Kummallista on aika, etenkin kirjan synnyn aika.
Aloitin "Mifongin perinnön" kirjoittamisen marraskuussa 2006, kohta viisi vuotta sitten. Käsikirjoitus lähti kustantamokierrokselle syyskuussa 2009. Kustannussopimuksen Kariston kanssa allekirjoitin helmikuussa 2011. Kirjan julkaisuajankohdaksi on kaavailtu huhtikuuta 2012, mutta en tiedä kuinka todennäköistä on, että aikataulu pitää. Kässäri on kustantajalla, toimittamista ja taittoa vailla.
Tuntuu, että "Mifongin perintö" roikkuu ja roikkuu mielen takamailla, tekstitiedostona ja tiiliskiven paksuisena tulostusnippuna nurkissa. Se on kirjoitettu, valmis ja nyt toivoisin vain, että se saataisiin luettaville. Mihin nämä vuodet ovat kadonneet? Mihin hulahti 2010?
Pakko puhallella vähän pölyjä muistipiirien päältä: 2010 oli odottamisen vuosi. Kirjoitin myös trilogian kakkososan ja novelleja. Ei siis ollenkaan niin hyödytön vuosi kuin haluaisin itselleni uskotella.
Ehkä olen nuori ja siksi kärsimätön, tai sitten olen vain luonnostani kärsimätön. Tulisi jo! Seuraava! Eteenpäin! Mitä sitä vielä kuhnitaan? Hyvänen aika, olin kirjan kirjoittamisen alussa 23 vuotta, ihan lapsi, kapaloissa, opiskelija! Kun trilogian viimeinen osa julkaistaan, olen varmaankin nelikymppinen, keski-ikäinen, katkera!
Onneksi olen sentään suhteellisuudentajuinen.
Huh, on kyllä valtavan pitkä prosessi ennen kuin kirja on saatu kansien väliin ja lukijoiden käsiin... Sen vielä ymmärtää, että itse kirjoittaminen vie aikansa mutta on varmasti raastavaa, että kirja joutuu odottamaan aikaansa vielä valmiinakin! Eihän se ole enää ollenkaan "uusi juttu" kirjailijalle, kun viimeinkin julkaisu koittaa.
VastaaPoistaMarjut, kiva kun kommentoit! Osittain tällainen lonksottava tahti johtuu luullakseni siitä, että kyseessä on esikoisteos. Sitten kun kirjailijan tuotantotahti vakiintuu (hui, miten teollista termistöä!), lienee tavallisempaa että uusi kirja tulee säännöllisin väliajoin, esimerkiksi kerran vuodessa.
VastaaPoistaKatsotaan miten Mifonkien kanssa käy, olenko nelikymppinen kun viimeinen tulee uunista ulos. ;)
Heh heh, riippuu varmaan siitä, teetkö loppujen lopuksi kolme osaa... vai tuleeko sille trilogialle vielä jatkoa! ;)
VastaaPoistaMarjut, niin, jos tuleekin kaksi trilogiaa! ;)
VastaaPoistaHahaa, katkera nelikymppinen :D .
VastaaPoistaItseäni pelottaisi varmasti vähintään siihen asti, kunnes se ensimmäinen kirja olisi saatu painettua ja julkaistua ja edes jonkun lukijan tai kirjakaupan kirjahyllyyn. Sitä odotellessa pelkäisin, ettei haaveeni toteudukaan; että jokin katastrofi muuttaisi kaikki suunnitelmat, eikä kirja koskaan näkisi päivänvaloa. Mutta minä olenkin tällainen realisti, jonka kaltaisia myös pessimisteiksi joskus kutsutaan.
Joanna, kyllä sitä odotellessa saa kaikenlaisia pelkotiloja päälle -- ei vain auta liikaa miettiä! Se tulee kun on tullakseen.
VastaaPoista