Miten tämän sanoisin? Fiilis on hyvä. Se on sillä tavalla hyvä, kun muutaman tiukan nousun ja kivikkois-juurakkoisen polun jälkeen tulee pitkään tasamaata ja kauniita maisemia. Uudet maisemat siintävät edessä. Energiaa riittää taas seikkailujen kohtaamiseen. Mifongeille olen heittänyt haikeat jäähyväiset, keho on saanut toipua intensiivisestä jaksosta ja mieli pursuaa ideoita.
Kaivo on täyttynyt.
Minun pitäisi siivota. Ei prokrastinaation vuoksi, vaan koska kämppä on ihan sekaisin. Tänä vuonna voimia ei ole riittänyt mihinkään muuhun kuin kirjoitushommiin - siis sen lisäksi, että on pyörittänyt omaa osuuttaan perusarjesta, kuten tiskihommia, pyykkejä ja ruokapuolta. That's it. Ja marsuja sitten kesän alusta. Mutta marsuset antavat enemmän kuin ottavat. Stressitasoni on tippunut kuin lehmän häntä poikien tultua taloon.
Niin, marsut. Älkää antako minun aloittaa marsuista.
Siivoaminen alkaa kirjanpidosta. Kerään kuitit, kirjaan tulot ja menot kesän jäljiltä. Erottelen tärkeät paperit ei-tärkeistä. Kokoan ja hyllytän kirjat, joita on tullut ostettua sieltä täältä. Ehkä viimein saan sekaisin jääneet hyllyt kuntoon. Käyn läpi muistikirjat, niitä on paljon. Poimin sieltä tärkeät ideat ja oivallukset tietokoneelle. Onhan niin, että juuri ideat (sanat, lauseet, virkkeet, konseptit, havainnot) ovat kirjailijan parasta pääomaa. Ne kannattaa pitää järjestyksessä. Olen oppinut sen nyt kantapään kautta.
Koneellani on kansioita, joilla on alakansioita joilla on alakansioita. Tähän tyyliin: Fiktio --> 1) Novellit, 2) Pienoisromaanit, 3) Romaanit, 4) Ideat. Sitten otetaan esimerkiksi kansio 2, Pienoisromaanit, joilla on alakansioina a) Keskilinnan ritarit -trilogia, b) Ursiini-trilogia, c) Ähää, enpäs paljasta!
Ideat-kansioon kerään muistikirjoista sellaiset ideat, jotka ovat kestäneet aikaa. Eli toisin sanoen niitä lukemalla muistan mitä olin hakenut ja mikä ideassa sykähdytti. Säästän tänne vain ideat, joihin minulla on säilynyt side. Esimerkiksi muistikirjaan jäi irtonainen lause "Robotti joka kutoo". Muistan hämärästi, että se tuntui kirjoitushetkellä merkitykselliseltä ja siihen liittyi jokin muu pointti, mutta enää en tavoita mikä. Jääköön siis laittamatta Pääoma-arkistoon.
Koneella on myös kansio, mihin kerään kaikki apurahahakemukset, niin haetut, hylätyt kuin saadut. Omissa kansioissaan, tietysti. Siellä on myös CV, jonka pidän ajantasalla, erillinen julkaisuluettelo, johon kerään KAIKEN julkaistun, niin fiktion kuin faktan. Hyödyllistä on myös pitää listaa myönnetyistä apurahoista, niitä kun kysytään monissa hauissa.
Yksi asia, mikä minut on kirjailijan työssä yllättänyt, on tämä toimistotyön määrä. Siihen voi miltei huoletta varata 2-3 päivää kuukaudesta, riippuen vähän kuinka paljon tekee keikkaa, joista kertyy äkkiä laskutus- ja kirjanpitosilppua. Jos toimistotyöhön lasketaan sähköpostiviestittely, se on sitten yksi työpäivä per viikko. Kyllä vain.
***
Syy miksi siivotuttaa vimmaisesti, on luettavissa otsikosta. Alussa. Olen uuden työn alussa. Naakkamestari saa jatkoa. Ursiini-trilogia etenee. Käynnissä taustalla on koko ajan tarinan prosessointi ja taustatutkimus kirjoja ja artikkeleita lukemalla. En kuitenkaan kirjoita vielä, en. Teen muistiinpanoja, myhäilen mielessäni. Vasta kun kirjanpito on kohdillaan, kirjat suorassa hyllyissään ja työpöytä raivattu, heittäydyn tarinaan joka sisälläni aukeaa. Koska kaaokseksi se taas menee.
Mutta siitä kaaoksesta syntyy jotain uutta. Syntyy Hämäränsäteet.
