Tähän saumaan piti tulla kuvapostaus Berliinin matkasta, mutta toisin kävi. Berliinissä kyllä käytiin, mutta matkaa varjosti kustantamolta tullut yllättävä vaade: julkaisemme Mifonki-sarjan kolmannen osan vain, jos kirjoitat siitä selkeästi päätösosan (jota se ei nyt ole).
Arvaatteko mitä? En suostunut.
Mifongin mahdin muokkaaminen päätösosaksi olisi tarkoittanut sitä, että olisin joutunut typistämään tarinan muotopuoleksi, heittämään romukoppaan kaiken suunnittelemani ja pettämään lukijani mitä kurjimmalla tavalla: hylkäämällä tarinankertojan roolin ja asettumalla markkinointikoneiston kertakäyttöiseksi osaksi.
Kirjailija päättää, mitä kirjoittaa. Kustantamo päättää, mitä julkaisee. Roolit ovat mielestäni varsin selkeät. Kustantamo ei päätä, mitä kirjailija kirjoittaa. Tällä kertaa se johti siihen, että Mifonki-sarja ei jatka Karistolla.
Olenko vaikea kirjailija tai ihminen? Mielestäni en. Mitään sopimuksia trilogiasta minulla ei kustantamon kanssa ollut. Jokainen käsikirjoitus arvioitiin omanaan ja sopimus tehtiin kirjakohtaisesti. Yhtenäistä markkinointisuunnitelmaa ei ollut. Sen sijaan oli pöytäkirjamaininta ensimmäisen osan kohdalla ja huono kommunikaatio, joka oli syynä siihen, että Karistolle tuli uutisena se, ettei Mifonki-sarja olekaan trilogia. Tämä totisesti oli uutinen minulle. Olen ollut kyllä varsin avoin siitä, että sarja jatkuu neljänteen osaan ja siitä eteenpäinkin.
Kustannusala on tyly. Kirjailija on heittopussi, välttämätön paha ja silti ainoa syy, miksi kustantamoja ylipäätään on. Lyhytnäköisyys, nopeiden voittojen perässä juokseminen ja sitoutumiskammoisuus on johtanut siihen, että monilla kirjailijoilla on todella paha olla. Kirjailija elää jatkuvassa epävarmuudessa, koska mitään ei luvata, mutta kaikenlaista oletetaan. Kustantamolla on kaikki valta.
Ei siis ole mikään ihme, että monella kirjailijalla on useampi kuin yksi kustantaja. Jos yksi sanoo käsikirjoitukselle ei, toinen voi sanoa kyllä. Pitkään uraa luonut on samassa tilanteessa esikoiskirjailijoiden kanssa: jokaisen käsikirjoituksen kohdalla kirjailijuus ja yhteistyö punnitaan uudestaan. Siihen on tultu.
***
Miksi kerron tästä blogissani, julkisesti? Eikö tämä ole minun ja kustantamon välinen asia?
Kustannusala kaipaa enemmän läpinäkyvyyttä, niin moni katsoo sitä edelleen ruusunpunaisten lasien läpi. Kirjailijat elävät pelossa, joka kuiskii "entä jos". Entä jos kukaan ei usko enää minuun, entä jos kukaan ei julkaise minulta enää koskaan mitään, entä jos olen kadottanut kyvyn kirjoittaa.
Suurimmassa osassa kustantamoja on unohdettu ihminen, kun täytynyt ajatella vain tuotetta ja kannattavuutta. Kirjat, jotka tuovat iloa, lohtua ja taikuutta elämäämme, syntyvät joskus todellisen kiirastulen ja epätoivon tilassa. Eikä aina ole kyse siitä, että käsikirjoituksessa tai kirjailijassa olisi vikaa. Vika voi löytyä systeemistä.
Blogini olemassaolon syy on kirjata ja kartoittaa kirjailijuuteni alkutaivalta. Tämän apurahakauden alkuun sattui osumaan tällainen pommi, ja haluan olla rehellinen syistä, jotka tilanteeseen johtivat. Vaihtoehtoja kun ei annettu, tulos on tämä. En halua olla kirjailija, joka kirjoittaa kustantamon ja markkinoinnin määräämistä lähtökohdista. Minun täytyy olla uskollinen ja rehellinen itselleni ja tarinalle, sillä jos kirjailija ei seiso työnsä takana, ei sen takana seiso kukaan muukaan.
Niille lukijoille ja mahdollisille faneille, jotka huolestuvat nyt Mifonki-sarjan tulevaisuudesta, haluan sanoa, että sarja jatkuu kyllä. Kustantamon nimi vain vaihtuu.
Jos kustantamon päätös ihmetyttää tai tuntee vahvasti, että haluaa tehdä asialle jotakin, voi Karistolle antaa palautetta heidän päätöksestään. Ehkä se auttaa jotakuta toista kirjailijaa tulevaisuudessa. Ehkä ei.
No voi höh! Olipas katala veto Karistolta suoraan sanoen, mutta onneksi Mifonki-sarja jatkuu kaikesta huolimatta. Kävi jo kylmät väreet selkäpiitä pitkin näin Mifonki-sarjan fanina...
VastaaPoistaAsiahan ei tietenkään minulle kuulu, mutta uteliaisuudesta kysyn kuitenkin, että miten Karisto perusteli vaatimustaan? Pelkästään sillä että olivat käsittäneet Mifonki-sarjan olevan trilogia?
Niin, unohtui mainita edellisestä... Nosta hattua sinulle, sillä päätöksesi jättää Karisto ei varmasti ollut helppo, mutta minusta ainakin ehdottoman oikea!
PoistaKuulemma fantasia ei juuri nyt myy hyvin ja Karisto oli henkisesti sitoutunut trilogian julkaisemiseen. Siinä kai se pähkinänkuoressa.
PoistaKustantamoilta löytyy yleensä myös yksi perustelu ylitse muiden. Siitä ei kirjailija pääse yli eikä ympäri: "kirjan myynti ei ole ollut se, mitä on odotettu". Tosin näitä odotuksia ei koskaan kerrota ennen eikä jälkeen kirjan julkaisemisen. Kirja on todellisuudessa voinut myydä ihan hyvin -- mutta ei odotetulla tavalla.
Kiitos tsemppauksesta!
No huhhhuh... Minäkin myönnän tuntneeni hetkellisen paniikin kouraisun. Tähänkö se sitten loppui? Onneksi ei.
VastaaPoistaTsemppiä tulevaan, arvostan päätöstäsi kirjoittaa sarja omilla ehdoillasi.
Kiitos, Kirjaneito! Mifonkien matka jatkuu!
