Näytetään tekstit, joissa on tunniste paneeli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste paneeli. Näytä kaikki tekstit

28.10.2016

Messuperjantai ja huikea tarjous



Messuhumu alkaa toden teolla osaltani tänään!

Illalla olen keskustelemassa paneelissa:

klo 19.15-20.00

KirjaKallio

Käsikirjoitus on valmis -- mistä julkaisija?


Iso kustantamo, pikkukustantamo, osuuskunta, omakustanne, netissä julkaiseminen – kirjoittajalle on tarjolla nykyään lukuisia vaihtoehtoja julkaista, mutta miten valita se oikea? Kirjailijat Juha Jyrkäs, J.S. Meresmaa ja Tuomas Saloranta kertovat, keskustelun vetäjänä Vesa Sisättö.

***

Paikalle messukeskukseen saavun kuitenkin jo iltapäivästä, sillä Myllylahden osastolla 7c60 on aivan huikea messutarjous koko tähänastisesta Mifonki-sarjasta, ja menen signeeraamaan lisää kirjoja. Tästä saa sellaisen joululahjapaketin joko itselleen tai toiselle, ettei tosikaan!

Suosittu Mifonki-sarja signeerattuna pakettina kirjamessuilta vain 39 e. (Sisältää osat 1-5. Mukana siis myös uusin kirja, eli juuri ilmestynyt Mifongin kadottama.)

Julkaissut Myllylahti 27. lokakuuta 2016

17.2.2014

Rientoraportti, helmeilevä

Ystävänpäivä sujui yhdessä hujauksessa Tulenkantajien kirjakaupan synttäreillä, jotka pursuilivat kirjajulkistamisia. Runoja, esseitä ja satiirista proosaa. Tupa oli tupaten täynnä (hah!). Mirkka Rekolan muistoksi pidettiin hiljainen hetki.

Näyteikkunassa tönöttävät vahdit. (c) J.S. Meresmaa

Rohkeasti peremmälle! (c) J.S. Meresmaa

Kirjavalikoimaa sisääntulokäytävällä.
(c) J.S. Meresmaa

Tulenkantajien kirjakaupasta löytyy visuaalisesti
miellyttäviä kirja-asetelmia. Tässä punainen sarja.
(c) J.S. Meresmaa

Kenen popot? Kirjat eivät ole ainoita tarinoiden
haltijoita. Kaupasta löytyy mielenkiintoista
esineistöä, kuten runoilijan takki ja Mirkka
Rekolan lätsä. (c) J.S. Meresmaa

***

Lauantaina kirjallinen meno jatkui Elävän kirjallisuuden festivaaleilla työväenmuseo Werstaalla. Olin muutaman tunnin Osuuskumman hommissa, mutta iltapäivästä vapauduin seuraamaan ohjelmaa, joka oli runsas ja hyvin kiinnostava -- jotkin ohjelmanumerot jäivät näkemättä päällekkäisyyksien tai pakollisen lounastauon vuoksi, mutta sellaista se on.

Vaaskivi-palkittu Päivi Heikkilä-Halttunen, Siskotuulikki Toijonen, Tanja
Peltonummi sekä Virpi Hämeen-Anttila keskustelivat kritiikin tilasta.
(c) J.S. Meresmaa

"Kritiikki. Nyt." -paneelissa keskusteltiin muun muassa siitä, kenelle kritiikki kirjoitetaan, mikä sen tarkoitus ja vaikutus on, sekä minkälainen on hyvä kritiikki. Kirjablogitkin olivat (arvattavasti) esillä ja niihin suhtautumisessa oli havaittavissa nuivuutta. Myös lkirjakritiikin muuttuminen mainostekstimäiseksi puhututti.

Parhaiten mieleeni jäi Virpi Hämeen-Anttilan lempeä heitto lehmistä ja villoista, kun keskustelunvetäjä kehotti antamaan esimerkkejä huonosta kritiikistä. Hämeen-Anttila sanoi, että joskus kriitikko yrittää saada lehmästä villoja, eli jättää arvioimatta teoksen sen lajityypin sisällä, mitä kirja edustaa. Myös cross over -kirjat voivat hankaloittaa genren merkityksen hahmottamista.

Erittäin kiinnostava keskustelu, mutta valitettavasti en kyennyt seuraamaan sitä kokonaisvaltaisesti koko aikaa, enkä tehnyt muistiinpanoja.

Taru Luojola ja Osuuskumman pöytä. (c) J.S. Meresmaa

Runoilija Antti Salminen luki fragmentteja tulevasta
teoksestaan Lomonosovin moottori (Poesia). Höyrykone-
salissa oli hämärää mutta tunnelmallista. (c) J.S. Meresmaa

Ei saa koskea. Naisvartalosta keskustelemassa olivat paneelinvetäjä
Ella Paija, kirjailija Hanna Hauru, runoilija-kirjailija Tuija Välipakka ja
kulttuuriantropologi Taina Kinnunen.
(c) J.S. Meresmaa

Keskustelussa nousi esille hyvännäköisyyden ja kauneuden monimuotoisuus, kun sitä lähdetään kartoittamaan muualtakin kuin länsimaista. Usein tavoitellaan sitä, mikä ei ole etnisesti ensisijaista: tummaihoiset vaalentavat itseään ja vaaleaihoiset tummentavat. Kapitalistinen kauneus pyörittää valtavaa teollisuuden pyörää. Niinhän se on, että ihmiset on saatava tyytymättömiksi, jotta heille voi myydä tyytymistä.

En ehtinyt seurata paneelia loppuun, sillä kiirehdin seuraavaan ohjelmaan. En siis tiedä käsiteltiinkö aihetta, mutta minua jäi askarruttamaan kauneuden ja vallan suhde. Sillä kauneudella -- tai ulkonäöllä ylipäätään -- viestitetään aina jotain toisille. Etenkin nykyään kun "kauneus" on ostettavissa rahalla, se saattaa viestiä yksilön vauraudestakin. (Lainausmerkit siksi, ettei plastiikkakirurgian keinoin hankitut töröhuulet, sementtiotsa tai pulleva implanttiperse kyllä minun silmääni kaunista ole. Esimerkiksi.)

Hanna Haurun teksteistä olen kuullut paljon kehuja, mutta en ollut hänen tuotantoonsa aiemmin tutustunut. Paneelissa hän luki ääneen novellin kokoelmasta Liian pienet sandaalit, ja kyllähän se iski. Lujaa, kouraisevasti.

Tuija Välipakan eräässä puheenvuorossa kävi hyvin ilmi, miten tärkeää joskus on löytää juuri oikea sana, juuri oikea merkitys. Lasimorsian-teoksen eräässä runossa naiskertoja puhuu vartalostaan, ei ruumiistaan, sillä ruumiis sisältää mielen ja sielun. Vartalo on vain vartalo, katseille alistettu.

Höyrykonesalin hämäryydessä shamanistiset bakkanaalit piti Juha Rautio
& The Incredible Steam Engine Orchestra, jossa nimeltämainitun lisäksi
soittivat Juha Venäläinen ja Veli-Matti Rintala.
(c) J.S. Meresmaa

Elävät (ja) kuolleet. Illan päätti  zombie-keskustelu, jota veti Juha Alm.
Keskustelemassa Juri Nummelin, joka on toimittanut zombie-antologian
Tuhansien zombien maa sekä Sami Pöyry, joka on ohjannut zombie-elokuvia.
(c) J.S. Meresmaa

Höyrykonemuseon jyhkeän ylväs vauhtipyörä.
(c) J.S. Meresmaa

Kiitos tapahtuman järjestäjille ja kaikille osallistujille! Jälleen hämmästelen sitä vireää, monipuolista ja runsasta kirjallisuuskulttuuria, joka kaupallisten jättimessujen alla poreilla porskuttaa. Ihmiset, intohimo ja innostus riittävät tekemään tapahtuman isolla teellä.

9.2.2014

Vanhan kirjan talvi 2014

Osallistuin eilen ja perjantaina jyväskyläläiseen Vanhan kirjan talvi -tapahtumaan ensimmäistä kertaa elämässäni. Olin paikalla sekä Osuuskumman edustajana myyntipöydässä että kirjailijana ohjelmassa. Viikonloppu oli hauska ja täynnä yllätyksiä!

Kangaskassi. (c) J.S. Meresmaa

Tapahtumasta jäi todella positiivinen jälkimaku. Järjestelyt oli hoidettu hienosti ja kaikki rullasi tehokkaasti. Olympialaisista huolimatta väkeä oli paikalla tarpeeksi tunnelman luomiseksi. Ihmiset alkoivat herkästi jutulle ja olivat kiinnostuneita, vaikka valitettavan moni vanhemman polven ihminen kavahtaa kuullessaan sanat "fantasia" tai "scifi". Vaikuttaa siltä, että lukumaku on niitä mukavuusalueita, joista ei hevillä lähdetä laajentamaan kokemusta tai avartamaan ymmärrystä. Ihmisellä on kaipuu turvaan: iloisten yllätystenkin pitäisi tulla ilman riskin vaaraa.

Rohkeutta ja uskallusta kehiin!

Tapahtumajärjestäjien pöydällä oli tulppaaneita ja
vanhoja kortteja. (c) J.S. Meresmaa

Perjantaina hyppäsin kylmiltään raapaleohjelmaan paikkaamaan sairaustapausta. Esiintyminen sujui kuitenkin omalla painollaan Magdalena Hain kanssa, vaikka omien raapaleideni määrä jää vaivaiseen kahteen. (Löytyvät muuten täältä blogistani, Hammas ja Ääni.) Illalla ennen yöpymispaikkaan tallustamista piipahdin Vakiopaineessa kuuntelemassa runoilijoita. Vaikutuin erityisesti Suvi Vallista, jonka esikoisteos Ohijuoksija minulla onkin jo hyllyssä. Häneltä on tulossa tänä keväänä uusi teos, Elämä:kertoja.

Kirjailijatalo. Wivi Lönnin suunnittelema.
Wivi! <3 (c) J.S. Meresmaa

Yöpaikkanani toimi Kirjailijatalo. Olin saada kakkahalvauksen, kun aulassa selvisi, kenen suunnittelema talo on. Monet Tampereen kauneimmista taloista ovat Wivi Lönnin käsialaa, joten oli hieno yhteensattuma törmätä Lönniin Jyväskylässä. (Osuuskumman tulevassa Ruumiittomat-antologiassa on novellini Kielolinna, jonka syntyyn Lönnillä oli suurehko merkitys.)

Lauantaina ohjelma jatkui kirjastolla. Kahden kirjailijan yhteishaastattelu oli mielestäni erittäin toimiva konsepti: pääsimme peilaamaan teoksiamme Magdalena Hain kanssa ja luotaamaan hieman syvemmältä fantasian ja tieteisfantasian maailmoja. Keskustelimme muun muassa kirjasarjojemme synnystä, kustannusmaailman suhtautumisesta sarjojen kirjoittamiseen, kirjailijan nettipresenssistä, ihmissusista ja mifongeista, erilaisuudesta ja vähemmistöistä fantasiassa. Pääsimme myös avaamaan kirjojemme kansien taustoja. Tunti meni kuin siivillä!

Saisiko olla kummallista kirjallisuutta? (c) J.S. Meresmaa

Kirjailijalle ovat aina huippuja hetket, kun lukijat tulevat juttusille ja pyytävät signeerauksia. Ne kerta kaikkiaan ovat makoisa kirsikka kirjoituskakun päällä, joten kiitos teille, jotka olitte ja tulitte. Osuuskumma herätti kiinnostusta ja steampunkia myytiin tasaisesti. Illan viimeiseen paneeliinkin riitti kiinnostuneita kuulijoita: Saara Henriksson johti keskustelua, ja Irma Hirsjärvi, Magdalena Hai ja minä jaoimme ajatuksiamme. Käsittelimme vaihtoehtohistorian lajityyppiä, 1800-lukua, taustatutkimusta, steampunkin fantastisia elementtejä, historiallisten naisten tekemiä todellisia tempauksia ja tervaa -- nyt ainakin.

