Tähdet, tähdet

Ei ole vaikea arvata, mistä tähtiarviot ovat saaneet alkunsa. Sieltä mistä muutkin viihteen tähdet: Hollywoodista. Nopealla vilkaisulla katsoja on helppo päätellä, mitkä elokuvat olisivat katsomisen arvoisia. (Vaikka arvio kuvastaakin kriitikon mieltymyksiä, ei tätä kovin moni kulttuurinkuluttaja pysähdy miettimään.)

Tähdet opastavat, niin yötaivaalla kuin arvioissakin. Lehtiarvioiden rinnalle ovat tulleet kuvalliset tähtiarviot: niitä annetaan niin päivälehdissä, kirjojen kansiin painettuina suosituksina kuin tavislukijoiden henkilökohtaisissa lukupäiväkirjoissa netissä. Kivoja, säihkyvän kultaisia tähtiä!

Mutta mitä pelkistä tähdistä oikeastaan voi päätellä itse kirjasta? Ei paljon mitään. Jos ei tunne tähtien antajaa eikä pääse tarkastelemaan hänen lukuhistoriansa tähdityksiä, on ihan sama kuinka monta tähteä on annettu. Entä mikä on maksimitähtimäärä? Kolme, viisi vai kymmenen? Kolmessa on melko vähän valinnanvaraa, kymmenessä liikaakin. Mitä eroa on esimerkiksi kirjoilla, joista toinen on saanut kuusi ja toinen seitsemän tähteä kymmenestä?

Lukukokemukseen vaikuttaa moni asia. Sen hetkinen mielentila, aikaisemmin luetut kirjat, ennakko-odotukset, lukemisen ja arvion antamisen välinen aika, toisten antamat arviot... Lisänä tulee se, että jokaisella tähdittäjällä on oma mielikuvansa siitä, mikä tähtimäärä kuvastaa minkäkinlaista kokemusta. Kolme viidestä on toiselle todella hyvä ja suositeltava kirja, kun taas toisella se kuvastaa jonkinasteista pettymystä.

Myös arvioijan tai kirjailijan sukupuolella, iällä ja jopa kansallisuudella voi olla merkitystä: annetaanko kotimaiselle kirjalle ankarammin tähtiä, nuoren kirjoittamalle kannustamistarkoituksessa enemmän tähtiä, samaa sukupuolta edustavalle tsemppitähtiä? Kirjan ulkoasu vaikuttaa myös. Epäviehättävä kansi, lukuisat typot tai liian pieni fontti voivat pudottaa tähtiä.

Ilman tekstiarviota, joka aukaisisi lukukokemuksen perustelut, tähdet voivat olla todella harhaanjohtavia. Esimerkiksi Goodreadsissa se, ettei anna kirjalle tähtiä ollenkaan on huomattavasti parempi vaihtoehto keskiarvolle kuin se, että antaisi kirjalle yhden tai kaksi tähteä.

On tähti- ja pistearvioista toki jotain iloakin: kirjablogista voi vaikkapa hakea kirjatoukan parhaimmat ja huonoimmat lukukokemukset, verrata niitä omaan lukumakuunsa ja löytää itselleen mieluisaa, uutta luettavaa!

***

Rakkaat lukijat, tähditättekö omia lukukokemuksianne? Onko se ollut helppoa vai hankalaa? Hyödyllistä vai harhaanjohtavaa? Entä onko joskus tehnyt mieli muuttaa tähtien määrää suuntaan tai toiseen, kun lukemisesta on kulunut enemmän aikaa? Jakakaa ajatuksianne tähdillä ja pisteillä arvioimisesta!

Iltamien kirvoittamia ja lukijoiden kommentoimia

Perjantai-ilta kului iloisissa merkeissä Steampunk-iltamissa Tulenkantajien kirjakaupalla. Tapahtumaraportteja löytyy muun muassa Evil Dressmaker -blogista sekä Magdalena Hain kotosivuilta.

Valmiina tirehtöröimään iltamia. (c) V. Rintala

Paikan päällä improvisoiduista höyryrunoista tuli kerta kaikkisen upeita! Kas tässä niistä yksi:

Ymmärrä vihdoin
tämä viisarien tanssi
sano "kyllä"
ikuinen liike, yö ennen aamua
ääni kuin outo, kuparinen hulluuden huippu
on kuultava tikittävä vapauden vaisto,
askel kohti tahraa
odota
kysy miksi

Homman jujunahan (vau, mikä sana! "Jujunahka", mikä se on?) oli, että vapaaehtoiset runoilijat ilmoittautuessaan saivat kirjekuorellisen sekalaisia sanoja, joista heidän oli koottava runo tietyn ajan puitteissa. Kaikkia sanoja ei ollut pakko käyttää. Lopuksi runot lausuttiin. Kylmät väreet juoksivat ihollani jokaisen runon kohdalla. Tätä on pakko harjoittaa tulevaisuudessakin!

Iltamat järjestettiin suurilta osin siksi, että Höyryä ja helvetinkoneita -antologialle haluttiin antaa kunnon julkistamisjuhlat ja halusimme pitää porukalla hauskaa. Kuvat ja videotallenteet kertovat, että hauskaa meillä tosiaankin oli. Mutta sen lisäksi oli asiaa: "Kapinaa, mutta ketä vastaan?"-paneeli kirvoitti yleisöstä hyviä kysymyksiä ja sitä myöten keskusteluja.

Paneelinvetäjänä yritin nostaa esille kysymystä siitä, vaaditaanko anarkiaa ja kapinaa jo liiankin innokkaasti steampunk-tarinoihin, kun edes höyryteknologia ei ole välttämättömyys lajityypille, joka kurottelee innokkaasti kaikkien laatikon seinämien yli. Roikutaanko siis kahdesta sanasta koostuvassa termissä liiankin hanakasti kiinni?

Silti ei käy kiistäminen, etteikö hyvin monissa höyrypunk-tarinoissa olisi havaittavissa anarkiaa: yksilön taistelua oman vapautensa ja oikeuksiensa puolesta, luokkayhteiskunnan asettamien rajojen murtamista vaikka väkivalloin, sekä vallankumouksellisia pyrkimyksiä. Punk-asennetta kuvastaa mielestäni myös se vaihtoehtohistorian piirre, että todellisia historiallisia tapahtumia muokataan ja muutetaan omaan tarinaan sopivaksi eikä esimerkiksi viktoriaanisen aikakauden sovinnaissuussääntöjä tai käyttäytymistapoja välttämättä edes pyritä noudattamaan orjallisesti. Jollain tasolla miellän siis anarkistisen asenteen ulottuvan myös kirjoittajaan itseensä, ei vain tarinaan.

***

Höyryä ja helvetinkoneita on saanut jo muutamia lukijoiden kommentteja. Tässä poimintoja:

"Steampunkia on ollut perinteisesti hieman vaikea sulloa pieneen muottiin, ja niinpä näissäkin novelleissa on löydettävissä aineksia niin lovecraftilaisesta kauhusta kuin westerneistäkin. Lohduttomat, traagisia elementtejä saavat ihmiskohtalot ja epäonniset rakkaustarinat tuntuvat nousevan voimakkaasti esille, tosin en osaa varmaksi sanoa johtuuko se tarinoiden määräenemmistöstä vai siitä tosiseikasta, että ne jäävät vain parhaiten mieleen." 

- Matti Karjalainen/goodreads.com

 "...pidin eniten antologian seesteisemmistä ja rauhallisemmista novelleista, joihin steampunk-elementitkin istuivat luontevammin kuin nopeatahtisiin rymistelyihin. Mukavaa oli myös se, että pari novellia sijoittui samaan maailmaan edellisen antologian novellin kanssa, oman maailman kehittämiselle nostan (kuvitteellista) silinterihattuani." 

- Marjut/goodreads.com

"On kuulkaan aika mahtava teos, voin suositella kaikille jotka ovat kiinnostuneita kyseisestä genrestä ja niillekin jotka eivät ole, aina on aikaa tutustua uuteen."

Sairas, kaunis elämä -blogi

Ei muuta kuin ostoksille ja lukemaan! Ihan paras joululahja, mun mielestä. (Yllättikö tuo nyt ketään?)

Videohaastattelu, lukunäyte ja muutama kuva

Eilisissä virtuaalijulkkareissa oli taas käsittämättömän hyvä meininki, vaikka kirjailija itse simahti kahden tunnin jälkeen. Tällaisen konseptin toimimiseen on yhä vaikea uskoa, mutta kyllä vain toimii. Ihmisistä se kiinni on, joten kiitos vielä kerran kaikille osallistujille!

Eilen julkaistiin myös muutama video, jotka kollega Magdalena Hai teki viime perjantaina Berliinissä. Kiitos, Maggis!

Tämä on kuvakaappaus, koska Blogger ei antanut upottaa videoita. Klikkaamalla ei siis pääse mihinkään,
mutta alla olevasta linkistä pääsee. 

Lukunäyte Aseenkantajan kunniasta

Sama juttu tämän kanssa: haastattelun pääsee kuulemaan alla olevasta linkistä.

Haastattelussa J.S. Meresmaa

(Pystyvätköhän uutistenlukijat katsomaan omaa esiintymistään töllöstä ilman kiusaantumista? Oman äänen kuunteleminen onnistuu vielä jotenkuten, mutta oman olemuksen katsominen on kauheaa. Joskus olen tullut miettineeksi, onko ihmiselle ihan tervettä kyetä katsomaan itseään ulkopuolisen silmin: valokuvista, filmiltä, peileistä. Ehkä jokin syvempi onnellisuuden taso olisi löydettävissä, jos voisimme keskittyä sisäiseen ulkoisen sijaan.)

