Hyvien uutisten pyörre

Perkele.

Viime viikolla tuntui siltä, että olen tarinoista tauolla. Liian paljon kaikkea muuta, ylitöitä, osuuskuntahommia, whatnot. Lällällää, sanoi piilotajunta ja mennä rätkäytti eteeni niin kutkuttavan keitoksen, että eilisen päivän tein taustoitusta ja makustelin vaihtoehtoja ja tänään sitten kirjoitin melko yksityiskohtaisen synopsiksen.

Tämän tarinan alkuvaiheet muistuttavat jossain määrin Hyvä emo -novellin alkuvaiheita, joten on mielenkiintoista nähdä, sujuuko prosessin loppuosakin samassa hengessä. Vähän pelottaa moinen shamanistinen matka, sen verran kaikkivoipainen oli kokemus.

(Kannattaa muuten tutustua tuohon Käärmeenliekit-antologiaan. Olen nyt noin puolivälissä ja uskon, että jokaiselle löytyy tästä antologiasta sydäntä liekauttava tarina. Vähintään yksi. Omalle kohdalle on osunut jo useampi.)

Suopursujen hehkussa himmenevät Käärmeenliekitkin.
(c) J.S. Meresmaa

Kuluneella viikolla (onpas muuten hauska ilmaisu, kyllä on ollut miltei puhkikulunut viikko) sain myös tiedon, että minut on hyväksytty Suomen Kirjailijaliiton jäseneksi. Tuli yllätyksenä, vaikka ei sen kai sikäli olisi pitänyt tulla, koska ihan tietoisesti olin sinne keväällä hakemuksen kiikuttanut. Olin olettanut, että kuulisin päätöksistä vasta syksyllä. Kirjailijaliiton jäsenyys vahvistaa entisestään ammatti-identiteettiäni kirjailijana. Ihan vielä en ole edes sisäistänyt, mitä kaikkea se merkitsee. Ajan kanssa sitten.

Myös muita hyviä uutisia, loistavia suorastaan, mahtui viikkoon. Nimittäin Keskilinnan ritarit -trilogia tullaan näkemään painettujen kansien välissä, nyt sain sille varmistuksen! Ja sain hyväksyvän päätöksen myös eräälle antologialle, joka näkee päivänvalon ensi vuoden syksyllä. Toimitan sen kummakollegani Christine Thorelin kanssa, ja kirjoitan antologiaan myös novellin.

Notta sellainen kesäkuun viikko.

Ja ai niin! Syliini putosi kuin taivaalta Islannin matka. En ole koskaan käynyt, mutta aina halunnut käydä. Nyt lopetin jahkailun ja päätin lähteä. Kaiken kukkuraksi Islanti resonoi tuon blogikirjoituksen alussa mainitun tarinan kanssa. Ei siinä muita merkkejä sitten tarvittukaan. Menen enkä mieti. Syksyllä sitten.