 |
| (c) J.S. Meresmaa |
Siihen on joutunut totuttelemaan, että kun muut viettävät vapaata tai lomiaan, itse puurtaa kirjailijan töiden parissa. Sitä sivutoimisuus tarkoittaa.
Työn tekemisestä on kuitenkin vaikeaa tehdä nautinnollisempaa kuin nyt. Toukokuun viimeinen viikonloppu, omenapuissa pulleat hennonpunertavat nuput, tuuli metsän puissa ja aurinko, joka ei vielä ahdista. Kukassa ovat tulppaanit, narsissit, esikot, voikukat, lemmikit, metsäorvokit. Valkovuokkojakin näkyy. Miltei kaikki puut ovat vihertyneet -- pihan tammi ja tontin nurkan haapa tosin kaljuilevat.
Illalla perkasin parikiloisen hauen, aamulla istutin männyn taimen. Rantasaunalle astelin käen kukuntaa kuunnellen. Tauot työn parissa ovat silkkaa nautiskelua, eikä itse työkään tympäise. Käytyäni läpi Kätkemän kässärin tulosteen naputtelen nyt tekemiäni korjauksia tiedostoon. Pidän tästä vaiheesta, sillä napakoitan ilmaisuja, karsin toistoja ja älähtelen tuskaisena, kun huomaan uusia maneereita vanhojen tilalla. Tämä vaihe on hiomista ja viimeistelyä. Sanojen makustelua, viimeistä kurkottelua kohti täydellisyyttä, jonka tavoittamisesta on yhtä aikaa varma ja epävarma.
Eilen mietin kirjailijan, tarinankertojan, ydintä.
Jokaisella meistä on tarina kerrottavana, mutta kirjailijalla niitä on enemmän kuin yksi.
Hitto, mä haluaisin kans pystyä perkaamaan kaloja, mutten pysty kun pyörryn siitä kaikesta verestä (no kidding). Mutta niin kuin on todettu, kyllä toukokuu kelpaa!
VastaaPoistaLempivaiheeni kirjoittamisessa on ideointi, kun ei tarvitse vielä kirjoittaa. Mutta olen havainnut tiettyä mukavuutta editoinnissakin, se on aika rauhoittavaa. Vähän kuin palapelin kokoamista, liikoja ei tarvitse ajatella, lähinnä täytyy yrittää saada sanoja vireeseen kuin soittimessa. Muuten kirjoittaminen on tuskaa. Joka kerta joutuu toteamaan, että ne nerokkaat ajatukset muuttuvat joksikin ihan muuksi "mitäs paskaa minä suollan?"
Ajatusten ja kielen välillä on kuilu, jota ei voi ylittää eikä tietenkään kuvailla. Jos tämän ristiriidan voisi käsitteellistää, se ei olisi ristiriita. Osaisinpa säveltää, niin ei tarvitsisi miettiä jotain suakelin sanoja.
Pasi Ilmari Jääskeläinen kirjoitti twitterissä aika osuvasti:
Poista"Ajatukset ovat sikälikin kuin lunta että kun ne putoavat kieleen, ne kadottavat heti alkuperäisen muotonsa."
Kyllä, joskus on käsittämättömän vaikea saada sanallistettua jotakin Juuri Oikein. :)
PoistaPasi Ilmari Jääskeläinen onnistuu siinä kyllä usein, kuten twiittikin todistaa.