Tirehtööri La Muerta ja kauhusirkus

Parasta lääkettä marraskuun mustuuteen tuovat ideoita ja innostusta pursuavat kollegat. Kun kirjailija Anni Nupponen ja valokuvaaja Outi Puhakka päättivät järjestää kauhusirkuskuvaukset hylätyssä tulitikkutehtaassa, olin mukana kuin muumio. 

Syntyi tirehtööri La Muerta.

(c) Outi Puhakka

(c) Outi Puhakka

(c) Outi Puhakka

(c) Outi Puhakka

(c) J.S. Meresmaa

(c) Outi Puhakka

(c) Outi Puhakka

 Oli ihan mieletöntä! Kiitos Outille ja osuuskumman jengille, tätä lisää!

Kuvauksista ovat bloganneet myös kanssasyylliset Magdalena Hai (alias Pahanukke) ja Routakodon Syöksevä-Shimo.

Archipelacon 10+

Archipelacon on ohi. Niisk. Conin jälkeinen kooma vihdoin voitettu, joten kykenen raportoimaan.

Oli muuten melkomoista. Kaunis Maarianhamina, ihanat kollegat, kiinnostava ohjelma, erinomaiset järjestelyt ja tunnelma. Ja tietenkin... kirjoja. Ihmisiä. Hymyjä. Naurua. Yhteenkuuluvuutta.

Seuraa kuvapainotteinen raportti, koska tapahtui paljon sellaista, mihin sanat eivät yllä. (Kuvat minun, ellei toisin mainita.)

Ihanat naiset lähtötunnelmissa. Matkakumppanit olivat
mielettömiä mimmejä, kiitos taas seurasta! Vasemmalta
oikealle: Tarja Sipiläinen, Magdalena Hai ja Morre.

Käärmeenliekit -lohikäärmeantologian
juhlistamiseksi otimme loharitatskat laivalla.
(Kiinnittyivät vedellä ja kärsivällisyydellä, ajatelkaas!)

A Girl with a Dragon Tattoo. Iltapäivän porotuksessa
pöydän takana alkoi olla aika kuumia tyyppejä -- ei
vain kummia. (c) T. Sipiläinen

Pääkallopaikalle eli Maarianhaminaan saavuimme perjantaina iltapäivästä. Majapaikka sijaitsi hieman kauempana tapahtumapaikasta, joten vuokrasin polkupyörän ja suhautin lehtometsikön läpi Alandicaan. Myyntivuoro Osuuskumman ja Vaskikirjojen kirjapöydän takana odotti. 

Illemmalla ehdin nähdä kaksi ohjelmaa: hurjan kiinnostavan paneelikeskustelun "LGBT in SciFi/Fantasy" ja myöhemmin illasta häpeilemättömän hauskan Game of Thrones burleskiesityksen. (Itse GRRM seurueineen istui penkkirivissä takanani!) Jälkimmäisestä ei ole kuvamateriaalia. Kenelläkään. Muuten olisi päitä pudonnut, kuten juontaja-Martin lupaili.

LGBT in SciFi/Fantasy. Panelistit vasemmalta oikealle: Suzanne van Rooyen,
Cheryl Morgan, Dirk M. Weger.

Huolimatta takana olevasta matkustuspäivästä ilta venähti saunomisen ja iltabileiden merkeissä niin, että paluumatka majapaikkaan sujui hiljaisissa ja kuulaissa maisemissa.

Keskiyö ja merenranta.

Lauantai oli täynnä ohjelmaa. Ensin kävin kuuntelemassa kaksi esitystä putkeen: Stefan Ekmanin avartavan When the Map Is the World -luennon, joka paljasti muun muassa ettei läheskään jokaisessa fantasiakirjassa ole karttaa, vaikka niin yleisesti luullaan; ja Trolls in Nordic Science Fiction and Fantasy -paneelin, josta päällimmäisenä jäi mieleen, miten Pohjoismaissa vaihdokastarinoissa toisena osapuolena on peikko anglosaksien keijujen sijaan.

Stefan Ekman ja fantasiakarttaluento.

Peikoista puhujat: Kristina Hård, Maria Turtschaninoff,
Petri Hiltunen, Johanna Sinisalo ja Carolina Gómez Lagerlöf.

Conikokemus on osoittanut, että ruokatauot on merkittävä erikseen,
jottei syöminen unohdu conikiihkossa.

Päivällä olin lukemassa englanninkielisiä raapaleita Magdalena Hain kanssa lukutuokiossa, jossa loistivat esikoiskirjailija Annmari Dannebey ja Maria Turtschaninoff. Mielestäni oli oikein onnistunut kokoonpano, kun pidempien romaaninäytteiden alussa, välissä ja lopussa kuunneltiin raapaleen mittaisia tarinoita.

Sieltä siirryinkin pienen tauon jälkeen keskustelemaan miltei kaksituntiseen paneeliin What We Talk About When We Talk About Book Blogging, joka oli erittäin antoisa ja näkökulmia avaava keskustelu niin kahden kirjailijan, kirjabloggaajan kuin akateemisen kriitikonkin katsantokannasta kirjabloggaamiseen. Aluksi varattu aika hirvitti pituudellaan, mutta kävikin ilmi että juuri tämä on mitta, jossa päästään keskusteluissa pintaraapaisuja syvemmälle ilman, että puheenaiheet loppuvat.

Panelistitoverini olivat hurmaavia ja kiinnostavia, tsekatkaa ihmeessä heidän sivunsa: Nahal Ghanbari, Anna Sellin, Nic Clarke, Thomas Årnfelt. 

Ilta sujui myyntipöydän takana, mutta jaksoin vielä iltabileisiinkin, kun ensin oli ruokakupu täytetty Dino's Barin hampurilaisella.

Kylmä yö sai fantasiakirjailijattaret hakeutumaan saman viltin
alle, mistä johtui kenkien romantillinen pariutuminen ja
yhteiskuva. J.S. Meresmaan vasen meets Maria Carolen
 oikean jalan.

Paluumatkalla kämpille kulkijat kohtasivat taianomaisen jatulintarhan ja seurasivat riikinkukkojen kaihoisia huutoja pienelle saarelle, jossa suurten tammien latvuksissa istui kymmenkunta isohkoa kukkoa.

Ensimmäinen jatulintarhani.

Kukko puussa, ei viinissä.

Noitajuoman notkistama.
(c) Magdalena Hai

Sunnuntai koitti. Kun kirjauduimme majapaikasta ulos ja odottelimme taksia, terassintuolista nousi unelias pää.

Se oli Jussi, majapaikkamme tyyni ranskanbulldoggi.

Haikeus vaivasi hieman lähtöpäivänä, mutta sitä ennen oli kiire tehdä kirjahankinnat (mitäänhän EI pitänyt ostaa), metsästää nimikirjoituksia, katsoa yksi luento ja valmistautua suomenkieliseen paneelikeskusteluun Rakkautta ja raateluhampaita (joka paljastui täydelliseksi menestykseksi niin juttujen, yleisön kuin kaiken muunkin osalta -- voi kunpa aikaa olisi ollut vielä enemmän, niin paljon jäi käsittelemättä!)

Cheryl Morganin viihdyttävä ja kuviltaan runsas aamuluento
supersankareista, jotka voidaan katsoa sateenkaariväeksi.

Rakkautta ja raateluhampaita -paneeli sai niin panelistit kuin
yleisön useampaan kertaan tikahtumisen partaalle. Minä,
Johanna Vainikainen, Maria Carole ,Hanna Morre Matilainen.
(c) Magdalena Hai

Virvoittautumassa uuden pienen ystäväisen
kanssa ja odottamassa, että kuvasta ulosrajautunut...

...Gaie Sebold saa radiohaastattelunsa päätökseen, ja uskallan
mennä pyytämään omistuskirjoituksen Shanghai Sparrow'hun.
(c) Magdalena Hai

Sympaattinen pikkusatama. Hei, hei Alandica.

Paluumatkalukeminen. Koukutti heti.

Laivan kannella tarkeni. Saaristomaisemat huumasivat.

Kotona olin keskiyöllä. Maanantai meni koomaillessa sängynpohjalla lukemisen parissa. Niin paljon tapahtumia, kohtaamisia, ihmisiä, ihmeitä ja virikkeitä mahtui muutamaan päivään, että ehdottomasti heräsi kiinnostus käydä toistekin pidemmällä conin merkeissä. Ensi kesänähän Finncon on Tampereella miltei kotiovella, joten yhteen kaukoconiin voisi varautua.

Jälkitunnelmissa fiilistelyä. Ohjelmalehti ja
osallistujapassi.

Kirja- ja lehtihankintoja.

Jättimäinen kiitos vielä kaikille järjestäjille, kävijöille, kunniavieraille, esiintyjille, myyjille ja ja ja...! Ehdottomasti Archipelacon oli kesän kohokohta.

Vuoden viimeisiä

Olen ollut viime viikkoina ihan uberväsynyt. Joululoma tuli siis hyvään saumaan, ja olenkin ottanut koko joulutouhun mahdollisimman minimipanostuksella. Tein luumukiisseliä ja leivoin monta pellillistä piparkakkuja, mutta muuten olen ollut muiden eväiden varassa. (Ei ole kyllä päässyt nälkä silti iskemään.) Tänä vuonna oli ystäväjoulu perhejoulun sijaan, mikä sekin oli mukavaa vaihtelua totuttuun. Joskus perinteet kannattelevat, joskus ahdistavat. Täytyy tehdä niin kuin parhaaksi näkee.

Kaipaan valoa, aurinkoa. Lumi on ihanaa, mutta kylmä ei. En ole vieläkään löytänyt sellaisia talvikenkiä, joissa varpaat eivät palelisi (ja monenlaisia on kokeiltu!). Ei siis napajäätikköretkeilyä minulle, kiitos.

Vetäisin tuossa laiskoliinina hurjan Arrow-katselumaratonin, ja minusta tuli fani. Sarja alkaa vähän pykien, mutta meno paranee, ja jotkin jaksot olivat varsin huikeita. Rakastan hyvin tehtyjä supersankaritarinoita, ja tässä on kyllä mielestäni yksi. Olicity, what can I say? <3

Kuin vuoden lopun kruunuksi ilmestyi myös haastattelu suomalaisesta spekulatiivisesta romantiikasta Sci-Fi Romance Quarterly -nettijulkaisussa. Siinä haastatellaan Magdalena Haita, Anne Leinosta ja minua.

Fiktiontuoksuisia reseptejä

Risingshadow -sivuston joulukalenterin luukku tarjoaa tänään fantastisia ohjeita heille, joita vaivaa nälkä tai jano.

Reseptejä löytyy Katri Alatalon Mustien ruusujen maa -sarjasta, Maria Carolen Tulen tyttäristä, Maija Haaviston Häpeämättömästä, Magdalena Hain Gigi ja Henry -sarjasta, Anni Nupposen Putoavan tähden prinsessasta sekä erään Meresmaan Mifonki-sarjasta.

Kannattaa tsekata!

Lisään tähän kalareseptin, joka on peräisin Keskilinnan ritarit -sarjassa esiintyvän Konno Nasovalaisen perheeltä.

***

Haukea Surron tapaan

hauenkylkeä
valkosipulinkynsiä
sitruunaa
delviläistä juustoa (voi korvata lähimmällä vastaavalla, kuten parmesanilla)
suolaa
voita

Suolaa hauki ajoissa ennen paistamista. Paista tuore valkosipulimurska voissa pannulla. Asettele hauenkyljet pannulle nahkapuoli alaspäin. Varo kypsentämästä kalaa liian kuivaksi. Kun kala alkaa olla valmis, raasta juustoa anteliaasti kyljen päälle ja purista sitruunalohkosta mehua kyytipojaksi. Tarjoile kausivihannesten tai -juuresten kera.

***

Haastan muutkin kirjoittajat jakamaan reseptejä, joita heidän luomassaan fiktiivisessä maailmassa nautitaan -- tai saatettaisiin nauttia!

Turcosen hyvää!

Syksyn kirjariennot alkavat virallisesti ensi viikonloppuna meikäläisen osalta. Turussa järjestetään lauantaina sarjassaan toinen Turconen -- miniconi kaikille scifi-intoilijoille ja muille spefisteille. Tapahtumapaikkana toimii Turun kaupunginkirjasto. Kunniavieraana on Suomen steampunk-kuningatar Magdalena Hai!

Olen sekä ohjelmassa että hääräämässä Osuuskumma-kustannuksen leivissä. Kiikutan mukanani muutaman Mifonginkin myyntiin, jos joku paikan päällä innostuisi vaikka ostopuuhiin. (Puhun siis kirjoista, en itse olennoista. En usko, että kirjastoon saisi moisia edes tuoda, jos kävisi sellainenkin ihme että sinne mahtuisivat.) Signeerauksia jaan mielelläni myös.

Turconen on ilmainen, joten kipittäkää riemulla paikalle te kaikki kynnelle kykenevät!

