24.1.2016

Kohti

Kohti kevättä, kohti syksyä, kohti julkaisuja.

Tänä viikonloppuna kirjoitin kustannussopimuksen Mifongin kadottamasta. Ellei tapahdu jotain dramaattista ja ikävää, saatte käsiinne uuden Mifongin syyskuussa 2016. Totuttuun tapaan Myllylahdelta!



Sitä ennen on vielä paljon työtä edessä. Nyt on kansiluonnosten ja markkinointitekstien aika. Olen ihan täpinöissäni tulevasta kannesta, josta tulee u-p-e-a! Sinisumuvarjoista pyökkimetsää ja verenpunaista ja ja ja!

Uusi raapaleantologiakin on ilmestynyt Osuuskummalta. Pimeää pimeämmässä on minulta kaiken kaikkiaan 15 raapaletta. Taitto on Jani Laatikaisen hienoa käsialaa. Tämä on mitä mainioin tuliainen tai lahja esimerkiksi sellaiselle henkilölle, jonka lukumausta ei ole aivan varma, tai nykyajan kiireiselle ihmiselle, jolla on aikaa lukea lähinnä julkisissa kulkuneuvoissa tai vessassa.


(c) J.S. Meresmaa

Muuten on kaikkea virallista sälää hoidettavana: verokortteja, apurahahakemuksia, apurahan käyttöselvityksiä, julkaisuilmoituksia Sanastolle jne.

Kevään kirjoitusjakso kajastaa kuitenkin horisontissa kuin aamun kalpea toivo.

5 kommenttia:

  1. Mikään ei ole ilmeisesti varmempaa kuin uusi Mifonki-kirja ;) ihanaa, että sarja jatkuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos Mary! <3

      Mifonkiperinteestä täytyy pitää kiinni!

      Poista
  2. Hienoa kuulla, että mifonki-sarja jatkuu. Kolmas osa tuli juuri luettua, ja taso vain paranee. Vasta viime vuonna heräsin siihen tosiseikkaan, että hyvää suomalaistakin spefiä on olemassa.

    Kuinka monta liuskaa mifonkiromaanin käsikirjoitus on? Asia kiinnostaa oman kirjoitusprojektin kannalta, vaikka ovat äänet minulle uskotelleet, ettei käsikirjoituksen pituudella ole väliä, kunhan tarina tulee kerrotuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja onnittelut Suomispefiherätyksestä! Genressä riittää kotimaassakin runsaasti luettavaa. :)

      Mifonkien liuskamäärät ovat noin 350-450 liuskan luokkaa 1,5 rivivälillä. Sanamäärät huitelevat 80 000-90 000 välimaastossa.

      Kuten ehkä jo Mifonki-sarjasta aavistaa, myös minä olen sitä mieltä, että tarina on tärkein --oli se sitten minkä pituinen tahansa.

      Lykkyä kirjoitusprojektillesi!

      Poista