Vanhoja aarteita myyntipöydällä. (c) J.S. Meresmaa

Suuri kiitos tapahtuman järjestäneille tahoille, paikalla käyneille ja kuuntelemaan tulleille! Näillä kokemuksilla voi sanoa, että Jyväskylä on aika metka paikka. (Ja Mariassa saa maistuvaa pitsaa isolla ämmällä!)

3.2.2014

Sensaatiomainen spektaakkeli! Ilmiömäinen ihme-esitys!

Hahhaa, johan kiinnostuit!

Tiedossa ei (valitettavasti) ole parrakkaita naisia tai itsensä solmuksi väänteleviä eksoottisia ihmenaisia, mutta lupaan teille ihmissusia ja fantastista sana-akrobatiaa. Ensi viikonloppuna Jyväskylässä vietetään Vanhan kirjan talvea. Siellä minä ja arvon kollega Magdalena Hai haastamme toisemme kertomaan maan mainioista kirjoistamme. Sanotaan, että oma kehu haisee, joten päädyimme takomaan toisiamme selkään. Se on hyväksyttyä ja oikein.



Ahdamme pienet kirjailijaegomme kaupunginkirjaston musiikkisaliin lauantaina 8.2. klo 12, ja toivomme, että jokunen kuulija mahtuu sinne myös. Tunkekaa, tunkekaa! Myöhemmin samaisena päivänä keskustelemme steampunkista, vaihtoehtohistoriasta sekä edellä mainittujen kirjoittamisesta paneelissa, jota vetää Osuuskumman tehotykki Saara Henriksson. Tuo älykäs ja henkeä ruokkiva keskustelu käydään klo 16 alkaen samaisessa musiikkisalissa.

Tämän mainoksen teille tarjosi Päivän Toinen Pannullinen Kahvia.

P.S. Kirjakarkelot alkavat jo perjantaina iltapäivällä. Osuuskumma esittelee Christine Thorelin johdolla raapaleita klo 17 kahvila Novellissa. Kirjojamme saa ostaa paikan päältä koko tapahtuman ajan!

10.11.2013

Iltamien kirvoittamia ja lukijoiden kommentoimia

Perjantai-ilta kului iloisissa merkeissä Steampunk-iltamissa Tulenkantajien kirjakaupalla. Tapahtumaraportteja löytyy muun muassa Evil Dressmaker -blogista sekä Magdalena Hain kotosivuilta.

Valmiina tirehtöröimään iltamia. (c) V. Rintala


Paikan päällä improvisoiduista höyryrunoista tuli kerta kaikkisen upeita! Kas tässä niistä yksi:

Ymmärrä vihdoin
tämä viisarien tanssi
sano "kyllä"
ikuinen liike, yö ennen aamua
ääni kuin outo, kuparinen hulluuden huippu
on kuultava tikittävä vapauden vaisto,
askel kohti tahraa
odota
kysy miksi

Homman jujunahan (vau, mikä sana! "Jujunahka", mikä se on?) oli, että vapaaehtoiset runoilijat ilmoittautuessaan saivat kirjekuorellisen sekalaisia sanoja, joista heidän oli koottava runo tietyn ajan puitteissa. Kaikkia sanoja ei ollut pakko käyttää. Lopuksi runot lausuttiin. Kylmät väreet juoksivat ihollani jokaisen runon kohdalla. Tätä on pakko harjoittaa tulevaisuudessakin!

Iltamat järjestettiin suurilta osin siksi, että Höyryä ja helvetinkoneita -antologialle haluttiin antaa kunnon julkistamisjuhlat ja halusimme pitää porukalla hauskaa. Kuvat ja videotallenteet kertovat, että hauskaa meillä tosiaankin oli. Mutta sen lisäksi oli asiaa: "Kapinaa, mutta ketä vastaan?"-paneeli kirvoitti yleisöstä hyviä kysymyksiä ja sitä myöten keskusteluja.

Paneelinvetäjänä yritin nostaa esille kysymystä siitä, vaaditaanko anarkiaa ja kapinaa jo liiankin innokkaasti steampunk-tarinoihin, kun edes höyryteknologia ei ole välttämättömyys lajityypille, joka kurottelee innokkaasti kaikkien laatikon seinämien yli. Roikutaanko siis kahdesta sanasta koostuvassa termissä liiankin hanakasti kiinni?

Silti ei käy kiistäminen, etteikö hyvin monissa höyrypunk-tarinoissa olisi havaittavissa anarkiaa: yksilön taistelua oman vapautensa ja oikeuksiensa puolesta, luokkayhteiskunnan asettamien rajojen murtamista vaikka väkivalloin, sekä vallankumouksellisia pyrkimyksiä. Punk-asennetta kuvastaa mielestäni myös se vaihtoehtohistorian piirre, että todellisia historiallisia tapahtumia muokataan ja muutetaan omaan tarinaan sopivaksi eikä esimerkiksi viktoriaanisen aikakauden sovinnaissuussääntöjä tai käyttäytymistapoja välttämättä edes pyritä noudattamaan orjallisesti. Jollain tasolla miellän siis anarkistisen asenteen ulottuvan myös kirjoittajaan itseensä, ei vain tarinaan.

***

Höyryä ja helvetinkoneita on saanut jo muutamia lukijoiden kommentteja. Tässä poimintoja:

"Steampunkia on ollut perinteisesti hieman vaikea sulloa pieneen muottiin, ja niinpä näissäkin novelleissa on löydettävissä aineksia niin lovecraftilaisesta kauhusta kuin westerneistäkin. Lohduttomat, traagisia elementtejä saavat ihmiskohtalot ja epäonniset rakkaustarinat tuntuvat nousevan voimakkaasti esille, tosin en osaa varmaksi sanoa johtuuko se tarinoiden määräenemmistöstä vai siitä tosiseikasta, että ne jäävät vain parhaiten mieleen." 
- Matti Karjalainen/goodreads.com

 "...pidin eniten antologian seesteisemmistä ja rauhallisemmista novelleista, joihin steampunk-elementitkin istuivat luontevammin kuin nopeatahtisiin rymistelyihin. Mukavaa oli myös se, että pari novellia sijoittui samaan maailmaan edellisen antologian novellin kanssa, oman maailman kehittämiselle nostan (kuvitteellista) silinterihattuani." 
- Marjut/goodreads.com

"On kuulkaan aika mahtava teos, voin suositella kaikille jotka ovat kiinnostuneita kyseisestä genrestä ja niillekin jotka eivät ole, aina on aikaa tutustua uuteen."
Sairas, kaunis elämä -blogi

Ei muuta kuin ostoksille ja lukemaan! Ihan paras joululahja, mun mielestä. (Yllättikö tuo nyt ketään?)

18.10.2013

Lokacon kutsuu!

Huomenna lauantaina Jyväskylässä paikallinen Science Fiction seura 42 järjestää Lokaconin, joka on kaikille avoin ja maksuton tapahtuma. Osallistun kinkereille ensimmäistä kertaa, mutta olen hyvin innoissani! Tällaiset tapaamiset tapaavat olevan lämminhenkisiä ja mukavan helposti lähestyttäviä tilaisuuksia tavata samanhenkisiä ihmisiä.

(c) J.S. Meresmaa


Ohjelma näyttää tältä:

Ohjelma:
Kirjaston pieni luentosali
12.00-12.45 Pasi Ilmari Jääskeläisen haastattelu
12.50-13.35 Ekoscifi
13.40-14.00 20 min. väliaika
14.00-14.45 Rjurik Davidson (in English)
14.50-15.25 Steampunk
Ruokatauko - Siirtyminen Seminaarinmäelle Opinkiven saunalle
17.00-17.30 Opinkiven saunan ovet aukeavat
17.30-18.15 One Piece – Japanin suosituin sarjakuva
18.15-18.45 Puhetta käsillä tekemisestä
18.45-19.15 Tietokilpailu
19.15-20.00 Salorannan Tuomas lukee
Arpajaiset jossain vaiheessa. Iltapalatarjoilu pientä maksua vastaan


(c) J.S. Meresmaa

Osallistun Steampunk-paneeliin yhdessä Jani Kankaan ja Magdalena Hain kanssa, mutta olen paikalla todennäköisesti koko päivän. Höyryä ja helvetinkoneita on tullut muuten painosta, joten postiluukun pitäisi kolista pian heille, jotka ovat ennakkotilanneet antologian! E-kirja tulee saataville ensi viikolla.

30.9.2013

Ensitulet ja fun-fun Tamfan

Syksy ja talvi ovat ihaninta kirjoitusaikaa ehkä osittain siksi, että silloin minulle on usein langennut lupa kirjoittaa joko loman, työttömyyskauden tai -- kuten tällä kertaa -- apurahakauden vuoksi. Saa olla sisätiloissa hyvillä mielin, käpertyä kahvin ja teen ääreen ja lämmittää kämppää tulilla. Viime viikolla meillä alkoi lämmityskausi ja pitihän se ikuistaa. Ikuistaa piti myös turkisliivi, joka hankittiin steampunk-ilmarosvoasuun, ja joka yllä uhosin kirjoittavani kaikki seuraavat fantasiakirjani. Katsotaan tuleeko menosta barbaarisempaa.

Erään fantasiakirjailijan työpiste. (c) V. Rintala
Viime lauantaina Tampereella vietettiin perinteistä tapahtumaa Tamfania, jonka kunniavieraana tänä vuonna oli herttainen ja välitön Helena Waris. Pohjankontu-trilogia on saatu päätökseen, mutta uutta on odotettavissa vuoden päästä Vuoren muodossa! Teos kuulostaa mielenkiintoiselta, sillä Waris kuvasi sitä leikillisesti viikinki-scifiksi, vaikka se ei ole varsinaisesti kumpaakaan.

Samassa tilassa me osuuskummajaiset höyrysimme täyttä päätä. Tsekkaa Magdalena Hain mahtava bloggaus! Minulla ei ole aikoihin ollut yhtä hauskaa kuin koota asua kuvausta varten. (Ja näitä vermeitä on helppo hyödyntää paitsi arkipukeutumisessa, myös Linn Rondestanin merirosvohahmona.)

Tamfanin päätti paneeli, jossa Helena Waris, Sari Peltoniemi, Anni Nupponen ja minä keskustelimme M.G. Soikkelin johdolla siitä, mistä ja miten ideat syntyvät. Taisin päästää suustani jotain sen tapaista kuin "romaanini olen aloittanut kirjoittamaan ilman mitään hajua siitä, mistä ne itse asiassa kertovat, mutta novelleissa on pakko jo lähtiessä tietää jotain siitä, mihin teksti tähtää". Jepjep, huomaan kirjoittavani Mifonkeja edelleen samalla metodilla. Pitkässä tekstissä yksi olennainen pointti minulle tuntuu olevan se, että kirjoittamalla selvitän, mistä tarina oikeastaan kertoo ja keitä ovat nämä henkilöhahmot, jotka ovat tehneet itsensä tunnetuksi. Ehkä jos tietäisin tarinan tarkalleen, menettäisin halun kirjoittaa ne viisisataa sivua. Ehkä.

Mifongin kätkemää on nyt kasassa 69 liuskaa ja reilu 17 000 sanaa. Huhhuh, tekemistä on vielä, mutta matka alkaa käydä jännittäväksi.

Kiitos Tamfanin järjestäjäporukalle ja kaikille osallistujille, joita oli tupa täynnä!

12.7.2013

Päivä 2. (Finncon 2013)

Lauantai lähti käyntiin hotellihuoneen Earl Greyllä. Huonevaraukseeni ei sitten kuulunut aamiainen, enkä ollut ehtinyt hankkia lähikaupasta mitään purtavaa eilisen ohjelmien välissä. Erikseen ostettuna aamiainen olisi maksanut muikeat kahdeksantoista euroa, joten jätin väliin. En aamuisin saa alas mitenkään niin paljon tavaraa, että siitä viitsisi maksaa melkein kahtakymppiä. Onneksi Green room pelasti, ja sain haukattua leivän ennen täyspitkää päivää.

Väkeä riitti merikaapelihallissa! (c) J.S. Meresmaa

On Writing -paneeli aloitti päivän kymmeneltä. Latvialainen Tom Crosshill haastatteli ensin kutakin kunniavierasta yksinään, sitten yhdessä, heidän työskentelytavoistaan ja ajatuksistaan kirjoittamisesta.

Ensimmäisenä vuorossa oli J. Pekka Mäkelä. Hän ei usko, että kirjallisuus niinkään ratkaisisi ongelmia kuin auttaisi kestämään niitä. Mäkelä lainasi jotakuta, jonka nimi jäi minulta kuulematta, näin: "It doesn't solve anyone's problems but makes you dance on them".

Omista työskentelytavoistaan Mäkelä mainitsi, että hän panostaa paljon alkusuunnitteluun ja hahmottelee tarinan koko rakenteen ennen kuin aloittaa kirjoittamisen. Jos kirjoitusvaiheessa tuntuu vahvasti siltä, että suunnitelmasta täytyy poiketa, se toki käy päinsä, mutta rakenne ja määräaika teoksen valmistumiselle edesauttavat työn tekemistä.

Uskoisin, että homma toimii Mäkelällä varsin oivasti, sillä hän kertoi kirjoittavansa kerralla yleensä valmista!

Peter Watts astui estradille seuraavaksi. Hän on varsin huumoripainotteinen veikko, joten yksilöhaastattelusta poimin seuraavat edes puolivakavasti otettavat pätkät:

Watts kirjoittaa sellaista kun haluaa lukea. Usein pontimena kirjoittamiselle toimii halua tutkia tarkemmin jotakin ajatusta tai ideaa. Hän kutsui itseään vihaiseksi optimistiksi, joka kirjoittajaroolissaan on kuin hovinarri, joka turhautuneena pui nyrkkiään maailman epäkohdille.

Watts hahmottelee tekstinsä varsin pitkälle. Kustantamosta oli kuulemma sanottu, että tällainen luonnos voisi maksimissaan olla sellainen kolmisivuinen. Wattsilla ne kun tuppasivat olemaan 20-40 sivua... Mäkelän työskentelytapaan verrattuna Watts kuulosti melko erilaiselta: hän kertoi, että kun käsikirjoitusta on koossa 3/4, hän tavallisesti huomaa jotain erittäin oleellista puuttuvan, ja lisäily aiheuttaakin sitten koko käsiksen kirjoittamisen uudelleen. Lisäksi etukäteisluonnokset eivät muistuta lainkaan valmista romaania!

Aktiivista kirjoitusaikaa Wattsilla on 3-4 tuntia päivässä. Sähköposti ja lenkkeily vievät suurimman osan muusta ajasta.

Lainaus (ei tietoa keneltä alunperin): "You never finish a book, you abandon it."

J.Pekka Mäkelä, Peter Watts, Aliette de Bodard ja Tom Crosshill. (c) J.S. Meresmaa


Aliette de Bodard kiipesi Wattsin haastattelun jälkeen täydentämään lavan kunniavierasrivin. Crosshill aloitti kevyesti kysymällä: "Mikä on hyvää kirjoittamista?"

De Bodard yksinkertaisti asian näin: hyvä kirjoittaminen on sitä, että teksti palvelee tarkoitustaan onnistuneesti. Viihde viihdyttää, trilleri aiheuttaa jännitystä, kauhu pelottaa. De Bodard ei usko, että yksi kirjailija kykenisi muuttamaan maailman, vaikka pitääkin kiehtovana ajatusta, että voisi olla joskus vallankumousjohtaja.

Hänen tapansa työskennellä oli kahtalainen: irrallisia kohtauksia, jotka voi sitten asetella haluamaansa järjestykseen, mutta varalla silti suunnitelma, jos mitään kunnollista ei tunnu tilkkutäkkitavalla syntyvän. De Bodard piti kohtaus kohtaukselta kirjoittamisen antamasta vapauden tunteesta.

Sitten oli vuorossa yhteishaastattelu. Tom Crosshill kyseli muun muassa kirjoittajan syyllisyydentunteista sekä syistä, joita piti kelvollisina oikeuttamaan romaanin kirjoittamisen siitä huolimatta, että maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja.

Ensimmäiseen De Bodard vastasi varsin osuvasti, että syyllisyydentunnoista tuskin koskaan pääsee kokonaan eroon, sillä kirjoittamisaika on aina pois siitä ajasta, jonka voisi käyttää johonkin muuhun, kuten ystävien kanssa olemiseen tai perheeseen.

J. Pekka Mäkelän kommentti jälkimmäiseen kysymykseen oli, että ilman keskinkertaisia kirjoja ei voi esiintyä loistavia kirjoja. Ja mistäs sitä tietää, vaikka se jonkun keskinkertaisena pitämä olisi toiselle erittäin vaikuttava teos?

***

Heti On Writing -paneelin perään alkoi Question of YA -paneeli. Aihetta käsiteltiin mielestäni melko erilaisesta näkövinkkelistä kuin viimevuotisessa Finnconissa, mikä oli erittäin tervetullutta. Muistiinpanoni jäivät vähäisiksi, joten myös merkintä tästä jää vain maininnaksi. Lukuhoukan tunnelmia ohjelmasta löytää täältä.

Seuraavat tunnit vierähtivätkin omalta osaltani Osuuskumman pöydän takana ja lounastamassa (Himassa oli herkullinen ruoka, muuten!). Tässä välissä myös Kirjasfäärin Taika yllätti minut ja Rosebudin edustajan Tardiksesta.