PoistaTeet oikein, kun kerrot asiasta julkisesti. Se helpottaa varmaankin Sinua itseäsi ja samalla meitä muitakin, jotka olemme joutuneet kokemaan kolhuja kirjamaailmassa. Kirjailijoiden asema käy yhä vaikeammaksi.
VastaaPoistaKaunis kotisivublogi. Toivon, että saan energiaa tehdä uudistuksia omiin blogeihini.
Kurjinta on se, että kolhut kustannusmaailmassa osuvat usein niin henkilökohtaisiin paikkoihin, että niistä häpeillään kertoa. Siitä voi sitten syntyä kuvitelma, että on se ainoa hylkäyksen saanut tai ongelmista kärsivä kirjailija. Että vika olisi vain itsessä, ei systeemissä.
PoistaTotuus kuitenkin taitaa olla ennemmin, ettei kukaan kirjailija ole kolhuitta selvinnyt tai selviä.
Tuo on muuten ihan totta; tunnistan. Ja juuri sen vuoksi pisteet sinulle rohkeudesta laittaa myös itsesi likoon kertomalla tästä julkisesti!
PoistaHurjaa... Onpa outoa, ettei neuvotteluvaraa ollut, vaikka ilmeisesti Mifongin mahdin kässäri oli jo valmiina. Aika karua ruveta siitä muokkaamaan ja katkaisemaan koko sarjaa..!
VastaaPoistaKiitos tästä viestistä ja asian tuomisesta julkisuuteen. Tosiaankin, on vain hyvä että joku uskaltaa tuoda esille kirjailijoiden epävarmaa elämää.
Onnea ja menestystä sarjan jatkolle!
Mifongin mahdin kässäri on tosiaan valmis ja jo kertaalleen kustannustoimitettukin.
PoistaKiitos myötäelämisestä ja toivotuksista!
Olen ollut huomaavinani, että alkuneuvottelut kirjailijan ja kustantamon välillä ovat erittäin haavoittuvaisia ja alttiita väärinymmärryksille. Molemmat osapuolet lupaavat sopimuksenkiilto silmissä helposti enemmän kuin mihin todellisuudessa on resursseja.
VastaaPoistaEhkä pöytäkirjamerkintä trilogiasta on aito väärinymmärrys?
On ikävää, että yhteistyösi kustantamon kanssa päättyi riitaisasti. Toivottavasti löydät uuden kustantajan ja sarja saa pikimmiten jatkoa.
Kaikkea hyvää sinulle!
Joo, kyllä tästä sen oppi, että ei itsekään pitäisi olettaa mitään vaan vaatia aina mustaa valkoisella.
PoistaVaikka yhteistyö nyt tältä osin Kariston kanssa päättyikin, ei riitaa ole tai ollut havaittavissa. :) Täysi umpikuja vain tämän asian suhteen.
Kiitos toivotuksista!
Minäkin säikähdin hetkellisesti, sillä haluan lukea sarjan loppuun saakka. Kurja temppu Karistolta, mutta onneksi sarja jatkuu! Hyvä, ettet alkanut trilogiaan, jos tuntuu, ettei tarina mahdu kolmeen osaan.
VastaaPoistaMuistan jostain lukeneeni jonkin aikaa sitten, että Mifonki-sarja olisi trilogia, mutta blogissasi se myöhemmin selkeytyi neliosaiseksi. Jossain siis tällaista infoa on jaeltu.
Alkupään markkinointiteksteissä tosiaan puhuttiin trilogiasta, mutta aika varhaisessa vaiheessa huomasin, että sarjasta tulee kyllä pidempi. Jossain kohtaa kommunikaatio on vain katkennut, vaikka mielestäni olen viestinyt asiasta eteenpäin.
PoistaEn kyllä mene tuon neliosaisuudenkaan varaan vannomaan... Tarina olkoon sen pituinen kuin se on. ;)
Harmillista - ja myynnin vähyydestä ei kai kannata valittaa, jos ei tee kaikkea mahdollista sen eteen. Edelleenkään en esim. Elisa Kirjasta ole löytänyt Mifongin aikaa sähköisenä... mikä lie syynä ?
VastaaPoistaNäinhän se vähän on: markkinointia saisi kyllä parantaa monenkin kirjan kohdalla!
PoistaPääasia, että tarina elää.
VastaaPoistaMuistan Kariston juhlissa jutelleeni kustannuspäällikön kanssa sen verran, että Terry Pratchettiä lukuun ottamatta fantasia ei myy Suomessa. Pidin sitä vähän yllättävänä lausuntona. Kurjaa, että siellä fantsunvastaiset fiilikset aktualisoituvat näin. Kaikkea hyvää jatkoon!
Kiitos, Taika!
PoistaSamaa väittämää, sen todenperäisyyttä ja syitä olen minäkin pohdiskellut, kun olen katsellut kirjakauppojen tarjontaa ja tuotesijoittelua.
Todella subjektiivinen kommentti fantasian lukijalta tulossa nyt:
PoistaSuomalaiset kustantamot eivät yksinkertaisesti käännätä ja/tai julkaise niitä oikeasti mielenkiintoisimpia tarjolla olevia tuotteita. Silloinkin jos julkaistaan, niin markkinointi on olematonta (ei näitä suurkuluttaja jostain kirjakerhon katalogista bongaile). Toisekseen kirjakauppojen valikoimat fantasiassa ja joskus scifissäkin tuntuvat olevan alle 15-vuotiaille suunnattuja, ja sinne nuortenkirjahyllyyn päätyvät näköjään myös ne fantasiateokset, jotka ei suoranaisesti nuorille suunnattuja ole. Sekään ei ole paikka, minne aikuinen lukija tajuaa etsiytyä ensimmäiseksi, luultavammin sitä vain toteaa että jaaha, ei ole tarjolla mitään.
Ilmainen vinkki markkinoijille: toistakymmentä vuotta Tähtivaeltajaa tilanneena muistan todella harvoin nähneeni siellä kustantamojen mainoksia tulossa olevista fantasia ja sci-fi -julkaisuista. Levikki ei varmaan ole valtaisa, mutta ei varmaan sitten mainoksen hintakaan. Ja mistä löytyisi muka tässä maassa tarkemmin kohdennettu media näiden teosten mainostamiseen? Jos keksitte, niin kertokee miullekkiin.
Olipas toinen masennusta herättävä uutinen tänä "nokiapäivänä" tämä postauksesi :( Mutta korkea hatunnosto rohkeudesta ja tsemppihalit! Pidetään peukut ja ukkovarpaat pystyssä, jotta Mifonki-sarja saa arvoisensa kustantajan ja suomalainen fantasia vihdoin ja viimein ansaitsemansa arvostuksen.