Sunnuntaina ohjelma jatkuu ruotsinkielisellä Fantastik-tapahtumalla, jonka kunniavieraana on ihana ja satumaisen taitava Maria Turtschaninoff.

Tähtipäivä

Osallistuin ensimmäistä kertaa elämässäni Tähtivaeltajapäiviin Helsingissä. Monipuolinen ja mielenkiintoinen ohjelma lupaili tulevaksi hyvää päivää, mutta kun joukkoon lisätään vielä tuttavat ja kollegat ja toverit, päivästä sukeutui kerrassaan loistava.

Yleiskuvaa Dubrovnik-baarin alakerrasta ennen
tapahtuman alkua. Viihtyisä ja toimiva paikka, kerrassaan!
(c) J.S. Meresmaa

Päivän aloitti steampunk-paneeli, joka ei itselleni tarjonnut hirveästi uutta. Se vahvisti kuitenkin ennestään vakaumusta siitä, että höyrypunkille olisi muhevaa maata tarjolla ihan kotoperäisesti, ja että tarvitaan useampia romaaneja ennen kuin suomalainen steampunk juurtuu ja kasvaa itsensä näköiseksi. Nyt se vasta hakee muotoaan.

Keskustelussa nousi esille myös steampunkin toisinaan kohtaama kolonialismin ja rasismin ylistämisen kritiikki, jonka keskustelijat arvelivat olevan ennemminkin britti-imperiumin perillisiä vaivaava menneisyyden kaiku kuin genren yleinen ongelma. Eihän fiktiossa esitetyt tavat tai uskomukset automaattisesti tarkoita niiden ihannoimista!

Steampunk-paneeli. Vasemmalta: Anne Leinonen, Magdalena Hai,
Markus Harju, Shimo Suntila. (c) J.S. Meresmaa

Hal Duncanin ihana skottiaksentti aiheutti paitsi vakavan kaipuun ylämaille, myös ymmärtämisvaikeuksia, ennen kuin korva taas tottui tulkkaamaan murteen ensin mielessä englanniksi ja sitten suomeksi. Tästä johtuen Toni Jerrmanin vetämä haastattelu ei antanut ihan niin paljon kuin pari tuntia myöhemmin ohjelmassa ollut Science fiction, fantasy and me -paneeli, johon Duncanin lisäksi osallistuivat Magdalena Hai ja Jukka Laajarinne.

Tutustuin ihan uuteen termiin, pataforaan, joka edelleen kuulostaa korvaani enemmän joltain kasvisuvulta kuin kirjallisuuden tutkimuksen käsitteeltä. Näin sitä viisaampia kuuntelemalla oppii uutta!

Hal Duncan ja Toni Jerrman. (c) J.S. Meresmaa

Jukka Laajarinne, Hal Duncan ja Magdalena Hai.
(c) J.S. Meresmaa

Päivä Dubrovnikissa huipentui omalta osaltani Suomikumma-paneeliin, jossa keskustelemassa olivat Johanna Sinisalo, Tiina Raevaara ja Anne Leinonen. "Finnish Weird" -termi ei ole tarkoitettu uudeksi lokeroksi kirjailijoille, vaan se on tarpeellinen kärki, jolla murtautua ulkomaisille kirjamarkkinoille. Se on myös mahdollisimman vähän kahlitseva sateenvarjonimi kaikelle sille kummalle, mitä Suomi tarjoaa. Kyse ei ole edes vain spefikirjallisuudesta, sillä ulkomaisesta näkökulmasta meidän silmissämme varsin realistishenkinenkin kirjallisuus voi olla eksoottista ja outoa muualla maailmassa.

Dubrovnik Bar & Loungen ylisöpöt tuolit.
(c) J.S. Meresmaa

Keskustelussa tuli ilmi se, miten vaikea meidän itsemme on nähdä, mikä suomikummasta tekee outoa ja kiehtovaa. Katsomme sitä niin läheltä. Luontosuhde, suhde metsään, on ainakin Pohjoismaissa monesti erilainen: metsä on ystävä, rauhanomainen ja lähtökohtaisesti hyvä paikka. Muualla maailmassa se taas saattaakin olla uhkaava paikka, josta hirviöt tulevat. Lumi voi olla hyvin eksoottinen ominaisuus esimerkiksi Brasiliassa, jossa Ilkka Auerin fantasiakirjat ovat lyöneet lujaa läpi. Myös tapamme ajatella asioista ovat usein omalaatuisia: tätä voi olla vaikea käsittää, koska ei koe sitä itse. Siksi onkin hyvin mielenkiintoista kuulla asioista, jotka aiheuttavat ihmetystä ihmisissä, jotka tänne muualta muuttavat tai tulevat käymään. (Toisin kuin medioissa yleensä halutaan stereotyyppisesti asia esittää, tässä uteliaisuudessa ei ole niinkään kyse "suomalaisten huonosta itsetunnosta", vaan ehkä pikemminkin huonosta itsetuntemuksesta.)

