Muistaakseen miten -- ajatuksia kirjoituspäiväkirjasta

Lukiessani kirjoituspäiväkirjaani viime syksyltä havaitsin sen olevan todella oiva itsetutkiskelun, oman luovuuden ja tarinoiden muodostumisen hahmottamisen väline. Kun kirjoitusprojektit limittyvät keskenään ja ihmisen muisti on mitä on, jälkikäteen on erittäin vaikeaa -- ellei jopa mahdotonta --  muistaa, miten prosessi oikeastaan eteni. Milloin sai oivalluksen tähän, milloin tuohon. Millä fiiliksellä tai tahdilla asiat oikeastaan kulkivat. Mikä inspiroi.

Minun on suorastaan mahdoton hahmottaa esimerkiksi Mifongin ajan ja Mifongin mahdin raakaversion aikaisia aivoituksia. Muistikirjoissa toki on jos jonkinmoista, mutta merkinnät ovat hujan hajan, kryptisiä, kirjoitusajankohta tuntematon ja osa niistä on lähes lukukelvottomia joko kahvitahrojen, vesivahinkojen, päällekirjoittamisen tai osittain revityn sivun vuoksi. (Päällekirjoittamiset johtunevat yöllisistä muistiinmerkitsemisistä, kun ei ole voinut laittaa valoa päälle. Osittain revityt sivut ovat varmaan niitä kertoja, kun on ollut ihanpakkohetisaada jotain mihin kirjoittaa lause tai ajatus ylös.) Puhumattakaan niistä moninaisista irtolapuista ja muistiinpanoista, joita on tehty kuitteihin, laskuihin tai kirjekuoriin...

Kirjoittamalla asioita ylös pian sen jälkeen kun ne tapahtuvat, voi saada edes jossain määrin oikeanlaisen käsityksen siitä, millainen kirjoitusprosessi sillä kertaa oikeasti oli. Kenties kun näitä prosessikuvauksia (heh, päivätyössä oppimani termi) kertyy kylliksi ja ne ovat päiväkirjan hallitussa muodossa, on mahdollista nähdä suurempi kuva oman luovuutensa mekanismeista.

(c) J.S. Meresmaa

Tulevien kirjoitusjaksojen aikana aion edelleen pitää kirjoituspäiväkirjaa. (Viimevuotisesta olenkin napsinut palasia sieltä, palasia täältä blogiini. Ne löytyvät otsikoiden "otteita kirjailijan kirjoituspäiväkirjasta" alta, jos joku uusi lukija kiinnostuu aiheesta). Sen hyöty on suurin, jos siihen jaksaa kirjoittaa joka ilta -- tai aamu, jos on taas ollut Juuri-ennen-unta -aivomyrskyjä. Ja kieltämättä oli ihan pirun mielenkiintoista nyt monen monen kuukauden jälkeen kurkistaa, mitä silloin ajatteli ja miten työ kulki. Monessa kohtaa muistin toisin.

Ihan mielenkiinnosta tätä ajatuslinjaa seuraten ajattelin kirjata tänne blogiin ylös Erään novellin syntytarinan. Tämä on tuloillaan oleva tarina, jonka kirjoitan varta vasten ensi vuonna ilmestyvää antologiaa varten. Tällä hetkellä se on vasta synopsiksena kirjoittajansa silmäkulmassa, mutta valmista on saatava pian: päälle painava syksyn tiukka kirjoitusaikataulu ei anna tilaa kuhnailla. Hieman taikauskoisena ja muutamasta vahingosta viisastuneena en kirjaa prosessia tänne reaaliaikaisena. Tarina on kirjoitettava tiettyyn pisteeseen asti suljetuin ovin ennen kuin sen avaa yleisölle. Pidän kuitenkin itselleni kirjaa etenemisprosessista, ja laitan sen tänne sitten sellaisenaan.

Oletettavasti artikkelisarja avaa novellini anatomian. Se kertoo, miten tämä tarina kehittyi minussa. Ja tiedättekö, jo ajatuskin kauhistuttaa. Se tuntuu ihan hirveän henkilökohtaiselta. Siinä, jos missä, avaa itsensä. Rikkoo mysteerin, paljastaa sisukset.

Pelko onkin ollut minulle usein juuri se, mitä kohti on mentävä.

Otteita kirjailijan kirjoituspäiväkirjasta, osa 4

14.10.2013, maanantai 

Luonnostelin vielä eilen illalla toisen osion kolme viimeistä lukua -- näyttää siltä, että lukuja tulee tähän 18, mikä on jonkinlainen epäsuhta ensimmäiseen osioon verrattuna. Kirjoittaminen sujui jälleen kahdessa osassa, aamulla ja sitten illalla, joskin iltaan jäi kirjoitettavaksi vain viitisen sataa sanaa. Päivän saldo kaikkinensa 1597 sanaa. Kirjoitin luvun 17, joka oli suoraa jatkoa eilen kirjoitetulle. Huomenna jatkanen luvusta 15. Tänään oli taas hieman keskittymisvaikeuksia. 