Arvostettu Atorox jaettiin seuraavaksi. Miten kävi, on luettavissa aiemmassa postauksessani. Palkinto on muuten yhtä vanha kuin minäkin!


Sari Polvinen, Elli Leppä ja Marianna Leikomaa. (c) J.S. Meresmaa

Seksuaali-ja sukupuolivähemmistöt SF-kirjallisuudessa -paneeli oli vetänyt Puristamon täyteen väkeä. Harmikseni paneeli keskittyi englanninkielisen kirjallisuuden lukuvinkkien jakamiseen enemmän kuin aiheen syvempään käsittelyyn. Kenties jos aika olisi antanut... Fanficin esille tuominen sai minut pohtimaan muun muassa sitä, kuinka monelle romaanille fanfic on nykyään ollut lähtökohta ja kipinä. Kuinka niin halveksittuna pidetystä kirjoittamisesta saadaan syntymään menestyvää kirjallisuutta? Entä miksi heteronaiset kirjoittavat ja lukevat homomiehistä mielellään?

Myös eräs toinen asia, joka on häirinnyt minua usein, tuotiin esille: avioliiton tärkeänä pitäminen myös fiktiivisissä maailmoissa, joissa yhteiskunta voi olla hyvin erilainen omaamme verrattuna. Halu avioitua tuntuu olevan monelle fantastiselle henkilöhahmolle ulkoapäin tuotu "pakko", kirjoittajan läpi kulkenut reaalimaailman vaade. Miksi ihmeessä? Kun on niin paljon muutakin, mitä voisi kuvitella?

***


Tämä on lukupinossa pöydällä! (c) J.S. Meresmaa

Neljästä viiteen vietin KaffeeKlatsch -nurkassa juttelemassa kirjoittamisesta Sara B. Elfgrenin ja Mats Strandbergin kanssa. Meitä oli sellainen kahdeksan hengen porukka pöydän ympärillä, joimme kahvia ja keskustelimme kirjoittamisesta ja kirjailijaparin teoksista. Seurauksena ostin sitten heidän esikoisteoksensa Piiri (Basam Books) ja hain siihen myöhemmin nimikirjoitukset. Todella sympaattisia kirjailijoita! Kirjoista on leffakin tekeillä.

Tätä aloitin maistelemaan heti paluujunassa Tampereelle. (c) J.S. Meresmaa

Sitten seurasi julkistamistilaisuus: Kuun pimeä puoli. Juri Nummelinin toimittama ihmissusiantologia, jonka huimaa kirjoittajalistaa katsoessa tuli ensimmäisenä mieleen "kaikki muut ovat tässä paitsi minä!" Heh, no ehkä ei ihan niin, mutta sanotaanko, että kymmenestä kirjaan keräämästäni signeerauksesta huolimatta olin päässyt nimissä ehkä puoliväliin. Vinkeän tapauksen tilaisuudesta teki, että yleisössä joku lähellä istuvista haisi voimakkaasti märältä koiralta. (Vai sittenkin susihukalta?)

***

Iltabileet alkoivat klo 20.00, joten kävin tässä välissä hotellissa virkistäytymässä ja tuunaamassa vaatetusta illan henkeen. Hississä matkalla aulaan tapasin sattumalta Peter Wattsin ja hänen vaimonsa Caitlin Sweetin. Watts pelleili hissin ovien tunnistimien kanssa (kuten sanottu, vallaton veikko!). Kävelimme siitä kolmistaan Kaapelitehtaalle ja vaihdoimme muutaman sanan kirjoittamisesta.

Ilta olkoon suurelta osin sensuroitu, mutta sanotaan siitäkin muutama sana: pöytää nyrkeillään jytisyttävä kääpiölauma, Tony Stark tanssilavalla, ihmiskärpänen baaritiskillä, vessapaperi naamiaisasusteena, hurmaava ruotsalaiskirjailijakaunotarkolmikko (Maria, Nene, Sara!) ja Depeche Moden tahtiin tanssiva Totoro. Lämmin kesäyö ja munavitsit.

***

Edit: edellisen päivän, Finncon-perjantain, tapahtumista voi lukea aiemmasta postauksestani.

9.7.2013

Päivä 1. (Finncon 2013)

Junamatka Helsinkiin oli tällä kertaa luksusta: ilmastoidussa vaunussa kanssani oli vain kärpänen, joka nautti tiputtelemani kahvimaitotilkan aamiaisekseen. Sain kuin yllätyksenä häiriötöntä kirjoitusaikaa, joten käytin sen oitis hyväkseni: Keskilinnan ritarit -pienoisromaanisarjan (jonka Aseenkantajan kunnia aloittaa ensi kuussa) toinen osa pääsi nykäyksen eteenpäin.


Aamiainen junavaunussa. (c) J.S. Meresmaa

Ruoholahdessa oli kuuma. Kävelymatka Kaapelitehtaalle sujui auringonpaahteen alla, joten perille päästyäni hiki valui. Osuuskummajaisten pöydänpystytysryhmä oli käärinyt hihansa ja taikonut meille upean myyntipöydän siihen mennessä kun saavuin. Hyvät hyssykät, kun tuntui hienolta nähdä koko kirjasatomme! Tuli tunne, että kyllä tässä ollaan jotain saatu aikaan spefin saralla.

Perjantain ahkera aamuvuorolainen Hanna Morre. (c) J.S. Meresmaa

Viikonlopun myyntihitit: Steampunk! ja Aliette de Bodard. (c) J.S. Meresmaa



Conin kunniavieras Aliette de Bodardin kirja-arvion Helsingin Sanomissa voitte lukea täältä.

Heini Sainio on arvioinut Steampunk!-- Koneita ja korsetteja -antologian täällä.

Merikaapelihalli silloin, kun Tardiskin oli vielä ilman hattua. (c) J.S. Meresmaa


Sitten ohjelmaan!

