Sumua, jäätä ja elävää kirjallisuutta

Takaisin Suomessa. Lunta, jäätä ja sumua. Miten outoa olikaan palata kotiin, joka ei ole ehtinyt kasvaa vielä kodiksi, keskelle muuttolaatikkokaaosta ja keskeneräisyyksiä. Keskelle unohduksia, koska uudessa kämpässä ei mikään ole siellä mihin olen tottunut -- enkä intensiivisen kirjoittamisretriitin jäljiltä muista, mihin mitäkin laitoin.

Vaan ei se mitään. Totutellaan, opetellaan. Jotain tuttuakin on, jokavuotista: EKF! Elävän kirjallisuuden festivaali pyörähtää käyntiin huomenna lauantaina, ja minut voi bongata Osuuskumman pöydän takaa myyntihommista.

Meiltä on ilmestynyt juuri parahiksi peräti kaksi uutta teosta, raapaleantologia Ajantakojat sekä kissanovelleja tarjoileva antologia Varjoisilta kujilta. Niitä kumpiakin on saatavilla paikan päältä. Antologiat myös esitellään Bertel-salissa esikoiskirjailija Christine Thorelin haastattelun yhteydessä klo 12.00 alkaen.

Tapahtuma on ilmainen, joten lämpimästi tervetuloa!

Rientoraportti, helmeilevä

Ystävänpäivä sujui yhdessä hujauksessa Tulenkantajien kirjakaupan synttäreillä, jotka pursuilivat kirjajulkistamisia. Runoja, esseitä ja satiirista proosaa. Tupa oli tupaten täynnä (hah!). Mirkka Rekolan muistoksi pidettiin hiljainen hetki.

Näyteikkunassa tönöttävät vahdit. (c) J.S. Meresmaa

Rohkeasti peremmälle! (c) J.S. Meresmaa

Kirjavalikoimaa sisääntulokäytävällä.
(c) J.S. Meresmaa

Tulenkantajien kirjakaupasta löytyy visuaalisesti
miellyttäviä kirja-asetelmia. Tässä punainen sarja.
(c) J.S. Meresmaa

Kenen popot? Kirjat eivät ole ainoita tarinoiden
haltijoita. Kaupasta löytyy mielenkiintoista
esineistöä, kuten runoilijan takki ja Mirkka
Rekolan lätsä. (c) J.S. Meresmaa

***

Lauantaina kirjallinen meno jatkui Elävän kirjallisuuden festivaaleilla työväenmuseo Werstaalla. Olin muutaman tunnin Osuuskumman hommissa, mutta iltapäivästä vapauduin seuraamaan ohjelmaa, joka oli runsas ja hyvin kiinnostava -- jotkin ohjelmanumerot jäivät näkemättä päällekkäisyyksien tai pakollisen lounastauon vuoksi, mutta sellaista se on.

Vaaskivi-palkittu Päivi Heikkilä-Halttunen, Siskotuulikki Toijonen, Tanja
Peltonummi sekä Virpi Hämeen-Anttila keskustelivat kritiikin tilasta.
(c) J.S. Meresmaa

"Kritiikki. Nyt." -paneelissa keskusteltiin muun muassa siitä, kenelle kritiikki kirjoitetaan, mikä sen tarkoitus ja vaikutus on, sekä minkälainen on hyvä kritiikki. Kirjablogitkin olivat (arvattavasti) esillä ja niihin suhtautumisessa oli havaittavissa nuivuutta. Myös lkirjakritiikin muuttuminen mainostekstimäiseksi puhututti.

Parhaiten mieleeni jäi Virpi Hämeen-Anttilan lempeä heitto lehmistä ja villoista, kun keskustelunvetäjä kehotti antamaan esimerkkejä huonosta kritiikistä. Hämeen-Anttila sanoi, että joskus kriitikko yrittää saada lehmästä villoja, eli jättää arvioimatta teoksen sen lajityypin sisällä, mitä kirja edustaa. Myös cross over -kirjat voivat hankaloittaa genren merkityksen hahmottamista.

Erittäin kiinnostava keskustelu, mutta valitettavasti en kyennyt seuraamaan sitä kokonaisvaltaisesti koko aikaa, enkä tehnyt muistiinpanoja.

Taru Luojola ja Osuuskumman pöytä. (c) J.S. Meresmaa

Runoilija Antti Salminen luki fragmentteja tulevasta
teoksestaan Lomonosovin moottori (Poesia). Höyrykone-
salissa oli hämärää mutta tunnelmallista. (c) J.S. Meresmaa

Ei saa koskea. Naisvartalosta keskustelemassa olivat paneelinvetäjä
Ella Paija, kirjailija Hanna Hauru, runoilija-kirjailija Tuija Välipakka ja
kulttuuriantropologi Taina Kinnunen.
(c) J.S. Meresmaa

Keskustelussa nousi esille hyvännäköisyyden ja kauneuden monimuotoisuus, kun sitä lähdetään kartoittamaan muualtakin kuin länsimaista. Usein tavoitellaan sitä, mikä ei ole etnisesti ensisijaista: tummaihoiset vaalentavat itseään ja vaaleaihoiset tummentavat. Kapitalistinen kauneus pyörittää valtavaa teollisuuden pyörää. Niinhän se on, että ihmiset on saatava tyytymättömiksi, jotta heille voi myydä tyytymistä.

