Sellainen viikonloppu

Ylitin itseni, mutta vielä se ei tunnu miltään.

Taoin viikonlopun aikana Kätkemän lopulta siihen kuntoon, että sen kehtaa lähettää kustantajalle -- ja itse asiassa lähetinkin jo. Olo on tyhjä, etäisen helpottunut ja pirun väsynyt. Eilen heräsin 6.30 kirjoittamaan, tänään sentään vasta kahdeksalta. Valmista tuli iltaseitsemältä. Nyt voi sen kässärin kanssa huokaista, siirtää Mifongit hetkeksi takaliedelle porisemaan ja ottaa huolehdinnan alaisuuteen etulieden räiskyväiset.

Yhden tulevan novellikokoelman toimittamista, oman novellin editointia, toisen novellin kirjoittamista ja jossain vaiheessa Kuninkaan tahtokin varmaan vaatii viimeiset silaukset. Mikäänhän ei ole valmis ennen kuin se on julkaistu (eikä kai aina silloinkaan, joskaan omalle kohdalleni en tätä toivo). Siinä tammikuu kuluukin.

Mifongin kätkemä on raakaversioltaan melko pullea: 95 000 sanaa ja rapiat. Kieltämättä sen tarinakin on aika suuri, ja hykertelen koko pienen mustan sydämeni kyllyydestä, miten hieno reissu edessä vielä siintääkään. Helpolla ei pääse kukaan, ei edes kirjailija.

Iloinen julkaisupäätöskin kolahti postilaatikkooni: ensi kesän Ursulassa nähdään näillä näkymin Elisabeth Sarantin uutta tuotantoa!

Sokerilla ja kanelilla kuorrutetun riisipuuron voimin syntyy
tämäkin eeppinen fantasiateos. (c) J.S. Meresmaa

Otteita kirjailijan kirjoituspäiväkirjasta, osa 4

14.10.2013, maanantai 

Luonnostelin vielä eilen illalla toisen osion kolme viimeistä lukua -- näyttää siltä, että lukuja tulee tähän 18, mikä on jonkinlainen epäsuhta ensimmäiseen osioon verrattuna. Kirjoittaminen sujui jälleen kahdessa osassa, aamulla ja sitten illalla, joskin iltaan jäi kirjoitettavaksi vain viitisen sataa sanaa. Päivän saldo kaikkinensa 1597 sanaa. Kirjoitin luvun 17, joka oli suoraa jatkoa eilen kirjoitetulle. Huomenna jatkanen luvusta 15. Tänään oli taas hieman keskittymisvaikeuksia. 

15.10.2013, tiistai 

Pääsin koneen äärelle kirjoittamaan vasta kuuden maissa illalla, mutta sain kuin sainkin kokoon 1536 sanaa -- eikä kello ole kuin vähän yli yhdeksän! Olen siis varsin tyytyväinen. Olen tänään pallotellut ääneen ajatuksia siitä, mitä [sensuroitua osuutta tässä] voisi tarkoittaa. Seinille puhumista kotona siis. En ole käynyt vielä tänään ulkona, ja nyt on jo pimeää. 

16.10.2013, keskiviikko 

2206 sanaa. Heräsin aamulla aikaisin ja aloin hommiin. Työstin ensin lukua 16, kävin lounaalla kirjailijakollega X:n kanssa ja jatkoin sitten kirjoittamista. Työvire pysyi hyvänä, vaikka pidinkin välillä pitempiä taukoja. Nyt väsyttää, vaikka on vasta alkuilta. Shape Of Despair ja Clouds ryydittivät tänään kirjoittamista. Kirjoitin myös Melicor-osuuden luvun 17 loppuun, mutta en tiedä pitäisikö sitä vielä vähän jatkaa. (Se tuli kirkkaana lisättävänä mieleen eilen illalla juuri ennen nukahtamista.) Nyt alkuillasta työstin luvun 18 alkua, mutta en ole varma mihin se olisi paras lopettaa. Kyse on kuitenkin toisen osion viimeisestä luvusta, ja luulen, että se kaipaa vielä erilaisen päätöksen. Jonkin, mikä enteilee selkeämmin yhden osion loppua.