***

Kustantamokuohunnan ja kuoharikilistelyjen keskellä olen yrittänyt tiistain jälkeen palata perusduuniin, eli kirjoittamis- ja toimittamistöihin. Joka aamu editoin tunnin ajan Mifongin mahtia ja loikkaan sitten Osuuskumman hommiin. Höyryä ja helvetinkoneita on hyvässä vauhdissa, mutta tekemistä riittää. Kokoelmaan on tulossa kymmenen novellia. Tänään annoin kolmeen novelliin viimeisen kierroksen kommentit, huomenna edessä on toinen mokoma. Työn alla ovat myös kirjoittajaesittely ja kansitekstit. Markus hoitaa esipuhetta. Laatikaisen Jani taittaa tekstejä sitä mukaa, kun ne palautuvat oikoluvusta, ja piirtää anfangeja. Tästä tulee kuulkaa aika komia paketti, vaikka itse kehunkin!

***

Aseenkantajan kunnia -pienoisromaanin kunniaksi laitoin eilen kirjan maailmaan sopivaa asustetta päälle. Kenties tässä olisi ainesta seuraavaksi kirjailijakuvaksi?

(c) Veli-Matti Rintala

Delvinvihreää* kangasta, kiristysnauhoja, pitsiä
ja huppu, jonka päässä kulkunen. (c) Veli-Matti Rintala

Tiu'ut ovat olennainen osa delviläisnaisen asua. (c) Veli-Matti Rintala

Ja ennen kuin tämä muuttuu ihan lifestyle-blogiksi, takaisin kirjamaailmaan. Aseenkantajan kunniasta on nimittäin ilmestynyt jo lyhytarvio Goodreadsissa! Tässä ote:

"Mielenkiintoinen tarina yhtä kaikki, ja hauskaa nähdä, että toimivaa fantasiakirjallisuutta voi kirjoittaa tällaisessa pienoisromaanimittakaavassa –mutta ei tämä nyt ihan riittänyt, vaan nälkä jäi." - Mikko Saari, Goodreads

Hyvä juttu, että jäi nälkä! Onpahan hyvä syy lukea toinenkin osa, hihi.

* Delvi on siis eräs keskeinen kaupunki Keskilinnan ritarit -sarjassa.

Pajavasara nakuttaa

Kirjoittajan pajassa on tällä hetkellä tohina päällä.

Tahkoan loppulauseita novelliin, joka on tulossa Osuuskumma-julkaisuun loppuvuodeksi. Haaste kirjoittaa tiettyyn lajityyppiin ja tiukalla aikataululla nollapisteestä on ollut opettavaista. Työ toki on kesken, mutta jo löytyy uskoa siihen, että lopputuloksesta tulee hyvä. On vain tultava. Onneksi projektissa on mukana muita, joilta saa tukea ja näkökulmaa, jota tarvitaan etenkin kun kypsyttelyaikaa on niukalti.

Mifongin ajan muutostyöt on tehty ja valmistaudun lähettämään sen eteenpäin. Ellei kustannustoimittaja keksi seuraavalla lukukerralla uutta korjattavaa, edessä lienee enää oikolukukierros. Jihuu!

Sain myös jokin aika sitten tiedon, että pääsen Kirjan aika -festivaaleille Hämeenlinnaan elo-syyskuun taitteessa. Mukava tavata taas ihmisiä kirjallisuuden merkeissä.

Pari päivää sitten liityin kirjailijana Goodreads -sivustoon, jota olen aiemmin käyttänyt lukupäiväkirjan tapaan. Minulla on melko huono muisti luettujen kirjojen ja lukukokemusten suhteen, mutta niiden ylöskirjaaminen on kyllä parantanut asiaa (ja aina pääsee tarkistamaan, mitä mieltä olikaan jostain ollut!). Lukupäiväkirjan hauskimpia puolia on myös käydä vuoden tai parin jälkeen katsomassa omaa arviotaan ja miettiä, millaisena kirja esittäytyy pitkän kypsyttelyn jälkeen. Olen huomannut, että lukukokemus voi muuttua hyvinkin paljon jälkilämmöissä: joskus kirja, jota ei oikein pitänyt minään, voikin pysytellä sitkeästi mielessä ja toisinaan kirja, joka hurmasi aluksi, onkin tyystin unohtunut.

Jos Goodreads on uusi tuttavuus, innokkaiden lukijoiden kannattaa käydä tutustumassa -- ja jos se on vanha tuttu, tervetuloa ystäväksi!