VastaaPoistaOlihan tämä aika yllätysjymähdys! Kiitos tsemppihaleista ja myötäelosta, Kristiina!
PoistaMelkoisia uutisia. Tsemppiä sinulle ja toivottavasti Mifongit löytävät uuden kustantajan nopeasti - jollei sellaista ole peräti jo löytynyt. Toivon sinne kirjoitusrauhaa melskeen keskelle!
VastaaPoistaKiitos, Rooibos!
PoistaKyllä mifongit jonkin julkaisureitin löytävät. :)
Voi kuule, jos joku ystäväni kertoisi minulle tehneensä niin kuin sinä, niin sanoisinpa kyllä hänelle, että ota nyt heti yhteyttä kustantajaasi ja kerro heille, että asiaa harkittuasi toivot kuitenkin saavasi vielä tarttua siihen heidän tarjoamaansa tilaisuuteen eli kirjoittaa trilogian loppuun.
VastaaPoistaTarkoitan tätä kaikella ystävällisyydellä - harmi, ettei näihin kommentteihin voi jättää ääniviestejä, silloin tajuaisit etten ilkeile, vaan luulen tosissani tietäväni, mikä olisi ollut sinun etusi tässä tilanteessa.
Pidän tarjousta heidän puoleltaan todella reiluna tilanteessa, jossa myynti on ollut vähäistä (kuten siis melko lailla kaikilla esikoiskirjailijoilla). Et siis voi sanoa, että kustantajasi ajattelisi vain myyntiä - paitsi entäpä jos kolmas osa myisi tosi hyvin, tai voittaisi jonkun palkinnon: silloin asiat olisivat toisin. Voisit jatkaa saman kustantajan kanssa neljännestä osasta. Kyse on pohjimmiltaan tavoistasi toimia ja siitä miten kirjoitat. Kustantajan tarkoitus ei ole "sanella kirjailijalle mitä hän kirjoittaa", vaan auttaa kirjailijaa saamaan itsestään sen parhaan irti ja tuomaan hänet lukijoiden tavoitettaville. Niin kauan kun olet yhteistyössä kustantajan kanssa kaikki on mahdollista.
Mutta yhteistyö tarkoittaa sitä, että kustantaja tosiaan päättää tietyistä asioista, ja niin se on muuten kaikkien muidenkin kustantajien kanssa, ei vain tämän yhden. (Paitsi varmaan se teidän Osuuskumma on eri asia? Toki oma, itse perustettu kustantamo on eri asia ja kustiksen voi aina palkata, mutta oikeasti, tuleeko se onnistumaan?)
Tekstiin perehtynyt kustannustoimittaja voi auttaa sinua tekstin muodostamisessa: sinulla on mahdollisuus jättää juonessa asioita auki tiettyyn rajaan asti (jonka sinä määrität), ja jättää ovea auki neljännelle osalle. Keskity nyt tähän tulossa olevaan osaan ja tee siitä paras mahdollinen, ovatko tarvittavat muutokset todella niin suuria kuin kuvittelet nyt?
Tulee muuten mieleen se yksi (englantilainen?) esikoisteos, josta tuli palkittu ja maailmankuulu sen takia, että kirjoittaja veti sen kustantajalta pois sen jälkeen kun hän oli jo saanut kustannussopimuksen ja ajatteli juonen uusiksi. Prosessi johon olet ajautunut voi olla suurin onnenpotku kirjailijan urallasi. Ainakin sinulla on kustantamo joka uskoo sinuun.
Olennainen kysymys, joka sinun kannattaa ottaa huomioon, liittyy siihen että mitä vaihtoehtoja sinulla on.
Väite: jos jokin kirjasarja on keskeytetty jonkun kustantajan listoilla alhaisen myynnin takia, kukaan muu kustantamo ei ota sen jatko-osia julkaistavakseen.
Älä käsitä väärin, uskon siihen että voit saada kustannussopimuksen kokonaan erilliselle käsikirjoitukselle, mutta koska haluat nimenomaan jatkaa tätä Mifonkien maata, niin ota yhteyttä Karistoon, joka on kiinnostunut kolmannesta osasta.
Hei vaan Tiksu ja kiitos neuvoista! Ulkopuolinen näkee asiat aina hieman eri tavalla. Omaa elämää koskevissa päätöksissä ihmisellä ei kuitenkaan ole muuta vaihtoehtoa kuin seurata sydämensä ääntä -- ja sama pätee kirjailijaankin.
PoistaPäätökseni on ollut oikea, sen osoittaa jo sydämeni tämänhetkinen keveys.
Minä olen sitä mieltä, että jos kirjoittaja on jo alusta alkaen suunnitellut kirjasarjasta vähintään neliosaista, sen pakkotypistäminen trilogiaksi ei ole kenellekään hyvä ratkaisu. Minä ainakin kokisin lukijana itseni petetyksi, jos sarja loppuisi töksähtäen tai liian hätäisesti. Jos lukijat pettyvät, myyntimäärä jää pieneksi ja kustantaja on entistä nihkeämpi kirjailijan seuraavaa käsikirjoitusta kohtaan. Kieltämättä hankala tilanne, mutta pitkällä tähtäimellä oman taiteellisen näkemyksen puolustaminen on ainoa oikea ratkaisu.
PoistaHei, ja tsemppiä! Olen ihan eri mieltä kuin Tiksu. Ei kustantamosuhde tai kustannussoppari ole mikään sellainen graalin malja jonka takia kannattaisi vetää itsensä mihin tahansa solmuun. Jos yhteistyö ottaa enemmän kuin antaa niin on järkevää ja suoraselkäistä lähteä pois. Hyvä ja päättäväinen kirjailija pärjää taatusti ja pullat voivat olla paremmin uunissa Osuusukummassa tai jossain vastaavassa, koska eipä niillä kustantamoilla tällä hetkellä välttämättä kovin hehkeästi mene. Tilannehan olisi toinen jos kustantamo toisi myyntiä ja lukijoita, mutta sehän ei nykyisin ole suinkaan niin.
PoistaJussiK, näinhän se on: tilanne ei ole helppo kummallekaan, ei kustantamolle eikä kirjailijalle. Mutta kirjailija on kuitenkin se, joka vastaa kirjoittamastaan lopun ikäänsä. Siksi kannattaa olla tinkimätön ja seurata omaa näkemystään.
PoistaHankala on nähdä, miten kustantamo olisi aina oikeassa, miten kustantaja aina tietäisi paremmin. Päätöksiä kun voi hyvinkin tehdä kirjallisuutta ymmärtävän kustannustoimittajan sijasta johtoportaan excel-mies, jolle tärkeintä ei ole tehty voitto vaan mallien projisoima voitto kahden kvartaalin päästä. Ja jos se jää parin desimaalia alle hihasta reväistyn odotuksen, projekti saa kirveestä. Paitsi että projekti voi olla monivuotinen kirjallinen projekti.
