Rientoraportti, helmeilevä

Ystävänpäivä sujui yhdessä hujauksessa Tulenkantajien kirjakaupan synttäreillä, jotka pursuilivat kirjajulkistamisia. Runoja, esseitä ja satiirista proosaa. Tupa oli tupaten täynnä (hah!). Mirkka Rekolan muistoksi pidettiin hiljainen hetki.

Näyteikkunassa tönöttävät vahdit. (c) J.S. Meresmaa

Rohkeasti peremmälle! (c) J.S. Meresmaa

Kirjavalikoimaa sisääntulokäytävällä.
(c) J.S. Meresmaa

Tulenkantajien kirjakaupasta löytyy visuaalisesti
miellyttäviä kirja-asetelmia. Tässä punainen sarja.
(c) J.S. Meresmaa

Kenen popot? Kirjat eivät ole ainoita tarinoiden
haltijoita. Kaupasta löytyy mielenkiintoista
esineistöä, kuten runoilijan takki ja Mirkka
Rekolan lätsä. (c) J.S. Meresmaa

***

Lauantaina kirjallinen meno jatkui Elävän kirjallisuuden festivaaleilla työväenmuseo Werstaalla. Olin muutaman tunnin Osuuskumman hommissa, mutta iltapäivästä vapauduin seuraamaan ohjelmaa, joka oli runsas ja hyvin kiinnostava -- jotkin ohjelmanumerot jäivät näkemättä päällekkäisyyksien tai pakollisen lounastauon vuoksi, mutta sellaista se on.

Vaaskivi-palkittu Päivi Heikkilä-Halttunen, Siskotuulikki Toijonen, Tanja
Peltonummi sekä Virpi Hämeen-Anttila keskustelivat kritiikin tilasta.
(c) J.S. Meresmaa

"Kritiikki. Nyt." -paneelissa keskusteltiin muun muassa siitä, kenelle kritiikki kirjoitetaan, mikä sen tarkoitus ja vaikutus on, sekä minkälainen on hyvä kritiikki. Kirjablogitkin olivat (arvattavasti) esillä ja niihin suhtautumisessa oli havaittavissa nuivuutta. Myös lkirjakritiikin muuttuminen mainostekstimäiseksi puhututti.

Parhaiten mieleeni jäi Virpi Hämeen-Anttilan lempeä heitto lehmistä ja villoista, kun keskustelunvetäjä kehotti antamaan esimerkkejä huonosta kritiikistä. Hämeen-Anttila sanoi, että joskus kriitikko yrittää saada lehmästä villoja, eli jättää arvioimatta teoksen sen lajityypin sisällä, mitä kirja edustaa. Myös cross over -kirjat voivat hankaloittaa genren merkityksen hahmottamista.

Erittäin kiinnostava keskustelu, mutta valitettavasti en kyennyt seuraamaan sitä kokonaisvaltaisesti koko aikaa, enkä tehnyt muistiinpanoja.

Taru Luojola ja Osuuskumman pöytä. (c) J.S. Meresmaa

Runoilija Antti Salminen luki fragmentteja tulevasta
teoksestaan Lomonosovin moottori (Poesia). Höyrykone-
salissa oli hämärää mutta tunnelmallista. (c) J.S. Meresmaa

Ei saa koskea. Naisvartalosta keskustelemassa olivat paneelinvetäjä
Ella Paija, kirjailija Hanna Hauru, runoilija-kirjailija Tuija Välipakka ja
kulttuuriantropologi Taina Kinnunen.
(c) J.S. Meresmaa

Keskustelussa nousi esille hyvännäköisyyden ja kauneuden monimuotoisuus, kun sitä lähdetään kartoittamaan muualtakin kuin länsimaista. Usein tavoitellaan sitä, mikä ei ole etnisesti ensisijaista: tummaihoiset vaalentavat itseään ja vaaleaihoiset tummentavat. Kapitalistinen kauneus pyörittää valtavaa teollisuuden pyörää. Niinhän se on, että ihmiset on saatava tyytymättömiksi, jotta heille voi myydä tyytymistä.

En ehtinyt seurata paneelia loppuun, sillä kiirehdin seuraavaan ohjelmaan. En siis tiedä käsiteltiinkö aihetta, mutta minua jäi askarruttamaan kauneuden ja vallan suhde. Sillä kauneudella -- tai ulkonäöllä ylipäätään -- viestitetään aina jotain toisille. Etenkin nykyään kun "kauneus" on ostettavissa rahalla, se saattaa viestiä yksilön vauraudestakin. (Lainausmerkit siksi, ettei plastiikkakirurgian keinoin hankitut töröhuulet, sementtiotsa tai pulleva implanttiperse kyllä minun silmääni kaunista ole. Esimerkiksi.)

Hanna Haurun teksteistä olen kuullut paljon kehuja, mutta en ollut hänen tuotantoonsa aiemmin tutustunut. Paneelissa hän luki ääneen novellin kokoelmasta Liian pienet sandaalit, ja kyllähän se iski. Lujaa, kouraisevasti.

Tuija Välipakan eräässä puheenvuorossa kävi hyvin ilmi, miten tärkeää joskus on löytää juuri oikea sana, juuri oikea merkitys. Lasimorsian-teoksen eräässä runossa naiskertoja puhuu vartalostaan, ei ruumiistaan, sillä ruumiis sisältää mielen ja sielun. Vartalo on vain vartalo, katseille alistettu.

Höyrykonesalin hämäryydessä shamanistiset bakkanaalit piti Juha Rautio
& The Incredible Steam Engine Orchestra, jossa nimeltämainitun lisäksi
soittivat Juha Venäläinen ja Veli-Matti Rintala.
(c) J.S. Meresmaa

Elävät (ja) kuolleet. Illan päätti  zombie-keskustelu, jota veti Juha Alm.
Keskustelemassa Juri Nummelin, joka on toimittanut zombie-antologian
Tuhansien zombien maa sekä Sami Pöyry, joka on ohjannut zombie-elokuvia.
(c) J.S. Meresmaa

Höyrykonemuseon jyhkeän ylväs vauhtipyörä.
(c) J.S. Meresmaa

Kiitos tapahtuman järjestäjille ja kaikille osallistujille! Jälleen hämmästelen sitä vireää, monipuolista ja runsasta kirjallisuuskulttuuria, joka kaupallisten jättimessujen alla poreilla porskuttaa. Ihmiset, intohimo ja innostus riittävät tekemään tapahtuman isolla teellä.