Ja kuten Anne Leinonen hyvin kiteytti, Finnish Weird -termi ei ole tarkoitettu kirjoille ja kirjailijoille, vaan muille kirjamaailman toimijoille: kustantamoille, markkinoinnille, kirjakaupoille ja lukijoille.

Juha Tupasela, Johanna Sinisalo, Tiina Raevaara ja
Anne Leinonen Sankar jylhän kuusiston -paneelissa.
(c) J.S. Meresmaa

Ilta jatkui Kuoriaiskirjojen tuplajulkkareissa muutaman korttelin päässä. Anne Leinosen ja Petri Laineen yhteisnovellikokoelma Kuulen laulun kaukaisen ja Samuli Antilan kauhunovellikokoelma Rajat saivat arvoisensa juhlat. Julkkareilla oli komeat puitteet, ja uskokaa tai älkää, illan mittaan aloimme huomata mielenkiintoisia yksityiskohtia juhlatilasta. Lattiaa peittivät lonkeromatot ja baaritiskiä vartioi sylinteripäinen jänis...

Ilmankos meillä oli kummallisen hauskaa!

Julkkarijatkojen komeaa salia. (c) J.S. Meresmaa

The Kani. (c) J.S. Meresmaa

Lonkerot lattialla. Kuva tärähtänyt, mutta
niin oli kuvaajakin tässä vaiheessa iltaa,
kun lonkerot ilmestyivät. (c) J.S. Meresmaa

Juhlijan juhlajalka totisesti vipatti.
(c) J.S. Meresmaa

Tähtivaeltajapäivien raportteja toisaalla: Päiväunien salattu elämä, Päättymätön tarina, Taikakirjaimet, Partial Recall

Vanhan kirjan talvi 2014

Osallistuin eilen ja perjantaina jyväskyläläiseen Vanhan kirjan talvi -tapahtumaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Olin paikalla sekä Osuuskumman edustajana myyntipöydässä että kirjailijana ohjelmassa. Viikonloppu oli hauska ja täynnä yllätyksiä!

Kangaskassi. (c) J.S. Meresmaa

Tapahtumasta jäi todella positiivinen jälkimaku. Järjestelyt oli hoidettu hienosti ja kaikki rullasi tehokkaasti. Olympialaisista huolimatta väkeä oli paikalla tarpeeksi tunnelman luomiseksi. Ihmiset alkoivat herkästi jutulle ja olivat kiinnostuneita, vaikka valitettavan moni vanhemman polven ihminen kavahtaa kuullessaan sanat "fantasia" tai "scifi". Vaikuttaa siltä, että lukumaku on niitä mukavuusalueita, joista ei hevillä lähdetä laajentamaan kokemusta tai avartamaan ymmärrystä. Ihmisellä on kaipuu turvaan: iloisten yllätystenkin pitäisi tulla ilman riskin vaaraa.

Rohkeutta ja uskallusta kehiin!

Tapahtumajärjestäjien pöydällä oli tulppaaneita ja
vanhoja kortteja. (c) J.S. Meresmaa

Perjantaina hyppäsin kylmiltään raapaleohjelmaan paikkaamaan sairaustapausta. Esiintyminen sujui kuitenkin omalla painollaan Magdalena Hain kanssa, vaikka omien raapaleideni määrä jää vaivaiseen kahteen. (Löytyvät muuten täältä blogistani, Hammas ja Ääni.) Illalla ennen yöpymispaikkaan tallustamista piipahdin Vakiopaineessa kuuntelemassa runoilijoita. Vaikutuin erityisesti Suvi Vallista, jonka esikoisteos Ohijuoksija minulla onkin jo hyllyssä. Häneltä on tulossa tänä keväänä uusi teos, Elämä:kertoja.

Kirjailijatalo. Wivi Lönnin suunnittelema.
Wivi! <3 (c) J.S. Meresmaa

Yöpaikkanani toimi Kirjailijatalo. Olin saada kakkahalvauksen, kun aulassa selvisi, kenen suunnittelema talo on. Monet Tampereen kauneimmista taloista ovat Wivi Lönnin käsialaa, joten oli hieno yhteensattuma törmätä Lönniin Jyväskylässä. (Osuuskumman tulevassa Ruumiittomat-antologiassa on novellini Kielolinna, jonka syntyyn Lönnillä oli suurehko merkitys.)

Lauantaina ohjelma jatkui kirjastolla. Kahden kirjailijan yhteishaastattelu oli mielestäni erittäin toimiva konsepti: pääsimme peilaamaan teoksiamme Magdalena Hain kanssa ja luotaamaan hieman syvemmältä fantasian ja tieteisfantasian maailmoja. Keskustelimme muun muassa kirjasarjojemme synnystä, kustannusmaailman suhtautumisesta sarjojen kirjoittamiseen, kirjailijan nettipresenssistä, ihmissusista ja mifongeista, erilaisuudesta ja vähemmistöistä fantasiassa. Pääsimme myös avaamaan kirjojemme kansien taustoja. Tunti meni kuin siivillä!

Saisiko olla kummallista kirjallisuutta? (c) J.S. Meresmaa

Kirjailijalle ovat aina huippuja hetket, kun lukijat tulevat juttusille ja pyytävät signeerauksia. Ne kerta kaikkiaan ovat makoisa kirsikka kirjoituskakun päällä, joten kiitos teille, jotka olitte ja tulitte. Osuuskumma herätti kiinnostusta ja steampunkia myytiin tasaisesti. Illan viimeiseen paneeliinkin riitti kiinnostuneita kuulijoita: Saara Henriksson johti keskustelua, ja Irma Hirsjärvi, Magdalena Hai ja minä jaoimme ajatuksiamme. Käsittelimme vaihtoehtohistorian lajityyppiä, 1800-lukua, taustatutkimusta, steampunkin fantastisia elementtejä, historiallisten naisten tekemiä todellisia tempauksia ja tervaa -- nyt ainakin.

Vanhoja aarteita myyntipöydällä. (c) J.S. Meresmaa

Suuri kiitos tapahtuman järjestäneille tahoille, paikalla käyneille ja kuuntelemaan tulleille! Näillä kokemuksilla voi sanoa, että Jyväskylä on aika metka paikka. (Ja Mariassa saa maistuvaa pitsaa isolla ämmällä!)

Sensaatiomainen spektaakkeli! Ilmiömäinen ihme-esitys!

Hahhaa, johan kiinnostuit!

Tiedossa ei (valitettavasti) ole parrakkaita naisia tai itsensä solmuksi väänteleviä eksoottisia ihmenaisia, mutta lupaan teille ihmissusia ja fantastista sana-akrobatiaa. Ensi viikonloppuna Jyväskylässä vietetään Vanhan kirjan talvea. Siellä minä ja arvon kollega Magdalena Hai haastamme toisemme kertomaan maan mainioista kirjoistamme. Sanotaan, että oma kehu haisee, joten päädyimme takomaan toisiamme selkään. Se on hyväksyttyä ja oikein.

Ahdamme pienet kirjailijaegomme kaupunginkirjaston musiikkisaliin lauantaina 8.2. klo 12, ja toivomme, että jokunen kuulija mahtuu sinne myös. Tunkekaa, tunkekaa! Myöhemmin samaisena päivänä keskustelemme steampunkista, vaihtoehtohistoriasta sekä edellä mainittujen kirjoittamisesta paneelissa, jota vetää Osuuskumman tehotykki Saara Henriksson. Tuo älykäs ja henkeä ruokkiva keskustelu käydään klo 16 alkaen samaisessa musiikkisalissa.

Tämän mainoksen teille tarjosi Päivän Toinen Pannullinen Kahvia.

P.S. Kirjakarkelot alkavat jo perjantaina iltapäivällä. Osuuskumma esittelee Christine Thorelin johdolla raapaleita klo 17 kahvila Novellissa. Kirjojamme saa ostaa paikan päältä koko tapahtuman ajan!

