Savuhuntuja

Pieni pulahdus arkeen häämöttää edessä ennen kuin Archipelaconiin käy kirjailijan tie.

Juhannus oli maaginen. Vesikuurot eivät edes haitanneet, sillä jotenkin oli satamatta aina silloin, kun siihen oli tarve (kuten grillaamisen hetkenä tai juhannuskokon äärellä tai retkellä Pirunvuorelle). Tulipa juostua nakuna kaatosateessa ja tunnelmoitua lukemisen parissa vintillä!

Savusaunan tuoksu on yhä iholla ja hiuksissa, metsän samoin. Ei ole kauniimpaa valoa kuin keskikesän illan tyynellä järvellä. Käkeä en kuullut tällä kertaa, mutta uskollisen reittilentäjän, kurpan, pehmeä pörinä toi hymyn huulille. Ja korpit, iki-ihanat korpit.

Juhannusyöksi nousi sakea sumu, joka yhtyi kokkojen savuhuntuihin. Koko maailma muuttui maidonharmaaksi.

Kesäyön usva, oudon lämmin. (c) J.S. Meresmaa

Uutta luettavaa on muuten ilmestynyt: Osuuskumman ilmainen lukemistolehti Ursula paljastaa viehkeän sisältönsä keskikesän kunniaksi. Onpa siellä taas erään Sarantin tarinakin.

Ensi kerralla, ensisuudelma

Jos suomen kielen kanssa aloittaa rakkaussuhteen, se ei ikinä lakkaa antamasta. Yllätyksiä, syvyyksiä, sivumerkityksiä. Sama varmaan jokaisen kielen kanssa.

Tänään olen hämmästellyt sanaa ensi.

Miten se voi tarkoittaa sekä ensimmäistä kertaa tapahtunutta että seuraavaa kertaa? Ensilumi satoi viime vuoden marraskuussa, ja lumille päästäneen ensi talvena seuraavan kerran. Ensisuudelma saattaa jäädä ensi kertaan, ensikerrasta puhumattakaan.

Hur hur.

Taianomaista keskikesän juhlaa!

(c) J.S. Meresmaa

Keskiyön kestit

Juhannus on takanapäin ja arki edessä. Kolmeen päivään mahtui niin paljon silkkaa olemista ja elementtejä, että tuntuu kuin olisi ollut viikon lomalla. Yhtenä aamuna minä ryökäle vähän kirjoitinkin, mutta enimmäkseen keskityin nautiskelemaan kirjoitushalun tunteesta ja orastavan tarinan läikehdinnästä rinnassa. Ja tietenkin metsästä. Mielikki, metsän emäntä, oli varsin antelias samoojalle: eläinkunnasta pääsi ihastelemaan kaikenlaista peltopyyperheestä käkiin ja peuroista hirveen. Valkoiset vanamomättäät ja maariankämmekät lumosivat. Metsäpurot, sammaljoet ja sateen jälkeen lähes sinertävärunkoiset hongikot.

(c) J.S. Meresmaa

Melko täydellistä, etten sanoisi.

Voi tätä hoppua, hoppua, hoppua

Kunpa voisin sanoa, että viikon blogihiljaisuus johtuu siitä, että olen nauttimassa Suomen suvesta jossain, missä ei ole nettiyhteyttä. Hah ja pah, töitä minä puurran. Päivätyössä on kiireisin aika nyt, esimerkiksi tänään tuli tehtyä yksitoistatuntinen päivä. Antologiaan tarjolla olevat novellit odottavat kommentointia, oma novelli lojuu keskeneräisenä ja kämppä näyttää siltä kuin siellä olisi päästetty vapaaksi kolme unettomuudesta kärsivää hilleriä.

Vaan eipä hätää! Juhannus lähestyy ja sitä myötä kolme vapaapäivää, jotka aion viettää nettiyhteydettömästi. Ja mielellään poissa kotoa, jotta siivoamispaine ei pääse kiusaamaan. Läppärin nappaan kuitenkin kainaloon, sillä ensi viikonlopun aikana on lähestulkoon ainoa hetki saada kirjoitettua jotain.

Lukemista olisi kuitenkin tarjolla innokkaimmille jo nyt, sillä tuorein numero romanttisesta lukemistolehdestä Ursulasta on julkaistu! Kyseessä on chick lit -numero ja sen pääsee lataamaan itselleen täältä. Muuan neiti Sarantikin on sinne kynäillyt...

***

Mifongin perintö on luettu Päiväunien salainen elämä -blogissa ja  The Late Night Book Clubissa (jälkimmäisessä yksityiskohtaista pohdintaa muun muassa juonikuvioista, joten spoilerivaara olemassa! Hauska myös huomata, että päähenkilöiden ikäero on nostettu esiin.)

Myös Mifongin ajasta on ilmestynyt blogiarvioita. Maija Kirjojen keskellä -blogista luki kirjan mökkitöiden lomassa. Morren maailmassa todettiin, että lukuja huomasi ahmivansa pikkutunneille asti. Kirsi Kirsin kirjanurkasta jäi kärsimättömänä odottamaan jatkoa.

Kyllä näiden varassa kelpaa ensi syksynä naputella neljättä! Mifongin mahti, sarjan kolmas osa, on parhaillaan kustannustoimittajalla luettavana. Sen kohtalo on vielä auki.

***

Suomen suurin fantasia- ja scifitapahtuma Finncon on aivan nurkan takana. Heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Helsingin Kaapelitehtaalla pohditaan vastavoimia, jaetaan kirjallisuuspalkintoja, kuunnellaan kirjailijoita ja kirjoittamisaiheisia paneeleita, ostetaan, vaihdetaan ja myydään kirjoja, ihaillaan taidetta, tavataan vanhoja tuttuja ja tutustutaan uusiin. Esiintymiset-sivulta löytyy oma ohjelmani. Osuuskumman pöydän luota minut löytää muulloinkin. Tämä on minulle vuoden "The"-tapahtuma. Helsingin kirjamessut kalpenevat mennen tullen, sillä Finnconista puuttuu uuvuttava messumeininki eikä ohjelma keskity kirjaesittelyihin. Tapahtumaan on ilmainen sisäänpääsy. Suosittelen erityisesti spefin ystäville!

Nyt takaisin novellisorvin ääreen. Muuten ei tule loppua, loppua, loppua...