PoistaEi, ei sellaisen edessä pidä taipua. Vähintään pitää saada excel-mies pöydän ääreen istumaan ja esittelemään lukuja ja ne tavat, joilla niitä käsitellään. Tätä ei juurikaan tehdä, paljolti varmaan siksi, että jos pitäisi näyttää, mistä luvut tulevat, siihen tarvittaisiin taskulamppu ja nippu kumihanskoja.
No joo, siis suoraan sanottuna en tarkoittanut kommenttiani kirjoittaessani, että "kirjailijan pitäisi vetää itsensä mihin tahansa solmuun", kuten Miina taitaa kommenttiani hiukan tulkita...
PoistaHöh, onpa tylsää. Ihanne olisi se, että kirjailija saisi vain kirjoittaa ja kaiken maailman muun pyörityksen, spekulaation ja ison maailman asiat voisi unohtaa. Tsemppiä sinulle ja mifongeille!
VastaaPoistaKiitos tsempeistä, Ahmu!
PoistaTuo ihanne taitaa nykypäivänä olla kirjailijoille haave vain -- tosin sellainen haave, jonka kyllä hetkittäin kirjoittamalla saavuttaa. Todellisuus tulee vierailulle kuitenkin ennen pitkää.
Ymmärrettävä ratkaisu sinulta, ja kunnioitettava - moni olisi hädissään taipunut tekemään sellaisiakin kompromisseja jotka kiduttaisivat kirjan henkeä. Ja hienoa että puhut avoimesti. Sellainen on kannatettavaa, kun kirjailija kuitenkin on altavastaaja näissä kuvioissa ja ihmisten on hyvä tietää, missä mennään.
VastaaPoistaKirjailija on tosiaan altavastaava, mutta kuitenkin vastuussa siitä, mitä käsistään päästää. Eipä tuossa siis paljon vaihtoehtoja jäänyt, jos halusin nukkua loppuelämäni yöt hyvin.
PoistaAvoimuus on yleensä aina parempi vaihtoehto kuin vaikeneminen -- etenkin tässä tapauksessa kun työ on niin julkinen.
Kiitos sinulle avoimuuden esimerkistäsi!
Mielenkiintoinen (ennakko?)tapaus. Kommunikointi on totisesti tärkeää kun uutta projektia aloitetaan. Kaipa siinä sitten jonkinlainen väärinkäsitys on ollut mukana kuvioissa.
VastaaPoistaNyt onkin todella hyvä, että olet mukana Osuuskumman toiminnassa. Seuraaville osille löytynee kustannusväylä ainakin siltä suunnalta.
Ymmärtääkseni kustannussopimuksissa on myös jätetty kirjailijalle oikeus suoda julkaisuoikeudet toisillekin tahoille jos aikaisempi pidättäytyy käyttämästä omaa julkaisuoikeuttaan. Joten ensimmäisten kahden osan tulevat painokset eivät liene aivan täysin Karistosta kiinni?
Kustantamoiden toiminnan valossa Kariston vaatimus ei ole ihmeellinen, joskaan se ei myöskään ole taidettasi kohtaan reilu. Sinun päätöksesi oli ainoa mahdollinen minkä kuvittelisinkin juuri Sinun tekevän. Sen näkee silmistäsi, tuntee aurastasi.
Pysyit uskollisena itsellesi. Se ei ole pieni asia. Onneksi olkoon.
***
Niin, kustantamojen ja kirjailijoiden rooleista on hyvä puhua ja kuulla puhuttavan. Nykyisin kirjailijoille on syntynyt uusia julkaisukanavia, juurikin osuuskuntien ja E-kirjojen kautta. Näkisin, että suurkustantamoiden tärkein kustannustoiminnallinen valtti on yhä markkinoinnin resursseissa.
Seuraan mielenkiinnolla kuinka moni kirjailija tulevaisuudessa julkaisee ensimmäisen menestysteoksensa suurkustantamossa ja ryhtyykin sitten julkaisemaan seuraavia teoksiaan itsenäisemmin. Saatuaan ensin hyvän maineen ja lukevan maailman huomion osakseen suurkustantamon riveissä.
Minua kummastuttaa suuresti se, miksi fantasian sanotaan kariutuvan Suomessa. Eikö ulkomailta tuoda jatkuvasti erilaista fantasiaa, ainakin Jalava suomentaa Dragonlancea ja Forgotten Realmsia yms. Tulen ja jään laulua tuodaan englanninkielisenä valtavia nippuja, ja itsenäinen pienkustantamo kääntää sitä suomeksi.
Niin, kuten moni pieni kustantamo tuo Suomeen fantasiaa, jota muut kustantamot eivät tuo.
Olisiko siis menekin todellinen ongelma markkinoinnissa? Onko kukaan kuullut radiossa tai nähnyt televisiossa mainostettavan Mifonkeja taikka Kellopelikuninkaita? Anu Holopaisen saagaa, jonka olemassaolo valkeni minullekin vasta FinnConissa? Timo Parvelan "Sammon vartijat"?
Eikö? Kukaan?
Entäpä sitten Tervoa ja Hirvisaarta? Oksasta?
Bingo!
Kiitos sanoistasi, M.E.!
PoistaKustantamo tosiaan tekee omat päätöksensä, mutta kirjailijalla on onneksi vielä valta omaan tarinaansa. En ole Karistolle heidän päätöksestään vihainen tai katkera, sillä se on heidän asiansa, miten kirjabisnestä hoitavat. Me nyt vain satuimme eri raiteille tämän asian kanssa.
Siitä olen kyllä hämmentynyt, että he ensin katsovat taloudellisen riskin kannattavan ja ottavat kustannusohjelmaansa esikoiskirjan, mutta sitten jättävät sarjan kesken. No, ehkä he tosiaan tietävät mitä tekevät.
Minä keskityn omaan kirjoittamiseeni, se on ainoa mihin voin vaikuttaa. :)
***
Kirjojen markkinointi on pulmallista. Jotta kirja saisi näkyvyyttä yli pienen tai keskinkertaisen mainostamisen, vaadittaneen jo televisiopuffeja, kadunvarsimainoksia, radiohaastatteluja ja lehtihaastatteluja. Tähän ei ole varaa kuin muutamalla suurella, ja niidenkin on keskityttävä vain muutamaan kirjailijaan.
Fantasia pääsee sille tasolle vain harvoissa tapauksissa -- niissä, joissa kirjasarja on jo ulkomailla ilmiö isolla iillä.