Iltamien kirvoittamia ja lukijoiden kommentoimia

Perjantai-ilta kului iloisissa merkeissä Steampunk-iltamissa Tulenkantajien kirjakaupalla. Tapahtumaraportteja löytyy muun muassa Evil Dressmaker -blogista sekä Magdalena Hain kotosivuilta.

Valmiina tirehtöröimään iltamia. (c) V. Rintala

Paikan päällä improvisoiduista höyryrunoista tuli kerta kaikkisen upeita! Kas tässä niistä yksi:

Ymmärrä vihdoin
tämä viisarien tanssi
sano "kyllä"
ikuinen liike, yö ennen aamua
ääni kuin outo, kuparinen hulluuden huippu
on kuultava tikittävä vapauden vaisto,
askel kohti tahraa
odota
kysy miksi

Homman jujunahan (vau, mikä sana! "Jujunahka", mikä se on?) oli, että vapaaehtoiset runoilijat ilmoittautuessaan saivat kirjekuorellisen sekalaisia sanoja, joista heidän oli koottava runo tietyn ajan puitteissa. Kaikkia sanoja ei ollut pakko käyttää. Lopuksi runot lausuttiin. Kylmät väreet juoksivat ihollani jokaisen runon kohdalla. Tätä on pakko harjoittaa tulevaisuudessakin!

Iltamat järjestettiin suurilta osin siksi, että Höyryä ja helvetinkoneita -antologialle haluttiin antaa kunnon julkistamisjuhlat ja halusimme pitää porukalla hauskaa. Kuvat ja videotallenteet kertovat, että hauskaa meillä tosiaankin oli. Mutta sen lisäksi oli asiaa: "Kapinaa, mutta ketä vastaan?"-paneeli kirvoitti yleisöstä hyviä kysymyksiä ja sitä myöten keskusteluja.

Paneelinvetäjänä yritin nostaa esille kysymystä siitä, vaaditaanko anarkiaa ja kapinaa jo liiankin innokkaasti steampunk-tarinoihin, kun edes höyryteknologia ei ole välttämättömyys lajityypille, joka kurottelee innokkaasti kaikkien laatikon seinämien yli. Roikutaanko siis kahdesta sanasta koostuvassa termissä liiankin hanakasti kiinni?

Silti ei käy kiistäminen, etteikö hyvin monissa höyrypunk-tarinoissa olisi havaittavissa anarkiaa: yksilön taistelua oman vapautensa ja oikeuksiensa puolesta, luokkayhteiskunnan asettamien rajojen murtamista vaikka väkivalloin, sekä vallankumouksellisia pyrkimyksiä. Punk-asennetta kuvastaa mielestäni myös se vaihtoehtohistorian piirre, että todellisia historiallisia tapahtumia muokataan ja muutetaan omaan tarinaan sopivaksi eikä esimerkiksi viktoriaanisen aikakauden sovinnaissuussääntöjä tai käyttäytymistapoja välttämättä edes pyritä noudattamaan orjallisesti. Jollain tasolla miellän siis anarkistisen asenteen ulottuvan myös kirjoittajaan itseensä, ei vain tarinaan.

***

Höyryä ja helvetinkoneita on saanut jo muutamia lukijoiden kommentteja. Tässä poimintoja:

"Steampunkia on ollut perinteisesti hieman vaikea sulloa pieneen muottiin, ja niinpä näissäkin novelleissa on löydettävissä aineksia niin lovecraftilaisesta kauhusta kuin westerneistäkin. Lohduttomat, traagisia elementtejä saavat ihmiskohtalot ja epäonniset rakkaustarinat tuntuvat nousevan voimakkaasti esille, tosin en osaa varmaksi sanoa johtuuko se tarinoiden määräenemmistöstä vai siitä tosiseikasta, että ne jäävät vain parhaiten mieleen." 

- Matti Karjalainen/goodreads.com

 "...pidin eniten antologian seesteisemmistä ja rauhallisemmista novelleista, joihin steampunk-elementitkin istuivat luontevammin kuin nopeatahtisiin rymistelyihin. Mukavaa oli myös se, että pari novellia sijoittui samaan maailmaan edellisen antologian novellin kanssa, oman maailman kehittämiselle nostan (kuvitteellista) silinterihattuani." 

- Marjut/goodreads.com

"On kuulkaan aika mahtava teos, voin suositella kaikille jotka ovat kiinnostuneita kyseisestä genrestä ja niillekin jotka eivät ole, aina on aikaa tutustua uuteen."

