Loistava lauantai

Hyvä emo löytyy näiden kansien välistä.
(c) J.S. Meresmaa

Finncon-lauantai täyttyi ohjelmista, keskusteluista, ystävistä, yllätyksistä ja jännityksestä... sekä tolkuttomasta väsymyksestä, joka iski iltapäivästä.

Asioita, joista iloitsin kovasti:

1) Haastatteluhetki Shimo Suntilan kanssa. Naakkamestari on kuulemma Ihan Oikeaa Scifiä, mikä tuli minulle mukavana yllätyksenä, koska olen kuvitellut, etten ikinä pystyisi kirjoittamaan Oikeaa Scifiä. Olenkin nimittänyt Naakkamestaria tieteisfantasiaksi (tälle on edelleen perustelut), mutta nähtävästi siitä voi puhua myös puhtaasti tieteiskirjana.

2) Anne Leinosen kunniavierasesitelmä. Anne piti todella hienon puheen, joka toivottavasti nähdään myös tekstinä tulevaisuudessa. Annen enkelit -tempaus nosti kyyneleet silmiin.

3) Sushilounas ystäväkollegan kanssa. Ruoka tuli todella sopivaan rakoon, eikä seura olisi voinut olla parempaa. <3

4) Atorox-sijoitus. Hyvä emo keräsi ääniä sen verran, että ylsi 4. sijalle! Atorox-palkinnon sai Magdalena Hai novellillaan Kaunis Ululian. Onnea!

Koko Top 10 -lista näytti tältä:

1. Magdalena Hai: Kaunis Ululian (Kristallimeri. Osuuskumma)
2. Oskari Rantala: Didin historiat (Portti 4/14)
3. Tuukka Tenhunen: Ugrilainen tapaus (Spin 4/14)
4. J. S. Meresmaa: Hyvä emo (Käärmeenliekit. Osuuskumma)
5. Anne Leinonen: Tilastollisesti syyllinen (Pienen rasian jumala. Atena)
6. Jussi Katajala: Pohjoistuulen tuolla puolen (Kristallimeri. Osuuskumma)
7. Janos Honkonen: Itse ilma syttyi tuleen (Käärmeenliekit. Osuuskumma)
8. Jussi Katajala: Korkea kiertorata (Korpin silmät kaiken näkevät. Osuuskumma)
9. Magdalena Hai: Vainaansuo (Rocknomicon. Osuuskumma)
10. Heikki Nevala: Rungot kuin siivekkäät käärmeet (Käärmeenliekit. Osuuskumma)

 5) Signeeraukset. Olen ollut ihan häkeltynyt, miten moni on tullut pyytämään signeerauksia Naakkamestariin ja Keskilinnan ritareihin. Lämmittää kuulkaa sydäntä! Kirjailijalle on hieno hetki nähdä ihan konkreettisesti se, että oma kirja löytää lukijoiden luokse. Silloin tarina elää. Kiitos teille!

6) Iltabileet Telakalla. Seura, naamiaisten palkintojenjako, filkit... Say no more.

***

Tänään sunnuntaina geimit jatkuvat! Pyörin paikalla jälleen koko päivän, joten saa nykäistä hihasta ja moikata. Iltapäivällä on vuorossa mielenkiintoinen ohjelmanumero "Romanttista fantasiaa vai fantastista romantiikkaa?", jossa minä, Maria Carole ja esikoiskirjailijat Liliana Lento ja Elina Pitkäkangas juttelemme Matti Järvisen johdolla otsikonmukaisista asioista. Tervetuloa kuuntelemaan!

15:00-16:00 Luentosali D10b

Romanttista fantasiaa vai fantastista romantiikkaa? 

J.S. Meresmaa, Maria Carole, Liliana Lento, Elina Pitkäkangas, Matti Järvinen (pj.) 

Mitä annettavaa romantiikalla on fantasiakirjallisuudelle? Tai fantasialla romanttiselle kirjallisuudelle?
Lajeja taitavasti yhdistelevät kirjailijat valottavat suhdettaan niihin ja kertovat, mikä romantiikan ja fantasian yhdistämisessä viehättää. Miten vältetään kliseiden karikot? Kuinka luodaan hahmoista kiinnostavia? Millä keinoilla luodaan ihmissuhteisiin jännitettä?
Varoitus: Keskustelu voi aiheuttaa pysyvää haittaa romantiikkaan liitetyille ennakkoluuloille.

Vuoden viimeisiä

Olen ollut viime viikkoina ihan uberväsynyt. Joululoma tuli siis hyvään saumaan, ja olenkin ottanut koko joulutouhun mahdollisimman minimipanostuksella. Tein luumukiisseliä ja leivoin monta pellillistä piparkakkuja, mutta muuten olen ollut muiden eväiden varassa. (Ei ole kyllä päässyt nälkä silti iskemään.) Tänä vuonna oli ystäväjoulu perhejoulun sijaan, mikä sekin oli mukavaa vaihtelua totuttuun. Joskus perinteet kannattelevat, joskus ahdistavat. Täytyy tehdä niin kuin parhaaksi näkee.

Kaipaan valoa, aurinkoa. Lumi on ihanaa, mutta kylmä ei. En ole vieläkään löytänyt sellaisia talvikenkiä, joissa varpaat eivät palelisi (ja monenlaisia on kokeiltu!). Ei siis napajäätikköretkeilyä minulle, kiitos.

Vetäisin tuossa laiskoliinina hurjan Arrow-katselumaratonin, ja minusta tuli fani. Sarja alkaa vähän pykien, mutta meno paranee, ja jotkin jaksot olivat varsin huikeita. Rakastan hyvin tehtyjä supersankaritarinoita, ja tässä on kyllä mielestäni yksi. Olicity, what can I say? <3

Kuin vuoden lopun kruunuksi ilmestyi myös haastattelu suomalaisesta spekulatiivisesta romantiikasta Sci-Fi Romance Quarterly -nettijulkaisussa. Siinä haastatellaan Magdalena Haita, Anne Leinosta ja minua.

Finncon 2014, lauantai

Kuten ounastelin, lauantai oli kaaospäivä. Kaksi esiintymistä (tai oikeastaan kolme, jos naamiaiset lasketaan mukaan), yksi päivystysvuoro Osuuskumman myyntipöydän ääressä ja kolme seurattavaksi merkittyä ohjelmaa (joista näin yhden). Ensimmäisenä päivänä tapahtumapaikat ovat vielä vieraita, joten navigointiin menee oma aikansa ja energiansa. Johonkin väliin täytyy muistaa ujuttaa ruokailu, ja vessassa täytyy muistaa käydä ennen esiintymistä (onnistuin siinä tasan kerran).

Päivästä jäi kuitenkin kokonaisuudessaan järjettömän hyvä fiilis. Tunnit hujahtivat ohitse hetkessä ja omat esiintymiset kulkivat sutjakkaasti. Ehkä makeimpia asioita olivat Osuuskumman kirjailijalle, Jussi Katajalalle, napsahtanut Atorox-voitto novellilla Mare Nostrum sekä se seikka, että kymmenestä finalistista yhdeksän [edit:] kahdeksan oli osuuskummajaisia, ja että minun ja Markus Harjun toimittamasta Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita -antologiasta kymmenen parhaan novellin joukossa oli kolme (Anne Leinosen Falachustin talossa, Magdalena Hain Siivekäs mies Isaac, Tero Niemen Lorelein laulu). Kirsikkana kakun päällä oli, että naamiaisiin osallistunut S/S Steampink -ryhmämme sai palkinnon parhaasta esityksestä!

Osuuskumma ylpeänä esittää: S/S Steampink crew. Pink is punk!