Fantastinen Suomi -paneelista (jossa puhujina olivat siis Maria Turtschaninoff, Elina Rouhiainen ja Annukka Salama) ehdin nähdä vain puolet, mutta harmittavasti ainakin siihen saakka keskityttiin lähinnä kirjailijoiden tuotannon suomalaisuuden syiden haarukoimiseen. Oman kirjan pohjalta on tietenkin hyvä ja helppo keskustella aiheesta, eipä siinä mitään. Jäin kuitenkin kaipaamaan aihepiirin laajempaa käsittelyä. Ehkä siihen päästiin vasta lähdettyäni.

Turtschaninoff kertoi kansanperinnekertomusten ja peikkotarinoiden inspiroineen häntä Helsingin alla -kirjan kirjoittamiseen. Rouhiainen totesi englanninkielistä paranormaalia romantiikkaa luettuaan, että jos hän olisi ihmissusi, hän kyllä asuisi mieluummin Kainuussa kuin suurkaupungin hälinässä. Kaupungilla lasten kanssa ollessaan Salama alkoi katsoa katuja ja rakennuksia eri tavalla, joten kirjan sijoittuminen suomalaiseen kaupunkimaisemaan tuli luonnostaan.

Maria Turtschaninoff ja Elina Rouhiainen. (c) J.S. Meresmaa


Sini Neuvonen, Maria Turtschaninoff, Elina Rouhiainen ja Annukka Salama. (c) J.S. Meresmaa


Höyrypunkkia! -paneeli oli seuraavana, Pannuhallissa oli yleisöä siinä määrin, että uskaltaa sanoa ettei steampunk-kirjallisuus ole menettämässä yleisöään lähivuosina -- päin vastoin, tästä se suomalaisen steampunkin maailmanvalloitus vasta alkaa (muahhah)! Keskustelussa tuli mainiosti ilmi se, miten paljon Suomessa olisi steampunkistille ammennettavaa. Emme me missään peräkylässä eläneet 150 vuotta sitten. Ihmiset liikkuivat, teollistuminen jylläsi, tulevaisuutta yritettiin kuvitella ja kieliä puhuttiin. Suurpatruunoita, itsenäisiä naisia, katupoikia ja keksijäneroja on ollut aina.

Erityishuomioina ilmeni, että steampunkin temmellyskenttä houkuttelee sekä miehiä että naisia -- niin lukijoina kuin kirjoittajina, ja että sen suosio saattaa olla yhteydessä murrosaikaan, jolloin tekniikan nopea kehittyminen alkaa pelottaa ja kaipuu vanhaan, selkeään arvomaailmaan tuntuu houkuttavalta.

Esiintyjäpassi taustaa vasten. (c) J.S. Meresmaa


Writer's Choice- paneelissa puhumassa olivat Miina Supinen, Caitlin Sweet, Mats Strandberg ja Sara B. Elfgren. Vetäjänä Saara Henriksson.

Minkälaisia valintoja kirjailijat joutuvat tekemään? Monia, se voidaan sanoa. Kirjoittaminen on valinta, vaikka joskus kuulee muutakin väitettävän. Esikoiskirjan suhteen voi tuntua, että valintoja ei ole tehnyt: on täytynyt kirjoittaa ja sitten tulikin julkaisu. Mutta mitä pidemmälle kirjailijan tiellä pääsee, sitä enemmän joutuu tekemään tietoisia valintoja.

Paneeli oli hyvä ja herätti minussa monia ajatuksia, joiden pohtimista jatkan sekä itsekseni että kollegoiden kanssa. Ehkä tulevaisuudessa blogaan aiheesta.

***

Illalla juhlistimme Osuuskumman kahta uutta julkaisua: Samuli Antilan Kirveenkantajat -romaania ja Jussi Katajalan Leonardon rasia -novellikokoelmaa. Kuohuvainen virtasi, samoin kielenkannat. Tapasin ensimmäistä kertaa Katri Alatalon kasvotusten. Samoin uusiin tuttavuuksiin lukeutui australialaiskirjoittaja Rhurik, joka näytti tulevan (?) kirjansa komeaa kantta. Ilta meni myöhäiseksi, joten muisti jäi hieman sumeaksi, mutta ilta oli oikein hauska. Kiitos Jussille ja Samulille tilaisuuden järjestämisestä!

23.7.2012

Vuoden tapahtuma

Finncon 2012 oli varmasti yksi esikoiskirjailijavuoteni kohokohdista. Minua jaksaa yhä ja aina hämmästyttää se, miten mukavia ihmisiä fantasian ja scifin piiristä löytyy. Ehkä olen turhan kyyninen ihmisten suhteen noin yleensä: mitään ennakkoluuloja fandomilaisista minulla ei ole ollut, lukeudunhan heihin itsekin.

Muutama poiminto viikonlopusta:

Perjantai

Juhlimme Tiamatin värien julkaisua Yliopistolla ja myöhemmin hotelli Tammerissa. Sain kuulla, että antologian koonnut URS:in pääpuuhamies Tuomas Saloranta ja antologiaan osallistunut Samuli Antila olivat päässeet Ylen uutisiin kertomaan julkaisusta. Uutispätkä oli pakko mennä illalla kotiin päästyäni katsomaan Areenalta. Aika hieno hetki, ajatella, kotimaista scifiä televisiouutisissa asti!

Pätkän näkee täältä, noin 13 minuutin kohdalla.

Lisäksi sain tekijänkappaleen Ursulasta, Osuuskumman toisesta julkaisusta. Lehdestä on otettu pieni painos, josta tulee keräilyharvinaisuus, sillä Ursulan tuleva olomuoto on nettilehti. Käykää ihmeessä tutustumassa, lehden saa lukea netissä ihan ilmaiseksi! Painettu lehti maksaa kympin, mikä ei ole ollenkaan paha hinta tästä kaunottaresta.

