Vuosi, joka katosi

Menneen vuoden voisi tiivistää tähän: mitä tapahtui; joko se meni?

Minun on vaikea ymmärtää, mitä kaikkea vuoden aikana on tapahtunut. Uskomattomia onnenhetkiä, roppakaupalla uusia, upeita tuttavuuksia, takaiskuja, työtä, työtä, työtä... Erityisen onnellinen olen kahdesta asiasta: olen ollut terve ja kotirintama on pysynyt rauhallisena. Muuten olisi ollut piru irti.

Jos vertaisin mennyttä vuotta esikoisvuoteeni, pari seikkaa tulee mieleen. Ensinnäkin, olen julkaissut kahtena viime vuotena ihan poskettoman määrän tavaraa. (Omalla mittapuullani.) Tämä julkaisuvauhti on kuitenkin ollut seurausta siitä, että pöytälaatikossa on ollut materiaalia, jota hyödyntää. Kertaalleen kirjoitettu on vähätöisempi muokata julkaisuun kuin novellin kirjoittaminen alusta lähtien.

Veikkaisin, että tulevina vuosina julkaisujen määrä kutistuu, mutta se on ihan tervettä. Paljon on kiinni myös siitä, kuinka paljon pääsen kirjoittamaan kokopäiväisesti. Ja se onkin yksi uusi juttu viime (ja alkavalle) vuodelle: apurahoitus. Minulla ei olisi kerta kaikkiaan mitään toivoa kirjoittaa kuin pari novellia vuodessa tai romaani kolmessa vuodessa, ellen olisi saanut apurahaa. Kiitos siis apurahan myöntäjille! Rahoitus toi muassaan myös ymmärryksen siitä, että minut otetaan vakavasti kirjailijana. Kirjailijuudesta on todella muovautumassa ammatti ja ammatti-identiteetti. Ihan kivuitta se ei ole käynyt.

Huippua olivat myös tunnustukset, joita työni saivat ehdokkuuksien ja sijoituksien myötä. Pieniä, mutta merkittäviä viitteitä siitä, että suunta -- jos sellaista on -- on oikea. Ja lukijapalautteet, etenkin ne positiiviset (tähän iso sydän)! Kiitos myös kaikille kärsivällisyydestä, sillä viimeistään lokakuussa alkoi tuntua siltä, että pää pysyy hartioilla vain vaivoin ja asioita unohtuu. Älkää siis ottako mitään henkilökohtaisesti, jos olen käyttäytynyt oudosti.

Ja jos esikoisvuotena sanoin enimmäkseen 'kyllä', vuonna 2013 jouduin sanomaan enimmäkseen 'ei'.

Ennen kuin tämä menee ihan vetistelyksi (olen vähän flunssainen, joten tunteet ovat erityisen pinnassa, pahoitteluni), vielä pieni katsaus vuoteen 2014.

Tulossa ainakin nämä:

- Kielolinna, novelli antologiassa Ruumiittomat, Osuuskumma, helmikuu 2014.
- Ritarin ansio, alkukesästä 2014, Osuuskumma. Jatkoa Keskilinnan ritarit -sarjaan.
- Mifongin mahti, elokuussa 2014, Myllylahti. Jatkoa Mifonki-sarjaan.

Työn alla on toki muutakin, kuten vaihtoehtohistoriallinen romaani, artikkeli kirjoittamisoppaaseen, rillumapunk-novelli ja muutama muu novelli, mutta näiden julkaisut ovat vielä auki ja kirjoittaminen kesken.

Jotenkin minulla on tunne, että vuoden päästä ihmettelen jälleen: mitä tapahtui? Joko se meni?

Siinä välissä ei auta muu kuin yrittää pitää polla kasassa ja kirjoittaa.

