7.6.2015

Sanat valuvat ajatukset

Olen tyhjä sanoista. Tarkemmin: tyhjä tarinoiden mittaisista sanoista.

Tässä, juuri nyt, on täytyttävä hetkestä. Läsnäolosta. Tuulesta, joka ajaa eri pilvet saman taivaan halki joka päivä. Valosta, joka aamuisin ja iltaisin venyy, eikä malta mennä levolle lainkaan.

Sykli toistuu.

(c) J.S. Meresmaa

Kohta on jälleen syksy, jolloin kirjoitan. Tulee talvi. Kirjoitan. Kevät. Kirjoitan.

Kesä...

Saatan kirjoittaa silloinkin, mutta ihan vähän ja vain mieleen tarttuvalla musteella.

Juuri nyt on katseltava pilviä. Järven alati muuttuvaa pintaa. Kyykäärmeen sahalaitoja kivikoissa. Luonnonkukkia, joiden kauneus paljastuu vasta läheltä katsottaessa. On nähtävä leinikkiä puskevia pieniä linnoja sammalkummuilla ja todettava räsymatolla kulkeva rautainen jättihyönteinen.


(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa

(c) J.S. Meresmaa


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti