Nyt kun Mifonki-sarjaa on takana kolmen käsikirjoituksen verran, olen huomannut, etten juurikaan muista niiden kirjoitusprosesseja. Yleisluontoisesti kyllä, mutta ne sotkeutuvat ja sekoittuvat toisiinsa. Muistiinpanojakin on samoissa vihkoissa ja kirjasissa sikin sokin. En tiedä, milloin hoksasin mitäkin juonen tai henkilöhahmojen suhteen. Muistikirjoissa ei ole päivämääriä. En ole kirjannut kuin yhdestä, Mifongin ajasta, päiväkohtaisia sanamääriä ylös -- ja nekin vain tietyn ajan raameissa.
Nyt ajattelin toimia toisin.
Aloin pitämään kirjoituspäiväkirjaa viime perjantaina, jolloin jatkoin neljännen Mifongin kirjoittamista. Alkua oli rykäisty viime helmikuussa noin kolmentoista liuskan verran, mutta näkökulmat olivat vääriä ja jouduin ne ensitöikseni muuttamaan. Oli kuitenkin jotain, mistä lähteä.
Niinpä tiedossa onkin katkelmia päiväkirjasta, joka kartoittaa Mifongin kätkemän syntymistä. Katkelmia siksi, että spoilerivaara on muuten suuri.
Tästä se lähti:
Perjantai 13.9.2013
Tänään kirjoitin 921 sanaa, eli suunnilleen luvun 3. Kertojanäkökulma oli aivan väärissä henkilöissä, nyt se on ankkuroitu yhteen. Tuntuu toimivan. Illalla kävin Telakalla kuuntelemassa runoa sekä lausuttuna että laulettuna. Nerudaa ja Lorcaa. Hoksasin yhden tulevan juonikuvion. Jälleen kerran tuli osoitettua, että toisten taide ruokkii omaa taidetta.
Lauantai 14.9.2013
Laskin, että ennen ulkomaanreissua minulla on 38 tehokasta päivää aikaa kirjoittaa (eli ei esiintymisiä, messuja tms. ja lisäksi yksi vapaapäivä per viikko). JOS pitäydyn 1500 sanan päivätavoitteessa, se tarkoittaisi sitä, että saisin kokoon 57 000 sanaa. Mifonkien käsikirjoitukset ovat olleet 80 000-90 000 sanan välillä, joten tuolloin raakatekstiä olisi reilu puolet koossa. Eipä auta vitkastella, pakko on paahtaa.
Kirjoitin tänään kahdessa osassa, aamupäivällä ja alkuillasta. Lopullinen sanamäärä 1631.
Sunnuntai 15.9.2013
Tahmea kirjoituspäivä. Musiikki auttoi keskittymään. Olen koukussa Debbie Wisemanin Arséne Lupin Soundtrack Suite -sävellykseen. Ahersin lukujen 6 ja 7 parissa. Sain kokoon 787 sanaa. Täytyy olla tyytyväinen siihen, sillä teknisesti ottaen sunnuntait lasketaan vapaapäiviksi.
***
Aseenkantajan kunniaa on luettu Todella vaiheessa -blogissa!
Lueskelin, että ainakin Suomen kirjailijaliiton sivuilla oli puhetta koskien dokumentteja, joita kirjailijat jättävät kuollessaan taakseen. Tästä minäkin heräsin aikoinaan kirjoittamaan päiväkirjaa työskentelystäni, työhöni liittyvästä ajatustoiminnasta yms. Koetan säilyttää muistilappuja parhaani mukaan, niin kauan kuin se on tarkoituksenmukaista.
VastaaPoistaVarsinkin ajatustiet ja luovaa työtä tekevän ihmisen ajattelutavat kiinnostavat!
Mutta oma päiväkirjani on harvakseltaan kirjoitettu. Sitten kun innostun, se saa heti pari/kolme sivua tekstiä, mutta taukoa voi olla jopa kuukausia. Mukava lueskella sinun mietteitäsi ja asioita, joita olet kirjannut itsellesi ylös.
Kyllähän dokumentointi on olennaista tulevaisuuden kirjallisuustutkimusta ajatellen. Kuka tietää, ehkä kirjailijasta "x" tulee tulevaisuudessa suuri nimi, ja häntä halutaan tutkia lähemmin kuin hänen eläessään. Tämä ajattelu saattaa äkkiseltään kuulostaa narsistiselta, mutta siinä on totuudenperää.
Päiväkirja saattaa kertoa meille sen, kuka tämä kirjailija "x" TODELLA oli kaiken markkinointikoneiston ja mahdollisen taiteilijaminänsä taustalla.
Ja auttavathan muistiinpanot tosiaan kirjailijaa itseäänkin. Muistoina niitä hetkiä varten kun haluaa seurata omaa kehittymistään ajassa taaksepäin.
***
Olen nyt seuraillut kiinnostuneena kuinka kirjailijat puhuvat päivittäisestä työmäärästään sanamäärissä. Itse olen tottunut ajattelemaan lähinnä "valmiita" liuskoja. "Vielä tämä sivu niin lopetan" tai ennemminkin "tämä kohtaus". Tyypillisimmin asetan useamman päivän nipputavoitteen, kuten jonkin luvun kokonaisuuden.
Mutta nyt kun sanamääristä on ollut puhetta, onhan se hauskaa seurata kuinka monta sanaa päivän saldossa on. Tai jossakin luvussa. Tai koko käsikirjoituksessa.
(Olen innoissani kun löysin tämän toiminnon kirjoitusohjelmastani. Olen viimeinen dinosaurus.)
Tästä riemastuneena kerron, että kirjoitin itsekin tänään. 1191 sanaa. En ole täysin tyytyväinen, mutta ihan menevä luku kun ottaa huomioon kuinka vähän tunteja käytin.
(Seli seli... Nyt oli jopa vapaapäivä...)
On kyllä totta, ettei sitä omia ajatuskulkujaan ja luomisprosessejaan osaa arvostaa -- tai siis ainakaan siitä näkökulmasta, että ne kiinnostaisivat jotakuta toista. Mutta mistäs tosiaan tietää, kuka viidenkymmenen vuoden päästä on kiinnostava kirjallinen tapaus? ;)
PoistaJotkut kirjoittajat taitavat laskea merkkimääriäkin, mutta minun makuuni niissä mennään liian suurin lukuihin, hehe.
Eikä siinäkään mitään vikaa ole, jos jättää tällaisen tarkkailun sikseen ja kirjoittaa vain.
Kukin tavallaan!