Vuoden kovin keikka x 2

Yksi syksyn kiireisimmistä viikoista on ohi ja nyt pitäisi laskeutua takaisin kirjoittajan arkeen. Hah! Helpommin sanottu kuin tehty. Lyhyessä ajassa tapahtui nimittäin paljon jännittäviä asioita:

1. Suomen Tolkien-seura Kontu ry:n myöntämä Kuvastaja-palkinto jaettiin (onnea Jenny Kangasvuo!), ja sain tietää, että Mifongin perintö oli kärkikahinoissa mukana yhdessä Katri Alatalon Karnin labyrintin, Tiina Raevaaran Hukkajoen ja Siiri Enorannan Painajaisten lintukodon kanssa. Vau!

(Palkintoon saisi muuten kivaa ennakkopöhinää, jos lyhyellä listalla olevat kirjat ilmoitettaisiin etukäteen. Nyt nämä livahtavat helposti ohi.)

Messuostokset. Mitäänhän ei pitänyt ostaa. (c) J.S. Meresmaa

2. Yövyin osan öistä bisnesluokan hotellihuoneessa, jossa ongelmaksi tuli muun muassa se, mistä kattovalo sammutetaan (muihin kun löytyi valokatkaisimet) ja mitä eri makuvaihtoehtoja Nespresso-koneen kapseleissa on. Ratkaisu valo-ongelmaan löytyi, kun aloin visioida miten avaruusaluksessa olisi homma hoidettu. Ja seinään upotettu ohjauspaneelinäyttö löytyi! Sitä sitten näppäiltiin.

Kylpyhuoneen peiliin oli upotettu tv-näyttö. Voe ihmettä.

Kun aamulla avasi silmät, ensimmäinen näky oli tämä. Katon läpi kasvanut kuultojuuri.
(c) J.S. Meresmaa

3. Palaveerasin kääntäjän kanssa Aseenkantajan kunnian tiimoilta. Saattaa hyvinkin olla, että tulevaisuudessa pienoisromaanini on saatavilla englanniksi, mutta aika näyttää, mitä tapahtuu. Mahdollisuudet ovat kuitenkin innostavat!

4. Tapasin uudet kustantajani, Myllylahden Lassin ja Niinan. Ihania, mutkattomia ja sympaattisia ihmisiä! Kävin myös pitkällä lounaalla aikaisemman kustannustoimittajani kanssa.

Mike Pohjola haastattelemassa Hannu Rajaniemeä.
Saunasta kertova osuus oli hauska!
Mike yritti myös kysyä kiperiä lämmönhaihtumisesta
painottomuuden tilassa, mutta Rajaniemi klaarasi tällaiset asiat rykimättä.
(c) J.S. Meresmaa

5. Tanssin itseni hikiseksi lauantaina Nosturissa, kun Sólstafir heitti älyttömän kovan keikan. Pidin myös lämppäristä, Beastmilkistä. Sólstafirin uusin levy, Svartir Sandar on yksi tämän vuoden parhaita musalöytöjäni. Ehkä jotkut teistä muistavat, kun postasin vuosia kesken olleesta novellikässäristä, joka valmistui lopulta yhdellä rysäyksellä -- no, juurikin Svartir Sandar -levy sai liikahduksen aikaan.

Oli muuten ihan tarpeen se talviaikasäätämisen vuoksi ansaittu yksi ylimääräinen tunti. Sunnuntaina jaksoi kahdessa haastattelussa sitten kummasti paremmin... ja ilmarosvoasukin herätti hauskaa huomiota.

Päiväunien salainen elämä -blogissa on Mifonki-haastattelustani ansiokas raportti. Kiitos, vaarna! Laitetaanpa tuo kameleonttipatsas-kuvatoive korvan taakse.

Magdalena Hai KirjaKallion haastattelussa Louhi-lavalla.
(c) J.S. Meresmaa

Kiitos myös yhteistyökumppaneille, vanhoille ja uusille tutuille, KirjaKallion energiselle väelle, kuuntelijoille, haastattelijoille, osuuskummajaisille, kollegoille, messujärjestäjille, Raisalle materiaalista, Jyrkäkselle ananasboolista, Kajaanin ritarille keskustelusta sekä heille, jotka uskaltautuivat juttusille ihan ex tempore!

Meresmaan messuohjelma ja kuvamaistiaisia osastolta

Seuraa puolipakollinen messuohjelmapäivitys.

Viime vuonnahan minulta meni Helsingin kirjamessuneitsyys -- tänä vuonna otetaan muutama kierros enemmän.

Esillepanohyllyjen täyttöä. Osuuskumman kolme kovaa
esikoiskirjailijaa: Antila, Honkonen ja Katajala.
(c) J.S. Meresmaa

Torstaina 24.10. klo 13.30

olen Markus Harjun haastateltavana delvinvihreissäni Aseenkantajan kunniasta osastolla 6h105, jonka jakavat Osuuskumman lisäksi muun muassa Robustos ja Kureeri. Muut kimppakaverimme näkyvät täältä.

(Osastomme löytyy suunnistamalla suuren pyöreän ja punaisen Lehtipiste-kattohärpäkkeen alle, Suomalaisen kirjakaupan viereen. Myös Aku Ankka -aiheisia kattolakanoita kiertää osastomme edessä. Niistä on hyvä ottaa suunta!)


Perjantaina 25.10. klo 11.00-11.30

Ruusuja, piiskaa ja homoseksiä -- romantiikan ja erotiikan uudet alakulttuurit kirjallisuudessa. Keskustelemassa lisäkseni kääntäjä Aulis Hård, esikoiskirjailija Juhana Petterson ja novellisti Tarja Sipiläinen. Haastattelijana toimii Hanna Matilainen. Paikka: Katri Vala -lava.


Sunnuntaina 27.10 klo 11.30-12.00

Kallion lukiolaiset haastattelevat minua Mifongin ajasta Louhi-lavalla hallin perällä.

klo 14.30

Jussi Katajala haastattelee minua Steampunk! -- Höyryä ja helvetinkoneita -antologian tiimoilta Osuuskumman ja kumppaneiden osastolla 6h105 (helpot suunnistusohjeet yllä torstain ohjelman kohdalla!).

***

Toisiaan täydentävä antologia-pari, tulevaisuuden klassikot.
 Steampunkia joka kotiin Osuuskummalta!
(c) J.S. Meresmaa 

Tiukkaa settiä on siis luvassa. Ja muuten, meidän osasto on aika upea, vaikka itse sanonkin! Hieno, keskeinen paikka, tyylikäs kalusto ja hyllyt täynnä ammattitaitoisten tekijöiden teoksia ja tekosia.

Kannattaa tulla käymään!

Koottuja

Muutamia arvioita on tupsahdellut töistäni, ja Kariston kevään katalogikin on ilmestynyt. Mifongin aika löytyy tiedoston sivulta 35 (joka on esitteen sivu 33).

Mifongin perintö on luettu Rouva Blanka ja Neiti Niilo -nimisessä blogissa.

Steampunk! -- Koneita ja korsetteja on arvioitu blogeissa Kaiken voi lukea, Kirjasfääri ja Kirsin kirjanurkka.

Ursulan novellit on arvioitu Normandiani-blogissa.

***

Mifongin mahdin, eli sarjan kolmannen osan, kirjoittamisen välissä olen hahmotellut ensi vuoden julkaisuja ja projekteja ja tajunnut, että olen niiden osalta oikeastaan täyteen buukattu! Tämä oli jokseenkin shokki (tai nykyään se kai pitäisi kirjoittaa sokki, niin että s-kirjaimen päällä on se väkänen, jota en näppäimistöstä löydä. Vierastan.). Toisaalta hirvittää, mutta toisaalta tuntuu mukavalta ajatella, että puuhaa riittää. Se tarkoittaa sitä, että valmistakin syntyy.

On ehkä hyvä havahtua myös siihen, että nyt pitää opetella sanomaan "ei", jotta stressi ei iske päälle. Ja pitää huoli siitä, että kovin moni deadline ei osu päällekkäin.

Seuraavaksi suunnitellaankin vuoden 2014 julkaisuja. Hurjaa!