Lauantai

Olin seuraamassa Atorox-palkinnon jakamista (onnea Pasi Ilmari Jääskeläiselle!) ja sain kuulla, että tämä perinteikäs ja arvostettu palkinto on kärsinyt äänestäjäkadosta: nyt vasta opin, että näihin äänestäjäraateihin on mahdollista kenen tahansa osallistua. Lisää asiasta kertoo Turun Science Fiction -seuran sivut.

Vaihdoin muutaman sanan Martha Hubbardin kanssa esiintyjille ja järjestäjille tarkoitetussa taukotilassa ja menin sitten kuuntelemaan hänen esitystään N. K. Jemisin and Diversity, joka oli hurjan mielenkiintoinen katsaus siihen, miten esimerkiksi vammat (disabilities), sukupuoli (gender) ja kuolema (death) esiintyvät fantasia- ja scifikirjallisuudessa ja miten niitä voi käyttää tekstissään. Martha sai yleisön osallistumaan mahdottoman hienosti: luennon sijaan tunti vierähtikin keskustellessa.

Ehdin piipahtamaan myös Kirjoittajakabinetissa iltapäivällä. Läsnä oli paljon kirjoittavia ja mielenkiintoisia ihmisiä, osa jo tuttuja ja osa uusia (oli oikein hauska nähdä, Morre!), mutta jouduin harmittavasti lähtemään, sillä oma esiintymiseni Fantasia NYT -paneelissa läheni. Harmittaa kovasti, sillä Tommi Vänni puhui kabinetissa seuraavaksi magian rakenteesta -- ja sekös olisi kiinnostanut.

Oma paneeli sujui hyvin riemukkaasti, mikä ei ole ihme kun keskustelukumppaneina on Anne Leinonen, Anneli Kanto ja Magdalena Hai. Onneksi myös yleisö tuntui viihtyvän: voin sanoa, että ainakin me panelistit viihdyimme!

Päivä sen kuin huipentui. Magdalena Hain kanssa lähdimme etsimään murua rinnan alle ja löysimme sitä malesialaisesta ravintolasta. En tiennyt, että jaksaisin yhä puhua kirjoittamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä viisi tuntia putkeen, mutta näemmä se onnistuu. En ole kyllästynyt, vaikka sama vaiva on ollut vuodesta 2007. Finnconin iltabileet Telakalla houkuttivat meidät luokseen ja siellä sitten loppuilta vierähtikin. Oli ihanaa tutustua paremmin Miina Supiseen, Emmi Itärantaan ja Jenny Kangasvuohon. (Teitä oli muitakin, mutta suojelen yksityisyyttänne, hehe.) Toivon kaikkea hyvää kirjoittamisellenne ja toivottavasti näemme pian uudelleen!

Sunnuntai

Vaikka yöunet eivät jääneet vähäisiksi, unohdin silti esiintyjäkorttini ja kännykkäni kotiin, kun aamulla lähdin yliopistolle. Ei hätää, infosta sai varakortin ja kuka sitä kännykkää edes kaipaisikaan: yhden päivän pärjää ilman. Tuli vain vahvistettua hajamielisen kirjailijan kuvaa jälleen kerran...

Heti yhdeltätoista kipitin Esikoiskirjailijapaneeliin, jossa vastailin Emmi Itärannan ja Jenny Kangasvuon kanssa Saara Henrikssonin esittämiin kysymyksiin. Jan Salminen oli joutunut valitettavasti perumaan, joten häntä en tavannut. Kangasvuon esikoisteos Sudenveri tulee kauppoihin ensi kuussa. Itärannan vuoden alkupuolella ilmestynyt Teemestarin kirja sen sijaan on kerännyt jo paljon hienoja arvioita.

Esikoiskirjailijapaneelin jälkeen jäin istumaan paikoilleni ja odotin seuraavan paneelin alkua. Etukäteen olin ajatellut, että jännittäisin ihan hulluna englanniksi puhumista, mutta joko olin liian väsynyt panikoidakseni tai sitten esiintymisjännityksen kanssa oppii olemaan, kun vain tarpeeksi paljon itseään esilläololle altistaa. YA Revolution kulki siis mukavasti. Johan Anglemark toi näkökulmaa Ruotsista ja Tom Crosshill sekä Yhdysvalloista että Latviasta. Taina Rainio antoi lukijan näkemystä ja minä annoin mielipiteitä kotomaisena kirjoittajana. Me kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että toivo on tärkeä ominaisuus nuorten aikuisten kirjoissa. Se on yksi syy, miksi aikuisetkin niitä lukevat.

Ruokatauon jälkeen hipsin Osuuskumman omaa esitysnumeroa seuraamaan. Oli ilahduttavaa nähdä sali miltei täynnä kuulijoita! Jos joku lukijoista ei vielä tiedä, Osuuskumma on siis osuuskuntamuotoinen kustantamo, joka keskittyy spekulatiiviseen kirjallisuuteen. Julkaisemme jäsenten tekstien lisäksi myös muiden kirjoituksia, mutta ihan mitä hyvänsä emme päästä läpi: meillä on toimitusneuvosto, joka valikoi tekstejä ja keskustelee siitä, mitä linjaamme kuuluu. Ohjenuoramme on yhteistyö: kaikki osallistuvat toimintaan kykynsä, taitonsa ja tahtonsa puitteissa.

Alla kuva YA Revolution -paneelista. Allekirjoittanut nuokkuu -- ei kun keskittyneesti kuuntelee -- kun Tarja Rainio on puhevuorossa. Johan Anglemark (hauska setä!) kuvassa oikealla.


Kiitos järjestäjille upeasta tapahtumasta! Vaikka minua ei tulevaisuudessa huolittaisikaan esiintyjäjoukkoon, yleisön joukosta minut löytää varmasti. Ja kiitos myös teille (osittain nimettömiksikin jääneille), jotka tulitte rohkeasti juttelemaan ja vaihtamaan sanan tai pari. Erityiskiitos pelejä kirjoittavalle herrasmiehelle, joka antoi kasvotusten palautetta Mifongin perinnöstä!