Muistutus kaikille ajankulkijoille

(c) J.S. Meresmaa

Vedä henkeä. Sinä pystyt siihen.

Älä ajattele aikaa vain kellotauluna tai kalenterimitoissa, muista miten se on sopeutuvainen. Miten sinä olet sopeutuvainen. Älä murehdi montako päivää tästäkin viikosta menee muuhun kuin kirjoittamiseen. Älä murehdi, sillä sinä olet oman aikasi mestari.

Keskity. Siinä piilee avain. Älä suotta kuluta aikaasi laskemalla tekemättömiä töitä, napsi niitä työlistalta pois yksi kerrallaan. Pysy suunnitelmassa. Älä kanna huolta siitä, mikä vasta on edessä. Ole tässä. Nyt.

Älä unohda, että sinä itse olet arvokkain instrumentti. Olet työllesi korvaamaton. Syö hyvin. Liiku.

Hengitä.

Rakasta.

Huhtikuu -- hektinen hetkinen?

Huh, joko se huhtikuu hulmahti!

Kirjoittajaelämääni kuuluu suhteellista suuruudenhulluutta, vaikka tämä ensimmäinen päivätöissä vietetty kuukausi on kirjoittamisen osalta jäänyt laihaksi. Alan vähitellen epäillä, ettei hektisyys kenties tule olemaan vain hetkellistä...

Käytin yhden illan kirjoitusaikataulun luomiseen kesän ajaksi, jotta hahmottaisin hieman töiden määrää. Tältä se näyttää:

• Kuninkaan tahto -pienoisromaania pitää kirjoittaa 3 liuskaa per viikko. (Eli 700-800 sanaa.) Silloin eka versio on koossa syksyllä.  

• Uutta Sipi-Salaista Romaania (USSR) olisi kirjoitettava 4 liuskaa per viikko (800-1000 sanaa), jotta se olisi edes jossakin kuosissa syksyllä tulevaa romaanipajaa varten.

Päivätyön ohessa. Hmm. Hieman arveluttaa, vaikka sanamäärätavoitteet eivät ole kovin suuria. Loppusuoralla olevien kässäreiden editointeja en ole laskenut mukaan.

Sinivuokot, sorjat metsänpohjan sisaret ihanaiset!
(c) J.S. Meresmaa

Kuninkaan tahdon raakaversion valmistuttua isken sitten kiinni Linn-novelliin, jonka ensimmäisen version dedis on joulukuussa. Tämän kirjoittaminen johdattaa mukavasti Mifongin kätkemän -käsikirjoituksen loppuun saattamiseen. Senkin määräpäivä osuu vuoden loppuun.

Vaikka en (vielä) elä kirjoittamalla, ainakin näemmä elän kirjoittaen.

***

Jotain sentään valmistuukin: rillumapunk-novellini Pirunkeuhko on hyväksytty antologiaan ja ilmestyy kesällä. Kesäkuussa tulee myös Ritarin ansio, pienoisromaanitrilogian keskimmäinen osa. Syyskuussa päästään puolestaan Mifongin mahdin pariin. Fiktion rinnalla ilmestynee myös hieman faktaa erään romantiikka-artikkelin muodossa.

Notta ehkä se on okei, että huhtikuussa huilahdin kirjoittamisen osalta.

Käsikirjoituksen alkukäynnistelyä ja arvio

Nyt kun Mifonki-sarjaa on takana kolmen käsikirjoituksen verran, olen huomannut, etten juurikaan muista niiden kirjoitusprosesseja. Yleisluontoisesti kyllä, mutta ne sotkeutuvat ja sekoittuvat toisiinsa. Muistiinpanojakin on samoissa vihkoissa ja kirjasissa sikin sokin. En tiedä, milloin hoksasin mitäkin juonen tai henkilöhahmojen suhteen. Muistikirjoissa ei ole päivämääriä. En ole kirjannut kuin yhdestä, Mifongin ajasta, päiväkohtaisia sanamääriä ylös -- ja nekin vain tietyn ajan raameissa.

Nyt ajattelin toimia toisin.

Aloin pitämään kirjoituspäiväkirjaa viime perjantaina, jolloin jatkoin neljännen Mifongin kirjoittamista. Alkua oli rykäisty viime helmikuussa noin kolmentoista liuskan verran, mutta näkökulmat olivat vääriä ja jouduin ne ensitöikseni muuttamaan. Oli kuitenkin jotain, mistä lähteä.