Otteita kirjailijan kirjoituspäiväkirjasta, osa 2

29.9.2013, sunnuntai 

1845 sanaa. Työn alla ovat luvut 2, 3 ja 4. Toisessa osassa siis mennään. Vähitellen syväjännitteet tarinassa ovat alkaneet paljastua. Iltaisin olen ideoinut vihkoon tulevia mahdollisia kuvioita. 

30.9.2013, maanantai 

Sain kokoon 1499 sanaa, mikä oli aika hupaisaa. Mieltä lämmitti, että henkilö X palasi takaisin kuvioihin. On ollut ikävä! 

1.10.2013, tiistai 

1490 sanaa. Työn alla uskollisen kronologisesti luvut 6 ja 7. Tuntuu, että tuota kutoslukua joutuu vielä muuttamaan. En ole siihen tyytyväinen. Sain aika merkittävän idean yhteen juonikuvioon. Tänään ilmestyi kuvioihin eräs uusi sivuhenkilö, palveluspoika. Täytyy lisätä hänet aikaisempien lukuihin, ettei putkahda tyhjästä. 

2.10.2013, keskiviikko 

Hidas aamu. Näpertelin luvun 7 loppuosan, sitten touhuilin muuta. Kävin metsälenkillä ja nukuin päiväunet, mikä on aika epätavallista. Kun heräsin, kirjoitin luvun 8, josta muodostui aika erilainen kuin olin etukäteen uumoillut. Hyvä vain, yllätys oli dramaattisesti miellyttävä ja toivottavasti toimii! Huomaan miettiväni paikkoja ja tiloja, joihin lukujen tapahtumat sijoittuvat. Täytyy pitää huolta, että niissä on variointia, ettei jokaisessa ole suljetussa tilassa kaksi ihmistä, jotka keskustelevat. Päivän loppusaldoksi tuli 1078 sanaa. Ehkä tyydyn siihen, sillä jäin draamallisesti herkulliseen kohtaan. (Kukaties kirjoitan ei-kronologisesti huomenna!) 

Käsikirjoituksen alkukäynnistelyä ja arvio

Nyt kun Mifonki-sarjaa on takana kolmen käsikirjoituksen verran, olen huomannut, etten juurikaan muista niiden kirjoitusprosesseja. Yleisluontoisesti kyllä, mutta ne sotkeutuvat ja sekoittuvat toisiinsa. Muistiinpanojakin on samoissa vihkoissa ja kirjasissa sikin sokin. En tiedä, milloin hoksasin mitäkin juonen tai henkilöhahmojen suhteen. Muistikirjoissa ei ole päivämääriä. En ole kirjannut kuin yhdestä, Mifongin ajasta, päiväkohtaisia sanamääriä ylös -- ja nekin vain tietyn ajan raameissa.

Nyt ajattelin toimia toisin.

Aloin pitämään kirjoituspäiväkirjaa viime perjantaina, jolloin jatkoin neljännen Mifongin kirjoittamista. Alkua oli rykäisty viime helmikuussa noin kolmentoista liuskan verran, mutta näkökulmat olivat vääriä ja jouduin ne ensitöikseni muuttamaan. Oli kuitenkin jotain, mistä lähteä.

Niinpä tiedossa onkin katkelmia päiväkirjasta, joka kartoittaa Mifongin kätkemän syntymistä. Katkelmia siksi, että spoilerivaara on muuten suuri.

Tästä se lähti:

Perjantai 13.9.2013
Tänään kirjoitin 921 sanaa, eli suunnilleen luvun 3. Kertojanäkökulma oli aivan väärissä henkilöissä, nyt se on ankkuroitu yhteen. Tuntuu toimivan. Illalla kävin Telakalla kuuntelemassa runoa sekä lausuttuna että laulettuna. Nerudaa ja Lorcaa. Hoksasin yhden tulevan juonikuvion. Jälleen kerran tuli osoitettua, että toisten taide ruokkii omaa taidetta.