***

Suunnittelua hotellilla. Niin paljon, niin hyvää. Syödä ehtii
myöhemminkin, ei tässä mitään ruokataukoja tarvita.
(c) J.S. Meresmaa

Olisivatkohan nämä ne cinemaattiset portaat Pasi Ilmari Jääskeläisen
romaanista Harjukaupungin salakäytävät? (c) J.S. Meresmaa

Kyltin mukaan Jyväskylän vanhin rakennus, ilmeisesti 1700-luvulta. Löytyi
reitin varrelta Conin tapahtumapaikalle mentäessä. (c) J.S. Meresmaa

Määränpää häämöttää. (c) J.S. Meresmaa

Hienoja pilviä. Päivä oli KUUMA, mutta onneksi sisätiloissa
ilmastointi pelasi varsin siedettävästi. (c) J.S. Meresmaa

Osuuskumman pöytä pursuilee kotimaista laatuspefiä.
(c) J.S. Meresmaa

Alvar Aallon museon kahvilan sisäpiha tarjosi hetken
hengähdystauon ja ihan helkkarin herkullisen raparperi-
juustokakun kahvin kylkiäisinä. (c) J.S. Meresmaa

Illemmalla Kirjailijatalolla juhlistettiin Helena Wariksen
uusinta romaania, Vuorta. Tarjolla oli varta varten
tilaisuuteen pantua Ragnarök-olutta!
(c) J.S. Meresmaa

Kirjailija itse, ehtoisa emäntä. (c) J.S. Meresmaa

Huomenna meno epäilemättä vain yltyy!

Tähtipäivä

Osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni Tähtivaeltajapäiviin Helsingissä. Monipuolinen ja mielenkiintoinen ohjelma lupaili tulevaksi hyvää päivää, mutta kun joukkoon lisätään vielä tuttavat ja kollegat ja toverit, päivästä sukeutui kerrassaan loistava.

Yleiskuvaa Dubrovnik-baarin alakerrasta ennen
tapahtuman alkua. Viihtyisä ja toimiva paikka, kerrassaan!
(c) J.S. Meresmaa

Päivän aloitti steampunk-paneeli, joka ei itselleni tarjonnut hirveästi uutta. Se vahvisti kuitenkin ennestään vakaumusta siitä, että höyrypunkille olisi muhevaa maata tarjolla ihan kotoperäisesti, ja että tarvitaan useampia romaaneja ennen kuin suomalainen steampunk juurtuu ja kasvaa itsensä näköiseksi. Nyt se vasta hakee muotoaan.

Keskustelussa nousi esille myös steampunkin toisinaan kohtaama kolonialismin ja rasismin ylistämisen kritiikki, jonka keskustelijat arvelivat olevan ennemminkin britti-imperiumin perillisiä vaivaava menneisyyden kaiku kuin genren yleinen ongelma. Eihän fiktiossa esitetyt tavat tai uskomukset automaattisesti tarkoita niiden ihannoimista!

Steampunk-paneeli. Vasemmalta: Anne Leinonen, Magdalena Hai,
Markus Harju, Shimo Suntila. (c) J.S. Meresmaa

Hal Duncanin ihana skottiaksentti aiheutti paitsi vakavan kaipuun ylämaille, myös ymmärtämisvaikeuksia, ennen kuin korva taas tottui tulkkaamaan murteen ensin mielessä englanniksi ja sitten suomeksi. Tästä johtuen Toni Jerrmanin vetämä haastattelu ei antanut ihan niin paljon kuin pari tuntia myöhemmin ohjelmassa ollut Science fiction, fantasy and me -paneeli, johon Duncanin lisäksi osallistuivat Magdalena Hai ja Jukka Laajarinne.

Tutustuin ihan uuteen termiin, pataforaan, joka edelleen kuulostaa korvaani enemmän joltain kasvisuvulta kuin kirjallisuuden tutkimuksen käsitteeltä. Näin sitä viisaampia kuuntelemalla oppii uutta!