15.10.2013, tiistai 

Pääsin koneen äärelle kirjoittamaan vasta kuuden maissa illalla, mutta sain kuin sainkin kokoon 1536 sanaa -- eikä kello ole kuin vähän yli yhdeksän! Olen siis varsin tyytyväinen. Olen tänään pallotellut ääneen ajatuksia siitä, mitä [sensuroitua osuutta tässä] voisi tarkoittaa. Seinille puhumista kotona siis. En ole käynyt vielä tänään ulkona, ja nyt on jo pimeää. 

16.10.2013, keskiviikko 

2206 sanaa. Heräsin aamulla aikaisin ja aloin hommiin. Työstin ensin lukua 16, kävin lounaalla kirjailijakollega X:n kanssa ja jatkoin sitten kirjoittamista. Työvire pysyi hyvänä, vaikka pidinkin välillä pitempiä taukoja. Nyt väsyttää, vaikka on vasta alkuilta. Shape Of Despair ja Clouds ryydittivät tänään kirjoittamista. Kirjoitin myös Melicor-osuuden luvun 17 loppuun, mutta en tiedä pitäisikö sitä vielä vähän jatkaa. (Se tuli kirkkaana lisättävänä mieleen eilen illalla juuri ennen nukahtamista.) Nyt alkuillasta työstin luvun 18 alkua, mutta en ole varma mihin se olisi paras lopettaa. Kyse on kuitenkin toisen osion viimeisestä luvusta, ja luulen, että se kaipaa vielä erilaisen päätöksen. Jonkin, mikä enteilee selkeämmin yhden osion loppua.

Otteita kirjailijan kirjoituspäiväkirjasta, osa 3

7.10.2013, maanantai
Paluu päivärytmiin Turun kirjamessujen jälkeen. Saldo 1681, mutta ei se helpolla tullut. Kohtaus kylläkin oli kutkuttava, mutta keskittymisvaikeudet vaivasivat. Paljon sähköpostiviestintää erinäisten tahojen kanssa, mikä rikkoi rytmiä pitkin päivää. Kirjoitin muuten ei-kronologisesti! Eli luku 11 oli työn alla tänään. Huomenna palaan takaisin päin. Liuskoja on nyt koossa 85. 

8.10.2013, tiistai
Koossa rontti 1884 sanaa. Kirjoittaminen sujui juohevasti. Kirjoitin luvun 9 sekä luvun 10 alkua. Tavoitteena on saada liuskamäärä tällä viikolla sataan. Torstaina ja perjantaina kirjoittaminen ei onnistu muiden menojen vuoksi, joten onhan tuossa tavoitteessa työtä. Ei kuitenkaan mitään mahdotonta. Jostain syystä kirjoitin tänään kässäriin ankan. Kyllä, ankan. Ensin niitä tepasteli vain sisäpihalla, mutta yhtäkkiä yksi olikin löytänyt tiensä X:n viitan taskuun. Elä ja opi. 

9.10.2013, keskiviikko
1031 sanaa, eli luku 10. Se tarjosikin yllätyksen, sillä en tiennyt mihin X.n ja X:n keskustelu johtaisi. Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta käänteeltä! Nyt aletaan olla siinä syvyydessä kässärissä, että kirjoittaja alkaa toimia enemmän instrumenttina kuin soittajana. Löysin uuden maneerin, jota pitää tarkkailla. 

12.10.2013, lauantai
Hirveä päänsärky aamusta alkaen, joten Mifonkien kirjoittamisesta ei tullut mitään. Sain kuitenkin editoitua yhden novellin ja laitettua sen eteenpäin. 

13.10.2013, sunnuntai
Right. 1765 sanaa. Kirjoitin iltapainotteisesti. Kirjoittaminen oli kivaa, vaivatonta jopa, mutta sain siihen kulumaan oikeastaan koko päivän. Etenin kronologisesti luvut 12, 13 ja 14. Nyt alkoi niin sanotusti rytinä. Sata liuskaa koossa, joten tavoite saavutettu!

Otteita kirjailijan kirjoituspäiväkirjasta, osa 1

17.9.2013, tiistai 

On ollut mukava huomata, ettei kirjoittamisen rutiini ole mihinkään kadonnut. Tekstiä tekee, vaikka mieli yrittää harhailla. Sain kokoon  1560 sanaa, joten olen tyytyväinen, Työn alla olivat luvut 9, 10 ja vähän 11:kin. Kaikenlaisia epäilyksiä uiskentelee mielessä. En tiedä, mistä alakulo johtuu. Kävin puolentoista tunnin kävelylenkillä kaupunkimaisemissa enkä ajatellut mitään kirjoittamiseen liittyvää; ei uusia juonia tai oivalluksia tai mitään. Ehkä kirjailijan zen-kävely vaatii metsäympäristöä. Ah, unohtui mainita: kirjoitin näköjään tänäänkin kahdessa osassa. Aamupäivällä sellaiset 900 sanaa ja alkuillasta loput.