M.E. Yli-Kiikka ihmetteli samaa kuin minä: miten niin fantasia ei muka myy? En voi käsittää tätä väitettä. Ei se varmasti oksasille, tervoille ja hotakaisille pärjää. Mutta omassa luokassaan sen kysyntä on kovempaa kuin koskaan aiemmin Suomessa.
VastaaPoistaVäittäisin, että kyse on nimenomaan markkinoinnista. Ei missään näy spefikirjallisuuden markkinointia. Kaikki paukut ladataan näihin jo valmiiksi isoihin nimiin ja media hoitaa sitten loput.
Sellainen harmittaa ihan suunnattomasti!
J.S.:lle vielä tätäkin kautta tsempit ja silinterihatun nosto. Halataan kun tavataan!
Ehkä lauseeseen sisältyy sanoma, että fantasia ei myy tarpeeksi tai odotetusti. Että jokaisen fantasiakirjan pitäisi olla uusi Harry Potter? Mene ja tiedä. ;)
PoistaKiitos tsempeistä, Morre!
Kuulemani mukaan markkinointia tehdään ihan taskulaskimella - ts. se edellä mainittu excel-mies katsoo kaavaa, jonka mukaan x euroa markkinointiin lisää myyntiä y prosenttia, ja laskee siitä että kannattaa käyttää markkinointibudjetti vain niihin kirjoihin, joiden jo tiedetään myyvän paljon. Koska y prosenttia 500 000 kirjaa myyvästä Sofi Oksasesta on huomattavasti enemmän kuin 500 kirjaa myyvästä taviskirjailijasta. Eli jos joku juttu ei jo valmiiksi myy ns. vitusti, niin sitä ei oikeastaan edes kannata yrittää myydä. Raakaa peliä tämä markkinatalous.
PoistaTosi ikävää ja kurjaa! Olen samaa mieltä muiden kanssa, iso hatunnosto siitä että et suostunut tuohon diiliin ja että kerrot siitä julkisesti.
VastaaPoistaLöytyisikö spefikirjallisuudelle markkinointiväline sosiaalisesta mediasta? Näyttävää kirjatraileria olisi helppo jakaa joka puolella. Myös Pasi Ilmari Jääskeläisen juuri julkistama mainoskisa kuulostaa minusta hyvältä idealta.
Sosiaalinen media ja internet ylipäätään ovat kanavia, joita kustantamot saisivat hyödyntää enemmän. Etenkin nuoremman väen (alle 35 v.) sieltä löytäisi melko kattavasti, mutta ehkä tämä joukko ei sitten osta riittävästi kirjoja, että mainonta kannattaisi. Vaikea sitäkään kyllä uskoa.
PoistaHyvin suuri osa työnsä mainostamisesta lepää kirjailijan itsensä hartioilla, vaikka se kuuluisi kustantamon työhön. Mutta kuinka moni kirjailija jaksaa katsoa sivusta sitä, ettei mitään markkinointia oman kirjan suhteen tapahdu? Niinpä. Ja siihen käytetty aika on taas kirjoitustyöstä pois.
Hatunnosto sinulle varmasti hankalasta mutta toivottavasti kuitenkin onnistuneesta ratkaisusta sekä siitä kertomisesta. Itse odotan kovasti seuraavaa Mifonki-sarjan kirjaa. Kaikkea hyvää!
VastaaPoistaKiitos, Linnea!
PoistaAika näyttää, mitä tapahtuu. Mutta kun sydän on keveä, tietää kulkevansa oikealla polulla.
Kiitos tästä postauksesta. Olen kiinnostunut kuulemaan kaikesta mikä liittyy kustantamoihin.
VastaaPoistaOlin hiukan hämmentynyt -fantasia ei myy? Eihän realismikaan myy. Mikä sitten myy? Vai onko Suomi vain liian pieni maa, mikään ei myy, tarpeeksi.
Ole hyvä, anonyymi! Kirjankustantamisen maailma näyttää aika erilaiselta riippuen tietenkin katsojan näkökulmasta. Kirjan tekeminen on bisnestä, mutta sen kirjoittaminen luovaa työtä, taidetta. Yhdistä niitä nyt sitten...
PoistaVoit olla asian ytimen äärellä: ehkä mikään ei tosiaan myy tarpeeksi kauppiaan kannalta. Aina voisi myydä enemmän ja paremmin jne.
Se kyllä on selvää, että ajat ovat vaikeat kustantamoille, mutta jollakin ihmeellä ne kymmenet ja kymmenet sinnittelevät elossa.
Tuli tässä mieleeni myös sellainen seikka, että suomalaiset kustantamot pysyttelevät itsepäisesti kovakantisissa kirjoissa ja voivottelevat sitten, etteivät kirjat myy.
PoistaSehän on ihan hullua! Esimerkiksi dekkarit olisi paljon järkevämpi julkaista edullisina pokkareina; eihän niitä kirjahyllyyn osteta, vaan (kerran) luettavaksi. Hinta saataisiin samalla alas, jolloin ostospäätöskin olisi helppo tehdä.
En tiedä, onko fantasian kohdalla sama asia, mutta uumoilisin, että näin on.
Ulkomailla asuvana ja paljon matkustavana kirjojen ystävänä olen joka tapauksessa kiinnittänyt tähän huomiota. Ehkä kustannusalaan on iskenyt sama ylimielisyystauti, josta vastahyvästeltyä Nokiaa nyt syytetään?
Kiitos joka tapauksesta tästä postauksestasi sekä mielenkiintoisesta keskustelusta. Ja onnea tulevaisuuden varalle!
Kiitos kommentista ja onnentoivotuksista, satunnainen vierailija!
PoistaKovakantisia kirjoja on tosiaan hyvin saatavilla kaupoista, mutta minusta näyttää hieman siltä, että pehmeäkantiset, ulkoasultaan hieman kovakantista matkivat kirjat olisivat yleistymässä. Monet kustantamot painattavat kirjansa Baltiassa tai Itä-Euroopassa kustannussyistä.
Sitäkin olen joskus miettinyt, että kestävätkö kovakantiset kirjat pitempään kirjastossa kuin pehmeäkantiset: Suomen kirjastot kun ovat aika merkittävä ostaja kustantajan näkökulmasta. (Esimerkiksi painosten määriä saatetaan rukata kirjaston ennakkotilausten perusteella.)
Teit ainoan oikean päätöksen, J. Pieniä sivulausekompromisseja voi silloin tällöin tehdä, mutta suurissa linjoissa on mentävä sen mukaan kuin oma sielu ohjaa.
VastaaPoistaSe taitaa olla jossain määrin totta, että ns. perinteinen fantasia on ajautunut vähän syrjään modernimpien, nykypäivään sijoittuvien paranormaalitarinoiden tieltä. Spefi kyllä myy, mutta spefi on paljon muutakin kuin miekkaa ja magiaa.