Hal Duncan ja Toni Jerrman. (c) J.S. Meresmaa

Jukka Laajarinne, Hal Duncan ja Magdalena Hai.
(c) J.S. Meresmaa

Päivä Dubrovnikissa huipentui omalta osaltani Suomikumma-paneeliin, jossa keskustelemassa olivat Johanna Sinisalo, Tiina Raevaara ja Anne Leinonen. "Finnish Weird" -termi ei ole tarkoitettu uudeksi lokeroksi kirjailijoille, vaan se on tarpeellinen kärki, jolla murtautua ulkomaisille kirjamarkkinoille. Se on myös mahdollisimman vähän kahlitseva sateenvarjonimi kaikelle sille kummalle, mitä Suomi tarjoaa. Kyse ei ole edes vain spefikirjallisuudesta, sillä ulkomaisesta näkökulmasta meidän silmissämme varsin realistishenkinenkin kirjallisuus voi olla eksoottista ja outoa muualla maailmassa.

Dubrovnik Bar & Loungen ylisöpöt tuolit.
(c) J.S. Meresmaa

Keskustelussa tuli ilmi se, miten vaikea meidän itsemme on nähdä, mikä suomikummasta tekee outoa ja kiehtovaa. Katsomme sitä niin läheltä. Luontosuhde, suhde metsään, on ainakin Pohjoismaissa monesti erilainen: metsä on ystävä, rauhanomainen ja lähtökohtaisesti hyvä paikka. Muualla maailmassa se taas saattaakin olla uhkaava paikka, josta hirviöt tulevat. Lumi voi olla hyvin eksoottinen ominaisuus esimerkiksi Brasiliassa, jossa Ilkka Auerin fantasiakirjat ovat lyöneet lujaa läpi. Myös tapamme ajatella asioista ovat usein omalaatuisia: tätä voi olla vaikea käsittää, koska ei koe sitä itse. Siksi onkin hyvin mielenkiintoista kuulla asioista, jotka aiheuttavat ihmetystä ihmisissä, jotka tänne muualta muuttavat tai tulevat käymään. (Toisin kuin medioissa yleensä halutaan stereotyyppisesti asia esittää, tässä uteliaisuudessa ei ole niinkään kyse "suomalaisten huonosta itsetunnosta", vaan ehkä pikemminkin huonosta itsetuntemuksesta.)

Ja kuten Anne Leinonen hyvin kiteytti, Finnish Weird -termi ei ole tarkoitettu kirjoille ja kirjailijoille, vaan muille kirjamaailman toimijoille: kustantamoille, markkinoinnille, kirjakaupoille ja lukijoille.

Juha Tupasela, Johanna Sinisalo, Tiina Raevaara ja
Anne Leinonen Sankar jylhän kuusiston -paneelissa.
(c) J.S. Meresmaa

Ilta jatkui Kuoriaiskirjojen tuplajulkkareissa muutaman korttelin päässä. Anne Leinosen ja Petri Laineen yhteisnovellikokoelma Kuulen laulun kaukaisen ja Samuli Antilan kauhunovellikokoelma Rajat saivat arvoisensa juhlat. Julkkareilla oli komeat puitteet, ja uskokaa tai älkää, illan mittaan aloimme huomata mielenkiintoisia yksityiskohtia juhlatilasta. Lattiaa peittivät lonkeromatot ja baaritiskiä vartioi sylinteripäinen jänis...

Ilmankos meillä oli kummallisen hauskaa!

Julkkarijatkojen komeaa salia. (c) J.S. Meresmaa

The Kani. (c) J.S. Meresmaa

Lonkerot lattialla. Kuva tärähtänyt, mutta
niin oli kuvaajakin tässä vaiheessa iltaa,
kun lonkerot ilmestyivät. (c) J.S. Meresmaa

Juhlijan juhlajalka totisesti vipatti.
(c) J.S. Meresmaa

Tähtivaeltajapäivien raportteja toisaalla: Päiväunien salattu elämä, Päättymätön tarina, Taikakirjaimet, Partial Recall

Idealaarit ja tarinoiden moottorit (eli mitä Lokacon tarjosi)

Lauantain Lokacon sujui rattoisissa merkeissä. Jyväskylä on minulle melko vieras kaupunki, mutta helposti lähestyttävä ja pullollaan kivoja ihmisiä. Kaupungin kirjaston pieni luentosali pullisteli väestä ja ohjelma oli oikein onnistunutta (vaikka niistä hetkistä, kun itse olin "lavalla" en kyllä osaa sanoa mitään).

Sellainen kirkko siellä keskustassa. Täysikuu valvoi hotelliin
taapertavan matkaa.(c) J.S. Meresmaa

Pasi Ilmari Jääskeläistä haastatteli Anne Leinonen. Keskustelu oli hyvin mielenkiintoista, ja erityisesti mieleeni jäi ideoista kertova osuus.

Kirjailijoita tuntuu olevan karkeasti ottaen kahdenlaisia: heitä., joilla on ideoita niin paljon, että on vaikea päättää mitä niistä kulloinkin seurata; sekä heitä, jotka nyhertävät yhden idean kanssa kerrallaan ja toivovat, että sen jälkeen tulee uusi. Jääskeläinen kertoi oman tilanteensa olevan sellainen, että hänellä on yleensä useampi idea samaan aikaan ja ne hän yhdistää yhteen romaaniin. Tämä on erittäin toimiva tapa! Etenkin romaani on muodoltaan sellainen, että sitä voi olla vaikea saada toimimaan ilman useampaa ideaa/juonta -- tai moottoria, kuten Jääskeläinen sitä kutsuu.

Suosittelen kaikkia kirjoittajia lukemaan Kosmoskynässä 13 vuotta sitten julkaistun artikkelin Ideasta Atoroxiin, jossa Jääskeläinen kertoo Missä junat kääntyvät -novellin syntyprosessista ja siitä, miten useampi idea yhdistetään toimivaksi tarinaksi.

Sielut kulkevat sateessa on kyllä sellainen kirja, joka täytyy ostaa kirjapinoonsa. Eikä vähiten sen vuoksi, että selkämyksessä kansilehtien alla kiemurtelevat upeat Cthulhun-lonkerot...

Anne Leinonen ja Pasi Ilmari Jääskeläinen. (c) J.S. Meresmaa

Iltapäivällä meille kertoi tulevasta kirjastaan Australiasta kotoisin oleva Rjurik Davidson, jonka Unwrapped Sky -esikoisromaani julkaistaan ensi keväänä Tor-kustantamolta sekä Yhdysvalloissa että Isossa-Britanniassa. Hauska ja sympaattinen kaveri, jonka kirjallisia esikuvia ovat muun muassa H.P. Lovecraft, Leo Tolstoi, Ursula K. Le Guin ja Victor Hugo.

Davidsonin luoma maailma kuulosti hyvin lukemaan-houkuttelevalta, ja hän kertoikin hyvän vinkin monikerroksisen ja omaperäisen fantasiamaailman luomiseen: rakenna maailma elementeistä, jotka tuntuvat kaikista mielenkiintoisimmilta. Davidsonia on esimerkiksi aina kiinnostanut arkeologia ja muinaiset kaupungit, joten hänelle oli luontaista hyödyntää tätä tietämystään. Toisaalta hän ei halunnut maailmaa, joka olisi ollut esi-teollistuneen ajan maailma, saati keskiaikainen, joten hänen fantasiamaailmassaan on ainakin höyrylaivoja -- sekä minotaureja.

Häneltä on aikaisemmin ilmestynyt tarinakokoelma The Library of Forgotten Books, josta hän luki näytteen tapahtumassa.

Kiitos järjestäjille ja vierailijoille oikein onnistuneesta Lokaconista!

Vuoden tapahtuma

Finncon 2012 oli varmasti yksi esikoiskirjailijavuoteni kohokohdista. Minua jaksaa yhä ja aina hämmästyttää se, miten mukavia ihmisiä fantasian ja scifin piiristä löytyy. Ehkä olen turhan kyyninen ihmisten suhteen noin yleensä: mitään ennakkoluuloja fandomilaisista minulla ei ole ollut, lukeudunhan heihin itsekin.

Muutama poiminto viikonlopusta:

Perjantai

Juhlimme Tiamatin värien julkaisua Yliopistolla ja myöhemmin hotelli Tammerissa. Sain kuulla, että antologian koonnut URS:in pääpuuhamies Tuomas Saloranta ja antologiaan osallistunut Samuli Antila olivat päässeet Ylen uutisiin kertomaan julkaisusta. Uutispätkä oli pakko mennä illalla kotiin päästyäni katsomaan Areenalta. Aika hieno hetki, ajatella, kotimaista scifiä televisiouutisissa asti!

Pätkän näkee täältä, noin 13 minuutin kohdalla.

Lisäksi sain tekijänkappaleen Ursulasta, Osuuskumman toisesta julkaisusta. Lehdestä on otettu pieni painos, josta tulee keräilyharvinaisuus, sillä Ursulan tuleva olomuoto on nettilehti. Käykää ihmeessä tutustumassa, lehden saa lukea netissä ihan ilmaiseksi! Painettu lehti maksaa kympin, mikä ei ole ollenkaan paha hinta tästä kaunottaresta.

Lauantai

Olin seuraamassa Atorox-palkinnon jakamista (onnea Pasi Ilmari Jääskeläiselle!) ja sain kuulla, että tämä perinteikäs ja arvostettu palkinto on kärsinyt äänestäjäkadosta: nyt vasta opin, että näihin äänestäjäraateihin on mahdollista kenen tahansa osallistua. Lisää asiasta kertoo Turun Science Fiction -seuran sivut.

Vaihdoin muutaman sanan Martha Hubbardin kanssa esiintyjille ja järjestäjille tarkoitetussa taukotilassa ja menin sitten kuuntelemaan hänen esitystään N. K. Jemisin and Diversity, joka oli hurjan mielenkiintoinen katsaus siihen, miten esimerkiksi vammat (disabilities), sukupuoli (gender) ja kuolema (death) esiintyvät fantasia- ja scifikirjallisuudessa ja miten niitä voi käyttää tekstissään. Martha sai yleisön osallistumaan mahdottoman hienosti: luennon sijaan tunti vierähtikin keskustellessa.

Ehdin piipahtamaan myös Kirjoittajakabinetissa iltapäivällä. Läsnä oli paljon kirjoittavia ja mielenkiintoisia ihmisiä, osa jo tuttuja ja osa uusia (oli oikein hauska nähdä, Morre!), mutta jouduin harmittavasti lähtemään, sillä oma esiintymiseni Fantasia NYT -paneelissa läheni. Harmittaa kovasti, sillä Tommi Vänni puhui kabinetissa seuraavaksi magian rakenteesta -- ja sekös olisi kiinnostanut.

Oma paneeli sujui hyvin riemukkaasti, mikä ei ole ihme kun keskustelukumppaneina on Anne Leinonen, Anneli Kanto ja Magdalena Hai. Onneksi myös yleisö tuntui viihtyvän: voin sanoa, että ainakin me panelistit viihdyimme!

Päivä sen kuin huipentui. Magdalena Hain kanssa lähdimme etsimään murua rinnan alle ja löysimme sitä malesialaisesta ravintolasta. En tiennyt, että jaksaisin yhä puhua kirjoittamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä viisi tuntia putkeen, mutta näemmä se onnistuu. En ole kyllästynyt, vaikka sama vaiva on ollut vuodesta 2007. Finnconin iltabileet Telakalla houkuttivat meidät luokseen ja siellä sitten loppuilta vierähtikin. Oli ihanaa tutustua paremmin Miina Supiseen, Emmi Itärantaan ja Jenny Kangasvuohon. (Teitä oli muitakin, mutta suojelen yksityisyyttänne, hehe.) Toivon kaikkea hyvää kirjoittamisellenne ja toivottavasti näemme pian uudelleen!

Sunnuntai

Vaikka yöunet eivät jääneet vähäisiksi, unohdin silti esiintyjäkorttini ja kännykkäni kotiin, kun aamulla lähdin yliopistolle. Ei hätää, infosta sai varakortin ja kuka sitä kännykkää edes kaipaisikaan: yhden päivän pärjää ilman. Tuli vain vahvistettua hajamielisen kirjailijan kuvaa jälleen kerran...

Heti yhdeltätoista kipitin Esikoiskirjailijapaneeliin, jossa vastailin Emmi Itärannan ja Jenny Kangasvuon kanssa Saara Henrikssonin esittämiin kysymyksiin. Jan Salminen oli joutunut valitettavasti perumaan, joten häntä en tavannut. Kangasvuon esikoisteos Sudenveri tulee kauppoihin ensi kuussa. Itärannan vuoden alkupuolella ilmestynyt Teemestarin kirja sen sijaan on kerännyt jo paljon hienoja arvioita.

Esikoiskirjailijapaneelin jälkeen jäin istumaan paikoilleni ja odotin seuraavan paneelin alkua. Etukäteen olin ajatellut, että jännittäisin ihan hulluna englanniksi puhumista, mutta joko olin liian väsynyt panikoidakseni tai sitten esiintymisjännityksen kanssa oppii olemaan, kun vain tarpeeksi paljon itseään esilläololle altistaa. YA Revolution kulki siis mukavasti. Johan Anglemark toi näkökulmaa Ruotsista ja Tom Crosshill sekä Yhdysvalloista että Latviasta. Taina Rainio antoi lukijan näkemystä ja minä annoin mielipiteitä kotomaisena kirjoittajana. Me kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että toivo on tärkeä ominaisuus nuorten aikuisten kirjoissa. Se on yksi syy, miksi aikuisetkin niitä lukevat.

Ruokatauon jälkeen hipsin Osuuskumman omaa esitysnumeroa seuraamaan. Oli ilahduttavaa nähdä sali miltei täynnä kuulijoita! Jos joku lukijoista ei vielä tiedä, Osuuskumma on siis osuuskuntamuotoinen kustantamo, joka keskittyy spekulatiiviseen kirjallisuuteen. Julkaisemme jäsenten tekstien lisäksi myös muiden kirjoituksia, mutta ihan mitä hyvänsä emme päästä läpi: meillä on toimitusneuvosto, joka valikoi tekstejä ja keskustelee siitä, mitä linjaamme kuuluu. Ohjenuoramme on yhteistyö: kaikki osallistuvat toimintaan kykynsä, taitonsa ja tahtonsa puitteissa.

Alla kuva YA Revolution -paneelista. Allekirjoittanut nuokkuu -- ei kun keskittyneesti kuuntelee -- kun Tarja Rainio on puhevuorossa. Johan Anglemark (hauska setä!) kuvassa oikealla.

Kiitos järjestäjille upeasta tapahtumasta! Vaikka minua ei tulevaisuudessa huolittaisikaan esiintyjäjoukkoon, yleisön joukosta minut löytää varmasti. Ja kiitos myös teille (osittain nimettömiksikin jääneille), jotka tulitte rohkeasti juttelemaan ja vaihtamaan sanan tai pari. Erityiskiitos pelejä kirjoittavalle herrasmiehelle, joka antoi kasvotusten palautetta Mifongin perinnöstä!

Finncon 2012 lähestyy

Ensi viikonloppuna järjestetään Tampereen yliopistolla vuoden genretapahtuma: tieteis- ja fantasiakirjallisuuteen painottuva Finncon, joka kokoaa kirjailijat, lukijat, tutkijat ja muut aihepiiristä kiinnostuneet yhteen. Ohjelma on läkähdyttävän upea. Tuntikausia paneeleita, keskusteluita, luentoja, työpajoja -- kaikki tämä ihan ilmaiseksi!

Tarkempaa tietoa löytyy täältä.

Allekirjoittanut löytyy paikalta seuraavanlaisesti:

• Perjantaina olen juhlistamassa Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien uunituoretta julkaisua Tiamatin värit Tampereen yliopistolla klo 16 ja myöhemmin iltatilaisuudessa Vihtorin kirjastolla hotelli Tammerissa. (Vapaa pääsy!)
• Lauantaina osallistun Fantasia Nyt -paneeliin Anneli Kannon ja Magdalena Hain kanssa. Kirjailija Anne Leinonen haastattelee meitä kotimaisen fantasian nykytilasta, romantiikasta ja naishahmoista klo 16-17.
• Sunnuntaina repäisen! Esiinnyn ensin Esikoiskirjailijapaneelissa klo 11-12 jännittävässä seurassa (Emmi Itäranta, Jenny Kangasvuo ja Jan Salminen, vetäjänä Saara Henriksson) ja heti sen perään (klo 12-13) vaihdan kielen enemmän tai vähemmän onnistuneesti englanniksi YA Revolution -paneelissa Tom Crosshillin, Johan Anglemarkin ja Taina Rainion seurassa. Ellen ole kivettynyt jännityksestä sitä ennen.

Muutoinkin palloilen tapahtumassa. Osuuskumma-kustannuksella on oma esittäytymishetkensä tapahtumassa sunnuntaina klo 14-15. Paikan päältä löytyy ohjelman lisäksi myyntipöytiä, kirpputori ja taidekuja.

Jos siis haluat tavata kirjailijoita, faneja, oppia lisää mielenkiintoisilla luennoilla, haistella tieteiskirjallisuuden tuulia tai tehdä löytöjä myyntipöydiltä, suosittelen ehdottomasti tulemaan paikalle! Ellei muuta, niin kannattaa ainakin käydä nappaamassa mukaansa Osuuskumman uusin julkaisu -- viihteellinen lukemistolehti Ursula -- joka sopii kesälomaan ja rentoutumiseen paremmin kuin piippu Sherlockin suupieleen.

Finnconissa tavataan!

Juhlan tuntua

Tänään sain kunnian osallistua Anneli Kannon & Terhi Rannelan huikean yhteistyön tuloksena syntyneen fantasiakirjan Tähystäjäneidon  julkistamisjuhliin. Julkkarit voivat olla hieman väärä sana, sillä kirja on ollut saatavilla kaupoista jo syyskuusta, mutta kyllä kirja ilmestyessään on aina juhlan arvoinen. Tilaisuus oli aivan ihastuttava ja Kanto&Rannela -tiimi herskyvän hauska ja välitön. Juhlan tuntua korottivat oikein mainiosti kunniavieraat, jotka olivat saapuneet Sarmatiasta asti soittamaan väelle.

Voin vain huokaista haikeana. Yhteiskirjoittaminen kuulostaa ihanalta: rinnalla on työtoveri,  joka puolittaa kirjoittamisen surut ja kaksinkertaistaa ilot. Kanto mainitsi, että kun hän sai Rannelalta tekstilähetyksen, se oli kuin joululahjaa avaisi: mitähän hauskaa toinen on tällä kertaa keksinyt. Yhteiskirjoittaminen ei varmasti ole kaikkien kohdalla näin sujuvaa ja ongelmatonta, mutta Kanto&Rannela näyttävät nauttivan kimmokkeesta, joita yksin kirjoittaessa ei ole. Heillä on sparrauskaveri, yllättäjä, toinen ääni, tuore näkökulma -- kaikki samassa paketissa. Mahtavaa!

Vaikka suoraan sanoen en tiedä, olisiko minusta vielä kirjoittamaan yhdessä yhtään kenenkään kanssa. En taida olla siihen vielä tarpeeksi kypsä kirjoittajana. Jos kohdalle sattuu henkilö, jonka kanssa kemiat pelaavat yksiin, en kyllä kieltäydykään.

Miten te muut? Miltä ajatus jonkun toisen kanssa kirjoittamisesta tuntuu? Oletteko kokeilleet?

P.S. Myös Anne Leinonen on kokenut yhteiskirjailija. Hänen viimeisimmässä blogikirjoituksessaan käsitellään sitä, miten työskentely kaksin oikein luonnistuu. Kannattaa lukea, toimintametodit kuulostavat hyvin samanlaisilta kuin Kannolla ja Rannelalla!