Savuhuntuja

Pieni pulahdus arkeen häämöttää edessä ennen kuin Archipelaconiin käy kirjailijan tie.

Juhannus oli maaginen. Vesikuurot eivät edes haitanneet, sillä jotenkin oli satamatta aina silloin, kun siihen oli tarve (kuten grillaamisen hetkenä tai juhannuskokon äärellä tai retkellä Pirunvuorelle). Tulipa juostua nakuna kaatosateessa ja tunnelmoitua lukemisen parissa vintillä!

Savusaunan tuoksu on yhä iholla ja hiuksissa, metsän samoin. Ei ole kauniimpaa valoa kuin keskikesän illan tyynellä järvellä. Käkeä en kuullut tällä kertaa, mutta uskollisen reittilentäjän, kurpan, pehmeä pörinä toi hymyn huulille. Ja korpit, iki-ihanat korpit.

Juhannusyöksi nousi sakea sumu, joka yhtyi kokkojen savuhuntuihin. Koko maailma muuttui maidonharmaaksi.

Kesäyön usva, oudon lämmin. (c) J.S. Meresmaa

Uutta luettavaa on muuten ilmestynyt: Osuuskumman ilmainen lukemistolehti Ursula paljastaa viehkeän sisältönsä keskikesän kunniaksi. Onpa siellä taas erään Sarantin tarinakin.

Sellainen viikonloppu

Ylitin itseni, mutta vielä se ei tunnu miltään.

Taoin viikonlopun aikana Kätkemän lopulta siihen kuntoon, että sen kehtaa lähettää kustantajalle -- ja itse asiassa lähetinkin jo. Olo on tyhjä, etäisen helpottunut ja pirun väsynyt. Eilen heräsin 6.30 kirjoittamaan, tänään sentään vasta kahdeksalta. Valmista tuli iltaseitsemältä. Nyt voi sen kässärin kanssa huokaista, siirtää Mifongit hetkeksi takaliedelle porisemaan ja ottaa huolehdinnan alaisuuteen etulieden räiskyväiset.

Yhden tulevan novellikokoelman toimittamista, oman novellin editointia, toisen novellin kirjoittamista ja jossain vaiheessa Kuninkaan tahtokin varmaan vaatii viimeiset silaukset. Mikäänhän ei ole valmis ennen kuin se on julkaistu (eikä kai aina silloinkaan, joskaan omalle kohdalleni en tätä toivo). Siinä tammikuu kuluukin.

Mifongin kätkemä on raakaversioltaan melko pullea: 95 000 sanaa ja rapiat. Kieltämättä sen tarinakin on aika suuri, ja hykertelen koko pienen mustan sydämeni kyllyydestä, miten hieno reissu edessä vielä siintääkään. Helpolla ei pääse kukaan, ei edes kirjailija.

Iloinen julkaisupäätöskin kolahti postilaatikkooni: ensi kesän Ursulassa nähdään näillä näkymin Elisabeth Sarantin uutta tuotantoa!

Sokerilla ja kanelilla kuorrutetun riisipuuron voimin syntyy
tämäkin eeppinen fantasiateos. (c) J.S. Meresmaa

Voi tätä hoppua, hoppua, hoppua

Kunpa voisin sanoa, että viikon blogihiljaisuus johtuu siitä, että olen nauttimassa Suomen suvesta jossain, missä ei ole nettiyhteyttä. Hah ja pah, töitä minä puurran. Päivätyössä on kiireisin aika nyt, esimerkiksi tänään tuli tehtyä yksitoistatuntinen päivä. Antologiaan tarjolla olevat novellit odottavat kommentointia, oma novelli lojuu keskeneräisenä ja kämppä näyttää siltä kuin siellä olisi päästetty vapaaksi kolme unettomuudesta kärsivää hilleriä.

Vaan eipä hätää! Juhannus lähestyy ja sitä myötä kolme vapaapäivää, jotka aion viettää nettiyhteydettömästi. Ja mielellään poissa kotoa, jotta siivoamispaine ei pääse kiusaamaan. Läppärin nappaan kuitenkin kainaloon, sillä ensi viikonlopun aikana on lähestulkoon ainoa hetki saada kirjoitettua jotain.

Lukemista olisi kuitenkin tarjolla innokkaimmille jo nyt, sillä tuorein numero romanttisesta lukemistolehdestä Ursulasta on julkaistu! Kyseessä on chick lit -numero ja sen pääsee lataamaan itselleen täältä. Muuan neiti Sarantikin on sinne kynäillyt...

***

Mifongin perintö on luettu Päiväunien salainen elämä -blogissa ja  The Late Night Book Clubissa (jälkimmäisessä yksityiskohtaista pohdintaa muun muassa juonikuvioista, joten spoilerivaara olemassa! Hauska myös huomata, että päähenkilöiden ikäero on nostettu esiin.)