Kiitos tuesta, Anu!
PoistaSehän tässä onkin, kun kyse ei ollut noista sivulausekompromisseista, henkilöhahmon poistamisesta (niitä kyllä poistuu Mifonki-sarjassa aika vauhtia luonnollistakin tietä) tai vastaavista. Kyse oli kokonaisen kirjasarjan typistämisestä markkinoinnin ja pöytäkirjan määräämään muotoon.
Ei siihen voinut suostua.
Minun on ikävä kyllä pakko olla samaa mieltä Tiksun kanssa. Voiko olla, että olet itse liian lähellä omaa kirjasarjaasi jotta kykenet tarkastelemaan asiaa pidemmällä aikavälillä tai objektiivisesti? Aivan varmasti sarjan kirjoittajana rakastat sitä yli kaiken; mifonkeja ja luomaasi maailmaa. Niin sen pitääkin olla. Mutta pitää myös osata päästää irti oikeassa kohtaa ja todeta että nyt on uusien tuulien aika. Mietitäänpä esimerkiksi tv-sarja Lostia. Sitä jatkettiin tuotantokausi toisensa jälkeen ja taso laski kuin kissan häntä. Jos sarja olisi lopetettu esimerkiksi kolmannen tuotantokauden jälkeen eikä väkisin tuotu mukaan vaikka mitä uusia elementtejä, niin sarja olisi voinut jäädä ihan erilaiseen maineeseen. Tarkoitan sitä, että ehkä kannattaa lopettaa sarja kun se vielä on niin sanotusti "huipulla". En halua, että Mifonkien maailma-sarjalle käy niinkuin Lostille. Uskon, että Karisto on ajatellut asiassa vain sinun parastasi ja osannut nähdä tämän tilanteen objektiivisesti. Varmasti löytyisi ratkaisuja saada kolmas osa viimeiseksi. Sen pituushan voisi olla sen verran pitempi, että saat kaikki asiat siinä nivottua yhteen.
VastaaPoistaVastaesimerkkinä sitten toisaalta vaikkapa Babylon 5...
PoistaMinun on ikävä kyllä pakko todeta, että Anonyymi ja Tiksu ovat väärässä. Menestyssarjojen venyttäminen tuskin johtuu sarjan luojan vimmasta venyttää tarina yli rajojensa, vaan päinvastoin: rahapuolella toimivat ihmiset haluavat lypsää sarjasta ns. kaiken irti, silläkin uhalla että varsinaiset tekijät tympääntyvät pakkojatkamiseen ja koko homma lässähtää.
PoistaJoskus tietysti kirjoittajakin lankeaa voitonmaksimoinnin ansaan ja kirjoittaa "pakolla" lisää ja lisää, mutta jos intohimo on kadonnut, se kyllä näkyy lopputuloksessa. Mutta tällainen on täysin eri tilanne kuin se, että tarina on yhä aivan kesken kirjoittajan päässä, mutta se pitäisi vain typistää jotenkuten päätökseen.
Niin, on aina hyvä muistaa, että kirjailija tekee luovaa työtä, kustantamo bisnestä. Se tarkoittaa sitä, että kustantamo ei niitä kirjoja kirjoita. Kirjailija ei ole kirjoituskone, jota kustantaja näppäilee käsikirjoituksia saadakseen.
PoistaEikä tässä ole kysymys pelkästä rakkaudesta omaa työtään tai tätä sarjaa kohtaan. Ehkä se kuulostaa hullulta sellaisesta, joka ei itse kirjoita, mutta olen velkaa Mifonki-sarjalle sen, että se saa ansaitsemansa kohtelun. Olen vastuussa tarinasta. Kukaan muu kuin minä ei tiedä, miten kaikki päättyy.
"Olen vastuussa tarinasta."
PoistaJuuri näin, tiivistit hienosti monimutkaisen ajatus- ja tunneryppään :)
Haha! Ha! Ha.
PoistaJos vaikka oletetaan, että ainoa kustantajaa motivoiva voima ei ole raha, en pysty näkemään, että tässä nimenomaisessa tapauksessa se ainoa tarkoitusperä olisi ollut kirjailijan edun ajatteleminen.
Kustantamoissa työskentelee ihmisiä, joiden toimiin vaikuttavat monet syyt. Esimies käskee tehdä asioita. Oman työn tulos vaikuttaa siihen, keitä ei lempata pellolle seuraavan supistuskierroksen aikana. Kilpailua, nokkimista, inhimillistä toimintaa. Sellaisessa tilanteessa on vaikea asettaa kirjailijan etua ehdottomalle etusijalle.
Miksi Anonyymi uskot, että Karisto on osannut nähdä tilanteen objektiivisesti? Ja mitä edes tarkoitat sillä?
Jos kirjailija on itse sitä mieltä, että kirjasarja ei ole valmis, on minusta vähän kummallista lukijan ruveta vaatimaan sarjan lopettamista. Tekstistä päätellen Kariston päätöksen taustalla ei ollut kyseessä laadun heikkeneminen vaan taloudelliset asiat.
VastaaPoistaSuosittelen lukemiseksi Neil Gaimanin blogipostausta, jossa sivutaan vähän samantyyppistä ajattelua:
http://journal.neilgaiman.com/2009/05/entitlement-issues.html
Ah, Neil Gaiman. <3 Osuu aina naulan kantaan.
PoistaKiitos linkkivinkistä!
Itsekin jätin Kariston vuosia sitten. He mm. vaativat minua muuttamaan erään kirjani lopun sellaiseksi, että tarina meni mielestäni pilalle. Siellä oli aikamoinen sanelupolitiikka. Nyt kustantajani on Reuna, ja olen tyytyväinen yhteistyöhön. Voimme keskustella hyvässä hengessä mahdollisista muutosehdotuksista. Terv. Asta Ikonen, kymmenen kirjaa julkaissut nuortenkirjailija
VastaaPoistaKiitos kommentista, Asta!
PoistaNäinhän se on, että vaikka yhteistyö ei yhden kanssa suju, jonkun toisen kanssa asia voikin olla eri.
Eipä siinä sen kummempaa dramatiikkaa ole, jos kirjailija päättää etsiä muita julkaisukanavia. Etsiväthän ne kustantajatkin koko ajan uusia kirjailijoita.
Mukava kuulla, että olet löytänyt paikkasi!
Anu, aivan. Menestyssarjojen venyttäminen johtuu siitä, että ne ovat huippusuosittuja, jolloin nitä kannattaa venyttää juonellisen tason laskusta huolimatta, sillä ne tuottavat rahaa ja sitä tuotantoyhtiö haluaa: rahaa.
