 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Melko täydellistä, etten sanoisi.
22.6.2014
Keskiyön kestit
Juhannus on takanapäin ja arki edessä. Kolmeen päivään mahtui niin paljon silkkaa olemista ja elementtejä, että tuntuu kuin olisi ollut viikon lomalla. Yhtenä aamuna minä ryökäle vähän kirjoitinkin, mutta enimmäkseen keskityin nautiskelemaan kirjoitushalun tunteesta ja orastavan tarinan läikehdinnästä rinnassa. Ja tietenkin metsästä. Mielikki, metsän emäntä, oli varsin antelias samoojalle: eläinkunnasta pääsi ihastelemaan kaikenlaista peltopyyperheestä käkiin ja peuroista hirveen. Valkoiset vanamomättäät ja maariankämmekät lumosivat. Metsäpurot, sammaljoet ja sateen jälkeen lähes sinertävärunkoiset hongikot.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Voi miten kauniita kuvia! Minulla juhannus meni kaupungissa (aika kaukana keskustan jylystä tosin, eilen mm. seurattiin ikkunasta lehmien laiduntamista) ja enimmäkseen kirjojen parissa, mutta ihan nautinnollista sekin. :-) Tuossa sinun kuvakavalkadissasi on kyllä enemmän keskiyön auringon ja haltiain hämyisten salaisuuksien tunnelmaa. :-)
VastaaPoistaMiltei useammin on tullut vietettyä kaupunkijuhannuksia näin aikuisiällä -- kaupungissa kun on niin ihanan rauhallista silloin! Mutta kyllä tämä metsäily ja mässäily ja saunominen teki nyt eetvarttia. Parasta on, kun voi itse päättää miten keskikesän juhlansa viettää. :)
PoistaOnpa ollut nätti juhannus!
VastaaPoistaKiitos, olin itsekin hieman yllättynyt, kun niin kylmää ja sateista povattiin, että loppujen lopuksi ulkona sai vietettyä niinkin paljon aikaa ja aurinkokin välillä kävi tervehtimässä. Kokko tietenkin lämmitti tehokkaasti! :D Oli myös aika huippua, että yhden yhtä hyttystä en tavannut.
Poista