Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aliette de Bodard. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Aliette de Bodard. Näytä kaikki tekstit

2.8.2017

On the Road to Worldcon 75: Aliette de Bodard

Independent publishing house Osuuskumma is launching a series of blog posts prior The Happening of the year, Worldcon 75 in Helsinki. The series pairs up Finnish writers and their foreign counterparts to talk about their love of writing science fiction, fantasy and horror.

I had the privilege to take part in this series with amazing author Aliette de Bodard.

Aliette de Bodard. (Photo by Lou Abercrombie)
1. How did you begin writing speculative fiction (SF, F, horror)? Do you write any other kind of fiction?

AdB: Like many writers, I've always been a huge reader--I was the kid in the library dwarfed by the pile of books, a big amount of which were myths and fairytales, and SFF. I started writing SFF because that just seemed natural to me, as it was the genre in which I read the most. For a while I was actually under the impression that I couldn't possibly be a writer because writers were dead (a side-effect of the French curriculum, where everything taught is... rather old), but fortunately someone corrected that misconception!
I've never really written any other genre.

JS: I have always has a very vivid imagination, and I have loved reading and telling stories since I was a child. For some reason it never occured to me that I could write them down. I guess my self-image as a potential writer got a bit twisted because I wasn't very good at grammar studies in school. Then, at the age of 23, I was reading a book that couldn't hold my interest. I tossed it aside and decided to write something for myself, something that would entertain me better. After many developments I had a fantasy manuscript in my hands. Years later it was published as my debut novel.

Why speculative fiction? Why fantasy? I have no other explanation than that's the way my mind works. The stories that come to me begging to be told always seem to have a speculative element (or two) in them. There has been one short story of mine published in a magazine that could be considered as a realistic one. But that's only because I edited the werewolf part out...

2. What is your most recent book, and how would you describe it as compared to your previous books: are you on the same path, or on a new one?

AdB: My most recent book is The House of Binding Thorns, a dark Gothic fantasy set in a version of Paris ruined by a magical war, where dragons walk in human shape, fallen angels rule magical factions, and magicians get addicted to drugs that corrupt the lungs. It's in the same series as The House of Shattered Wings, which came out in 2015 and won the British Science Fiction Association Award, so not that much of a departure for me! Both books though were a huge step up from my previous trilogy Obsidian and Blood (which were 1st person noir Aztec novels): I gained a lot of experience as a writer, and it shows in the world building, in the characters, and generally in the ambition of the work? I felt, writing both The House of Shattered Wings and The House of Binding Thorns, that I'd gained a ton of experience points as a writer!



JS: This is a tough one, because I had three titles published last year, and I have many book projects that I'm working on. I've been writing the Mifonki series for 11 years now, and the sixth and final part will be out in October. So that series has been the core of my authorship until now. But in a way the most recent book is Naakkamestari (The Jackdaw Master), a steampunk novella which begins a trilogy called Ursiini (The Ursine Affairs). That's been something new and exciting for me, because I've challenged myself by venturing to the realms of science fiction and alternate history instead of staying in the comfort of imaginary world of my own building. Currently I'm working on the second part of the series.

In addition, a short story of mine has just appeared in English in an anthology "Never Stop" which introduces new Finnish science fiction and fantasy stories to international audiences. My story "The Heart That Beats in a Dream" is set in late 19th century Finland and tells a story of twin sisters living in parallel worlds. The ground work I did for the Jackdaw Master was in part an inspiration to this story, too.



3. How about the speculative fiction in your country, is there a lot of this genre being published? What status does translated speculative fiction hold in your country?

AdB: There is a very vibrant and active speculative fiction scene in France, though of necessity it's smaller and less well-known than its UK or US counterpart. It's gaining readers, in particular with the success of Game of Thrones, Harry Potter and other high-profile adaptations.
We have a high percentage of translated fiction (it's higher in novels, and I suspect also higher in science fiction and fantasy), a lot of these being from English (2/3 or more, last I checked). These books tend to be more prestigious as well for a number of reasons (existing success, aura of English...); a contrario, managing to sell a translation and especially a translation into English if you're a French author is still a holy grail for many: it's a very unbalanced situation.

JS: The speculative fiction scene has been around for a long time, but for the last 20 years we have seen a real rise of the genre. Books that can be considered as SF/F have won prestigious literary awards, and even fantasy which previously was labeled as children and youth fiction, is now aimed for adult audiences also. Translated speculative fiction has been a big part of the scene, but most of titles are translated from English. All in all, the share of translated fiction is around 20 % in all published fiction Finland. Of course the titles that are translated into Finnish are mostly best sellers with worldwide success, so there are Finnish readers who tend to read only the translated authors and, if they can, read them in English as well.

4. What is it like to write speculative fiction in a big language area (in English)? What are the pros and cons? Are there aspects that writers from smaller language areas don't usually realize? 

AdB: It's a big market! That means there are pros and cons: everything is larger and there are many markets (as opposed to smaller language areas where there might only be one or fewer market for, say, short fiction). Awards are usually recognised everywhere and very prestigious. The expectations are higher though? The sales numbers I have to sustain are (of course) larger than elsewhere, and it can be really tough because there are a lot of authors working in this market. It's also not always obvious to find a place when you come from a marginalised identity: English isn't my first language and I'm of Vietnamese descent, which meant a period of adaptation where I worked out how to get my fiction across--and which also means that the kind of stuff I write is probably never going to be bestseller material (but I'm perfectly fine with it).

And the question for J.S.: "What is it like to write speculative fiction in a relatively small language area (in Finnish)? What are the pros and cons?"

JS: When I started writing I didn't think about the restrictions that writing in Finnish could cause. I was just happy to have my stories brought to any audience. But during the five years I've been a published author I've come to realize that most of the stories we write are universal, and as such they deserve a universal audience. While I'm happy that I can write in my mother tongue, I'm very aware that the size of Finnish audience is limited - a little over 5 million. That means sales numbers are relatively small for most authors even though Finns are still quite dedicated readers. But there are definitely many pros, too. One is that as a female author I have not experienced any discrimination due to my gender. Finland has many respected and celebrated female authors. Another thing that I'm happy as a Finnish author is the many grants that we can apply to make books happen. That enables authors to take risks and gives real artistic freedom.

J.S. Meresmaa. (Photo by Minna Jerrman)


5. How about your experiences in working with translators? Has there been any surprises?

AdB: I always find it very interesting to work with translators because I learn so many things about other languages. Obviously I worked more closely with my French translator, with whom I brainstorm the appropriate way characters can address each other, or discuss word choice if necessary (something I can't do in another language as I'm not fluent enough to weigh in!). With my other translators I mostly stay out of the way unless they want me to step in. I did have a memorable exchange of emails with one of my Chinese translators, where, after attempting to explain the English translation of Vietnamese concepts, I gave up, and used Google translate to look up the Chinese characters corresponding to the concept: it was much easier as there were closer equivalents in Chinese.

JS: With every translation process I learn a lot about my work. There is no one, I repeat no one, who knows my story better than the translator. So the questions that come up during the process are intriguing, revealing and exciting. There is so much stuff, nuances and cultural differences and idiosyncrasies, that you don't think about when you're writing but come up when translating. Pretty much all fiction is subject to interpretations the author didn't mean, but for a translator it is paramount to get things right.

6. What does it mean to you personally that this year’s Worldcon is organized in a Nordic country? What do you yourself expect from the con?

AdB: For starters, it means I can go to Worldcon this year! I have two young children at home and I probably wouldn't have made a US trip for Worldcon, but Finland is easy to get to. I've got amazing memories of Finland: I was there in 2013 in my first GoH spot for Finncon and it was a great experience, a very smoothly run con with great content and some great side events (I'll always remember the sauna trip and the buffet with homemade Finnish food). I'm definitely looking forward to renewing my love affair with Finnish dishes!
I'm going to the con without great expectations: I want to hang out with people, meet old and new friends, and generally have fun!

JS: Well, first of all it means I'm able to participate! It will be my first Worldcon and I'm very excited about it. I'm not very sure of my expectations because of my first-timer status, but probably I will see and talk to a lot of people, have an overdose of speaking English and being social but all of it will be totally acceptable because, hey, this is the Worldcon. In Finland.

See you at Worldcon 75! 

Osuuskumma is introducing new voices of Finnish science fiction and fantasy for international audiences in the anthology ”Never stop. Finnish science fiction and fantasy” (selected by Emmi Itäranta).

Get your copy here or at Rosebud City Center (Kaivokatu 8, Helsinki) or Aavetaajuus (Kustaankatu 1, Helsinki). E-book available at Elisa Kirja, Amazon.com and iTunes. Also available at Worldcon 75 Trade Hall (Hall 4) which is open to all public!

Aliette de Bodard's homepage

J.S. Meresmaa's English homepage

12.7.2013

Päivä 2. (Finncon 2013)

Lauantai lähti käyntiin hotellihuoneen Earl Greyllä. Huonevaraukseeni ei sitten kuulunut aamiainen, enkä ollut ehtinyt hankkia lähikaupasta mitään purtavaa eilisen ohjelmien välissä. Erikseen ostettuna aamiainen olisi maksanut muikeat kahdeksantoista euroa, joten jätin väliin. En aamuisin saa alas mitenkään niin paljon tavaraa, että siitä viitsisi maksaa melkein kahtakymppiä. Onneksi Green room pelasti, ja sain haukattua leivän ennen täyspitkää päivää.

Väkeä riitti merikaapelihallissa! (c) J.S. Meresmaa

On Writing -paneeli aloitti päivän kymmeneltä. Latvialainen Tom Crosshill haastatteli ensin kutakin kunniavierasta yksinään, sitten yhdessä, heidän työskentelytavoistaan ja ajatuksistaan kirjoittamisesta.

Ensimmäisenä vuorossa oli J. Pekka Mäkelä. Hän ei usko, että kirjallisuus niinkään ratkaisisi ongelmia kuin auttaisi kestämään niitä. Mäkelä lainasi jotakuta, jonka nimi jäi minulta kuulematta, näin: "It doesn't solve anyone's problems but makes you dance on them".

Omista työskentelytavoistaan Mäkelä mainitsi, että hän panostaa paljon alkusuunnitteluun ja hahmottelee tarinan koko rakenteen ennen kuin aloittaa kirjoittamisen. Jos kirjoitusvaiheessa tuntuu vahvasti siltä, että suunnitelmasta täytyy poiketa, se toki käy päinsä, mutta rakenne ja määräaika teoksen valmistumiselle edesauttavat työn tekemistä.

Uskoisin, että homma toimii Mäkelällä varsin oivasti, sillä hän kertoi kirjoittavansa kerralla yleensä valmista!

Peter Watts astui estradille seuraavaksi. Hän on varsin huumoripainotteinen veikko, joten yksilöhaastattelusta poimin seuraavat edes puolivakavasti otettavat pätkät:

Watts kirjoittaa sellaista kun haluaa lukea. Usein pontimena kirjoittamiselle toimii halua tutkia tarkemmin jotakin ajatusta tai ideaa. Hän kutsui itseään vihaiseksi optimistiksi, joka kirjoittajaroolissaan on kuin hovinarri, joka turhautuneena pui nyrkkiään maailman epäkohdille.

Watts hahmottelee tekstinsä varsin pitkälle. Kustantamosta oli kuulemma sanottu, että tällainen luonnos voisi maksimissaan olla sellainen kolmisivuinen. Wattsilla ne kun tuppasivat olemaan 20-40 sivua... Mäkelän työskentelytapaan verrattuna Watts kuulosti melko erilaiselta: hän kertoi, että kun käsikirjoitusta on koossa 3/4, hän tavallisesti huomaa jotain erittäin oleellista puuttuvan, ja lisäily aiheuttaakin sitten koko käsiksen kirjoittamisen uudelleen. Lisäksi etukäteisluonnokset eivät muistuta lainkaan valmista romaania!

Aktiivista kirjoitusaikaa Wattsilla on 3-4 tuntia päivässä. Sähköposti ja lenkkeily vievät suurimman osan muusta ajasta.

Lainaus (ei tietoa keneltä alunperin): "You never finish a book, you abandon it."

J.Pekka Mäkelä, Peter Watts, Aliette de Bodard ja Tom Crosshill. (c) J.S. Meresmaa


Aliette de Bodard kiipesi Wattsin haastattelun jälkeen täydentämään lavan kunniavierasrivin. Crosshill aloitti kevyesti kysymällä: "Mikä on hyvää kirjoittamista?"

De Bodard yksinkertaisti asian näin: hyvä kirjoittaminen on sitä, että teksti palvelee tarkoitustaan onnistuneesti. Viihde viihdyttää, trilleri aiheuttaa jännitystä, kauhu pelottaa. De Bodard ei usko, että yksi kirjailija kykenisi muuttamaan maailman, vaikka pitääkin kiehtovana ajatusta, että voisi olla joskus vallankumousjohtaja.

Hänen tapansa työskennellä oli kahtalainen: irrallisia kohtauksia, jotka voi sitten asetella haluamaansa järjestykseen, mutta varalla silti suunnitelma, jos mitään kunnollista ei tunnu tilkkutäkkitavalla syntyvän. De Bodard piti kohtaus kohtaukselta kirjoittamisen antamasta vapauden tunteesta.

Sitten oli vuorossa yhteishaastattelu. Tom Crosshill kyseli muun muassa kirjoittajan syyllisyydentunteista sekä syistä, joita piti kelvollisina oikeuttamaan romaanin kirjoittamisen siitä huolimatta, että maailmassa on niin paljon hyviä kirjoja.

Ensimmäiseen De Bodard vastasi varsin osuvasti, että syyllisyydentunnoista tuskin koskaan pääsee kokonaan eroon, sillä kirjoittamisaika on aina pois siitä ajasta, jonka voisi käyttää johonkin muuhun, kuten ystävien kanssa olemiseen tai perheeseen.

J. Pekka Mäkelän kommentti jälkimmäiseen kysymykseen oli, että ilman keskinkertaisia kirjoja ei voi esiintyä loistavia kirjoja. Ja mistäs sitä tietää, vaikka se jonkun keskinkertaisena pitämä olisi toiselle erittäin vaikuttava teos?

***

Heti On Writing -paneelin perään alkoi Question of YA -paneeli. Aihetta käsiteltiin mielestäni melko erilaisesta näkövinkkelistä kuin viimevuotisessa Finnconissa, mikä oli erittäin tervetullutta. Muistiinpanoni jäivät vähäisiksi, joten myös merkintä tästä jää vain maininnaksi. Lukuhoukan tunnelmia ohjelmasta löytää täältä.

Seuraavat tunnit vierähtivätkin omalta osaltani Osuuskumman pöydän takana ja lounastamassa (Himassa oli herkullinen ruoka, muuten!). Tässä välissä myös Kirjasfäärin Taika yllätti minut ja Rosebudin edustajan Tardiksesta.

Arvostettu Atorox jaettiin seuraavaksi. Miten kävi, on luettavissa aiemmassa postauksessani. Palkinto on muuten yhtä vanha kuin minäkin!


Sari Polvinen, Elli Leppä ja Marianna Leikomaa. (c) J.S. Meresmaa

Seksuaali-ja sukupuolivähemmistöt SF-kirjallisuudessa -paneeli oli vetänyt Puristamon täyteen väkeä. Harmikseni paneeli keskittyi englanninkielisen kirjallisuuden lukuvinkkien jakamiseen enemmän kuin aiheen syvempään käsittelyyn. Kenties jos aika olisi antanut... Fanficin esille tuominen sai minut pohtimaan muun muassa sitä, kuinka monelle romaanille fanfic on nykyään ollut lähtökohta ja kipinä. Kuinka niin halveksittuna pidetystä kirjoittamisesta saadaan syntymään menestyvää kirjallisuutta? Entä miksi heteronaiset kirjoittavat ja lukevat homomiehistä mielellään?

Myös eräs toinen asia, joka on häirinnyt minua usein, tuotiin esille: avioliiton tärkeänä pitäminen myös fiktiivisissä maailmoissa, joissa yhteiskunta voi olla hyvin erilainen omaamme verrattuna. Halu avioitua tuntuu olevan monelle fantastiselle henkilöhahmolle ulkoapäin tuotu "pakko", kirjoittajan läpi kulkenut reaalimaailman vaade. Miksi ihmeessä? Kun on niin paljon muutakin, mitä voisi kuvitella?

***


Tämä on lukupinossa pöydällä! (c) J.S. Meresmaa

Neljästä viiteen vietin KaffeeKlatsch -nurkassa juttelemassa kirjoittamisesta Sara B. Elfgrenin ja Mats Strandbergin kanssa. Meitä oli sellainen kahdeksan hengen porukka pöydän ympärillä, joimme kahvia ja keskustelimme kirjoittamisesta ja kirjailijaparin teoksista. Seurauksena ostin sitten heidän esikoisteoksensa Piiri (Basam Books) ja hain siihen myöhemmin nimikirjoitukset. Todella sympaattisia kirjailijoita! Kirjoista on leffakin tekeillä.

Tätä aloitin maistelemaan heti paluujunassa Tampereelle. (c) J.S. Meresmaa

Sitten seurasi julkistamistilaisuus: Kuun pimeä puoli. Juri Nummelinin toimittama ihmissusiantologia, jonka huimaa kirjoittajalistaa katsoessa tuli ensimmäisenä mieleen "kaikki muut ovat tässä paitsi minä!" Heh, no ehkä ei ihan niin, mutta sanotaanko, että kymmenestä kirjaan keräämästäni signeerauksesta huolimatta olin päässyt nimissä ehkä puoliväliin. Vinkeän tapauksen tilaisuudesta teki, että yleisössä joku lähellä istuvista haisi voimakkaasti märältä koiralta. (Vai sittenkin susihukalta?)

***

Iltabileet alkoivat klo 20.00, joten kävin tässä välissä hotellissa virkistäytymässä ja tuunaamassa vaatetusta illan henkeen. Hississä matkalla aulaan tapasin sattumalta Peter Wattsin ja hänen vaimonsa Caitlin Sweetin. Watts pelleili hissin ovien tunnistimien kanssa (kuten sanottu, vallaton veikko!). Kävelimme siitä kolmistaan Kaapelitehtaalle ja vaihdoimme muutaman sanan kirjoittamisesta.

Ilta olkoon suurelta osin sensuroitu, mutta sanotaan siitäkin muutama sana: pöytää nyrkeillään jytisyttävä kääpiölauma, Tony Stark tanssilavalla, ihmiskärpänen baaritiskillä, vessapaperi naamiaisasusteena, hurmaava ruotsalaiskirjailijakaunotarkolmikko (Maria, Nene, Sara!) ja Depeche Moden tahtiin tanssiva Totoro. Lämmin kesäyö ja munavitsit.

***

Edit: edellisen päivän, Finncon-perjantain, tapahtumista voi lukea aiemmasta postauksestani.

3.7.2013

Covasti jo conistaa (sekä omat tärpit ohjelmasta)

Niin pitkään Finncon oli mielessäni jossain hamassa tulevaisuudessa, mutta hups ja oho! Helsingissä Kaapelitehtaalla järjestettävä ohjelma alkaakin jo ylihuomenna. (Toisaalta joudun jatkuvasti myös muistuttelemaan itselleni, että elämme nyt heinäkuuta, emme kesäkuuta, joten aikaharha on looginen.)

Omat ohjelmanumerot ovat tiedossa, hotelli varattuna, junaliput ostettuna ja perjantaivapaa anottuna. Tämä kirjailija on siis viittä vaille valmis karkeloihin. Kunhan pääsee lopputulokseen siitä, mikä on sellainen vaatetus, jossa ei tule kuuma eikä kylmä ja näyttää täysipäiseltä.

Arvatkaa vain, miten viikonloppua odotankaan! Viime vuonna Finncon oli ylivoimaisesti antoisin kirjallisuustapahtuma meikäläiselle.

Etukäteispoimintoja ohjelmasta:


* Perjantai *


Fantastinen Suomi 
13:00 Pannuhalli
Sini Neuvonen (PJ), Annukka Salama, Elina Rouhiainen, Maria Turtschaninoff

Kuinka Suomi toimii tapahtumapaikkana fantasiassa? Kuinka fantastinen Suomi luodaan?

Oma kommentti: kiinnostava aihe, kova kirjailijakolmikko!


Höyrypunkkia!
14:00 Pannuhalli
Magdalena Hai (PJ), Boris Hurtta, Siri Kolu, JS Meresmaa

Mitä on suomalainen höyrypunk ja millaiseksi se on kehittymässä? Miksi steampunk-kirjallisuus ei ennen viime vuotta ottanut tulta alleen Suomessa ja miksi se on juuri nyt niin suosittua?

Oma kommentti: paras olla paikalla, kun on keskustelussa osallisena! Vaan totta puhuen on asiaa aiheesta, joka on nyt omassakin mielessä kuuminta hottia (jos sallinette ilmaisun).


Writers’ Choice
16:00 Puristamo
Saara Henriksson (PJ), Sara B Elfgren, Miina Supinen, Mats Strandberg, Caitlin Sweet

What kind of choices do we make when writing and living as writers? Who do we write for and why?

Oma kommentti: onhan täällä oltava kuuntelemassa, kun ammatinvalinnan suhteen on oma ammu poikittain ojassa.


*Lauantai*


On Writing 
10:00 Pannuhalli
Tom Crosshill (PJ), Aliette de Bodard, Peter Watts, J Pekka Mäkelä

The Guests of Honour talk about the Art of Writing.

Oma kommentti: kaikki kunniavieraat yhdellä iskulla -- tätä ei voi jättää välistä!


Question of YA
11:00 Puristamo
Magdalena Hai (C), Sara B. Elfgren, Jukka Laajarinne, Mats Strandberg, Maria Turtschaninoff

Why YA? What is YA nowadays? Why is it so popular right now? For whom is it meant? Where is it going to? What next?

Oma kommentti: tästä oli paneeli myös viime vuoden Finnconissa. Kiinnostavaa kuulla, onko aiheesta löydettävissä lisää näkökulmia!


Palkintojenjako: Atorox 2013
14:00 Valssaamo
Nadja Sokura

Turun Science Fiction Seura palkitsee viime vuoden parhaan kotimaisen science fiction -novellin.

Oma kommentti: jännitys tiivistyy!


 Julkistamistilaisuus: Kuun pimeä puoli
 18:00 Valssaamo
Urpu Strellman (PJ), Juha-Pekka Koskinen, Juri Nummelin, Tiina Raevaara

Kauhukirjallisuuden kuvastossa keskeinen ja suomalaisessakin kansanperinteessä tuttu ihmissusi astuu kotimaisen kaunokirjallisuuden näyttämölle, kun voimansa ”Kuun pimeä puoli” -novellikokoelmassa yhdistävät nykykirjallisuuden huippunimet.

Oma kommentti: ihmissusia ja kotimaisia lempikirjailijoita...Olen paikalla! Harmittavasti Kiinasta tilatut karvalegginsit eivät ehtineet perille tilaisuutta juhlistamaan.


*Sunnuntai*


Maailmankaikkeuden parhaat turistikohteet
10:00 Puristamo
Shimo Suntila (PJ), Siri Kolu, JS Meresmaa, J. Pekka Mäkelä

Kolme fiktiivistä hahmoa yrittää vakuuttaa yleisön siitä, että heidän maailmansa olisi paras kesälomakohde yleisölle.

Oma kommentti: heti aamusta skarppina paikalla. Kröhöm. Ennustan hulvatonta menoa!


Kirjavinkkausta vähän vanhemmille
11:00 Puristamo
Pia Göös, Markku Kesti, Matti Karjalainen

Kirjavinkkareilta kuulet parhaat lukuvinkit! Scifiä, fantasiaa, kauhua ja sarjakuvaa yli 15 -vuotiaille.

Oma kommentti: mitä vinkkarit suosittelevat ja miten? Kiinnostavaa!


Kriitikot vastaan bloggarit: kenellä on oikeus kirjoittaa kritiikkiä?
12:00 Puristamo
Jussi Ahlroth (PJ), Liina Poropudas, Vesa Sisättö, Markku Soikkeli, Anmari Viljamaa

Kirjallisuuskritiikin tila on internetin ja sanomalehtien rakennemuutoksen myötä puhuttanut niin kirjailijoita, kriitikoita kuin kirjabloggareitakin ja saanut jopa aikaan pienimuotoisen kohun. Kuka saa kirjoittaa kirjoista ja kelle?

Oma kommentti: monipuolinen poppoo keskustelemassa aiheesta, jonka kuohuttavuus ei tunnu laantuvan.

***

Finnconia odotellessa kannattaa käydä lukaisemassa Aliette de Bodardin tuore haastattelu Osuuskumman sivuilta.