VastaaPoistaMutta jos sarja ei tuota rahaa, eli ei myy tarpeeksi kuten Mifongien kanssa kuulemma kävi, ei sarjan jatkamisessa ole mitään pointtia. Kustannustalo ei ole hyväntekeväisyysjärjestö. Ymmärrän siis täysin Kariston ratkaisun, ja se, että he ovat kuitenkin tarjoutuneet kustantamaan kolmannen osan, on mielestäni hyvin kilttiä heiltä.
Kysymys kuuluu: Jos sarja ei myy isolla kustannustalolla, miksi sitä pitäisi väkisin jatkaa millään muullakaan kustantamolla? Eikö tässä vaiheessa olisi aika sanoa itselleen: Tämä oli tässä ja nyt reippaasti kohti uusia haasteita! Varmasti tuollaisen päätöksen tekeminen tuntuu pahalta, kun on omasta kirjasarjasta (lapsesta) kyse. Joskus on kuitenkin kannattavampaa laittaa järki oman taiteilijuuden edelle, nöyrtyä, miettiä asioita pidemmälle tulevaisuuteen ja hahmotella millaisen jäljen haluaa jättää. Ja todellakin sanon tämän vain hyvää ajatellen. Mutta jokainen toki tekee omat ratkaisunsa. Siinä sitä oppii.
Heh, Anonyymi, joka kovasti kuulostat Tiksulta. ;) Oletat nyt aika paljon asioita, mutta onhan se toki oikeutesi.
PoistaIhmettelen kyllä hieman tätä "kiltti kustantamo, tuhma kirjailija" -asennettasi. Mistä se mahtaa kummuta?
Enkä minä ole väkisin tarjoamassa Mifonki-sarjaa yhdellekään kustantamolle, älä sitä huoli. Asia on yksinkertaisesti niin, että haluan kirjoittaa sen loppuun sellaisena kuin se on. Se on jokaisen kirjailijan oikeus. :)
On tilanteita, joissa pitää nöyrtyä ja tehdä kompromisseja. Mutta kai jossain kohtaa tulee raja vastaan? Kahden romaanin typistäminen ja vääntäminen väkisin yhdeksi on minusta liikaa vaadittu, liian iso kompromissi - ja kuulostaa myös mahdottomalta tehtävältä tehdä se niin, että lopputulos olisi hyvä. Olen kyllä täysin eri mieltä näiden anonyymien ja Tiuksun kanssa.
PoistaJa mitä tulee rahaan ja menestykseen, tosiaan, sarjan 2. osan julkaisusta ei ole vielä pitkä aika, 1. osakin ilmestyi vasta viime vuonna. Tiksu taisi mainita palkinnot; mistäs sen tietää, vaikka nämä ensimmäiset osat ehtisivät vielä saadakin palkintoja? Ja rahaa Suomessa oikeasti tuottaa vain hyvin, hyvin pieni osa julkaistusta kirjallisuudesta. Kirjallisuuden, etenkin marginaalisen kirjallisuuden julkaisemiseen on edelleen olemassa muitakin syitä kuin raha. Julkaistaanhan runojakin! :) Ja tässä on kyseessä laadukas fantasiasarja, jota ei missään tapauksessa kannata jättää kesken.
Kiitos sanoistasi, Katri!
PoistaKirjan (tai kirjasarjan) elämä on tosiaan pidempi kuin yhden kevätkauden tai syyskauden verran. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.
Lisäys edelliseen viestiini. Sinuna tekisin niin, että julkaisisin Mifonki-sarjan Kariston kautta trilogiana. Sen jälkeen lähtisin tekemään kokonaan uutta kirjaprojektia, ja hankkisin sille uuden kustantajan. Siinä minun neuvoni, mutta kuten sanoin, jokainen tekee miten parhaimmakseen näkee.
VastaaPoistaKyllä tuntuu ihmeelliseltä, että vaaditaan nöyrtymistä myynnin nimissä kun tämän vuoden isoimmat myyntitapahtumat (H:gin kirjamessut ja joulumarkkinat) ovat vielä edessä!
VastaaPoistaJos ei tämä ole hätiköintiä, niin mikä on?
Siitäkin voidaan keskustella, että missä vaiheessa tiedetään kirjasarjan todellisesta menestyksestä. Onko se ensimmäisen, toisen vai viimeisen osan jälkeen -- vai kenties vuosikymmenen päästä koko sarjan valmistumisesta?
PoistaEi hyvää kirjallisuutta luoda taskulaskin kädessä.
Voihan kursimus! Ei myy niin kuin odotetaan. Hohhoijaa tätä maailman menoa.
VastaaPoistaLähetän täältä pohjoisesta paljon voimia ja erityiskiitoksen siitä, että toit asian avoimesti esille. Oman (jos sitä siksi voi nimittää) kustantamoni kanssa on myös yllättäviä käänteitä, mutta tavanomaisempia: kun henkilö vaihtuu, yhteys katkeaa. Olisi tietysti mukava tietää, mihin odotukseen itse ei ole vastannut :(
Kirjailijan elämä on epävarmuutta epävarmuuden perään. Siksi minusta onkin tärkeintä olla uskollinen itselleen ja tinkimätön työtään kohtaan.
PoistaAsioilla on tapana järjestyä.
Kiitos, Mari, ja voimia sinullekin!
Voisin reunahuomautuksen mainita vielä niille, jotka eivät tätä ole hoksanneet: kun kustantamo sanoo, että tämän kustantamista ei voida jatkaa, koska se ei ole myynyt tarpeeksi (näinhän Mifonkien kanssa ei käynyt, Karisto ei vain ollut halukas sitoutumaan neliosaisen tai sitäkin laajemman sarjan kustantamiseen, vaan halusi pitäytyä trilogiassa), ei koskaan kerrota, mikä olisi "tarpeeksi".
VastaaPoistaKaikki kirjat, joita kustantamo julkaisee, eivät ole kannattavia. Ne eivät toisin sanoen maksa itseään takaisin, tai ainakaan tuota voittoa "tarpeeksi". Silti sama kustantamo voi julkaista jatkuvasti uusia esikoiskirjoja. Suomessa julkaistaan paljon kirjallisuutta, joka ei kannata -- taloudellisesta näkökulmasta. Miksi sitäkin silti julkaistaan?
Ehkäpä tässä piilee se kirjankustantamisen ydin. Laadukasta lukemista halutaan saada lukijoille siitä huolimatta, että se ei maksa rahassa itseään takaisin.