En ehtinyt seurata paneelia loppuun, sillä kiirehdin seuraavaan ohjelmaan. En siis tiedä käsiteltiinkö aihetta, mutta minua jäi askarruttamaan kauneuden ja vallan suhde. Sillä kauneudella -- tai ulkonäöllä ylipäätään -- viestitetään aina jotain toisille. Etenkin nykyään kun "kauneus" on ostettavissa rahalla, se saattaa viestiä yksilön vauraudestakin. (Lainausmerkit siksi, ettei plastiikkakirurgian keinoin hankitut töröhuulet, sementtiotsa tai pulleva implanttiperse kyllä minun silmääni kaunista ole. Esimerkiksi.)

Hanna Haurun teksteistä olen kuullut paljon kehuja, mutta en ollut hänen tuotantoonsa aiemmin tutustunut. Paneelissa hän luki ääneen novellin kokoelmasta Liian pienet sandaalit, ja kyllähän se iski. Lujaa, kouraisevasti.

Tuija Välipakan eräässä puheenvuorossa kävi hyvin ilmi, miten tärkeää joskus on löytää juuri oikea sana, juuri oikea merkitys. Lasimorsian-teoksen eräässä runossa naiskertoja puhuu vartalostaan, ei ruumiistaan, sillä ruumiis sisältää mielen ja sielun. Vartalo on vain vartalo, katseille alistettu.

Höyrykonesalin hämäryydessä shamanistiset bakkanaalit piti Juha Rautio
& The Incredible Steam Engine Orchestra, jossa nimeltämainitun lisäksi
soittivat Juha Venäläinen ja Veli-Matti Rintala.
(c) J.S. Meresmaa

Elävät (ja) kuolleet. Illan päätti  zombie-keskustelu, jota veti Juha Alm.
Keskustelemassa Juri Nummelin, joka on toimittanut zombie-antologian
Tuhansien zombien maa sekä Sami Pöyry, joka on ohjannut zombie-elokuvia.
(c) J.S. Meresmaa

Höyrykonemuseon jyhkeän ylväs vauhtipyörä.
(c) J.S. Meresmaa

Kiitos tapahtuman järjestäjille ja kaikille osallistujille! Jälleen hämmästelen sitä vireää, monipuolista ja runsasta kirjallisuuskulttuuria, joka kaupallisten jättimessujen alla poreilla porskuttaa. Ihmiset, intohimo ja innostus riittävät tekemään tapahtuman isolla teellä.

Kuvapainotteinen tapahtumaraportti, EKF 2013

Aamusta väkeä oli liikkeellä varovaisesti, mutta jo Venlan ja minun  haastattelun aikana sali alkoi täyttyä. Keskustelu oli antoisa, ja kirjoitan varmasti blogissani myöhemmin aiheista, joita käsittelimme. Valitettavasti minulla ei ole kuvaa itse haastattelutilanteesta.

Osuuskumman pöydästä löytyi spefimakuun jos jonkinlaista. Edustettuina olivat omien julkaisujemme lisäksi muun muassa Vaskikirjat ja Stk:n julkaisut. Steampunk-antologia myi kuin höyry, mikä sopikin hyvin vanhan tehdasmiljöön henkeen. Kuvassa Saara Henriksson ja Taru Luojola.

Höyrykonemuseossa musisoi ja runoili Duo Perikato. Alla näkyy höyrykone Helene ja yllä Marie. Ennen esitystä tilassa kuului piipittävä ääni, jonka Perikadon pojat ovelasti kävivät äänittämässä ja hyödynsivät teoksessaan.

Novellipotpurissa  luettiin pätkiä Taskunovellit-kirjasta. Petri Tammisen lukupätkä ihailijanovellistaan nauratti yleisöä niin, että pokka petti myös kirjailijalta. Janne Laurila soitti ja lauloi esityksen alussa ja lopussa.

***

Uusia ja vanhoja tuttavuuksia, kiinnostavia keskusteluja ja lumipyryä: siinä EKF minulle pähkinänkuoressa. Lämmin kiitos tapahtuman järjestäjille, esiintyjille ja yleisölle!

EKF eli Elävän Kirjallisuuden Festivaali

Nelivuotias EKF on festivaalina nuori ja vireä. Unohda kaikuvat messuhallit -- elävään kirjallisuuteen pääsee Tampereella tutustumaan tunnelmallisella Työväenmuseo Werstaalla. Alkunsa festivaali sai kirjallisuudenopiskelijoiden kunnianhimoisesta ajatuksesta järjestää kirjallisuustapahtuma, joka olisi osallistava eikä vain kaupalliselta pohjalta toimiva. Tampereen kirjamessujen varjotapahtumana alkuvuodet toiminut EKF haluaa tuoda monipuolisuutta ja vaihtoehtoja kirjallisuustapahtumiin, ja on mielestäni tässä onnistunutkin, sillä kävijämäärät ovat kasvaneet vuosi vuodelta.

Kotikaupungin kirjatapahtumia aiempina vuosina innolla kolunneena minulla on tällä kertaa kunnia päästä lavalle: huomenna lauantaina Venla Saaloa (joka on kirjoittanut ravisuttavan hyvän romaanin Kirkkaalla liekillä) ja minua haastatellaan Bertel-salissa klo 10.30-11.30, heti tervetuliaispuheen jälkeen. Aihe on niin mielenkiintoinen, että ihan tärisin innosta kun siitä kuulin: keskustelemme kerronnan eroista realistisessa nuortenkirjallisuudessa ja fantasiakirjallisuudessa, menneisyyden ja kasvun käsittelystä, symboliikasta ja ylipäätään siitä, mitä eroja ja mitä yhteistä näistä kahdesta lajityypistä löytyykään. Meitä haastattelee Robustoksen Heikki Savola.

Festivaalilla voi kuulla myös musiikkia yhdistettynä runoihin (Duo Perikato, Höyrykonesali klo12.45-13.30) tai Kariston lyhytnovellikokoelman julkistamisen jälkeen (Novellipotpuri, Työväentalo klo 13.00-13.45).

Päivällä julkistetaan myös ensimmäistä kertaa jaettavan Tulenkantaja-kirjallisuuspalkinnon finalistit (Bertel-sali, klo 12.30-13.00). Bertel-salissa hieman finalistien julkistamisen jälkeen keskustelevat Maria Syvälän johtamana tamperelaiskirjailija Juha Siro ja lempääläiskirjailija Kirsti Kuronen, jolta julkistetaan romaani Ammeiden aika.

Paikalta voi tehdä myös kirjalöytöjä: Osuuskumma on osaltaan esittelemässä sekä tuotantoaan että toimintaansa. Pöydästämme löytää myös muuta kotimaista spefikirjallisuutta. Itse pyörin paikalla pitkin päivää ja todennäköisesti vähän iltaakin.

Yllä vain poimimani tärpit: koko ohjelma löytyy täältä.

Tervetuloa paikan päälle -- se kannattaa vähän kauempaakin!

Atorox on täällä, ja kevät!

Suomen vanhimman tieteiskirjallisuuspalkinnon, Atoroxin, ehdokasasettelu äänestyslistalle on alkanut. Tänä vuonna minulla on ensimmäistä kertaa ainakin mahdollisuus päästä äänestyslistalle, sillä vuonna 2012 julkaisin ensimmäiset novellini, viisi kaiken kaikkiaan.

Ja nyt, hyvät lukijat, se tärkein tieto: äänestyslistalle novelleja saa ehdottaa kuka tahansa. Ainoa ehto on, että novelli on luettu. Viime vuonna julkaistiin noin 200 spefinovellia, mikä on hurja määrä, enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Listaus novelleista löytyy täältä. Monet niistä ovat ilmaiseksi luettavissa netistä.

Myös voittaja valitaan yleisöäänestyksellä, mutta siihen osallistuminen edellyttää kaikkien ehdokaslistalle valittujen novellien (20-30) lukemista.

Jos on siis tullut luettua erityisen hyviä tieteis- ja fantasianovelleja viime vuonna, anna äänesi kuulua!

***

Meikäläisen loma alkaa lähestyä loppuaan ja keväästä on tulossa superkiireinen kaikilla työsaroilla. Kirjoittamista, toimittamista, kuvittamista ja muita sekalaisia hommia niiden päivätöiden lisäksi -- on tosiaankin hyvä, että alla on vähän lomailua ja möllöttämistä.

Elävän kirjallisuuden festivaali on reilun kuukauden päästä. Se on mukava kirjallinen valopilkku talven keskellä, ja tänä vuonna olen itsekin ohjelmistossa, en vain yleisössä. Suorastaan kihisen innosta!

Maaliskuussa teemme kirjailijajoukolla pienen kiertueen Tampereella. Tästä myöhemmin lisää. Samassa kuussa osallistun myös sanataideseminaariin Helsingissä. Mifongin aika julkaistaan.

Huhti-toukokuussa oletettavasti on kuvitustöitä tiedossa ja pian sen jälkeen alan puurtaa tulevan steampunk-antologian parissa.

Sen pidemmälle en uskalla vielä miettiä, huhhuh.

***

Novellini Ystävä tänään on inspiroinut fanitaidetta! Olen uskomattoman imarreltu. Kun näkee hahmojensa heräävän henkiin myös tekstin ulkopuolella...vau. Kiitos, Joanna!

(c) Joanna Numminen