18.9.2013, keskiviikko 

Päivän saldo 1502 sanaa. Kirjoitin taas kahdessa osassa; aamupäivällä vajaa tuhat sanaa ja illalla loput. Kronologisesti edetään jälleen. Työn alla olivat luvut 11 ja 12. Kirjoittaminen kulki ihan sujuvasti, mutta mitään ihmeellistä imua ei syntynyt. Koko iltapäivän askarrella näpertelin enkä ajatellut mitään kirjoittamiseen liittyvää.

19.9.2013, torstai

Kannatti tehdä käsillä! Eilen illalla juuri ennen nukahtamista iski aivomyrsky, joka viivytti unentuloa tunneilla. Nyt tiedän, mitä Mifongin kätkemän keskiosassa tapahtuu. Paikalleen loksahti järkälemäisen kokoinen juonenlohkare. Myös muutamia hyvin olennaisia seikkoja kertojanäkökulmista selkiytyi. Yhden uuden sivuhenkilön nimi putkahti päähän kuin tyhjästä: Oslaf. Nyt tuntuu taas siltä, että hommassa on jokin järki ja kepeys. Huonosti nukuttu yö aiheutti kuitenkin sen, että päivän tavoitteesta jäätiin: kokoon tuli vain vähän päälle 800 sanaa. Mutta oivallukset kyllä korvasivat sen. Kiritään ensi viikolla sitten. Mifongin kätkemästä on nyt koossa nelisenkymmentä liuskaa. Aletaan päästä vauhtiin.

Käsikirjoituksen alkukäynnistelyä ja arvio

Nyt kun Mifonki-sarjaa on takana kolmen käsikirjoituksen verran, olen huomannut, etten juurikaan muista niiden kirjoitusprosesseja. Yleisluontoisesti kyllä, mutta ne sotkeutuvat ja sekoittuvat toisiinsa. Muistiinpanojakin on samoissa vihkoissa ja kirjasissa sikin sokin. En tiedä, milloin hoksasin mitäkin juonen tai henkilöhahmojen suhteen. Muistikirjoissa ei ole päivämääriä. En ole kirjannut kuin yhdestä, Mifongin ajasta, päiväkohtaisia sanamääriä ylös -- ja nekin vain tietyn ajan raameissa.

Nyt ajattelin toimia toisin.

Aloin pitämään kirjoituspäiväkirjaa viime perjantaina, jolloin jatkoin neljännen Mifongin kirjoittamista. Alkua oli rykäisty viime helmikuussa noin kolmentoista liuskan verran, mutta näkökulmat olivat vääriä ja jouduin ne ensitöikseni muuttamaan. Oli kuitenkin jotain, mistä lähteä.

Niinpä tiedossa onkin katkelmia päiväkirjasta, joka kartoittaa Mifongin kätkemän syntymistä. Katkelmia siksi, että spoilerivaara on muuten suuri.

Tästä se lähti:

Perjantai 13.9.2013
Tänään kirjoitin 921 sanaa, eli suunnilleen luvun 3. Kertojanäkökulma oli aivan väärissä henkilöissä, nyt se on ankkuroitu yhteen. Tuntuu toimivan. Illalla kävin Telakalla kuuntelemassa runoa sekä lausuttuna että laulettuna. Nerudaa ja Lorcaa. Hoksasin yhden tulevan juonikuvion. Jälleen kerran tuli osoitettua, että toisten taide ruokkii omaa taidetta.

Lauantai 14.9.2013
Laskin, että ennen ulkomaanreissua minulla on 38 tehokasta päivää aikaa kirjoittaa (eli ei esiintymisiä, messuja tms. ja lisäksi yksi vapaapäivä per viikko). JOS pitäydyn 1500 sanan päivätavoitteessa, se tarkoittaisi sitä, että saisin kokoon 57 000 sanaa. Mifonkien käsikirjoitukset ovat olleet 80 000-90 000 sanan välillä, joten tuolloin raakatekstiä olisi reilu puolet koossa. Eipä auta vitkastella, pakko on paahtaa.
Kirjoitin tänään kahdessa osassa, aamupäivällä ja alkuillasta. Lopullinen sanamäärä 1631.

Sunnuntai 15.9.2013
Tahmea kirjoituspäivä. Musiikki auttoi keskittymään. Olen koukussa Debbie Wisemanin Arséne Lupin Soundtrack Suite -sävellykseen. Ahersin lukujen 6 ja 7 parissa. Sain kokoon 787 sanaa. Täytyy olla tyytyväinen siihen, sillä teknisesti ottaen sunnuntait lasketaan vapaapäiviksi.

***

Aseenkantajan kunniaa on luettu Todella vaiheessa -blogissa!