Päivä 1. (Finncon 2013)

Junamatka Helsinkiin oli tällä kertaa luksusta: ilmastoidussa vaunussa kanssani oli vain kärpänen, joka nautti tiputtelemani kahvimaitotilkan aamiaisekseen. Sain kuin yllätyksenä häiriötöntä kirjoitusaikaa, joten käytin sen oitis hyväkseni: Keskilinnan ritarit -pienoisromaanisarjan (jonka Aseenkantajan kunnia aloittaa ensi kuussa) toinen osa pääsi nykäyksen eteenpäin.

Aamiainen junavaunussa. (c) J.S. Meresmaa

Ruoholahdessa oli kuuma. Kävelymatka Kaapelitehtaalle sujui auringonpaahteen alla, joten perille päästyäni hiki valui. Osuuskummajaisten pöydänpystytysryhmä oli käärinyt hihansa ja taikonut meille upean myyntipöydän siihen mennessä kun saavuin. Hyvät hyssykät, kun tuntui hienolta nähdä koko kirjasatomme! Tuli tunne, että kyllä tässä ollaan jotain saatu aikaan spefin saralla.

Perjantain ahkera aamuvuorolainen Hanna Morre. (c) J.S. Meresmaa

Viikonlopun myyntihitit: Steampunk! ja Aliette de Bodard. (c) J.S. Meresmaa

Conin kunniavieras Aliette de Bodardin kirja-arvion Helsingin Sanomissa voitte lukea täältä.

Heini Sainio on arvioinut Steampunk!-- Koneita ja korsetteja -antologian täällä.

Merikaapelihalli silloin, kun Tardiskin oli vielä ilman hattua. (c) J.S. Meresmaa

Sitten ohjelmaan!

Fantastinen Suomi -paneelista (jossa puhujina olivat siis Maria Turtschaninoff, Elina Rouhiainen ja Annukka Salama) ehdin nähdä vain puolet, mutta harmittavasti ainakin siihen saakka keskityttiin lähinnä kirjailijoiden tuotannon suomalaisuuden syiden haarukoimiseen. Oman kirjan pohjalta on tietenkin hyvä ja helppo keskustella aiheesta, eipä siinä mitään. Jäin kuitenkin kaipaamaan aihepiirin laajempaa käsittelyä. Ehkä siihen päästiin vasta lähdettyäni.

Turtschaninoff kertoi kansanperinnekertomusten ja peikkotarinoiden inspiroineen häntä Helsingin alla -kirjan kirjoittamiseen. Rouhiainen totesi englanninkielistä paranormaalia romantiikkaa luettuaan, että jos hän olisi ihmissusi, hän kyllä asuisi mieluummin Kainuussa kuin suurkaupungin hälinässä. Kaupungilla lasten kanssa ollessaan Salama alkoi katsoa katuja ja rakennuksia eri tavalla, joten kirjan sijoittuminen suomalaiseen kaupunkimaisemaan tuli luonnostaan.

Maria Turtschaninoff ja Elina Rouhiainen. (c) J.S. Meresmaa

Sini Neuvonen, Maria Turtschaninoff, Elina Rouhiainen ja Annukka Salama. (c) J.S. Meresmaa

Höyrypunkkia! -paneeli oli seuraavana, Pannuhallissa oli yleisöä siinä määrin, että uskaltaa sanoa ettei steampunk-kirjallisuus ole menettämässä yleisöään lähivuosina -- päin vastoin, tästä se suomalaisen steampunkin maailmanvalloitus vasta alkaa (muahhah)! Keskustelussa tuli mainiosti ilmi se, miten paljon Suomessa olisi steampunkistille ammennettavaa. Emme me missään peräkylässä eläneet 150 vuotta sitten. Ihmiset liikkuivat, teollistuminen jylläsi, tulevaisuutta yritettiin kuvitella ja kieliä puhuttiin. Suurpatruunoita, itsenäisiä naisia, katupoikia ja keksijäneroja on ollut aina.

Erityishuomioina ilmeni, että steampunkin temmellyskenttä houkuttelee sekä miehiä että naisia -- niin lukijoina kuin kirjoittajina, ja että sen suosio saattaa olla yhteydessä murrosaikaan, jolloin tekniikan nopea kehittyminen alkaa pelottaa ja kaipuu vanhaan, selkeään arvomaailmaan tuntuu houkuttavalta.

Esiintyjäpassi taustaa vasten. (c) J.S. Meresmaa

Writer's Choice- paneelissa puhumassa olivat Miina Supinen, Caitlin Sweet, Mats Strandberg ja Sara B. Elfgren. Vetäjänä Saara Henriksson.

Minkälaisia valintoja kirjailijat joutuvat tekemään? Monia, se voidaan sanoa. Kirjoittaminen on valinta, vaikka joskus kuulee muutakin väitettävän. Esikoiskirjan suhteen voi tuntua, että valintoja ei ole tehnyt: on täytynyt kirjoittaa ja sitten tulikin julkaisu. Mutta mitä pidemmälle kirjailijan tiellä pääsee, sitä enemmän joutuu tekemään tietoisia valintoja.

Paneeli oli hyvä ja herätti minussa monia ajatuksia, joiden pohtimista jatkan sekä itsekseni että kollegoiden kanssa. Ehkä tulevaisuudessa blogaan aiheesta.

***

Illalla juhlistimme Osuuskumman kahta uutta julkaisua: Samuli Antilan Kirveenkantajat -romaania ja Jussi Katajalan Leonardon rasia -novellikokoelmaa. Kuohuvainen virtasi, samoin kielenkannat. Tapasin ensimmäistä kertaa Katri Alatalon kasvotusten. Samoin uusiin tuttavuuksiin lukeutui australialaiskirjoittaja Rhurik, joka näytti tulevan (?) kirjansa komeaa kantta. Ilta meni myöhäiseksi, joten muisti jäi hieman sumeaksi, mutta ilta oli oikein hauska. Kiitos Jussille ja Samulille tilaisuuden järjestämisestä!