Finncon 2012 oli varmasti yksi esikoiskirjailijavuoteni kohokohdista. Minua jaksaa yhä ja aina hämmästyttää se, miten mukavia ihmisiä fantasian ja scifin piiristä löytyy. Ehkä olen turhan kyyninen ihmisten suhteen noin yleensä: mitään ennakkoluuloja fandomilaisista minulla ei ole ollut, lukeudunhan heihin itsekin.
Muutama poiminto viikonlopusta:
Perjantai
Juhlimme Tiamatin värien julkaisua Yliopistolla ja myöhemmin hotelli Tammerissa. Sain kuulla, että antologian koonnut URS:in pääpuuhamies Tuomas Saloranta ja antologiaan osallistunut Samuli Antila olivat päässeet Ylen uutisiin kertomaan julkaisusta. Uutispätkä oli pakko mennä illalla kotiin päästyäni katsomaan Areenalta. Aika hieno hetki, ajatella, kotimaista scifiä televisiouutisissa asti!
Pätkän näkee
täältä, noin 13 minuutin kohdalla.
Lisäksi sain tekijänkappaleen
Ursulasta, Osuuskumman toisesta julkaisusta. Lehdestä on otettu pieni painos, josta tulee keräilyharvinaisuus, sillä Ursulan tuleva olomuoto on nettilehti. Käykää ihmeessä tutustumassa, lehden saa lukea netissä ihan ilmaiseksi! Painettu lehti maksaa kympin, mikä ei ole ollenkaan paha hinta tästä kaunottaresta.
Lauantai
Olin seuraamassa
Atorox-palkinnon jakamista (onnea Pasi Ilmari Jääskeläiselle!) ja sain kuulla, että tämä perinteikäs ja arvostettu palkinto on kärsinyt äänestäjäkadosta: nyt vasta opin, että näihin äänestäjäraateihin on mahdollista kenen tahansa osallistua. Lisää asiasta kertoo
Turun Science Fiction -seuran sivut.
Vaihdoin muutaman sanan Martha Hubbardin kanssa esiintyjille ja järjestäjille tarkoitetussa taukotilassa ja menin sitten kuuntelemaan hänen esitystään N. K. Jemisin and Diversity, joka oli hurjan mielenkiintoinen katsaus siihen, miten esimerkiksi vammat (disabilities), sukupuoli (gender) ja kuolema (death) esiintyvät fantasia- ja scifikirjallisuudessa ja miten niitä voi käyttää tekstissään. Martha sai yleisön osallistumaan mahdottoman hienosti: luennon sijaan tunti vierähtikin keskustellessa.
Ehdin piipahtamaan myös Kirjoittajakabinetissa iltapäivällä. Läsnä oli paljon kirjoittavia ja mielenkiintoisia ihmisiä, osa jo tuttuja ja osa uusia (oli oikein hauska nähdä, Morre!), mutta jouduin harmittavasti lähtemään, sillä oma esiintymiseni Fantasia NYT -paneelissa läheni. Harmittaa kovasti, sillä Tommi Vänni puhui kabinetissa seuraavaksi magian rakenteesta -- ja sekös olisi kiinnostanut.
Oma paneeli sujui hyvin riemukkaasti, mikä ei ole ihme kun keskustelukumppaneina on Anne Leinonen, Anneli Kanto ja Magdalena Hai. Onneksi myös yleisö tuntui viihtyvän: voin sanoa, että ainakin me panelistit viihdyimme!
Päivä sen kuin huipentui. Magdalena Hain kanssa lähdimme etsimään murua rinnan alle ja löysimme sitä malesialaisesta ravintolasta. En tiennyt, että jaksaisin yhä puhua kirjoittamisesta ja kaikesta siihen liittyvästä viisi tuntia putkeen, mutta näemmä se onnistuu. En ole kyllästynyt, vaikka sama vaiva on ollut vuodesta 2007. Finnconin iltabileet Telakalla houkuttivat meidät luokseen ja siellä sitten loppuilta vierähtikin. Oli ihanaa tutustua paremmin Miina Supiseen, Emmi Itärantaan ja Jenny Kangasvuohon. (Teitä oli muitakin, mutta suojelen yksityisyyttänne, hehe.) Toivon kaikkea hyvää kirjoittamisellenne ja toivottavasti näemme pian uudelleen!
Sunnuntai
Vaikka yöunet eivät jääneet vähäisiksi, unohdin silti esiintyjäkorttini ja kännykkäni kotiin, kun aamulla lähdin yliopistolle. Ei hätää, infosta sai varakortin ja kuka sitä kännykkää edes kaipaisikaan: yhden päivän pärjää ilman. Tuli vain vahvistettua hajamielisen kirjailijan kuvaa jälleen kerran...
Heti yhdeltätoista kipitin Esikoiskirjailijapaneeliin, jossa vastailin Emmi Itärannan ja Jenny Kangasvuon kanssa Saara Henrikssonin esittämiin kysymyksiin. Jan Salminen oli joutunut valitettavasti perumaan, joten häntä en tavannut. Kangasvuon esikoisteos Sudenveri tulee kauppoihin ensi kuussa. Itärannan vuoden alkupuolella ilmestynyt Teemestarin kirja sen sijaan on kerännyt jo paljon hienoja arvioita.
Esikoiskirjailijapaneelin jälkeen jäin istumaan paikoilleni ja odotin seuraavan paneelin alkua. Etukäteen olin ajatellut, että jännittäisin ihan hulluna englanniksi puhumista, mutta joko olin liian väsynyt panikoidakseni tai sitten esiintymisjännityksen kanssa oppii olemaan, kun vain tarpeeksi paljon itseään esilläololle altistaa. YA Revolution kulki siis mukavasti. Johan Anglemark toi näkökulmaa Ruotsista ja Tom Crosshill sekä Yhdysvalloista että Latviasta. Taina Rainio antoi lukijan näkemystä ja minä annoin mielipiteitä kotomaisena kirjoittajana. Me kaikki olimme yhtä mieltä siitä, että toivo on tärkeä ominaisuus nuorten aikuisten kirjoissa. Se on yksi syy, miksi aikuisetkin niitä lukevat.
Ruokatauon jälkeen hipsin Osuuskumman omaa esitysnumeroa seuraamaan. Oli ilahduttavaa nähdä sali miltei täynnä kuulijoita! Jos joku lukijoista ei vielä tiedä, Osuuskumma on siis osuuskuntamuotoinen kustantamo, joka keskittyy spekulatiiviseen kirjallisuuteen. Julkaisemme jäsenten tekstien lisäksi myös muiden kirjoituksia, mutta ihan mitä hyvänsä emme päästä läpi: meillä on toimitusneuvosto, joka valikoi tekstejä ja keskustelee siitä, mitä linjaamme kuuluu. Ohjenuoramme on yhteistyö: kaikki osallistuvat toimintaan kykynsä, taitonsa ja tahtonsa puitteissa.
Alla kuva YA Revolution -paneelista. Allekirjoittanut nuokkuu -- ei kun keskittyneesti kuuntelee -- kun Tarja Rainio on puhevuorossa. Johan Anglemark (hauska setä!) kuvassa oikealla.
Kiitos järjestäjille upeasta tapahtumasta! Vaikka minua ei tulevaisuudessa huolittaisikaan esiintyjäjoukkoon, yleisön joukosta minut löytää varmasti. Ja kiitos myös teille (osittain nimettömiksikin jääneille), jotka tulitte rohkeasti juttelemaan ja vaihtamaan sanan tai pari. Erityiskiitos pelejä kirjoittavalle herrasmiehelle, joka antoi kasvotusten palautetta Mifongin perinnöstä!