Lauantai 14.9.2013
Laskin, että ennen ulkomaanreissua minulla on 38 tehokasta päivää aikaa kirjoittaa (eli ei esiintymisiä, messuja tms. ja lisäksi yksi vapaapäivä per viikko). JOS pitäydyn 1500 sanan päivätavoitteessa, se tarkoittaisi sitä, että saisin kokoon 57 000 sanaa. Mifonkien käsikirjoitukset ovat olleet 80 000-90 000 sanan välillä, joten tuolloin raakatekstiä olisi reilu puolet koossa. Eipä auta vitkastella, pakko on paahtaa.
Kirjoitin tänään kahdessa osassa, aamupäivällä ja alkuillasta. Lopullinen sanamäärä 1631.

Sunnuntai 15.9.2013
Tahmea kirjoituspäivä. Musiikki auttoi keskittymään. Olen koukussa Debbie Wisemanin Arséne Lupin Soundtrack Suite -sävellykseen. Ahersin lukujen 6 ja 7 parissa. Sain kokoon 787 sanaa. Täytyy olla tyytyväinen siihen, sillä teknisesti ottaen sunnuntait lasketaan vapaapäiviksi.

***

Aseenkantajan kunniaa on luettu Todella vaiheessa -blogissa!

Kynnyksellä

Sain tänään Mifongin mahdin editoitua. Käsikirjoitus on ollut sivussa yli puoli vuotta, en ole edes vilkaissut sen suuntaan. Se kävi alkukesästä kustannustoimittajalla keräämässä huomioita, ja nyt se on jälleen hieman parempi. Etenin muutaman kymmenen liuskan päivävauhtia, tein omia merkintöjäni, poistin, lisäsin, tarkensin. Loppua kohti kiristin tahtia. Näin on käynyt ennenkin, kun tarina imaisee mukaansa ja loppuhuipennus lähestyy. Käsikirjoituksessa on nyt noin 88700 sanaa.

Tuntuu käsittämättömältä, että olen saanut aikaan tällaisen kokonaisuuden. Romaanin. Kolmannen kerran.

Ja ihmeellisintä on, että olen jälleen tilanteessa, jossa voin heittäytyä tulevien seikkailujen pariin ja tutkia, mihin Mifonkien matka seuraavaksi vie. Voin keksiä, löytää, kirjoittaa. Romaanimittaisesti, ei vain novellin tai pienoisromaanin verran. Kokopäiväisesti.

Neljäs Mifonki-kirja kulkee työnimellä Mifongin salaisuus, mutta luulen, että siitä tulee Mifongin kätkemä.

Olen kirjoittanut siihen jo ensimmäiset luvut.

***

Aseenkantajan kunnia on luettu Nenä kirjassa -blogissa. Kiinnostuneena seuraan, millä tavalla pienoisromaaniformaattiin suhtaudutaan. Pidempi kuin novelli, mutta lyhyempi kuin romaani... Ja kun kyseessä on vielä sarjan aloitusosa, myös jatkossa on, mitä seurata.

Novellejakin on toki tulossa julkaisuun, mutta niistä sitten tarkemmin lähempänä ajankohtaa. Kaikki Höyryä ja helvetinkoneita -antologian novellit ja muut tekstit ovat tulleet taitosta, joten ei kestä kauan, kun niitäkin pääsee taas lukemaan!

Näin se syntyy -- eli kuukausi romaanin kirjoitustyötä

NaNoWriMo on käynnissä.

Tänäkään vuonna en siihen osallistu, vaikka pidän tuotteliaisuuteen kannustavaa kirjoittamiskuukautta hyvänä ideana. Oma kirjoittamiseni menee eri raiteilla enkä halua rynkyttää vaunuja.

Vuodestani on varattu muutama kuukausi pelkästään romaanien kirjoittamistyöhön ja ne kuukaudet ovat marraskuu, joulukuu ja tammikuu. Koska fantasiakässärini ovat melko tuhteja, olen asettanut sanamäärän päivätavoitteeksi, jotta tarvittava tekstimassa pääsee syntymään. Ja koska kirjoittaminen on työtä, pidän viikosta kaksi päivää kirjoittamisvapaata, yleensä viikonloppuisin.

