Niitä päiviä kun

Eilen tapahtui kummia.

Liekö syynä erityisen pitkät unet, leppoisa ja kiireetön aamu vai kaunis ilma, mutta iltapäivällä alkoi aivoissa rytistä. Kirjoitin kaikkiaan neljä raapaletta. Tuntui hienolta. Sanat soivat päässä, helkkyivät aivan. Kaikkialla minne katsoin, näin tarinoita.

Se oli hienoa.

Kirpparilöytö tämäkin. Opas vuodelta 1934.
(c) J.S. Meresmaa

Lueskelin tässä eräänä iltana kirpputorilta hankkimaani kirjoitusopasta Immediate Fiction, kirjoittanut Jerry Cleaver. Vaikka en varsinaisesti kärsi tahattomasta kirjoittamattomuudesta, olen kuitenkin ollut tietyllä tapaa lomalla kirjoittamisesta (lukuun ottamatta nyt näitä raapaleita ja höyryrunoja, joista jälkimmäiset eivät ole varsinaisesti kirjoittamista vaan pikemminkin luomista). Ja tämän itse aiheutetun kirjoittamattomuuden myötä takaraivoon hiipii tietenkin kaikenlaisia epäilyksiä. Entä jos. Mitä jos en. Osaankohan enää. Tuleeko tästä mitään. Hiljaisia kuiskauksia, eivät mitenkään hälyttäviä, mutta olemassa silti.

Kirjoitusoppaan huomioista sai lohtua, vaikka luulisi jo, että ovat ihan tuttua kauraa.

1) Ennen kuin voi kirjoittaa hyvin, kirjoittaa huonosti.
2) Virheet poikivat uusia oivalluksia.
3) Jokaiseen ongelmaan on olemassa yksinkertainen ratkaisu.
4) Kaikki tunteet ja tuntemukset ovat hyväksyttyjä, eivätkä ne kerro mitään kirjoittajan kyvyistä tai osaamisen tasosta -- ne ovat osa prosessia.