Selvisin. Takana kaksitoista työpäivää perätysten, niistä useimmat kymmenen-kaksitoistatuntisia. Kesän tiukin työrupeama on ohi, mutta aiheuttaa toisen ruuhkan kirjoitusrintamalla. Kommentoimatta on neljä novellia, muokkaamatta yksi oma novelli, stilisoimatta pienoisromaani. Lisäksi tänään hain postista
Mifongin mahdin kässärin, johon kustannustoimittaja on tehnyt merkintänsä. Siihen paneutuminen siirtyy auttamatta elokuulle, kenties jopa syyskuulle.
 |
| Käsikirjoitus, joka odottaa vuoroaan. |
Eikä sovi unohtaa kirjankantta, jonka olen lupautunut tekemään.
Nyt keho on kuitenkin niin uupunut, ettei ajattelukaan luonnistu. Yksi vapaapäivä tähän väliin. Unta. Lepoa. Huomenna lisää hiiliä kattilaan ja menoksi!
Hauskaa, että saat paperipostilla kommentit kustannustoimittajalta :). Itse teen kommentoinnin sähköisesti - ja joskus se tuntuu hiukan persoonattomalta tavalta, vaikka eittämättä selkeyden kannalta se on ainoa oikea tapa: minun harakanvarpaistani ei ehkä yksikään kirjailija saisi selvää... oppilaat eivät ainakaan saaneet.
VastaaPoistaEikös olekin hauskaa!
PoistaMinulle fyysinen paperityö on vieläkin erittäin tärkeää. Vaikka varsinainen kirjoitustyö tehdään koneella, sähköpostia lentää suuntaan ja toiseen, foorumeita ja somea hyödynnetään kanssakäymisessä, on silti helpointa rauhoittua tekstin ääreen paperinivaska kourassa.
Viimeiset editoinnit teen aina paperilta, niin omien käsikirjoitusteni kanssa kuin toistenkin tekstejä lukiessa.
Kiitos!
VastaaPoista