Olen lueskellut blogiasi jo parisen kuukautta aktiivisesti, mutta en ole keksinyt mitään kommentoitavaa tähän päivään asti. Tämän blogipostauksen alkua lukiessani olin varma, että et suostu kustantamon vaatimukseen. Mielestäni tämä on ihailtavaa, koska et selvästikään kirjoita rahan takia vaan siksi, että rakastat kirjoittamista.
VastaaPoistaJos ajatellaan taloudelliselta kannalta, Tiksun esittämä skenaario olisi ehdottomasti ollut paras. Kustantamo olisi iloinen ja olisit pystynyt jatkamaan seuraavaan projektiin Mifonki-sarjan fanikannalla. Tämän Tiksun ”neuvon” mukaisesti olisi todennäköisesti tehnyt jokainen kirjailija, joka kirjoittaa rahan takia. Eli ei kukaan.
Tuntuu, että julkisuudessa näkyy aina puolivuosittain välirikkoja kustantamon ja kirjailijan väliltä. Mielestäni tämä on huolestuttavaa etenkin kun kyse harvemmin on samanlaisista väärinymmärryksistä kuin sinun tapauksessasi.
Yhden asian tämä väärinymmärrys kuitenkin paljasti. Kukaan asianomainen Karistolta ei selvästi lue tätä blogia! Kaikki blogin lukijat kuitenkin tiesivät, että Mifongista tulee vähintään 4-osainen… Tästä voitaisiin tietenkin päästä takaisin markkinointiaiheeseen, mutta vaikka markkinointia kauppakorkeassa opiskelenkin, jätän aiheen ensi kertaan.
Suurimmat kunnioitukseni sinulle.
P.S. Ai niin ja kun kerrankin kommentoin niin - mahtava blogi! Ainoa suomenkielinen blogi, jota seuraan aktiivisesti.
Kiitos, EVM, ja kiva kun kommentoit!
PoistaHarva kirjailija tekee työtään rahasta, mutta kaikki varmasti toivovat saavansa rahaa työstään. Minun tienestini romaaneistani ovat sen verran vaatimattomat, että rahalla ei ollut tässä asiassa vaikutusta suuntaan tai toiseen. :)
Sanonpa mäkin sanani. Täys rispekti myös täältä URS-luolasta, teit niin kuin oikealta tuntui ja se onkin ainoa järkevä ratkaisu. Plus että itse olisin varmaan toiminut vastaavassa tilanteessa ihan samoin, sen verran pienet rahat näissä kuvioissa liikkuu ettei niistä vielä kannata periaatteitaan myydä.
VastaaPoistaTsemppiä jatkoon! Sä pärjäät aina, sulla on sekä taidot että asenne kohdallaan.
Kiitos tsempeistä!
PoistaURSilaiset jos ketkä tietävät jotain asenteesta ja sen merkityksestä. :)
Hui, olipa uutinen. Olen sitä mieltä, ettei kenenkään tulisi kirjoittaa jotain sellaista, minkä takana ei voi seistä ja jota ei ole tehnyt sydämellä, joten ratkaisusi on kunnioitettava. Tsemppiä jatkoon!
VastaaPoistaKiitos, B.N.!
PoistaOn tässä vieläkin vähän pöllämystynyt olo, mutta sydäntään on seurattava, niin se vain on.
Sympatiani, ja kannatukseni päätöksellesi. Karisto on ollut ennen tapetilla lähinnä käännössarjojen julkaisemisten keskeyttäjäna. Välillä on yritetty ihan addressejakin kerätä, mutta mikään ei ole auttanut. Päätöksiä on perusteltu jo vuosia sillä, että fantasia ei myy tarpeeksi. Siinä ei ole mitään uutta tai "nyt". Antaapahan vain ikävän kuvan kustantamon toiminnasta.
VastaaPoistaToivon sinulle kirkkaampaa tulevaisuutta!
Kiitos, Raija! Ajat lienevät todella epävarmat, kun kotimaistakaan sarjaa ei uskalleta trilogiaa enempää kustantaa. Nykypäivänä on onneksi useampia tapoja saada kirjoituksensa julki -- ja useampia tahoja.
PoistaAika näyttää mihin päädytään!
Niin, kyllä kannattaa katsoa tarkkaan, mitä niissä sopimuspapereissa ja pöytäkirjoissa lukee. Ne ovat niitä päätöksenteon välineitä ja paikkoja, ei mitkään "mähän sanoin jo silloin että..."
VastaaPoistaYmmärrän toki mielipahan, mutta ymmärrän myös kustantajaa. Eipä ne varmaan sinulle suoraan sano sitä break-even-kohtaa, mutta usein se on lähellä koko ensimmäistä painosmäärää.
Mifongit olivat ehkä kustantajalle kokeilu, mutta ehkä mifonkien tarinan siivet eivät kanna tarpeeksi pitkälle.
Jos Mifonkien tarinalle riittää omasta mielestäsi ostajia, saat sen kaupaksi vaikka omakustanteena.
Hei, Anonyymi! En oikein ymmärrä spekulaatioidesi pointtia, sillä perustat ne täysin olettamuksille.
PoistaJos olet lukenut blogikirjoitukseni tarkkaan, löydät sieltä varmaan syyn, miksi Karisto ei julkaise kolmatta osaa. :)
Kiitos tärkeästä postauksesta ja tsemppiä jatkoon! Kirjailijan täytyy kyetä seisomaan tekemistensä takana sataviisiprosenttisesti. Muussa ei ole mitään mieltä.
VastaaPoistaOtin ammattikuntamme kannalta todella tärkeän asian esille.
Kiitos, Leena! Näistä asioista on välillä hyvä puhua. Kustantamon vaihtaminen ei tarkoita, että on epäonnistunut kirjailijana, vaan se alkaa olla aika perusmeininkiä nykypäivänä.
PoistaKirjailija sen kirjan kirjoittaa, joten ihan oman mielenterveyden takia kannattaa kirjoittaa sydämellään, ei egollaan.
Missähän tynnyrissä oon taas ollu, ku en tätäkään ole kuullu aiemmin... Pitäis kai tehdä välillä muutakin ku kirjottaa...
VastaaPoistaPäätös kuulostaa a) oikealta b) sinulta! Mifongit ja Reu ansaitsevat ennen kaikkea tarinansa loppuun kertomisen. Samoin me lukijat tarvitsemme tarinan Dantesta ja Ardisista, samoin kuin oleellisita esineistä tarinan varrelta! ,-)
Kukaan itseään kunnioittava tarinankertoja ei koskaan voisi pettää tarinaansa, joten lukekoot epäilijät vapaasti Valittuja paloja ja rahasta kirjoitettuja kirjoja. Me muut jäämme odottamaan niitä aitoja tarinaoita!
Kiitos, Juri, kannustuksesta ja luottamuksesta! :)
Poista