerralla, ensisuudelma

Jos suomen kielen kanssa aloittaa rakkaussuhteen, se ei ikinä lakkaa antamasta. Yllätyksiä, syvyyksiä, sivumerkityksiä. Sama varmaan jokaisen kielen kanssa.

Tänään olen hämmästellyt sanaa ensi.

Miten se voi tarkoittaa sekä ensimmäistä kertaa tapahtunutta että seuraavaa kertaa? Ensilumi satoi viime vuoden marraskuussa, ja lumille päästäneen ensi talvena seuraavan kerran. Ensisuudelma saattaa jäädä ensi kertaan, ensikerrasta puhumattakaan.

Hur hur.

Taianomaista keskikesän juhlaa!

(c) J.S. Meresmaa

16.6.2015

Ah, venanmaa kutsuu!

Archipelacon on täällä!




Kesken kesäkuun kiireiden käväisen kälättämässä kauniisti ja koketeeraamassa kirjallisesti Pohjoismaisessa scifi- ja fantasiatapahtumassa Maarianhaminassa. Kunniavieraina ovat muun muassa George R. R. Martin, Johanna Sinisalo ja Karin Tidbeck. Oijoi, miten oivaa on luvassa!

Intensiivisen viikonlopun ohjelma on juuri julkistettu, siksi tässä hihkuilen. Pääsen puhumaan blogeista kirjailijanäkökulmasta ja sitten lempiaiheestani, eli lemmestä spefitarinoissa. Tästä linkistä pääsee näkemään tarkemmat ohjelmakuvaukset ja ajankohdat osaltani.

Lisäksi päivystän Osuuskumman kirjapöydän takana ja luen muutamia raapaleita lauantaina 13-14 ohjelmassa "Reading: Osuuskumma Drabbles & Annmari Dannebey & Maria Turtschaninoff".

14.6.2015

Hyvien uutisten pyörre

Perkele.

Viime viikolla tuntui siltä, että olen tarinoista tauolla. Liian paljon kaikkea muuta, ylitöitä, osuuskuntahommia, whatnot. Lällällää, sanoi piilotajunta ja mennä rätkäytti eteeni niin kutkuttavan keitoksen, että eilisen päivän tein taustoitusta ja makustelin vaihtoehtoja ja tänään sitten kirjoitin melko yksityiskohtaisen synopsiksen.

Tämän tarinan alkuvaiheet muistuttavat jossain määrin Hyvä emo -novellin alkuvaiheita, joten on mielenkiintoista nähdä, sujuuko prosessin loppuosakin samassa hengessä. Vähän pelottaa moinen shamanistinen matka, sen verran kaikkivoipainen oli kokemus.

(Kannattaa muuten tutustua tuohon Käärmeenliekit-antologiaan. Olen nyt noin puolivälissä ja uskon, että jokaiselle löytyy tästä antologiasta sydäntä liekauttava tarina. Vähintään yksi. Omalle kohdalle on osunut jo useampi.)


Suopursujen hehkussa himmenevät Käärmeenliekitkin.
(c) J.S. Meresmaa
Kuluneella viikolla (onpas muuten hauska ilmaisu, kyllä on ollut miltei puhkikulunut viikko) sain myös tiedon, että minut on hyväksytty Suomen Kirjailijaliiton jäseneksi. Tuli yllätyksenä, vaikka ei sen kai sikäli olisi pitänyt tulla, koska ihan tietoisesti olin sinne keväällä hakemuksen kiikuttanut. Olin olettanut, että kuulisin päätöksistä vasta syksyllä. Kirjailijaliiton jäsenyys vahvistaa entisestään ammatti-identiteettiäni kirjailijana. Ihan vielä en ole edes sisäistänyt, mitä kaikkea se merkitsee. Ajan kanssa sitten.

Myös muita hyviä uutisia, loistavia suorastaan, mahtui viikkoon. Nimittäin Keskilinnan ritarit -trilogia tullaan näkemään painettujen kansien välissä, nyt sain sille varmistuksen! Ja sain hyväksyvän päätöksen myös eräälle antologialle, joka näkee päivänvalon ensi vuoden syksyllä. Toimitan sen kummakollegani Christine Thorelin kanssa, ja kirjoitan antologiaan myös novellin.

Notta sellainen kesäkuun viikko.

Ja ai niin! Syliini putosi kuin taivaalta Islannin matka. En ole koskaan käynyt, mutta aina halunnut käydä. Nyt lopetin jahkailun ja päätin lähteä. Kaiken kukkuraksi Islanti resonoi tuon blogikirjoituksen alussa mainitun tarinan kanssa. Ei siinä muita merkkejä sitten tarvittukaan. Menen enkä mieti. Syksyllä sitten.

7.6.2015

Sanat valuvat ajatukset

Olen tyhjä sanoista. Tarkemmin: tyhjä tarinoiden mittaisista sanoista.

Tässä, juuri nyt, on täytyttävä hetkestä. Läsnäolosta. Tuulesta, joka ajaa eri pilvet saman taivaan halki joka päivä. Valosta, joka aamuisin ja iltaisin venyy, eikä malta mennä levolle lainkaan.

Sykli toistuu.

(c) J.S. Meresmaa

Kohta on jälleen syksy, jolloin kirjoitan. Tulee talvi. Kirjoitan. Kevät. Kirjoitan.

Kesä...

Saatan kirjoittaa silloinkin, mutta ihan vähän ja vain mieleen tarttuvalla musteella.

Juuri nyt on katseltava pilviä. Järven alati muuttuvaa pintaa. Kyykäärmeen sahalaitoja kivikoissa. Luonnonkukkia, joiden kauneus paljastuu vasta läheltä katsottaessa. On nähtävä leinikkiä puskevia pieniä linnoja sammalkummuilla ja todettava räsymatolla kulkeva rautainen jättihyönteinen.


(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa