Pelosta, rohkeudesta ja itsesensuurista

Olen usein saanut kuulla olevani rohkea. Ehkä olenkin, monessa asiassa. Minulla on hyvä itsetuntemus, vankka itseluottamus ja ilmeisen paksu nahka, mikä kirjailijalle on ihan helmi homma.

Mutta mitä rohkeus on? Joku voi ajatella, että se on pelon poissa oloa, mutta ei se oikeastaan ole. Rohkeus on sitä, että tekee vaikka pelottaakin.

Jokainen tarinan alku on hyppy ilman laskuvarjoa. On luotettava siihen, että tuuli kantaa, että selkään puhkeavat siivet, että ilmalaiva lipuu ohi ja poimii kyytiin. Että jostain tulee käsi ja tarttuu kädestä. Jostain kantautuu ääni, joka kannustaa.

Pelko ja rohkeus ovat erottamaton osa kirjailijan elämää. Aina kun on pelkoa, on etsittävä rohkeutta ylittää se.

Pelon ominaisuus on, että se estää. Se pitää meitä paikoillaan, kun pitäisi tanssia tai juosta tai lentää. Kirjoittaa. Kertoa niin kuin kerrottava on.

***

Tämä kirjoitus kumpuaa keskustelusta, jonka Koko Hubaran blogikirjoitus (oikeastaan kaksi) tönäisi liikkeelle somen eri nurkissa. Aihe on monitahoinen, kiinnostava, eikä siitä ole taidettu ihan hirveästi Suomessa keskustella ainakaan näin julkisella alustalla ja näin laajasti. Sinänsä ei ihme, sillä Suomi on edelleen niin monilta osin valkoinen ja heterokin. Tiivistettynä: Onko oikein, että enemmistön edustaja kirjoittaa vähemmistöhahmoista? Jos valkoihoinen keski-ikäinen mies kirjoittaa tummaihoisen tytön näkökulmasta, syyllistyykö hän riistoon, hyväksikäyttöön, toisen äänen viemiseen? Saako marginaalista kirjoittaa marginaaliin kuulumaton? Saako valtaportaiden alimmille askelmille pakotettujen tarinoita kertoa se, joka itse kuuluu huipulle?

Näihin kysymyksiin vastattakoon toisaalla. Lukuisat minua viisaammat ovatkin jo aiheesta kirjoittaneet, kuten esimerkiksi Jenny Kangasvuo ja Marko Hautala.

Keskityn tässä pelkoon, tunteeseen, joka voi johtaa itsesensuuriin ja estää kirjoittamasta siitä, mille kokee pakottavaa tarvetta.

Pieni pelko on kirjailijalle hyvästä. Pelko kertoo, että ollaan tärkeän äärellä. Pelko saa miettimään, pohtimaan, kyseenalaistamaan. Voinko kirjoittaa näin? Saanko kirjoittaa tästä? Teenkö tämän oikein? Olenko uskollinen henkilöhahmolleni, kuuntelenko häntä oikein? Ja ehkä ennen kaikkea: ymmärränkö oikeasti.

Kun kuvaa toiseutta, ytimessä on aina halu ymmärtää. Löytää se, mikä yhdistää. Se, miten eri lailla maailman voi nähdä tai miten eri tavoin maailma voi kohdella.

Mutta kirjailija voi kerralla kertoa vain rajallisen määrän tarinoita. Hän joutuu rajaamaan aina jotain pois, jättämään kuvasta jonkun tai jonkin. Kunnes tulee uusi kirja, uusi tarina, uudet henkilöhahmot. Ja silti koskaan, koskaan ei saa kuuluviin kuin äänen kerrallaan.

Pieni pelko on hyvästä, mutta vain jos kirjailijalta löytyy tarpeeksi rohkeutta selättää se. Rohkeutta vapaapudotukseen, rohkeutta kestää kriittisetkin sanat, joita väistämättä saa osakseen.

Itsesensuuri tappaa moniäänisyyden. Se tappaa luovuuden. Itsesensuuri on mielikuvituksen myrkkyä.

Enkä minä ainakaan halua heittää hukkaan ihmisen parasta lahjaa pelkän pelon takia.

Vuoden tapahtuma

Finncon 2012 oli varmasti yksi esikoiskirjailijavuoteni kohokohdista. Minua jaksaa yhä ja aina hämmästyttää se, miten mukavia ihmisiä fantasian ja scifin piiristä löytyy. Ehkä olen turhan kyyninen ihmisten suhteen noin yleensä: mitään ennakkoluuloja fandomilaisista minulla ei ole ollut, lukeudunhan heihin itsekin.

Muutama poiminto viikonlopusta:

Perjantai

Juhlimme Tiamatin värien julkaisua Yliopistolla ja myöhemmin hotelli Tammerissa. Sain kuulla, että antologian koonnut URS:in pääpuuhamies Tuomas Saloranta ja antologiaan osallistunut Samuli Antila olivat päässeet Ylen uutisiin kertomaan julkaisusta. Uutispätkä oli pakko mennä illalla kotiin päästyäni katsomaan Areenalta. Aika hieno hetki, ajatella, kotimaista scifiä televisiouutisissa asti!

Pätkän näkee täältä, noin 13 minuutin kohdalla.

Lisäksi sain tekijänkappaleen Ursulasta, Osuuskumman toisesta julkaisusta. Lehdestä on otettu pieni painos, josta tulee keräilyharvinaisuus, sillä Ursulan tuleva olomuoto on nettilehti. Käykää ihmeessä tutustumassa, lehden saa lukea netissä ihan ilmaiseksi! Painettu lehti maksaa kympin, mikä ei ole ollenkaan paha hinta tästä kaunottaresta.

Lauantai

Olin seuraamassa Atorox-palkinnon jakamista (onnea Pasi Ilmari Jääskeläiselle!) ja sain kuulla, että tämä perinteikäs ja arvostettu palkinto on kärsinyt äänestäjäkadosta: nyt vasta opin, että näihin äänestäjäraateihin on mahdollista kenen tahansa osallistua. Lisää asiasta kertoo Turun Science Fiction -seuran sivut.

Vaihdoin muutaman sanan Martha Hubbardin kanssa esiintyjille ja järjestäjille tarkoitetussa taukotilassa ja menin sitten kuuntelemaan hänen esitystään N. K. Jemisin and Diversity, joka oli hurjan mielenkiintoinen katsaus siihen, miten esimerkiksi vammat (disabilities), sukupuoli (gender) ja kuolema (death) esiintyvät fantasia- ja scifikirjallisuudessa ja miten niitä voi käyttää tekstissään. Martha sai yleisön osallistumaan mahdottoman hienosti: luennon sijaan tunti vierähtikin keskustellessa.

Ehdin piipahtamaan myös Kirjoittajakabinetissa iltapäivällä. Läsnä oli paljon kirjoittavia ja mielenkiintoisia ihmisiä, osa jo tuttuja ja osa uusia (oli oikein hauska nähdä, Morre!), mutta jouduin harmittavasti lähtemään, sillä oma esiintymiseni Fantasia NYT -paneelissa läheni. Harmittaa kovasti, sillä Tommi Vänni puhui kabinetissa seuraavaksi magian rakenteesta -- ja sekös olisi kiinnostanut.

Oma paneeli sujui hyvin riemukkaasti, mikä ei ole ihme kun keskustelukumppaneina on Anne Leinonen, Anneli Kanto ja Magdalena Hai. Onneksi myös yleisö tuntui viihtyvän: voin sanoa, että ainakin me panelistit viihdyimme!

Päivä sen kuin huipentui. Magdalena Hain kanssa lähdimme etsimään murua rinnan alle ja löysimme sitä malesialaisesta ravintolasta. En tiennyt, että jaksaisin yhä puhua kirjoittamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä viisi tuntia putkeen, mutta näemmä se onnistuu. En ole kyllästynyt, vaikka sama vaiva on ollut vuodesta 2007. Finnconin iltabileet Telakalla houkuttivat meidät luokseen ja siellä sitten loppuilta vierähtikin. Oli ihanaa tutustua paremmin Miina Supiseen, Emmi Itärantaan ja Jenny Kangasvuohon. (Teitä oli muitakin, mutta suojelen yksityisyyttänne, hehe.) Toivon kaikkea hyvää kirjoittamisellenne ja toivottavasti näemme pian uudelleen!

Sunnuntai

Vaikka yöunet eivät jääneet vähäisiksi, unohdin silti esiintyjäkorttini ja kännykkäni kotiin, kun aamulla lähdin yliopistolle. Ei hätää, infosta sai varakortin ja kuka sitä kännykkää edes kaipaisikaan: yhden päivän pärjää ilman. Tuli vain vahvistettua hajamielisen kirjailijan kuvaa jälleen kerran...

Heti yhdeltätoista kipitin Esikoiskirjailijapaneeliin, jossa vastailin Emmi Itärannan ja Jenny Kangasvuon kanssa Saara Henrikssonin esittämiin kysymyksiin. Jan Salminen oli joutunut valitettavasti perumaan, joten häntä en tavannut. Kangasvuon esikoisteos Sudenveri tulee kauppoihin ensi kuussa. Itärannan vuoden alkupuolella ilmestynyt Teemestarin kirja sen sijaan on kerännyt jo paljon hienoja arvioita.

Esikoiskirjailijapaneelin jälkeen jäin istumaan paikoilleni ja odotin seuraavan paneelin alkua. Etukäteen olin ajatellut, että jännittäisin ihan hulluna englanniksi puhumista, mutta joko olin liian väsynyt panikoidakseni tai sitten esiintymisjännityksen kanssa oppii olemaan, kun vain tarpeeksi paljon itseään esilläololle altistaa. YA Revolution kulki siis mukavasti. Johan Anglemark toi näkökulmaa Ruotsista ja Tom Crosshill sekä Yhdysvalloista että Latviasta. Taina Rainio antoi lukijan näkemystä ja minä annoin mielipiteitä kotomaisena kirjoittajana. Me kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että toivo on tärkeä ominaisuus nuorten aikuisten kirjoissa. Se on yksi syy, miksi aikuisetkin niitä lukevat.

Ruokatauon jälkeen hipsin Osuuskumman omaa esitysnumeroa seuraamaan. Oli ilahduttavaa nähdä sali miltei täynnä kuulijoita! Jos joku lukijoista ei vielä tiedä, Osuuskumma on siis osuuskuntamuotoinen kustantamo, joka keskittyy spekulatiiviseen kirjallisuuteen. Julkaisemme jäsenten tekstien lisäksi myös muiden kirjoituksia, mutta ihan mitä hyvänsä emme päästä läpi: meillä on toimitusneuvosto, joka valikoi tekstejä ja keskustelee siitä, mitä linjaamme kuuluu. Ohjenuoramme on yhteistyö: kaikki osallistuvat toimintaan kykynsä, taitonsa ja tahtonsa puitteissa.

Alla kuva YA Revolution -paneelista. Allekirjoittanut nuokkuu -- ei kun keskittyneesti kuuntelee -- kun Tarja Rainio on puhevuorossa. Johan Anglemark (hauska setä!) kuvassa oikealla.

Kiitos järjestäjille upeasta tapahtumasta! Vaikka minua ei tulevaisuudessa huolittaisikaan esiintyjäjoukkoon, yleisön joukosta minut löytää varmasti. Ja kiitos myös teille (osittain nimettömiksikin jääneille), jotka tulitte rohkeasti juttelemaan ja vaihtamaan sanan tai pari. Erityiskiitos pelejä kirjoittavalle herrasmiehelle, joka antoi kasvotusten palautetta Mifongin perinnöstä!

Finncon 2012 lähestyy

Ensi viikonloppuna järjestetään Tampereen yliopistolla vuoden genretapahtuma: tieteis- ja fantasiakirjallisuuteen painottuva Finncon, joka kokoaa kirjailijat, lukijat, tutkijat ja muut aihepiiristä kiinnostuneet yhteen. Ohjelma on läkähdyttävän upea. Tuntikausia paneeleita, keskusteluita, luentoja, työpajoja -- kaikki tämä ihan ilmaiseksi!

Tarkempaa tietoa löytyy täältä.

Allekirjoittanut löytyy paikalta seuraavanlaisesti:

• Perjantaina olen juhlistamassa Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien uunituoretta julkaisua Tiamatin värit Tampereen yliopistolla klo 16 ja myöhemmin iltatilaisuudessa Vihtorin kirjastolla hotelli Tammerissa. (Vapaa pääsy!)
• Lauantaina osallistun Fantasia Nyt -paneeliin Anneli Kannon ja Magdalena Hain kanssa. Kirjailija Anne Leinonen haastattelee meitä kotimaisen fantasian nykytilasta, romantiikasta ja naishahmoista klo 16-17.
• Sunnuntaina repäisen! Esiinnyn ensin Esikoiskirjailijapaneelissa klo 11-12 jännittävässä seurassa (Emmi Itäranta, Jenny Kangasvuo ja Jan Salminen, vetäjänä Saara Henriksson) ja heti sen perään (klo 12-13) vaihdan kielen enemmän tai vähemmän onnistuneesti englanniksi YA Revolution -paneelissa Tom Crosshillin, Johan Anglemarkin ja Taina Rainion seurassa. Ellen ole kivettynyt jännityksestä sitä ennen.

Muutoinkin palloilen tapahtumassa. Osuuskumma-kustannuksella on oma esittäytymishetkensä tapahtumassa sunnuntaina klo 14-15. Paikan päältä löytyy ohjelman lisäksi myyntipöytiä, kirpputori ja taidekuja.

Jos siis haluat tavata kirjailijoita, faneja, oppia lisää mielenkiintoisilla luennoilla, haistella tieteiskirjallisuuden tuulia tai tehdä löytöjä myyntipöydiltä, suosittelen ehdottomasti tulemaan paikalle! Ellei muuta, niin kannattaa ainakin käydä nappaamassa mukaansa Osuuskumman uusin julkaisu -- viihteellinen lukemistolehti Ursula -- joka sopii kesälomaan ja rentoutumiseen paremmin kuin piippu Sherlockin suupieleen.

Finnconissa tavataan!