Sairas, kaunis elämä -blogi

Ei muuta kuin ostoksille ja lukemaan! Ihan paras joululahja, mun mielestä. (Yllättikö tuo nyt ketään?)

Vuoden kovin keikka x 2

Yksi syksyn kiireisimmistä viikoista on ohi ja nyt pitäisi laskeutua takaisin kirjoittajan arkeen. Hah! Helpommin sanottu kuin tehty. Lyhyessä ajassa tapahtui nimittäin paljon jännittäviä asioita:

1. Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n myöntämä Kuvastaja-palkinto jaettiin (onnea Jenny Kangasvuo!), ja sain tietää, että Mifongin perintö oli kärkikahinoissa mukana yhdessä Katri Alatalon Karnin labyrintin, Tiina Raevaaran Hukkajoen ja Siiri Enorannan Painajaisten lintukodon kanssa. Vau!

(Palkintoon saisi muuten kivaa ennakkopöhinää, jos lyhyellä listalla olevat kirjat ilmoitettaisiin etukäteen. Nyt nämä livahtavat helposti ohi.)

Messuostokset. Mitäänhän ei pitänyt ostaa. (c) J.S. Meresmaa

2. Yövyin osan öistä bisnesluokan hotellihuoneessa, jossa ongelmaksi tuli muun muassa se, mistä kattovalo sammutetaan (muihin kun löytyi valokatkaisimet) ja mitä eri makuvaihtoehtoja Nespresso-koneen kapseleissa on. Ratkaisu valo-ongelmaan löytyi, kun aloin visioida miten avaruusaluksessa olisi homma hoidettu. Ja seinään upotettu ohjauspaneelinäyttö löytyi! Sitä sitten näppäiltiin.

Kylpyhuoneen peiliin oli upotettu tv-näyttö. Voe ihmettä.

Kun aamulla avasi silmät, ensimmäinen näky oli tämä. Katon läpi kasvanut kuultojuuri.
(c) J.S. Meresmaa

3. Palaveerasin kääntäjän kanssa Aseenkantajan kunnian tiimoilta. Saattaa hyvinkin olla, että tulevaisuudessa pienoisromaanini on saatavilla englanniksi, mutta aika näyttää, mitä tapahtuu. Mahdollisuudet ovat kuitenkin innostavat!

4. Tapasin uudet kustantajani, Myllylahden Lassin ja Niinan. Ihania, mutkattomia ja sympaattisia ihmisiä! Kävin myös pitkällä lounaalla aikaisemman kustannustoimittajani kanssa.

Mike Pohjola haastattelemassa Hannu Rajaniemeä.
Saunasta kertova osuus oli hauska!
Mike yritti myös kysyä kiperiä lämmönhaihtumisesta
painottomuuden tilassa, mutta Rajaniemi klaarasi tällaiset asiat rykimättä.
(c) J.S. Meresmaa

5. Tanssin itseni hikiseksi lauantaina Nosturissa, kun Sólstafir heitti älyttömän kovan keikan. Pidin myös lämppäristä, Beastmilkistä. Sólstafirin uusin levy, Svartir Sandar on yksi tämän vuoden parhaita musalöytöjäni. Ehkä jotkut teistä muistavat, kun postasin vuosia kesken olleesta novellikässäristä, joka valmistui lopulta yhdellä rysäyksellä -- no, juurikin Svartir Sandar -levy sai liikahduksen aikaan.

Oli muuten ihan tarpeen se talviaikasäätämisen vuoksi ansaittu yksi ylimääräinen tunti. Sunnuntaina jaksoi kahdessa haastattelussa sitten kummasti paremmin... ja ilmarosvoasukin herätti hauskaa huomiota.

Päiväunien salainen elämä -blogissa on Mifonki-haastattelustani ansiokas raportti. Kiitos, vaarna! Laitetaanpa tuo kameleonttipatsas-kuvatoive korvan taakse.

Magdalena Hai KirjaKallion haastattelussa Louhi-lavalla.
(c) J.S. Meresmaa

Kiitos myös yhteistyökumppaneille, vanhoille ja uusille tutuille, KirjaKallion energiselle väelle, kuuntelijoille, haastattelijoille, osuuskummajaisille, kollegoille, messujärjestäjille, Raisalle materiaalista, Jyrkäkselle ananasboolista, Kajaanin ritarille keskustelusta sekä heille, jotka uskaltautuivat juttusille ihan ex tempore!