Perjantai-ilta kului iloisissa merkeissä Steampunk-iltamissa Tulenkantajien kirjakaupalla. Tapahtumaraportteja löytyy muun muassa Evil Dressmaker -blogista sekä Magdalena Hain kotosivuilta.
 |
| Valmiina tirehtöröimään iltamia. (c) V. Rintala |
Paikan päällä improvisoiduista höyryrunoista tuli kerta kaikkisen upeita! Kas tässä niistä yksi:
Ymmärrä vihdoin
tämä viisarien tanssi
sano "kyllä"
ikuinen liike, yö ennen aamua
ääni kuin outo, kuparinen hulluuden huippu
on kuultava tikittävä vapauden vaisto,
askel kohti tahraa
odota
kysy miksi
Homman jujunahan (vau, mikä sana! "Jujunahka", mikä se on?) oli, että vapaaehtoiset runoilijat ilmoittautuessaan saivat kirjekuorellisen sekalaisia sanoja, joista heidän oli koottava runo tietyn ajan puitteissa. Kaikkia sanoja ei ollut pakko käyttää. Lopuksi runot lausuttiin. Kylmät väreet juoksivat ihollani jokaisen runon kohdalla. Tätä on pakko harjoittaa tulevaisuudessakin!
Iltamat järjestettiin suurilta osin siksi, että Höyryä ja helvetinkoneita -antologialle haluttiin antaa kunnon julkistamisjuhlat ja halusimme pitää porukalla hauskaa. Kuvat ja videotallenteet kertovat, että hauskaa meillä tosiaankin oli. Mutta sen lisäksi oli asiaa: "Kapinaa, mutta ketä vastaan?"-paneeli kirvoitti yleisöstä hyviä kysymyksiä ja sitä myöten keskusteluja.
Paneelinvetäjänä yritin nostaa esille kysymystä siitä, vaaditaanko anarkiaa ja kapinaa jo liiankin innokkaasti steampunk-tarinoihin, kun edes höyryteknologia ei ole välttämättömyys lajityypille, joka kurottelee innokkaasti kaikkien laatikon seinämien yli. Roikutaanko siis kahdesta sanasta koostuvassa termissä liiankin hanakasti kiinni?
Silti ei käy kiistäminen, etteikö hyvin monissa höyrypunk-tarinoissa olisi havaittavissa anarkiaa: yksilön taistelua oman vapautensa ja oikeuksiensa puolesta, luokkayhteiskunnan asettamien rajojen murtamista vaikka väkivalloin, sekä vallankumouksellisia pyrkimyksiä. Punk-asennetta kuvastaa mielestäni myös se vaihtoehtohistorian piirre, että todellisia historiallisia tapahtumia muokataan ja muutetaan omaan tarinaan sopivaksi eikä esimerkiksi viktoriaanisen aikakauden sovinnaissuussääntöjä tai käyttäytymistapoja välttämättä edes pyritä noudattamaan orjallisesti. Jollain tasolla miellän siis anarkistisen asenteen ulottuvan myös kirjoittajaan itseensä, ei vain tarinaan.
***
Höyryä ja helvetinkoneita on saanut jo muutamia lukijoiden kommentteja. Tässä poimintoja:
"Steampunkia on ollut perinteisesti hieman vaikea sulloa pieneen muottiin, ja niinpä näissäkin novelleissa on löydettävissä aineksia niin lovecraftilaisesta kauhusta kuin westerneistäkin. Lohduttomat, traagisia elementtejä saavat ihmiskohtalot ja epäonniset rakkaustarinat tuntuvat nousevan voimakkaasti esille, tosin en osaa varmaksi sanoa johtuuko se tarinoiden määräenemmistöstä vai siitä tosiseikasta, että ne jäävät vain parhaiten mieleen."
- Matti Karjalainen/goodreads.com
"...pidin eniten antologian seesteisemmistä ja rauhallisemmista novelleista, joihin steampunk-elementitkin istuivat luontevammin kuin nopeatahtisiin rymistelyihin. Mukavaa oli myös se, että pari novellia sijoittui samaan maailmaan edellisen antologian novellin kanssa, oman maailman kehittämiselle nostan (kuvitteellista) silinterihattuani."
- Marjut/goodreads.com
"On kuulkaan aika mahtava teos, voin suositella kaikille jotka ovat kiinnostuneita kyseisestä genrestä ja niillekin jotka eivät ole, aina on aikaa tutustua uuteen."
Sairas, kaunis elämä -blogi
Ei muuta kuin ostoksille ja lukemaan! Ihan paras joululahja, mun mielestä. (Yllättikö tuo nyt ketään?)