Niinpä tiedossa onkin katkelmia päiväkirjasta, joka kartoittaa Mifongin kätkemän syntymistä. Katkelmia siksi, että spoilerivaara on muuten suuri.

Tästä se lähti:

Perjantai 13.9.2013
Tänään kirjoitin 921 sanaa, eli suunnilleen luvun 3. Kertojanäkökulma oli aivan väärissä henkilöissä, nyt se on ankkuroitu yhteen. Tuntuu toimivan. Illalla kävin Telakalla kuuntelemassa runoa sekä lausuttuna että laulettuna. Nerudaa ja Lorcaa. Hoksasin yhden tulevan juonikuvion. Jälleen kerran tuli osoitettua, että toisten taide ruokkii omaa taidetta.

Lauantai 14.9.2013
Laskin, että ennen ulkomaanreissua minulla on 38 tehokasta päivää aikaa kirjoittaa (eli ei esiintymisiä, messuja tms. ja lisäksi yksi vapaapäivä per viikko). JOS pitäydyn 1500 sanan päivätavoitteessa, se tarkoittaisi sitä, että saisin kokoon 57 000 sanaa. Mifonkien käsikirjoitukset ovat olleet 80 000-90 000 sanan välillä, joten tuolloin raakatekstiä olisi reilu puolet koossa. Eipä auta vitkastella, pakko on paahtaa.
Kirjoitin tänään kahdessa osassa, aamupäivällä ja alkuillasta. Lopullinen sanamäärä 1631.

Sunnuntai 15.9.2013
Tahmea kirjoituspäivä. Musiikki auttoi keskittymään. Olen koukussa Debbie Wisemanin Arséne Lupin Soundtrack Suite -sävellykseen. Ahersin lukujen 6 ja 7 parissa. Sain kokoon 787 sanaa. Täytyy olla tyytyväinen siihen, sillä teknisesti ottaen sunnuntait lasketaan vapaapäiviksi.

***

Aseenkantajan kunniaa on luettu Todella vaiheessa -blogissa!

Kansikuva, kirjoittamista ja harveneva kampa

Aamukampa harvenee: töitä on jäljellä enää neljä päivää (joskin kahdelle viikolle ripoteltuna)!

Tarkastelin kalenteriani viikonloppuna, ostelin junalippuja ja suunnittelin yöpymisiä. Näyttää siltä, että syksy on täynnä tohinaa ja tapahtumaa, joten kirjoittamistöille täytyy tehdä tarkka aikataulu. Ensinnäkin on messuja: Turun kansainväliset kirjamessut ja Helsingin kirjamessut. On fantasia- ja scifitapahtumia, kuten Tamfan ja Lokacon. On Osuuskumman tapahtumia, julkkareita ja kiertue. On pari lomareissuakin, joista toinen on "kesälomani". Pääsen vihdoin ja viimein käymään Madeiralla! Kasvikunnan puolesta olen haaveillut matkasta sinne kauan. Ensi viikolla nautin olostani Berliinissä nuorisokirjailijoiden hellässä ja hauskassa seurassa.

Mutta se kirjoittaminen, ah ja voi! Vähitellen alitajunta on uskaltanut päästää tunnustelevia aistinsiimoja arjen kerrostuman läpi. Välähdyksiä henkilöhahmoista, tilanteista, dialogista, nimistä... Pian, pian pääsen syventymään niiden pariin.

Illat ovat kuluneet lukiessa steampunk-novelleja, editoiden tekstejä ja kirjoittaen uutta. (Eli oikeastaan ei mitään uutta sillä saralla.) Sain kuitenkin valmiiksi kannen Höyryä ja helvetinkoneita -antologiaan. Tältä se nyt näyttää!

Steampunk! --Höyryä ja helvetinkoneita (Osuuskumma 2013)

Iltatöiden lomassa olen nauttinut dokumentteja, joista erityisen mielenkiintoinen on Sanojen planeetta, joka tulee ainakin toista kertaa Yleltä. Stephen Fry on lempijuontajiani, hauska, älykäs ja silti nöyrä.

***

Mifongin perintö on luettu Anna minun lukea enemmän -blogissa. Eläköön, esikoiseni!