Ensi syksynä ilmestyy Mifonki-sarjan päätösosa, Mifongin lunastama. Tältä se sitten näyttää!
Tuntuu uskomattomalta, että aloitin tarinan kirjoittamisen kymmenen vuotta sitten. Matkalle on mahtunut monta yllätystä, iloa ja surua. Mifonkien matkassa olen kulkenut kirjailijanurani alkutaipaleen ja voi, millaisiin maisemiin se onkaan minut johdattanut!
Käsikirjoitus ei ole vielä valmis, ja hiljaisuuteni blogimaailmassa johtuukin isolta osin siitä. Kirjoittaminen on hidasta mutta ei raskasta. Tuntuu tärkeältä saada sanat ja tarina juuri oikein. Takana on pitkä matka Ardisin, Danten, Reun, Linnin, Fewrynnin, Ciaranin ja kumppanien seurassa. Edessä siintää hyvästit, mutta kuten kirjojen kohdalla on, ne ovat parhaat mahdolliset hyvästit: tarina ja hahmot eivät katoa mihinkään.
Ne ovat vain kannen raotuksen päässä.
Onnitteluja! Ja samalla voittamaton uteliaisuus ottaa vallaan; onko aavistustakaan jostakin seuraavasta? ;)
VastaaPoistaNo mutta kiitos!
PoistaVoi, on kyllä. On aavistuksia. Romaani-ideoita minulla on vuosiksi eteenpäin, mutta kirjoittaminen on hidasta. Kaikki aikanaan. :)
Upea kansi. Siinä on sellainen mahtipontinen tunnelma, että hei, tämä on päätososa!
VastaaPoista