Päivätavoite on 1500 sanaa. Siitä voimme laskea, että viimeistelemätön romaanikäsikirjoitus, joka on 91 000 sanaa, vaatii täyden tavoitteen päiviä 60, 6 eli kaksi kokonaista kuukautta. Kun viikkovapaat otetaan huomioon, päiviä tulee lisää 16. Tästä pääsemme pyöristettyyn lukuun 77 päivää. Täyttä työtä, eikö mitä?

Yllä mainitusta sanojen lukumäärästä karsiutuu hiontavaiheissa kymmenisen prosenttia pois, mutta kaikki tämä teksti on ensin synnytettävä, jotta sitä voidaan karsia. Jos joku miettii, mistä repäisin tuon romaanikässärin sanamäärän, 91 000, niin se on Mifonkitrilogian toisen osan sanamäärä tällä hetkellä.

On hyvä ottaa myös huomioon, että romaanin kirjoittaminen ei koostu pelkästä kirjoittamisesta. Ideointi, taustatutkimus, juonten pyörittely ja muu luomistyö on järkälemäinen osa lopputulosta. Karkeasti laskien tähän puuhaan jää edellisten laskujen jälkeen kaksi viikkoa, eli 14 päivää. Joko hikoiluttaa? Ainakaan ei kannata sairastella.

Onneksi aikatauluni ei ole ollut ihan näin tiukka. Viime talvena en tiennyt vielä kustannussopimuksen syntymisestä mitään, joten tahkoin seuraavaa käsikirjoitusta ilman paineita. Yhden kuukauden päätin pitää tiukasti kiinni päivätavoitteesta. Tässä kirjanpito siitä, kuinka lopulta kävi:

Päivä 1. 1512 sanaa
         2. 1550 sanaa
         3. 2800 sanaa
         4. Tietokone hajosi. Vapaapäivä.
         5. Uusi kone. 2310 sanaa.
         6. 1616 sanaa
         7. Vapaapäivä.
         8. Oma ajatus takakansitekstiksi.
         9. 1900 sanaa
       10. 1442 sanaa
       11. 2389 sanaa
       12. 1438 sanaa
       13. Vapaapäivä
       14. 3476 sanaa
       15. Vapaapäivä
       16. Vapaapäivä
       17. 602 sanaa
       18. 2320 sanaa
       19. 1514 sanaa
       20. Vapaapäivä
       21. Vapaapäivä
       22. 202 sanaa
       23. 3647 sanaa
       24. 2754 sanaa
       25. Vapaapäivä
       26. 3637 sanaa
       27. Vapaapäivä
       28. 400 sanaa
       29. 703 sanaa
       30. 1508 sanaa

Sanoja kertyi yhteensä 37 720 , vapaapäiviä 9. Jos nanowrimoilisin, tavoitesanamäärä olisi jäänyt täyttymättä, mutta kirjoittamisen tavoitteetkin olivat erilaiset kuin nanoillessa.

On hyvä huomioida se, ettei päiväkohtainen sanamäärä ole täysin rehellinen. Se on kirjattu työpäivän päätteeksi, ja kun seuraavan työpäivän alussa käyn tekstin läpi, karsin ja muokkaan, sanamäärä muuttuu. Joskus joudun hylkäämään tuotoksen kokonaan, jos alkaakin tuntua siltä, että se ei sovi tarinaan tai vie sitä väärään suuntaan. Näin käy onneksi melko harvoin.

Mitä siis tästä opin? Oli hauska palata nyt vuoden jälkeen muistiinpanojen ääreen ja katsoa, onnistuiko kirjoittamisesta luistamisen välttely ja kurinalainen työskentely. Listaan voi palata, kun on huono päivä ja tuntuu siltä, että kirjoittaminen on pelkkää hyödytöntä tahkoamista. Siitä näkee, että tahkoamista on ollut ennenkin ja silti lopputuloksesta on tullut hyvä. Lisäksi lista osoittaa sen, että tavoitteellisuus ja kurinalaisuus eivät estä luovaa työtä.

Aion pitää kirjaa tänäkin talvena.