Myös Mifongin ajasta on ilmestynyt blogiarvioita. Maija Kirjojen keskellä -blogista luki kirjan mökkitöiden lomassa. Morren maailmassa todettiin, että lukuja huomasi ahmivansa pikkutunneille asti. Kirsi Kirsin kirjanurkasta jäi kärsimättömänä odottamaan jatkoa.

Kyllä näiden varassa kelpaa ensi syksynä naputella neljättä! Mifongin mahti, sarjan kolmas osa, on parhaillaan kustannustoimittajalla luettavana. Sen kohtalo on vielä auki.

***

Suomen suurin fantasia- ja scifitapahtuma Finncon on aivan nurkan takana. Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaalla pohditaan vastavoimia, jaetaan kirjallisuuspalkintoja, kuunnellaan kirjailijoita ja kirjoittamisaiheisia paneeleita, ostetaan, vaihdetaan ja myydään kirjoja, ihaillaan taidetta, tavataan vanhoja tuttuja ja tutustutaan uusiin. Esiintymiset-sivulta löytyy oma ohjelmani. Osuuskumman pöydän luota minut löytää muulloinkin. Tämä on minulle vuoden "The"-tapahtuma. Helsingin kirjamessut kalpenevat mennen tullen, sillä Finnconista puuttuu uuvuttava messumeininki eikä ohjelma keskity kirjaesittelyihin. Tapahtumaan on ilmainen sisäänpääsy. Suosittelen erityisesti spefin ystäville!

Nyt takaisin novellisorvin ääreen. Muuten ei tule loppua, loppua, loppua...

Tunnustus

 Lukunurkan Q+Black antoi minulle tunnustuksen blogissaan. Kiitos!

Tunnustuksen säännöt: 

 

1. Kiitä tunnustuksen antajaa.

2. Jaa tunnustus kahdeksalle blogille.

3. Ilmoita blogin pitäjille tunnustuksesta.

4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

Koska olen villi ja kapinallinen tänään, en jaa. Enkä kerro itsestäni mitään. Sen sijaan voin kertoa kahdeksan satunnaista asiaa fiktiivisestä kirjoittajasivupersoonastani Elisabeth Sarantista. En kyllä lupaa, että nekään olisivat totta.

1. Neiti Saranti haluaisi olla amerikkalainen, koska silloin hän voisi osallistua (ja voittaa) RITA -palkinnon, jota jakaa Amerikan romanttiset kirjailijat -yhdistys. (Käännös: neiti Saranti.) Missä luuraa suomalainen Riitta-pysti? Vai pitäisikö pysti nimetä Ursulaksi?

2. Höyrypunkki (tunnetaan myös tieteellisellä nimellään Steampunculus maximus) puri neiti Sarantia, kun tämä oli lapsi. Seurauksena oli syndrooma, joka saa kirjoittamaan höyrypäisiä juttuja. Kävi kuitenkin niin, että paha faktasivupersoona nimeltä J.S. Meresmaa kaappasi viimeisimmän kirjoituksen, muokkasi sitä omiin tarkoitusperiinsä ja poisti kohtauksia, jotka olisivat huurruttaneet aikuisviihdekauppiaankin kaikennähneet lasit.

3. Neiti Saranti on vannonut kostoa. Faktasivupersoona ei saa öisin nukuttua näppäimistön rapinalta.

4. Tosirakkaus vaatii neiti Sarantin mielestä hyvää mielikuvitusta ja tylsyyden sietokykyä.

5. Neiti Sarantin mielestä ihmiset ovat parhaimmillaan paperilla.

6. Kauneus ei ole katsojan silmässä, väittää neiti Saranti. Silmässä on mykiö, silmämuna, lasiainen, pupilli ja iiris. Katsoja on aitiossa. Jos kauneus olisi katsojan silmässä, silloin kauneus olisi huononäköisellä silmälaseissa. Tässä ei ole logiikkaa. Yhtä lailla hölmöä on sanoa, että "silmät ovat sielun peili". Onko se sielu sitten ihmisen ulkopuolella? Eikö olisi oikeellisempaa sanoa, että "silmät ovat sielun ikkunalasi"?

7. Pettämättömien logiikantaitojensa vuoksi neiti Saranti harkitsi insinöörin koulutusta. Hän kuitenkin myöhästyi pääsykokeista, koska ei osannut lukea sijaintikartasta mikä rakennuksista oli se, missä koe pidettiin.

8. Neiti Saranti uskoo ihmisiin, jotka käyttävät raitasukkia ja tarjoavat majoitusta kissoille.